Lue keskustelun säännöt.
Me ei tehdä ikinä mitään.
10.08.2014 |
Missään ei käydä perheenä. No, pakolliset juhlat mutta ei muuta. Minä ja mies käydään kerran viikossa kaupassa ja siellä pitää hoitaa ruokaostokset ei muuta.
Ei käydä kahvilla, ravintolassa, ei missään.
Jos jossain pitää käydä perheenä, niin aina joku kiukuttelee(mies tai lapsi) ja sen jälkeen mulla menee hermo ja kellään ei ole kivaa. Lähdetään kotiin mököttämään.
Mä haluaisin joskus vaan kävellä kaupungilla ja vaikka poiketa kahville, mutta ei.
Kommentit (17)
Jos joutuu oravanpyörässä pyöriä niin parasta on pieni arjen luksus,eli juuri ne pitkät iltapäivälehden luvut kahvilassa, hyvä lounasbuffet, illallinen viinillä silloin tällöin muiden tarjoilemana, kaupassa ja kirpparilla kiertely, sen uuden mainosshampoon heräteosto, kirjastossa lehtien ja kirjojen selailu, ex-tempore lähtö kotimaatilalle katsomaan possuja, pyörälenkki maalaiskahvilalle iltapalalle...
Niin ne arkiviokotkin voivat olla ihan mukavia kun antaa itselleen luvan nauttia "turhuuksista" ja jopa maksaa sen kalliin kakkupalan jos siltä sattuu tuntumaan. Ei vie vararikkoon :)
Toivottavasti, ap, saat perheesi innostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene yksin. Vähän hienoa päästä yksin jonnekin. Vaan oleen.
Ja sitten kotona kerrot kuinka hienoa ja mitä kaikkea näit yms.
Ja kysyt että kiinnostaisko muuta perhettä tulla myös. Jos ei niin menet yksin tai kaverin kanssa.
Miksi ette? Luin kyllä tuona, että joku alkaa valittamaan aina kun meette jonnekin. Haluaako muu perhe ylipäätään lähteä? Minkä ikäisiä? Onko niillä aitoa intoa esim. ravintolassa käyntiin vai haluaako vain olla kotona? Mistä ns. valitus alkaa?
Tympeältähän tuo kuulostaa. Ite tykkään kans käydä paikoissa, en voisi vain olla kotona. Mutta niin tykkäää mun lapsikin käydä eri paikoissa, niin tykkäsin exkin. Kai se on ihan siitä kiinni myös.
Eli jos sun perhe ei halua tehdä mitään, onko sulla kavereita jotka haluais? Ehdotan, että lähet niiden kanssa sinne kahville nyt alkuun :)
Miehen ja lapsen mielestä esim. kaupungilla kävelemisessä ei ole mitään järkeä. Ei ole tekemistä sielä. No, kotona katsovat telkkaria ja selaavat nettiä. Jos mennään jonnekin, niin alkaa se narina, voidaanko jo mennä, tää on tylsää, katotko vielä (esim. kaupassa). Lapsi kitisee, tää on tylsää, miksi me tultiin tänne, eiks me voida jo lähteä jne.
Lapsi 11v.
Ei ole kavereita joiden kanssa mennä. Yksin pitäisi mennä mutta en halua. Haluan tehdä asioita perheen kanssa.
Mistään ei voi poiketa. Esim jos pakosta ollaan kauppakeskuksessa ostamassa jotain tiettyä (sitä varten sinne mentiin ja muuta ei voi katsoa) ja lounasauka lähestyy, niin ei voi poiketa ruutiineista ja käydä siellä syömässä, vaan kotiin pitää mennä syömään.
Kotona siis nökötetään.
Ap
Älä välitä, niin mekin. Yh ja kaksi lasta. Ollaan oltu koko vkl sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 20:59"]Älä välitä, niin mekin. Yh ja kaksi lasta. Ollaan oltu koko vkl sisällä.
[/quote]
Lapset oli eilen tunnin takapihalla ja mä tunnin lenkillä. Muuten vaan kotona. Ei oo rahaa mennä minnekään, ei rahaa bussilippuunkaan.
Kuulostaa kyllä vähän jo autistiselta toiminnalta.. Että ei voi ikinä poiketa suunnitellusta ja rutiineista. Autistithan usein myös rakastavat tietokoneita ja pelaamista. Millainen suhde teillä muuten miehen kanssa on? Eikö lapsikaan tee mitään muuta kun istuu tietokoneen ääressä kaiket päivät? Ei mitään harrastuksia?
Ei siinä ei munkaan mies ole mikään kahviloissa istuskelija, tai tykkää juurikaan kaupungilla kävellä huvin vuoksi. Lähtee kyllä mukaan jos keksin jotain muuta "järkevämpää" menoa siihen lisäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävää, että perheellesi ei kelpaa. :( Kai nyt sentään itse käyt yksinäsi tai kavereittesi kanssa jossain kahvilla tai leffassa tai ihan vain kiertelemässä ostoskeskusta että et mökkihöperöidy epäaktiivisten perheenjäsentesi kanssa?
Minulle parhaita muistoja niiltä ajoilta kun olin pikkutyttö, ovat pitkät iltakävelylenkit isän ja äidin kanssa. Käveltiin ympäriinsä noin tunnin verran lähiöseudullamme, minä keskellä, molempien käsistä kiinni pitäen. Se oli sellaista rauhallista, perheen keskeistä aikaa jota ei telkkari tai puhelin rikkonut. :)
Meillä on neljä lasta 4v-11v. Tehdään tosi paljon, vaikka välillä tuntuu että vaan huudetaan julkisilla paikoilla...
mutta kannattaa valita sellaisia tekemisiä, mistä kaikki tykkäävät, esim pizzalle uimarannalle, johonkin erikoisempaa ravintolaan kuten näkötorni, satama tms. Konsertteihin jotka ovat koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäviä ei ole, menet yksin. Kun perheesi istuu kotona katsomassa televisiota, siinä kierrät sisustuskaupoissa, vertailet tuoksusaippuoita, käyt lattella, lueskelet juuri ostamaasi pokkaria... Kotonaistujat sitten käyttävät saippuasi, lukevat pokkarisi ja ihmettelevät miksi maksat maitokahvista ylihintaa. Teini-ikäisenä lapsia ainakin alkaa kaupat ja kahvilat kiinnostaa.
Kirjotin tuon ekan kommentin. Kuulostaapa tylsältä porukalta, anteeksi nyt.... Mutta ymmärrän, että sua ahdistaa. Eihän tuo nyt kivalta kuulosta, että ei voi koskaan syödä tms. ulkona. Ja vielä suurempi harmi, että sulla ei ole muuta seuraa kenen kanssa lähteä :( en valitettavasti osaa auttaa tai antaa neuvoja, miten saisit perhettäsi liikkeelle.
Innostuisko ne, jos kotona vois kehitellä jotain iltoja, että tehtäis erilaista ruokaa tms. "iltamia"?
Missäs päin sä asustelet? Mä voin lähtee sun kanssa kahville ja leffaan :) oon ite Pohjanmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:01"]Kuulostaa kyllä vähän jo autistiselta toiminnalta.. Että ei voi ikinä poiketa suunnitellusta ja rutiineista. Autistithan usein myös rakastavat tietokoneita ja pelaamista. Millainen suhde teillä muuten miehen kanssa on? Eikö lapsikaan tee mitään muuta kun istuu tietokoneen ääressä kaiket päivät? Ei mitään harrastuksia?
Ei siinä ei munkaan mies ole mikään kahviloissa istuskelija, tai tykkää juurikaan kaupungilla kävellä huvin vuoksi. Lähtee kyllä mukaan jos keksin jotain muuta "järkevämpää" menoa siihen lisäksi...
[/quote]
Ei ole kyse siitä että lapsi tai mies menee "sekaisin" jos rutiineista poiketaan. Heidän mielestä se on turhaa.
Lapsi käy joskus harvoin kaverinsa kanssa ulkona. Silloin kun kaverille sopii. Muutoin hengaa kotona. Harrastuksia ei ole eikä halua koska ne on tylsiä. Ei saa houkuteltua kokeilemaankaan.
Miehen kansaa ihan ok suhde. Toki tämän asian suhteen eri näkemyksiä.
Ap
Kuulostaa kyllä sairaan tylsältä, mene itseksesi. Itse käyn välillä yksinäni, meillä taas niin että aina joku haluaa mukaan. Itse voin istuskella kahvilla tai menrenrannalla ijan itsekseni ja lueskella vaikka kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:01"]Kuulostaa kyllä vähän jo autistiselta toiminnalta.. Että ei voi ikinä poiketa suunnitellusta ja rutiineista. Autistithan usein myös rakastavat tietokoneita ja pelaamista. Millainen suhde teillä muuten miehen kanssa on? Eikö lapsikaan tee mitään muuta kun istuu tietokoneen ääressä kaiket päivät? Ei mitään harrastuksia?
Ei siinä ei munkaan mies ole mikään kahviloissa istuskelija, tai tykkää juurikaan kaupungilla kävellä huvin vuoksi. Lähtee kyllä mukaan jos keksin jotain muuta "järkevämpää" menoa siihen lisäksi...
[/quote]
Ei ole kyse siitä että lapsi tai mies menee "sekaisin" jos rutiineista poiketaan. Heidän mielestä se on turhaa.
Lapsi käy joskus harvoin kaverinsa kanssa ulkona. Silloin kun kaverille sopii. Muutoin hengaa kotona. Harrastuksia ei ole eikä halua koska ne on tylsiä. Ei saa houkuteltua kokeilemaankaan.
Miehen kansaa ihan ok suhde. Toki tämän asian suhteen eri näkemyksiä.
Ap
[/quote]
Kaikki harrastukset ovat lasten mielestä tylsiä? Siis kaikki maailman harrastukset? Kyllä kai tuon ikäistä voi vielä vähän pakolla patistaa kokeilemaan eri harrastuksia? Miten oikein kasvatatte lastanne? Katsomalla telkkaria?
Mun mielestä noin harmaa arki alkaa olla jo vahingollista lapsille. Kyllä elämässä pitäisi olla enemmän virikkeitä kuin jotkut sukujuhlat. Meette vaikka perheenä edes johokin ravintolaan syömään että oppivat penskatkin tavoille.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:01"]Kuulostaa kyllä vähän jo autistiselta toiminnalta.. Että ei voi ikinä poiketa suunnitellusta ja rutiineista. Autistithan usein myös rakastavat tietokoneita ja pelaamista. Millainen suhde teillä muuten miehen kanssa on? Eikö lapsikaan tee mitään muuta kun istuu tietokoneen ääressä kaiket päivät? Ei mitään harrastuksia?
Ei siinä ei munkaan mies ole mikään kahviloissa istuskelija, tai tykkää juurikaan kaupungilla kävellä huvin vuoksi. Lähtee kyllä mukaan jos keksin jotain muuta "järkevämpää" menoa siihen lisäksi...
[/quote]
Ei ole kyse siitä että lapsi tai mies menee "sekaisin" jos rutiineista poiketaan. Heidän mielestä se on turhaa.
Lapsi käy joskus harvoin kaverinsa kanssa ulkona. Silloin kun kaverille sopii. Muutoin hengaa kotona. Harrastuksia ei ole eikä halua koska ne on tylsiä. Ei saa houkuteltua kokeilemaankaan.
Miehen kansaa ihan ok suhde. Toki tämän asian suhteen eri näkemyksiä.
Ap
[/quote]
Kaikki harrastukset ovat lasten mielestä tylsiä? Siis kaikki maailman harrastukset? Kyllä kai tuon ikäistä voi vielä vähän pakolla patistaa kokeilemaan eri harrastuksia? Miten oikein kasvatatte lastanne? Katsomalla telkkaria?
[/quote]
Olen yrittänyt ehdottaa jopa pakottaa, mutta kaikki on tylsää ja tyhmää. Enää en viittii, en jaksa haaskata energiaani johonkin joka ei kelpaa.
Joo, elämä on raskasta ja tylsää kun ketään ei saa tekemään mitään tai jos saa niin vinguntaa ja marinaa saa kiitokseksi.
Ap
Omat vanhempani oli samanlaisia tylsimyksiä. Missään ei voinut käydä jos siinä ei ollut mitään "järkeä". Ei siis käyty koskaan missään kahviloissa, koska kahvia saa kotonakin tai ulkona syömässä koska ruokaakin saa kotona. Eikä uimarannalla koska mökillä voi uida, ym.
Miestä nyt tuskin saat muutettua mutta yritä nyt saada lapsi innostumaan edes jostain harrastuksesta ja mukaan kaupungille, leffaan, jonnekin!