Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko 6kk vauvasi isänsä kanssa reisusun 3vrk?
10.08.2014 |
Mieheni haluaisi lähteä kolmeksi vuorokaudeksi reissuun 6kk ikäisen vauvamme kanssa. Minusta tämä tuntuu jotenkin ahdistavalta. En haluaisi, että olisimme erossa toisistamme vielä, minä ja vauva. Olenko nyt nipo, jos kiellän? Imetys on kyllä jo päättynyt.
Kommentit (101)
Vauva ja isä pärjää varmastikin jos kerta on alusta asti ollut täysillä hoitamassa mukana ja tietää ettei se lomailu ole samanlaista kun ennen vauvaa. Sinulle tulee asiasta huono olo joten onko ihan pakko isän lähteä noin pitkäksi aikaa ensimmäisellä kertaa. Itse en jo imetyksen takia voisi olla erossa. Voiko reissua siirtä, jotta pääsette perheenä reissuun jolloin kaikilla hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 12:39"]
Tässä on kyllä kyse ap Sinusta, EI vauvasta. Et ole korvaamaton, ja muutama päivä, haloo!!! Jos kuolisit, niin lapsesi varmaan tulisi muutaman päivän päästä messiin?
[/quote] Ei tarvitse olla noin agressiivinen. Tottakai kyse on minusta kun omasta näkökulmasta tätä kyselen. Olen silti pyrkinyt tuomaan asioita esille objektiivisestikin.
Isä tulee hyvin toimeen vauvan kanssa ja kuten kirjoitinkin, minusta ero ei tunnu mukavalta, mutta kestäisin sen toki. En kuitenkaan tunne kehityspsykologiaa niin hyvin, että osaisin varmaksi sanoa ettei lapsi ikävöisi äitiä ja ettei tästä erosta olisi mitään haittaa. Tämän vuoksi asia arveluttaa. Toki tietysti myös oman ikävän vuoksi, se lienee ihan luonnollista.
Koska emme ole asiasta varmoja mieheni kanssa, kysyin täältä näkemyksiä. Kovin ristiriitaisia ne ovat, joten varmaan ihan aiheesta kysyn?
ap
Kyllä. Itse asiassa mieheni ja lapset 4kk, 5v. ja 13v. lähtivät lomailemaan mummolaan. Itse menen huomenna duuniin ihan Stockholmiiin. Itselläni todella läheiset ja hyvät suhteet vanhempiini, jotka toimineet yhtä "itsekkäästi". Minulla on aivan ihana äitisuhde vaikka hän minut "jätti" jo 2kk. ikäisenä isäni hoitoon viikoiksi jopa aika usein. Elämä on ja psykiatrit joo...
En lähtisi itsekään "rentoutumaan" puoli vuotiaan kanssa ulkomaille kaksin.
Vaikka meillä on aina reissattu pitkiäkin matkoja lasten ollessa pieniä, pari viikkoisesta alkaen, aika usein nukkuminen vieraassa paikassa häiriintyy. Varmasti vielä enemmän kuin toinen mahdollisesti enemmän aikaa lapsen kanssa viettävä vanhempi ei ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 12:39"]
Tässä on kyllä kyse ap Sinusta, EI vauvasta. Et ole korvaamaton, ja muutama päivä, haloo!!! Jos kuolisit, niin lapsesi varmaan tulisi muutaman päivän päästä messiin?
[/quote] Ei tarvitse olla noin agressiivinen. Tottakai kyse on minusta kun omasta näkökulmasta tätä kyselen. Olen silti pyrkinyt tuomaan asioita esille objektiivisestikin.
Isä tulee hyvin toimeen vauvan kanssa ja kuten kirjoitinkin, minusta ero ei tunnu mukavalta, mutta kestäisin sen toki. En kuitenkaan tunne kehityspsykologiaa niin hyvin, että osaisin varmaksi sanoa ettei lapsi ikävöisi äitiä ja ettei tästä erosta olisi mitään haittaa. Tämän vuoksi asia arveluttaa. Toki tietysti myös oman ikävän vuoksi, se lienee ihan luonnollista.
Koska emme ole asiasta varmoja mieheni kanssa, kysyin täältä näkemyksiä. Kovin ristiriitaisia ne ovat, joten varmaan ihan aiheesta kysyn?
ap
[/quote]
Kysypä asiaa neuvolasta, siellä tiedetään ajankohtaisin tieto. Lapset toipuvat hyvin traumoista, mutta kannattaako niitä lomamatkan takia tuottaa?
En antaisi. 6 kk:n ikäinen on liian pieni olemaan erossa äidistään. Itse olen vrk/ ikävuosi kannalla, kun kyse pienistä lapsista. Varsinkin, jos olet imettänyt tai imetät. Isä ei vielä noin pienen lapsen kohdalla ole tasa-arvoisessa asemassa lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä isä on lapselle ollut yhtä tärkeä tuki ja turva VAIKKA imetin vuoden ikään ja isä piti vain sen 3 viikkoa isyyslomaa jonka sai pitää minun ollessa kotona. 8-kuisena jäi viikonlopuksi isänsä kanssa ja ei kiukutellut, vierastanut tai millään tapaa negatiivisesti reagoinut kun olin poissa ja tulin kotiin. Kovin hauskaa oli ollut ja molemmille hyvä kokemus vaikka etukäteen jännitinkin!
Ja ihan taustatietona, koskaan ei saanut pisaraakaan korviketta (ei kyllä mitään korviketta vastaan, sitäkin oli kaapissa pari purkkia varalla) ja ei ollut rellestysreissu, olin kolmannella kuulla raskaana ja lasta ei voinut vaan ottaa mukaan.
Äidillä on varmasti kova ikävä, sitä ei voine välttää, mutta jos isä ei ole kovin etäinen niin mielestäni tekee vaan hyvää isä-lapsi-suhteelle tuollainen reissu. Voit ottaa sen niinkin että kerrankin voit nukkua pitkään ja huolehtia vain omasta syömisestäsi.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 13:03"]En antaisi. 6 kk:n ikäinen on liian pieni olemaan erossa äidistään. Itse olen vrk/ ikävuosi kannalla, kun kyse pienistä lapsista. Varsinkin, jos olet imettänyt tai imetät. Isä ei vielä noin pienen lapsen kohdalla ole tasa-arvoisessa asemassa lapsen elämässä.
[/quote]
Vuorokausi/ikävuosi on ohjeistus kun kyseessä on välittömän perheen ulkopuolinen hoitaja. Isä on lapsen vanhempi ja arjessa yleensä päivittäin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja meillä vierastus ja eroahdistus on ollut kovaa, verrattuna lähipiirin muihin lapsiin. Päävastuu lasten hoidosta on aina ollut minulla (syöttö, nukutus, vaipanvaihdot....) isä on sitten muuten viettänyt lasten kanssa aikaa. Ja silti ollut lämmin suhde.
En ymmärrä, eristävätkö muut imettäjät lapsensa isästä vai eivätkö isät sitten vietä aikaa lasten kanssa?
-71
Antaisin ehdottomasti. Isän ja lapsen suhde on ihan yhtä tärkeä.
Ei sille lapselle mitään traumaa tule tuosta. Voisihan äidille käydä mitä vaan ja lapsi ei voisi tulla mukaan. Esim.kuolema, onnettomuus, sairaalaan joutuminen, vakava sairastuminen, iso pyörä rupeaa heittämään jne. On musta fiksua jakaa kasvatusvastuuta muillekin kuin äidille. Entisaikaan kylä kasvatti, nykyään pyritään luomaan äitimyyttiä, äidin vaistoa jne asioita. Ei se 200v sittenkään ollut äiti joka kasvatti lapsetm se oli isommat sisarukset, omat syytingissä olevat vanhemmat, enot, tädit, sedät jne. Nykyinen äitimyytti on historian valossa melko luonnoton eikä palvele kenenkään etuja. Todennäiköisesti kun me ollaan mummoiässä niin valvavirta kasvatuksen suhteen on jotain muuta kuin tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies oli vauvan 3 kk kanssa 3 vrk reissussa sukulaisillaan, ja hyvin heillä meni. Minä puolestani nautin yksinolosta kotona.
En antaisi ja olisin pahoillani, jos mieheni haluaisi erottaa lapseni ja minut ilman todella painavaa syytä ja viedä kokonaan vieraaseen ympäristöön. Ajattelisin asiaa vauvan kannalta, hän ei voi ymmärtää, miksi äitiä ei ole paikalla.
Lapsi ei ymmärrä, että reissu loppuu kolmen päivän päästä. Eroahdistusta en haluaisi ehdoin tahdoin lapselleni tuottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päästäisi. Jos äidin vaistoni sanoo EI, niin silloin se myös sanoo ei.
Minä en olisi antanut eikä mieheni olisi pyytänyt. Joillakin on ideologia siitä, miten äidin ja isän pitäisi ihan periaatteen vuoksi olla samassa asemassa suhteessa vauvaan heti synnäriltä asti.
No, me ei oltu. Minä imetin, minä olin monella tapaa kaikenlaisten hormonien vallassa, minä olin lapsen kanssa päivät kotona, lapsi oli selvästi kiintyneempi minuun. Isä oli ja on kyllä lapselle tärkeä ja isä on alusta asti hoitanut lasta paljon. Mutta johonkin asti - en muista enää tarkasti mihin, johonkin 10-12 kk vanhaksi asti - lapsi esimerkiksi ei öisin aina rauhoittunut ilman minua, vaan huusi hätääntyneenä isänsä sylissä siihen asti, että minä tulin paikalle. Kovassa paikassa minä olin lapselle se suurin turva, isä ei sitä vielä silloin ollut. Olisi tuntunut pahalta pakottaa lapsi kestämään eroa siinä vaiheessa.
Nyt lapsi on puolitoista vuotta ja isänsä on hoitovapaalla. Nyt lapsi on ollut muutaman kerran vuorokauden verran reissussa isänsä kanssa. Se on sujunut ihan ongelmitta. Tasa-arvoista vanhemmuutta ehtii toteuttaa koko lapsen loppuelämän, ei mikään mene pilalle vaikka se ei sitä olisi ensimmäisten kuukausien aikana.
En nyt väitä että meilläkään olisi juuri oikea kaava tähän asiaan. Jos lasta ei imetetä ja isä hoitaa lasta yhtäpaljon kuin äiti, niin onhan se vähän eri tilanne. Lähinnä ihmettelen sitä, miksi jotkut haluavat kieltää sen, että aika usein äiti ja isä eivät ole vauvan kannalta samanarvoiset. Se nyt ei vaan ole pelkästään ideologinen kysymys tai äitien tarvetta nostaa itseään jalustalle.
Kyllähän ihan ammattikasvattajat ja psykologit yms sanovat, että vauva kiintyy ensisijaisesti siihen äitiin vaikka isä olisi joka päivä töiden jälkeen tasapuolisena hoitajana mukana. Vauva kiintyy äitiin ja kokee tosiaan jopa jossain vaiheessa eroahdistusta siitäkin, että äiti häviää vähäksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei ole suositeltavaa erottaa äitiä ja vauvaa kolmeksi vuorokaudeksi tuossa iässä ja vauvalle voi muodostua loppuelämön traumat tilanteesta. Eli jos ei ole pakko olla erossa tuon ikäisestä vauvasta (esim. äiti sairaalassa tms), niin en olisi. Myöhemmin ehtii harjoittaa tasapuolisemmin isän ja äidin kanssa hoitovuorokausia, mutta niiden aika ei ole vielä. Toki on ymmärrettävää jos äitikään ei halua olla erossa vauvastaan tuossa iässä ja se on ihan normaalia...
En olisi päästänyt. Silti mies on ollut hyvä isä lapsilleen. Mutta meillä tilanne oli se, että symbioosi oli tiukka, koska kaikki lapset olivat vielä täysimetyksellä 6 kuukauden iässä.
Eri asia olisi ehkä ollut pullolapsi, jonka kanssa olisi eriytynyt eri tavalla. Meillä vauvat nukkuivatkin tuossa iässä vielä äidin kainalossa ja yöllä imivät rintaa kerran, kaksi.
Mutta tilanteet ja perheet ovat erilaisia.
Tietenkin päästäisin. Ei tarvitsisi edes miettiä.
Minusta lapsi voi hyvin mennä isänsä kanssa reissuun, mutta musta tässä koko jutussa on ihan hämäriä piirteitä..
Isä tahtoo *rentoutumaan* ulkomaille puolivuotiaan vauvan kanssa?!? Tapaamaan kavereita?!?
Äiti ei "tällä kertaa pääse mukaan". Miksi ei? Eikö olisi pikkuisen helpompi siellä reissussa, jos vauvaa hoitaisi kaksi aikuista yhden lisäksi!
Jos itse muistelen lastenme vauva-aikaa, niin ei olisi kyllä tullut mieleenkään, että olisin yksinäni lähtenyt 6kk vauvan kanssa rentoutumaan ulkomaille! Kyllä se vauva-aika vaipanvaihtoineen ja syöttämisineen on ihan tarpeeksi hankalaa kotioloissakin.
Tajuaako se ap:n mies, mihin on ryhtymässä? Vauva on ilmeisesti pulloruokinnalla. Missä aikoo pestä pullot? Ottaalo korviketta kotimaasta mukaan? Missä lämmittää korvikkeen? Syökö vauva jo kiinteitä? Raahataanko niitäkin mukaan? Mimmoinen hotelli? Pääseekö kulkemaan rattailla? Pystyykö yksi ihminen kuljettamaan vauvan, rattaat ja matkatavarat yhdellä kertaa? Jos on yksinään reissussa, ei voi jättää vauvaa hetkeksikään silmistään.
Nämä asiat ovat minusta paljon huolestuttavampia kuin se vauvan 3 vrk:n ero äidistään!
Itse antaisin ja annoinkin 1 kk ikäisenä jo,mutta itsehän en siis suostunut imettämään,tästä syystä isä olikin 100% lapsen käytettävissä jo syntymästään lähtien.