Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Diagnosoikaa mieheni, mikä tätä sekopäätä vaivaa?
08.08.2014 |
Mikä tätä miestä vaivaa:
- Saattaa suuttua esimerkiksi siitä, etten tiedä mitä pizzaa haluaisin syödä illalla. Puhuttiin siis, että haetaan illalla pizzat ja kahta tuntia ennen kuin on mikään ruoka-aika, hän kysyy, että no millaisen pizzan sitten ottaisit. Kun sanon etten tiedä, en ole edes ajatellut asiaa vielä, vetää hirveät kilarit.
- Nalkuttaa ihmeellisistä asioista, vaikkapa siitä, että olen muka parkkeerannut auton liian lähelle rikkaruohoja (!). Itse hän kyllä parkkeeraa siihen ihan saman ruutuun, jonka vieressä kuulemma on liian lähellä näitä rikkaruohoja.
- Tulee kotiin myrskynmerkkinä ja tuntuu, että etsimällä etsii jotain mistä valittaa ja nalkuttaa. Vaikkapa siitä, että vauvanlelu löytyy lattialta.
- Ei vastaa kun kysyn/sanon jotakin, kun toistan kysymyksen ajatellen ettei hän kuullut, suuttuu.
- Jos minä en kuule tai saa selvää mitä hän sanoo esimerkiksi toisesta huoneesta tai suu täynnä ruokaa tai tupakka suupielestä roikkuen, hän suuttuu.
- Valittaa useinkin siitä, että hän tekee kotona kaiken. Kun sitten kerrankin yllätän, olen vienyt koiran ulos, siivonnut ja tehnyt ruokaa kun tulee töistä kotiin, syö sanomatta sanaakaan ja menee sohvalle mököttämään.
- Kaikki on minun syytäni. Vaikkapa se, että hän unohtaa ipadinsa ulos terassille auringonpaisteeseen ja ylikuumenneena se ei käynnisty hetkeen. (Syy oli tällä kertaa minun siksi, että hoputin häntä kauppaan, jotta ehtisimme takaisin kotiin ajoissa ennen vauvan ruokailua. Hän viivytteli ja viivytteli poltellen tupakkaa terassilla ja facebookia selaten.) Minä myös muka piilottelen tavaroita. Vaikkapa hänen työkalujaan, joihin en todellakaan koske ikinä. (Oikeasti siis unohtelee tavaroita minne sattuu ihan itse.)
Näitähän riittäisi lisääkin, mutta näin alkuun. Mikä tuota vaivaa?
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 22:21"]
Omasta tekstistäsi =
"Valittaa useinkin siitä, että hän tekee kotona kaiken. Kun sitten kerrankin yllätän, olen vienyt koiran ulos, siivonnut ja tehnyt ruokaa kun tulee töistä kotiin, syö sanomatta sanaakaan ja menee sohvalle mököttämään"
ELI ET TEE KOTONA normaalisti yhtään mitään, ja mies työnsä lisäksi hoitaa kaiken?
ei ole ihme jos sitä kiukuttaa tuollainen loiseläjä.
[/quote]
Miehellä on vuorotyö ja me eletään kotosalla päivät vauvan rutiinien mukaan. Jos mies tulee kotiin klo 13, niin silloin on eri hommat tehtynä kuin silloin kun tulee kotiin klo 20. Mutta tämä nyt sinänsä sivuseikka. Totuus on se, että hän huomaa aina vain ne tekemättömät hommat, ei niitä mitä olen tehnyt. Joskus siis ns. "yllätän" ja raadan kaiken valmiiksi, jotta voitaisiin esim. ilta viettää mukavasti yhdessä. Mutta ei se ikinä näin mene. En siis enää viitsi yrittääkään.
-ap
[/quote]
eli et tee kotona mitään.
katsopa peiliin ja mieti miksi mies on kiukkuinen?
itse olet patalaiska siipeilijä. itsekään en olisi kovin iloinen miehesi kengissä.
toki vika pitää löytää miehestä, eikö?
mammat pääsevät diagnosoimaan miehen sekopääksi, vaikka ap on itsekäs laiska paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellistä!Keskustelkaa,jutelkaa,puhukaa.Ei todella tarvi aina olla joku diagnoosi.Arki ja velvoitteet,vapaus ja nautinnot muuttuneet vauvan myötä.Miks aina ensimmäiseksi ehdotetaan eroa?Elämäntilanteet muuttuu,parisuhdetta voi ja pitää hoitaa sen myötä.Molemmilta vaaditaan herkkyyttä kuunnella toista!Ei vaan vauvan ja äidin mukaan mennä.Jos molemmat huomio toisensa kunnioittaen ,muutostilanteissa,keskenään asioista kommunikoiden ja joustaen on mahdollisuus siihen et muutosvaiheistakin mennään yhdessä eteenpäin.Kasvetaan YHTEEN perheenä .
-26 v naimisissa,iso perhe,rakastava puoliso
Tuossa(kin) saattaa olla totuudensiemen, että muutos vauvaelämään on ollut aika suuri. Ollaan oltu aika menevä, impulsiivisestikin elävä pari ja nyt vauva sitookin kotiin.
Toiseen naiseen en usko. Sellaiseen ei vain olisi millään aikaa. Ellei sitten ole joku virtuaalirakkaus.
Ja edelleen, tämä häiritsevä käytös ei kohdistu vain minuun, vaan myös ystäviin ja sisaruksiin. Työyhteisöstä en tiedä, mutta epäilemättä myös sielläkin.
Ollaan kyllä juteltukin näistä "kohtauksista" ja aina hetkeksi tilanne paraneekin. Mutta ihan nyt lähiaikoina on todellakin alkanut tuntumaan, että saattaisiko olla kyse pahemmasta kuin pelkästä vauva- tai aviokriisistä ja siitä tämä avauskin.
Uupunut/masentunut? Tai sitten hän vain on kärsimätön kusipää.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 23:07"]
katsopa peiliin...
[/quote]
Olen katsonut aika useinkin, ja tullut siihen tulokseen, että tämähän on ihan sairasta, että yritän elää miehen kiukunpuuskia "peläten". Jätin parkkeeraamatta siihen rikkaruohopaikalle, pyrin siistimään kodin juuri ennen miehen tuloa kotiin (vaikka vauva sotkee sen taas viidessä minuutissa), järjestin astiat kaappiin miehen haluamalla tavalla jne jne. Mutta ei näistä mitään apua ole ollut. Syy suuttumiseen vain sitten muuttuu.
Paremmin tuntuu menevän miehelle jakeluun ns. kova kovaa vastaan. Saan jopa anteeksipyynnön kun suutun itsekin. Itselläni ei vain olisi energiaa, enkä myöskään jaksa enkä halua alkaa huutokilpailuun vauvan läsnäollessa (enkä vauvan nukkuessakaan).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 23:15"]
Tuossa(kin) saattaa olla totuudensiemen, että muutos vauvaelämään on ollut aika suuri. Ollaan oltu aika menevä, impulsiivisestikin elävä pari ja nyt vauva sitookin kotiin.
Toiseen naiseen en usko. Sellaiseen ei vain olisi millään aikaa. Ellei sitten ole joku virtuaalirakkaus.
Ja edelleen, tämä häiritsevä käytös ei kohdistu vain minuun, vaan myös ystäviin ja sisaruksiin. Työyhteisöstä en tiedä, mutta epäilemättä myös sielläkin.
Ollaan kyllä juteltukin näistä "kohtauksista" ja aina hetkeksi tilanne paraneekin. Mutta ihan nyt lähiaikoina on todellakin alkanut tuntumaan, että saattaisiko olla kyse pahemmasta kuin pelkästä vauva- tai aviokriisistä ja siitä tämä avauskin.
[/quote]
No jos onkin mennyt masennuksen puolelle.
Kannattaa nyt alkaa purkaa tilannetta keskustelemalla miehen kanssa ja kertomalla kuinka pahalta sinusta tuntuu kun hän on aina vihainen. Kysyä miksi on niin paha olla. Ja kertoa että et voi hyväksyä moista käytöstä enää. Voisit myös ehdottaa kääntymistä terapeutin tai lääkärin puoleen, jos hän kokee että on masentunut/ahdistunut. Mies kaipaa varmasti entisiä aikoja ja tuollainen vauvan ympärillä pyörivä elämä ottaa koville.
Tuollainen käytös on ihan tyypillistä ahdistuneen/huonosti voivan ihmisen käytöstä, mutta se voi olla myös ns. syytä eroon hakevaa käytöstä. Eli lähes tarkoituksella haastetaan riitaa jokaisesta asiasta ja ajetaan parisuhde siihen pisteeseen että on ikäänkuin pakko erota. Ja sitten vihdoin helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 23:07"]
katsopa peiliin...
[/quote]
Olen katsonut aika useinkin, ja tullut siihen tulokseen, että tämähän on ihan sairasta, että yritän elää miehen kiukunpuuskia "peläten". Jätin parkkeeraamatta siihen rikkaruohopaikalle, pyrin siistimään kodin juuri ennen miehen tuloa kotiin (vaikka vauva sotkee sen taas viidessä minuutissa), järjestin astiat kaappiin miehen haluamalla tavalla jne jne. Mutta ei näistä mitään apua ole ollut. Syy suuttumiseen vain sitten muuttuu.
Paremmin tuntuu menevän miehelle jakeluun ns. kova kovaa vastaan. Saan jopa anteeksipyynnön kun suutun itsekin. Itselläni ei vain olisi energiaa, enkä myöskään jaksa enkä halua alkaa huutokilpailuun vauvan läsnäollessa (enkä vauvan nukkuessakaan).
-ap
[/quote]
eli et edelleenkään tee kotona mitään, mutta syy pitää vierittää miehen niskoille?
tyypillinen av-mamma. juo sitä sidukkaa vaan. pistä miehesi vielä kauppaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 22:21"]
Omasta tekstistäsi =
"Valittaa useinkin siitä, että hän tekee kotona kaiken. Kun sitten kerrankin yllätän, olen vienyt koiran ulos, siivonnut ja tehnyt ruokaa kun tulee töistä kotiin, syö sanomatta sanaakaan ja menee sohvalle mököttämään"
ELI ET TEE KOTONA normaalisti yhtään mitään, ja mies työnsä lisäksi hoitaa kaiken?
ei ole ihme jos sitä kiukuttaa tuollainen loiseläjä.
[/quote]
Miehellä on vuorotyö ja me eletään kotosalla päivät vauvan rutiinien mukaan. Jos mies tulee kotiin klo 13, niin silloin on eri hommat tehtynä kuin silloin kun tulee kotiin klo 20. Mutta tämä nyt sinänsä sivuseikka. Totuus on se, että hän huomaa aina vain ne tekemättömät hommat, ei niitä mitä olen tehnyt. Joskus siis ns. "yllätän" ja raadan kaiken valmiiksi, jotta voitaisiin esim. ilta viettää mukavasti yhdessä. Mutta ei se ikinä näin mene. En siis enää viitsi yrittääkään.
-ap
[/quote]
No kyllähän tämä viittaa juuri siihen, että miehelläsi on oma kriisi vauvan tuloon liittyen. Ei koe sinua samalla tavalla kiinnostavana kuin aiemmin raskauden ja lapsensaannin myötä ja kotiintulo tuntuu ahdistavalta ja vittumaiselta. En nimittäin millään voi uskoa, että ap olisit halunnut lapsen "sekopään" kanssa! ihan normaalia toimintaahan tuo on kriiseilevältä tuoreelta isukilta. Tekisi mieli pitää hauskaa "tavallisessa" tilassa olevien naisten kanssa ja istua terassilla vailla huolen häivää, ja nyt kotona odottaa äidiksi muuttunut vaimo vaativan pienen otuksen kanssa.
Älkää nyt heti alkako esittää jotain diagnoosejanne pershäiriöistä, kun ette tiedä taustoja ollenkaan. Jokainen meistä tuntee parisuhteita, jotka on ajautuneet kriisiin vauvan tultua, ja monella on sellaisesta omakohtaistakin kokemusta.
- 38