Pöyristyttävää toimintaa mäkkärissä!

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:27"] 

Mun päähäni ei hyvällä tahdollakaan uppoa se, että joku ihan tosissaan voi loukkaantua siitä, että pikkuiselle tytölle tarjotaan nukkea. Miksi se oletus on ongelma? Mitä pahaa lapsen (vai aikuisen?) mielelle tuon takia voi tapahtua? Miten tasa-arvoa jotenkin loukataan?

[/quote]

Väännänpä rautalangasta: kun tytölle tarjotaan pelkästään tai pääsääntöisesti "tyttöjen leluja", hän oppii, että tyttöjen kuuluu olla kiinnostuneita lähinnä hoivaamisesta, kodinhoidosta ja ulkonäöstä. Kun pojalle tarjotaan pelkästään tai pääsääntöisesti "poikien leluja", hän oppii, että poikien kuuluu olla kiinnostuneita lähinnä taistelemisesta, moottoriajoneuvoista ja luonnontieteistä. Mikään näistä asioista ei ole turha, mutta viimeistään jos ja kun päästään tilanteeseen, jossa nainen ei osaa vaihtaa autonsa öljyä ja miehen mielestä vauvan hoito "ei kuulu miehille", kyseessä on ongelma. Puhumattakaan ns. naisvaltaisten alojen huonosta palkkaus- ja työolotilanteesta.

Tytöt ja pojat kun eivät ole "luonnostaan" kiinnostuneita mistään vain sukupuolensa vuoksi. Eivätkä pienet tytöt tykkää vaaleanpunaisesta väristä geneettisistä syistä. Nämä kaikki ovat sosiaalisesti opittuja asioita.

Miksi kukaan täysjärkinen haluaisi tieten tahtoen rajata lapsensa kiinnostuksenkohteita ja sitä myöten taitoja? Se kun ei mun päähäni uppoa sillä hyvällä tahdollakaan.

[/quote]Käytte aika paljon mäkkärillä..

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:13"]

Ethän sä nyt oikeasti voi olla tosissasi? Lapsi tietenkin leikkii niillä leluilla, joita vanhemmat ostavat, mutta kun ikää tulee lisää, oppivat ne lapsetkin käyttämään omia aivojaan.

Esimerkki. Minä ja siskoni olemme pieninä leikkineet barbeilla ja nukeilla, veljemme on leikkinyt autoilla ja ties millä hirviöillä. Tänä päivänä siskoni ajaa kuorma-autoa, tietää autoista ja on pukeutuu mukaviin, väljiin vaatteisiin, veljeni ei tiedä autoista mitään, eikä varmaan osaisi edes lamppua vaihtaa ja minä olen siinä välimaastossa. Osaatko kertoa mistä tämä johtuu? Onko lapsuuden leluillamme osuutta tähän?

Kyllä ne kiinnostuksen kohteet on ja pysyy, vaikka pienenä leikkisikin "oman" sukupuolen leluilla.

[/quote]

Katsohan, kun ihminen ei ole saari. Ihminen on sosiaalinen olento, joka heijastaa ympäröivää yhteiskuntaansa. Tietenkin lapsella on "omia" kiinnostuksen kohteita, mutta kuten sanoin, nämä eivät riipu sukupuolesta. Ja jos lapsi saa riittävän kauan ympäristöstään palautetta, että nämä kiinnostuksen kohteet ovat huonoja tai vääriä, kiinnostus herkästi lopahtaa, ja päinvastoin. Lapsi hakee ympäristönsä hyväksyntää.

Otetaan esimerkiksi vaikka se vaaleanpunainen väri. Vauvaa ei kiinnosta pätkääkään, minkä värisiin vaatteisiin se on puettu. Väreillä ei ole sukupuolta. Mutta kun tytölle kerrotaan kerta toisensa jälkeen, miten hän on "suloinen" ja "ihana" vaaleanpunaisissa röyhelövaatteissaan, ja hänelle kannetaan pinkkiä tavaraa pinkin perään, hän alkaa pitää vaaleanpunaisesta ja röyhelöistä. Koska ympäröivä yhteiskunta viestii, että näin sen kuuluu mennäkin.

Vaaleanpunaisessa ja röyhelöissä taasen ei olisi mitään vikaa, ellei yhteiskunta olisi järjestelmällisesti sitä mieltä, että kaikki stereotyyppisesti naisiin liitettävä on vähempiarvoista. Vrt. mammojen kauhistelu, kun pieni poika (tai peräti mies) pukeutuu prinsessamekkoon tai haluaa leikkiä sairaanhoitajaa.

Kas siksi haluan, että tyttäreni maailma ei rajoitu näihin vähempiarvoisina pidettyihin asioihin, ja toisaalta että poikani ei ole ainakaan kasvatuksen puolesta edesauttamassa tätä "ämmien näpertelyä" -kulttuuria.

En edelleenkään ymmärrä, mitä iloa tai hyötyä on stereotyyppisten sukupuoliroolien juurruttamisesta lapsiin. Valaisisitko minua?

[/quote]

En mä näkisi yhden pikkuauton tai nuken olevan tässä syypää. Kyllä se "ongelma" on jossain muualla kuin vaatteen värissä tai lelussa.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:01"]

No ei ole, mutta kyllä tuo aspan esittämä kysymys oli niin idioottimainen, että olisin itsekin antanut palautetta (ystävällisesti mutta painokkaasti).

[/quote]

Joku toinen av-mamma olisi järkyttynyt, jos myyjä ei olisi kysynyt. Teet niin tai näin, aina joku on sitä mieltä, että teet väärin.

[/quote]

Mielestäni on oikeutetumpaa loukkaantua siitä, että asiakaspalvelija tekee oletuksia henkilön kiinnostuksenkohteista sukupuolen perusteella ja ylläpitää keinotekoista, tasa-arvon kannalta haitallista sukupuolijaottelua, kuin siitä, ettei hän tee niin. Mitä itse olet mieltä?

Tyttö saa leikkiä nukeilla ja poika autoilla, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Ongelma tulee vasta siinä kohdassa, kun OLETETAAN, että tyttö ja poika haluavat toimia näin, ja tehdään muunlaisesta toiminnasta hankalaa ellei peräti mahdotonta.

[/quote]Miten ne siellä mäkkärillä ovat tehneet muunlaisesta toiminnasta hankalaa ellei peräti mahdotonta?

Aina voi sanoa, että meillä leikitään kaikenlaisilla leluilla puolin ja toisin, joten mitä vaihtoehtoja teillä on. Mutta ap jos et osaa muuta kuin räyhätä, niin sillehän me emme voi mitään. Leikitkö sinä lapsena barbeilla vai autoilla, olisi kiva tietää niin antaisin niitä toisia leluja joilla sinä et leikkinyt lapselleni =)

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:13"]

Ethän sä nyt oikeasti voi olla tosissasi? Lapsi tietenkin leikkii niillä leluilla, joita vanhemmat ostavat, mutta kun ikää tulee lisää, oppivat ne lapsetkin käyttämään omia aivojaan.

Esimerkki. Minä ja siskoni olemme pieninä leikkineet barbeilla ja nukeilla, veljemme on leikkinyt autoilla ja ties millä hirviöillä. Tänä päivänä siskoni ajaa kuorma-autoa, tietää autoista ja on pukeutuu mukaviin, väljiin vaatteisiin, veljeni ei tiedä autoista mitään, eikä varmaan osaisi edes lamppua vaihtaa ja minä olen siinä välimaastossa. Osaatko kertoa mistä tämä johtuu? Onko lapsuuden leluillamme osuutta tähän?

Kyllä ne kiinnostuksen kohteet on ja pysyy, vaikka pienenä leikkisikin "oman" sukupuolen leluilla.

[/quote]

Katsohan, kun ihminen ei ole saari. Ihminen on sosiaalinen olento, joka heijastaa ympäröivää yhteiskuntaansa. Tietenkin lapsella on "omia" kiinnostuksen kohteita, mutta kuten sanoin, nämä eivät riipu sukupuolesta. Ja jos lapsi saa riittävän kauan ympäristöstään palautetta, että nämä kiinnostuksen kohteet ovat huonoja tai vääriä, kiinnostus herkästi lopahtaa, ja päinvastoin. Lapsi hakee ympäristönsä hyväksyntää.

Otetaan esimerkiksi vaikka se vaaleanpunainen väri. Vauvaa ei kiinnosta pätkääkään, minkä värisiin vaatteisiin se on puettu. Väreillä ei ole sukupuolta. Mutta kun tytölle kerrotaan kerta toisensa jälkeen, miten hän on "suloinen" ja "ihana" vaaleanpunaisissa röyhelövaatteissaan, ja hänelle kannetaan pinkkiä tavaraa pinkin perään, hän alkaa pitää vaaleanpunaisesta ja röyhelöistä. Koska ympäröivä yhteiskunta viestii, että näin sen kuuluu mennäkin.

Vaaleanpunaisessa ja röyhelöissä taasen ei olisi mitään vikaa, ellei yhteiskunta olisi järjestelmällisesti sitä mieltä, että kaikki stereotyyppisesti naisiin liitettävä on vähempiarvoista. Vrt. mammojen kauhistelu, kun pieni poika (tai peräti mies) pukeutuu prinsessamekkoon tai haluaa leikkiä sairaanhoitajaa.

Kas siksi haluan, että tyttäreni maailma ei rajoitu näihin vähempiarvoisina pidettyihin asioihin, ja toisaalta että poikani ei ole ainakaan kasvatuksen puolesta edesauttamassa tätä "ämmien näpertelyä" -kulttuuria.

En edelleenkään ymmärrä, mitä iloa tai hyötyä on stereotyyppisten sukupuoliroolien juurruttamisesta lapsiin. Valaisisitko minua?

[/quote]

En mä näkisi yhden pikkuauton tai nuken olevan tässä syypää. Kyllä se "ongelma" on jossain muualla kuin vaatteen värissä tai lelussa.

[/quote]

Leikitäänpä hetki ajatusleikkiä. Sulje silmäsi ja ajattele vaaleanpunaista väriä. Tuoko se mieleesi kaksi raavasta miestä autorasvan peitossa vaihtamassa renkaita? Bisnesmiehen attaseasalkun kanssa kiiruhtamassa kadulla kokoukseen?

Niinpä. Värit eivät ole neutraaleja, vaan kulttuurissamme vahvasti sukupuolittuneita. Eksplisiittisesti vaaleanpunainen on ehkä sinulle vain väri, mutta tosiasiassa sen takana on kokoelma mielikuvia, stereotypioita jne.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:35"]

Pari päivää sitten eräässä Espoon mäkkärissä ollessani sain todistaa erästä nyky-yhteiskuntaan sopimatonta tapausta. Odottaessani jonossa vuoroani, edellä oleva mieheni halusi happy meal -aterioita ostaessaan lelut lapsilleensa. Tähän mäkkärin myyjä kehtasi tokaista, onko tyttöjä vai poikia?! Mitä väliä! Miten nyky-yhteiskunnassa voidaan enää luokitella lapsia näin? Aloin räyhäämään myyjälle, siitä mitä juuri teki! Tiimarikin meni konkurssiin kun erotteli tyttöjen ja poikien lelut.. Eiköhän lapset saa ihan itse päättää, minkä lelun valitsee?

Onko marssikengät nyöritetty ja missä marssitaan? Pitää nyt marssia, ainakin viiskyt kilsaa. Kuitenkin sukupuolineutraalien lelujen puolesta! 

Mäkisellä vois jakaa puumöhkäleitä, joista vuolla niitä sukupuolineutraaleja leluja. Vai onkohan vuoleminen liian maskuliinen funkto. Tietäisköhän joku tutkija, vai onko liian vaarallinen aihe tutkittavaksi. Voisi tietenkin julistaa salaiseksi aineistoksi.

Ja nyt perään Scum. Ei riitä, vielä kaksi kertaa: Scum, Scum, Scum. Taisi mennä neljäkin kertaa. Pyydän anteeksi!

T: Tosi neutraali

Voi vit. Mikä besservissei löysi tiensä aaveelle. Mee muualle.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 20:09"]Voi vit. Mikä besservissei löysi tiensä aaveelle. Mee muualle.

[/quote]

Siis tuo eksplityyåpi. Miksi pitää tunkea noita sanoja joista eivtsjya mitään.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:13"]

Ethän sä nyt oikeasti voi olla tosissasi? Lapsi tietenkin leikkii niillä leluilla, joita vanhemmat ostavat, mutta kun ikää tulee lisää, oppivat ne lapsetkin käyttämään omia aivojaan.

Esimerkki. Minä ja siskoni olemme pieninä leikkineet barbeilla ja nukeilla, veljemme on leikkinyt autoilla ja ties millä hirviöillä. Tänä päivänä siskoni ajaa kuorma-autoa, tietää autoista ja on pukeutuu mukaviin, väljiin vaatteisiin, veljeni ei tiedä autoista mitään, eikä varmaan osaisi edes lamppua vaihtaa ja minä olen siinä välimaastossa. Osaatko kertoa mistä tämä johtuu? Onko lapsuuden leluillamme osuutta tähän?

Kyllä ne kiinnostuksen kohteet on ja pysyy, vaikka pienenä leikkisikin "oman" sukupuolen leluilla.

[/quote]

Katsohan, kun ihminen ei ole saari. Ihminen on sosiaalinen olento, joka heijastaa ympäröivää yhteiskuntaansa. Tietenkin lapsella on "omia" kiinnostuksen kohteita, mutta kuten sanoin, nämä eivät riipu sukupuolesta. Ja jos lapsi saa riittävän kauan ympäristöstään palautetta, että nämä kiinnostuksen kohteet ovat huonoja tai vääriä, kiinnostus herkästi lopahtaa, ja päinvastoin. Lapsi hakee ympäristönsä hyväksyntää.

Otetaan esimerkiksi vaikka se vaaleanpunainen väri. Vauvaa ei kiinnosta pätkääkään, minkä värisiin vaatteisiin se on puettu. Väreillä ei ole sukupuolta. Mutta kun tytölle kerrotaan kerta toisensa jälkeen, miten hän on "suloinen" ja "ihana" vaaleanpunaisissa röyhelövaatteissaan, ja hänelle kannetaan pinkkiä tavaraa pinkin perään, hän alkaa pitää vaaleanpunaisesta ja röyhelöistä. Koska ympäröivä yhteiskunta viestii, että näin sen kuuluu mennäkin.

Vaaleanpunaisessa ja röyhelöissä taasen ei olisi mitään vikaa, ellei yhteiskunta olisi järjestelmällisesti sitä mieltä, että kaikki stereotyyppisesti naisiin liitettävä on vähempiarvoista. Vrt. mammojen kauhistelu, kun pieni poika (tai peräti mies) pukeutuu prinsessamekkoon tai haluaa leikkiä sairaanhoitajaa.

Kas siksi haluan, että tyttäreni maailma ei rajoitu näihin vähempiarvoisina pidettyihin asioihin, ja toisaalta että poikani ei ole ainakaan kasvatuksen puolesta edesauttamassa tätä "ämmien näpertelyä" -kulttuuria.

En edelleenkään ymmärrä, mitä iloa tai hyötyä on stereotyyppisten sukupuoliroolien juurruttamisesta lapsiin. Valaisisitko minua?

[/quote]

En mä näkisi yhden pikkuauton tai nuken olevan tässä syypää. Kyllä se "ongelma" on jossain muualla kuin vaatteen värissä tai lelussa.

[/quote]

Leikitäänpä hetki ajatusleikkiä. Sulje silmäsi ja ajattele vaaleanpunaista väriä. Tuoko se mieleesi kaksi raavasta miestä autorasvan peitossa vaihtamassa renkaita? Bisnesmiehen attaseasalkun kanssa kiiruhtamassa kadulla kokoukseen?

Niinpä. Värit eivät ole neutraaleja, vaan kulttuurissamme vahvasti sukupuolittuneita. Eksplisiittisesti vaaleanpunainen on ehkä sinulle vain väri, mutta tosiasiassa sen takana on kokoelma mielikuvia, stereotypioita jne.

[/quote]

Leikin hetken ajatusleikkiä ja näin kuvan miehestäni vaaleanpunainen paita yllään (kyllä, hänellä on vaalenpunainen paita oikeasti ja käyttää sitä). Hän muuten näyttää syötävän hyvältä siinä paidassa!

Sinä et voi siis pukea tytärtäsi vaalenpunaiseen tai poikaasi siniseen väriin? Saanko kysyä miten sinä puet lapsesi. Et voi laittaa tyttärellesi mekkoa, mutta housutkin taitavat olla enemmän poikien juttuja. Alastiko sä sitä lastasi pidät? Sinä itse luot lapsillesi niitä stereotypioita sillä, että jaat tyttöjen ja poikien asiat ja vältät käyttämästä niitä nimenomaisilla sukupuolilla.

Mun tyttärelläni on sekä mekkoja, että housuja. On sinistä, punaista, mustaa, VAALEANPUNAISTA. On röyhelöä ja ei ole röyhelöä. Et voi oikeasti saada itsellesi näin isoa ongelmaa lastenvaatteista ja leluista? Kyllä, hän on TYTTÖ. Se ei silti estä häntä tekemästä tulevaisuudessa samaa mitä miehetkin.

Minä siskoni kanssa leikin barbeilla, mutta ei meille koskaan kukaan sanonut, että emme voi tehdä jotain koska olemme tyttöjä.

Fakta kuitenkin on se, että on poikia ja tyttöjä, naisia ja miehiä ja suurin osa ihmisistä on mielellään sitä mitä ovat. Eri asia on sitten sellaiset, jotka eivät tunne olevansa oikeassa ruumissa, mutta hekin pyrkivät joko naiseksi tai mieheksi.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:13"]

Ethän sä nyt oikeasti voi olla tosissasi? Lapsi tietenkin leikkii niillä leluilla, joita vanhemmat ostavat, mutta kun ikää tulee lisää, oppivat ne lapsetkin käyttämään omia aivojaan.

Esimerkki. Minä ja siskoni olemme pieninä leikkineet barbeilla ja nukeilla, veljemme on leikkinyt autoilla ja ties millä hirviöillä. Tänä päivänä siskoni ajaa kuorma-autoa, tietää autoista ja on pukeutuu mukaviin, väljiin vaatteisiin, veljeni ei tiedä autoista mitään, eikä varmaan osaisi edes lamppua vaihtaa ja minä olen siinä välimaastossa. Osaatko kertoa mistä tämä johtuu? Onko lapsuuden leluillamme osuutta tähän?

Kyllä ne kiinnostuksen kohteet on ja pysyy, vaikka pienenä leikkisikin "oman" sukupuolen leluilla.

[/quote]

Katsohan, kun ihminen ei ole saari. Ihminen on sosiaalinen olento, joka heijastaa ympäröivää yhteiskuntaansa. Tietenkin lapsella on "omia" kiinnostuksen kohteita, mutta kuten sanoin, nämä eivät riipu sukupuolesta. Ja jos lapsi saa riittävän kauan ympäristöstään palautetta, että nämä kiinnostuksen kohteet ovat huonoja tai vääriä, kiinnostus herkästi lopahtaa, ja päinvastoin. Lapsi hakee ympäristönsä hyväksyntää.

Otetaan esimerkiksi vaikka se vaaleanpunainen väri. Vauvaa ei kiinnosta pätkääkään, minkä värisiin vaatteisiin se on puettu. Väreillä ei ole sukupuolta. Mutta kun tytölle kerrotaan kerta toisensa jälkeen, miten hän on "suloinen" ja "ihana" vaaleanpunaisissa röyhelövaatteissaan, ja hänelle kannetaan pinkkiä tavaraa pinkin perään, hän alkaa pitää vaaleanpunaisesta ja röyhelöistä. Koska ympäröivä yhteiskunta viestii, että näin sen kuuluu mennäkin.

Vaaleanpunaisessa ja röyhelöissä taasen ei olisi mitään vikaa, ellei yhteiskunta olisi järjestelmällisesti sitä mieltä, että kaikki stereotyyppisesti naisiin liitettävä on vähempiarvoista. Vrt. mammojen kauhistelu, kun pieni poika (tai peräti mies) pukeutuu prinsessamekkoon tai haluaa leikkiä sairaanhoitajaa.

Kas siksi haluan, että tyttäreni maailma ei rajoitu näihin vähempiarvoisina pidettyihin asioihin, ja toisaalta että poikani ei ole ainakaan kasvatuksen puolesta edesauttamassa tätä "ämmien näpertelyä" -kulttuuria.

En edelleenkään ymmärrä, mitä iloa tai hyötyä on stereotyyppisten sukupuoliroolien juurruttamisesta lapsiin. Valaisisitko minua?

[/quote]

En mä näkisi yhden pikkuauton tai nuken olevan tässä syypää. Kyllä se "ongelma" on jossain muualla kuin vaatteen värissä tai lelussa.

[/quote]

Leikitäänpä hetki ajatusleikkiä. Sulje silmäsi ja ajattele vaaleanpunaista väriä. Tuoko se mieleesi kaksi raavasta miestä autorasvan peitossa vaihtamassa renkaita? Bisnesmiehen attaseasalkun kanssa kiiruhtamassa kadulla kokoukseen?

Niinpä. Värit eivät ole neutraaleja, vaan kulttuurissamme vahvasti sukupuolittuneita. Eksplisiittisesti vaaleanpunainen on ehkä sinulle vain väri, mutta tosiasiassa sen takana on kokoelma mielikuvia, stereotypioita jne.

[/quote]

Leikin hetken ajatusleikkiä ja näin kuvan miehestäni vaaleanpunainen paita yllään (kyllä, hänellä on vaalenpunainen paita oikeasti ja käyttää sitä). Hän muuten näyttää syötävän hyvältä siinä paidassa!

Sinä et voi siis pukea tytärtäsi vaalenpunaiseen tai poikaasi siniseen väriin? Saanko kysyä miten sinä puet lapsesi. Et voi laittaa tyttärellesi mekkoa, mutta housutkin taitavat olla enemmän poikien juttuja. Alastiko sä sitä lastasi pidät? Sinä itse luot lapsillesi niitä stereotypioita sillä, että jaat tyttöjen ja poikien asiat ja vältät käyttämästä niitä nimenomaisilla sukupuolilla.

Mun tyttärelläni on sekä mekkoja, että housuja. On sinistä, punaista, mustaa, VAALEANPUNAISTA. On röyhelöä ja ei ole röyhelöä. Et voi oikeasti saada itsellesi näin isoa ongelmaa lastenvaatteista ja leluista? Kyllä, hän on TYTTÖ. Se ei silti estä häntä tekemästä tulevaisuudessa samaa mitä miehetkin.

Minä siskoni kanssa leikin barbeilla, mutta ei meille koskaan kukaan sanonut, että emme voi tehdä jotain koska olemme tyttöjä.

Fakta kuitenkin on se, että on poikia ja tyttöjä, naisia ja miehiä ja suurin osa ihmisistä on mielellään sitä mitä ovat. Eri asia on sitten sellaiset, jotka eivät tunne olevansa oikeassa ruumissa, mutta hekin pyrkivät joko naiseksi tai mieheksi.

[/quote]

Tällä tasolla tämä argumentointi on. En puhunut missään vaiheessa käytännön toiminnasta. Puhuin mielikuvista ja kulttuurisista merkityksistä. Arvasin, että joku hihkaisee tuon "mieheni vaaleanpunainen paita"-kommentin.

Kannattaa oikeasti reflektoida ja tarkastella ympäristönsä ilmiöitä joskus vähän kriittisesti, vaikka se tuttua ja turvallista horjuttaakin.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 14:45"]Tyttönsä pelkkään pinkkiin pukevat mammat aukovat täällä päätään, mutta kyllä minä olen samoilla linjoilla AP:n kanssa. Miksi täytyy erotella tyttöjen ja poikien lelut? Vieläpä niin, että lapsi itse ei saa mitään mahdollisuutta valita "toisen sukupuolen" lelua?

Ei ehkä maailman isoin ongelma, mutta juuri näillä pienillä teoilla ja oletuksilla rakennetaan sukupuolisegregoitua yhteiskuntaa. Vrt. vaipanvaihtopöytä lähes aina naisten vessassa (on muuten aika hankala paikka yksin vauvan kanssa liikkuvalle isälle).

[/quote]

Lapsi varmaan olisi lelun voinut valita jos olisi ollut mukana. Mutta ymmärsin että mies oli liikenteessä yksin. Eiköhän myyjä vaan yrittänyt nopeuttaa palvelua kysymällä mieheltä sukupuolta.

Pöyristyttävintä Mäkkärissä on se että se mainostaa olevansa pikaruokapaikka, mutta kaikkea joutuu odottamaan ja sitten saat vielä kaiken eri aikaan eli aloita pirtelöllä tai jäätelöllä ja jatka ranskalaisilla kunnes hampurilainen tai nugetit tulee jälkiruuaksi!

Edessä seisonut jenkkimies kysyikin seuralaiseltaan että "They call it fast food here, like really?". Sen verran mitä olen Jenkeissä Mäkkärillä tai Kingillä käväissyt niin se ruoka hoituu tarjottimelle hetkessä eikä mitään tarvitse odotella.

Onko niin vaikeaa sanoa että esim. minun tyttöni haluaa tänään vaikkapa vaihteeksi sen poikien lelun? Eikö sitä turpaa saada auki siellä kassalla, vaan pitää tulla tänne asiasta määkimään??!

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 19:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:13"]

Ethän sä nyt oikeasti voi olla tosissasi? Lapsi tietenkin leikkii niillä leluilla, joita vanhemmat ostavat, mutta kun ikää tulee lisää, oppivat ne lapsetkin käyttämään omia aivojaan.

Esimerkki. Minä ja siskoni olemme pieninä leikkineet barbeilla ja nukeilla, veljemme on leikkinyt autoilla ja ties millä hirviöillä. Tänä päivänä siskoni ajaa kuorma-autoa, tietää autoista ja on pukeutuu mukaviin, väljiin vaatteisiin, veljeni ei tiedä autoista mitään, eikä varmaan osaisi edes lamppua vaihtaa ja minä olen siinä välimaastossa. Osaatko kertoa mistä tämä johtuu? Onko lapsuuden leluillamme osuutta tähän?

Kyllä ne kiinnostuksen kohteet on ja pysyy, vaikka pienenä leikkisikin "oman" sukupuolen leluilla.

[/quote]

Katsohan, kun ihminen ei ole saari. Ihminen on sosiaalinen olento, joka heijastaa ympäröivää yhteiskuntaansa. Tietenkin lapsella on "omia" kiinnostuksen kohteita, mutta kuten sanoin, nämä eivät riipu sukupuolesta. Ja jos lapsi saa riittävän kauan ympäristöstään palautetta, että nämä kiinnostuksen kohteet ovat huonoja tai vääriä, kiinnostus herkästi lopahtaa, ja päinvastoin. Lapsi hakee ympäristönsä hyväksyntää.

Otetaan esimerkiksi vaikka se vaaleanpunainen väri. Vauvaa ei kiinnosta pätkääkään, minkä värisiin vaatteisiin se on puettu. Väreillä ei ole sukupuolta. Mutta kun tytölle kerrotaan kerta toisensa jälkeen, miten hän on "suloinen" ja "ihana" vaaleanpunaisissa röyhelövaatteissaan, ja hänelle kannetaan pinkkiä tavaraa pinkin perään, hän alkaa pitää vaaleanpunaisesta ja röyhelöistä. Koska ympäröivä yhteiskunta viestii, että näin sen kuuluu mennäkin.

Vaaleanpunaisessa ja röyhelöissä taasen ei olisi mitään vikaa, ellei yhteiskunta olisi järjestelmällisesti sitä mieltä, että kaikki stereotyyppisesti naisiin liitettävä on vähempiarvoista. Vrt. mammojen kauhistelu, kun pieni poika (tai peräti mies) pukeutuu prinsessamekkoon tai haluaa leikkiä sairaanhoitajaa.

Kas siksi haluan, että tyttäreni maailma ei rajoitu näihin vähempiarvoisina pidettyihin asioihin, ja toisaalta että poikani ei ole ainakaan kasvatuksen puolesta edesauttamassa tätä "ämmien näpertelyä" -kulttuuria.

En edelleenkään ymmärrä, mitä iloa tai hyötyä on stereotyyppisten sukupuoliroolien juurruttamisesta lapsiin. Valaisisitko minua?

[/quote]

En mä näkisi yhden pikkuauton tai nuken olevan tässä syypää. Kyllä se "ongelma" on jossain muualla kuin vaatteen värissä tai lelussa.

[/quote]

Leikitäänpä hetki ajatusleikkiä. Sulje silmäsi ja ajattele vaaleanpunaista väriä. Tuoko se mieleesi kaksi raavasta miestä autorasvan peitossa vaihtamassa renkaita? Bisnesmiehen attaseasalkun kanssa kiiruhtamassa kadulla kokoukseen?

Niinpä. Värit eivät ole neutraaleja, vaan kulttuurissamme vahvasti sukupuolittuneita. Eksplisiittisesti vaaleanpunainen on ehkä sinulle vain väri, mutta tosiasiassa sen takana on kokoelma mielikuvia, stereotypioita jne.

[/quote]

Leikin hetken ajatusleikkiä ja näin kuvan miehestäni vaaleanpunainen paita yllään (kyllä, hänellä on vaalenpunainen paita oikeasti ja käyttää sitä). Hän muuten näyttää syötävän hyvältä siinä paidassa!

Sinä et voi siis pukea tytärtäsi vaalenpunaiseen tai poikaasi siniseen väriin? Saanko kysyä miten sinä puet lapsesi. Et voi laittaa tyttärellesi mekkoa, mutta housutkin taitavat olla enemmän poikien juttuja. Alastiko sä sitä lastasi pidät? Sinä itse luot lapsillesi niitä stereotypioita sillä, että jaat tyttöjen ja poikien asiat ja vältät käyttämästä niitä nimenomaisilla sukupuolilla.

Mun tyttärelläni on sekä mekkoja, että housuja. On sinistä, punaista, mustaa, VAALEANPUNAISTA. On röyhelöä ja ei ole röyhelöä. Et voi oikeasti saada itsellesi näin isoa ongelmaa lastenvaatteista ja leluista? Kyllä, hän on TYTTÖ. Se ei silti estä häntä tekemästä tulevaisuudessa samaa mitä miehetkin.

Minä siskoni kanssa leikin barbeilla, mutta ei meille koskaan kukaan sanonut, että emme voi tehdä jotain koska olemme tyttöjä.

Fakta kuitenkin on se, että on poikia ja tyttöjä, naisia ja miehiä ja suurin osa ihmisistä on mielellään sitä mitä ovat. Eri asia on sitten sellaiset, jotka eivät tunne olevansa oikeassa ruumissa, mutta hekin pyrkivät joko naiseksi tai mieheksi.

[/quote]

Tällä tasolla tämä argumentointi on. En puhunut missään vaiheessa käytännön toiminnasta. Puhuin mielikuvista ja kulttuurisista merkityksistä. Arvasin, että joku hihkaisee tuon "mieheni vaaleanpunainen paita"-kommentin.

Kannattaa oikeasti reflektoida ja tarkastella ympäristönsä ilmiöitä joskus vähän kriittisesti, vaikka se tuttua ja turvallista horjuttaakin.

[/quote]

Teoriassa siis ajattelet noin, mutta käytännössä toimit toisin? Kirjoitat hienoja sanoja käyttäen, mutta et kuitenkaan osaa kertoa miten sä ne lapsesi loppujen lopuksi puet, jotta eivät vahingossakaan tule miehen ja naisen stereotypioiksi.

Itse pyysit leikkimään ajatusleikkiä miehistä vaaleanpunainen paita päällä. Minä leikin ja tosiaan näin miehen vaaleanpunaisessa paidassa. En tiennyt, että ei olisi saanut nähdä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 16:27"] 

Mun päähäni ei hyvällä tahdollakaan uppoa se, että joku ihan tosissaan voi loukkaantua siitä, että pikkuiselle tytölle tarjotaan nukkea. Miksi se oletus on ongelma? Mitä pahaa lapsen (vai aikuisen?) mielelle tuon takia voi tapahtua? Miten tasa-arvoa jotenkin loukataan?

[/quote]

Väännänpä rautalangasta: kun tytölle tarjotaan pelkästään tai pääsääntöisesti "tyttöjen leluja", hän oppii, että tyttöjen kuuluu olla kiinnostuneita lähinnä hoivaamisesta, kodinhoidosta ja ulkonäöstä. Kun pojalle tarjotaan pelkästään tai pääsääntöisesti "poikien leluja", hän oppii, että poikien kuuluu olla kiinnostuneita lähinnä taistelemisesta, moottoriajoneuvoista ja luonnontieteistä. Mikään näistä asioista ei ole turha, mutta viimeistään jos ja kun päästään tilanteeseen, jossa nainen ei osaa vaihtaa autonsa öljyä ja miehen mielestä vauvan hoito "ei kuulu miehille", kyseessä on ongelma. Puhumattakaan ns. naisvaltaisten alojen huonosta palkkaus- ja työolotilanteesta.

Tytöt ja pojat kun eivät ole "luonnostaan" kiinnostuneita mistään vain sukupuolensa vuoksi. Eivätkä pienet tytöt tykkää vaaleanpunaisesta väristä geneettisistä syistä. Nämä kaikki ovat sosiaalisesti opittuja asioita.

Miksi kukaan täysjärkinen haluaisi tieten tahtoen rajata lapsensa kiinnostuksenkohteita ja sitä myöten taitoja? Se kun ei mun päähäni uppoa sillä hyvällä tahdollakaan.

[/quote]

Ethän sä nyt oikeasti voi olla tosissasi? Lapsi tietenkin leikkii niillä leluilla, joita vanhemmat ostavat, mutta kun ikää tulee lisää, oppivat ne lapsetkin käyttämään omia aivojaan.

Esimerkki. Minä ja siskoni olemme pieninä leikkineet barbeilla ja nukeilla, veljemme on leikkinyt autoilla ja ties millä hirviöillä. Tänä päivänä siskoni ajaa kuorma-autoa, tietää autoista ja on pukeutuu mukaviin, väljiin vaatteisiin, veljeni ei tiedä autoista mitään, eikä varmaan osaisi edes lamppua vaihtaa ja minä olen siinä välimaastossa. Osaatko kertoa mistä tämä johtuu? Onko lapsuuden leluillamme osuutta tähän?

Kyllä ne kiinnostuksen kohteet on ja pysyy, vaikka pienenä leikkisikin "oman" sukupuolen leluilla.

[/quote]

Kunpa se olisikin niin helppoa. Sinun esimerkistäsi voisi todeta, että "..nainen hankkiutui kuorma-autonkuljettajaksi kasvatuksesta huolimatta.

Ei lapsi, eikä aikuinen ole ympäristöstään irrallaan oleva olio. Se, miten häntä kasvatetaan, kuinka hänelle puhutaan, mitä häneltä odotetaan jne. muokkaavat koko persoonaa.

[/quote]

Niin, eli ne barbit eivät saaneet aikaan stereotyyppistä naista. Aika jännä.

[/quote]

Ei, vaan syömishäiriöisiä itsetunnottomia naisia jotka kokevat olevansa viallisia kun eivät näytä Barbeilta.

Olen PÖYRISTYNYT.

Syömishäiriöisiä on aina ollut, ilman nukkejakin. Neurootikt ovat oma lukunsa.

Turhauttavaa. Minä puhuin värien kulttuurisista merkityksistä. En ole väittänyt tietäväni, kuinka tulisi toimia käytännössä. Olen kuitenkin tiedostanut ylläolevan seikan ja se toivottavasti vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni lapsia kohtaan. En siis ajattele niin, että pinkki nyt on vain väri, vaan sillä on kulttuurissamme jaettuja merkityksiä. Aito reflektointi voisi sinullekin tehdä hyvää, kapasiteetti siihen tosin ilmeisesti puuttuu Kristiina Käytännönnaiselta pinkeissä trikoissaan.

Maamme tyttöjen ja poikien tulevaisuus on hyvissä käsissä, muutan Ruotsiin.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 21:14"]

Turhauttavaa. Minä puhuin värien kulttuurisista merkityksistä. En ole väittänyt tietäväni, kuinka tulisi toimia käytännössä. Olen kuitenkin tiedostanut ylläolevan seikan ja se toivottavasti vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni lapsia kohtaan. En siis ajattele niin, että pinkki nyt on vain väri, vaan sillä on kulttuurissamme jaettuja merkityksiä. Aito reflektointi voisi sinullekin tehdä hyvää, kapasiteetti siihen tosin ilmeisesti puuttuu Kristiina Käytännönnaiselta pinkeissä trikoissaan.

[/quote]

Paasaat suu vaahdossa asiasta teorian tasolla, että ei ole hyvä tehdä tytölle sitä ja pojalle tätä, ja kun pyydän käytännön esimerkkejä, et osaakaan niihin vastata. Se vie pohjan hienolta esitykseltäsi. Mutta jatka ihmeessä hienojen sanojen käyttämistä, se ei tehosta sanomaasi, mutta näyttäähän teksti hienommalta.

Kapasiteettia kyllä on, vaikka en omistakaan pinkkejä trikoita eikä nimeni ole Kristiina.