Pitääkö kolmekymppisenä olla jo vaki työ ja omakotitalo?
Kommentit (45)
omistuasunto kyllä just hommattiin mutta rivarista : ) Ikää minulla 32v.
autona volvo V70 vuosimallia 2005.
Jos ei elämä ole jo noilta osin kuosissa kolmekymppisenä, niin sitten ei ole todennäköisesti koskaan.
ei omakotitaloa enkä ole valmistunut vielä. Varmaan joskus 5-kymppisenä saan paperit käteen. Ikää 31 v.
mulla on omakotitalo, vakityö ja kaks lasta. Ja mä elän elämäni onnellisinta aikaa, tästä olen pienestä asti haaveillut. MUTTA me haaveillaan niin eri asioista... Tärkeintä on että olet kolmekymppisenä (niin kuin muulloinkin) onnellinen, samapa tuo mikä sut tekee onnelliseks, olkoon sit vakityö ja omakotitalo tai sit vaikka sinkkuelämä, vuokra-asunto ja vapaus tehdä mitä haluaa. Onneks meitä on moneen junaan!
Mitäs me teemme tälle paremmissakin piireissä tunnustetulle tosiasialle nimeltä synnytysikäisten pätkätyöongelma?
Kyllä se nykyaikana niin on, ettei sitä vakityötä suurelle osalle meistäkään plutkahda vielä 35-vuotiaanakaan.
Olen sitä mieltä, että vakityö olis tosi hyvä olla niin pian kuin mahdollista. Mutta omakotitalo? Häh, mikäs pakko on edes haluta asua omakotitalossa? Olen köyhä pätkätyöläinen mutta en kyllä ikinä edes haluais asua ok-talossa. Miksi muuten pitäisi haluta, vai pitäisikökään?
Vierailija:
Jos ei elämä ole jo noilta osin kuosissa kolmekymppisenä, niin sitten ei ole todennäköisesti koskaan.
No ok, sitten jos tulisin ihan SIKARIKKAAKSI, ja voisin palkata lumenluojat, puutarhurit sun muut. :)
Mua ei noi hommat kiinnosta pätkän vertaa.
har-har-har...
No joo. Siis oikeasti: kokeeko joku todellakin, että tuollainen normi on olemassa? Jos on, niin ei se ainakaan mikään universaali ole, vaan täysin sosiaalisesta statuksesta ja asuinpaikkakunnasta riippuvainen.
Monilla akateemisilla aloilla kolmikymppiset ovat vastikään valmistuneet ja päässeet pätkätyöuran alkuun. Vakityöstä voi vasta unelmoida.
Pääkaupunkiseudulla omakotitalot sijaitsevat kaukana keskustoista ja ovat silti jumalattoman kalliita. Koska työmatkat ovat pitkiä, pitäisi vielä ostaa molemmille puolisoille autot, mikä lisää kustannuksia.
Sitten se on mitä suurimmassa määrin priorisointikysymys. Aika moni tykkää parikymppisenä matkailla, opiskella ja työskennellä ulkomailla.
Ongelmalliseksi tuo todellisuus käy vasta, kun se törmää maaseudun pikkukaupungissa asuvien sukulaisten odotusten kanssa: " Mitä, eikö sinulla ole vielä vakityötä? Ja vuokrallakin vielä asut, voi voi..."
Omakotitaloakaan ei ole, koska en sellaista halua - kauheasti työtä, lumityöt aamuisin että pääsee liikkeelle, joka kesä jotain remonttia. Ei kiitos.
Olen yli kolmekymppinen ja varsin tyytyväinen elämääni ilman noita kahta asiaa. Tärkeimmät on: hyvä avioliitto, ihanat lapset, mielenkiintoinen ja motivoiva työ.
Siis, ettei tarvitsisi muilta kysellä, mitä pitäis ja ei pitäis olla.
mä olen nyt pikkasen päälle kolmekymppinen...
elämäni aikana jo ollut ainakin 3 vakkarityötä,
joista olen itse itseni irtisanonut ja vaihtanut siis paikkaa...
oma omakotitalokin oli, mutta myytiin se!!!
eli nyt 3-kymppisenä mulla ei oo töitä,
olen lasten kanssa kotosalla ja asutaan vuokralla!!!
en tunne olevani " huono" ihminen kun tässä iässä ei ole juuri noita asioita plakkarissa!!!!
Ja ainakin ensimmäinen lapsi pitää olla jo tehtynä. Koira on myös hyvä olla ja autona Volvo. Niin keskiluokkaista niin keskiluokkaista...
Tv: vakityö ja omakotitalo, kolmekymppinen ja lapset tehty
Kun olen pitänyt välissä kaksi äitiyslomaa ja ollut kotiäitinä.
Asun isossa omakotitalossa kera ison tontin, mutta valitettavasti se ei ole omilla ansiollani hankittu vaan sain sen isältäni perinnöksi.
me ollaan miehen kanssa 26v ja 27v ja meillä on omakotitalo (toki lainaa siitä myös, mutta ei paljoa), ihan siisti auto ja kakkosauto miehelle, miehellä vakituinen työ, mulla keikkaluontoista... joskus enemmän ja joskus vähemmän, 2 lasta.
hyvin on pärjätty tähän asti. tosin jos saisin minäkin vakituisen työn niin menis vielä paremmin! =)
ja olen ihka onnellinen siitä. En ikinä antaisi sitä kokemusta pois vaikka se minut lamaannuttikin täysin. Nyt odotan innolla työkokeiluun pääsyä ja toivon joskus saavani työn mistä tykkään ja olen avuksi muille, palkkaus ja muut tulee siinä sivussa. Ihanaa, elämä kantaa.
että kolmikymppiset asuu omakotitalossa. Vaikka onnistuuhan se toki, kun lainaa saa kuka tahansa lähihoitaja-insinööripariskunta vaikka sen omakotitalon verran.
Tärkeintä on, että nauttisi elämästä ja olisi onnellinen, eläisi, eikä vain suorittaisi. Harva valitettavasti pystyy siihen :(
Itse 33v ja yksi lapsi, vakkari työ ja oma koti kerrostalossa, avomies... silti tunne, että jotain puuttuu...
Nyt 37 ja oma talo ja vauva. Kaksi ammattia, joista valita ja ihania ystäviä. Olen onnellinen.
Jos elät jollain muulla kuin työnteolla, niin bueno!