Toinen puolisoista halusi lapsen, toinen ei. Kuinka ongelma ratkesi?

Ei voi jatkaa yhdessä ilman että suhde muuttuu katkeraksi.

Mies ei halunnut lasta ja tekivät kuitenkin naisen painostuksesta, mies lähti pojan ollessa pieni.

Näin kaverilla

Erosimme

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halunnut lasta ja tekivät kuitenkin naisen painostuksesta, mies lähti pojan ollessa pieni.

Näin kaverilla

Tuttu tarina. Lasta ei pidä tehdä, jos toisella ei ole sitä aitoa tahtoa olla vanhempi. 

Tunnen kolme kappaletta tällaisia pariskuntia.

Kahdessa pariskunnassa mies halusi, nainen ei. Molemmat pariskunnat erosivat. Miehillä uudet puolisot ja lapsi.

Yhdessä pariskunnassa mies ei halunnut lasta, nainen halusi. Eivät eronneet, vaimo kriiseilee lapsettomuutta edelleen.

Meillä miehellä on etäinen halu saada lapsi/lapsia.

Minulla ei laisinkaan

Minulla on kierukka, ollut itse asiassa seitsemän vuotta, ja harkitsen sterilisaatiota, kun tämä nykyinen kierukka tulee tiensä päähän muutaman vuoden kuluttua.

Mies ei tiedä mitä mieltä asiasta on, tai oikeammin: ei halua sanoa.

Valitsee joko minut tai jonkun toisen, kun sterilisaatio tulee ajankohtaiseksi. Minä kuitenkin seison päätökseni takana suhteenkin kustannuksella.

Kaverini teki peräti kaksi lasta miehen kanssa jolla oli jo ennestään yksi, ja sanoi ettei halua enempää. Eka tuli kun mies hakusi vedellä ilman kortsua vaikka oli sovittu että aborttia ei sitten tehdä jos kaverini tulee raskaaksi, ja hormonaalista ehkäisyä ei käytä. Ilmeisesti pääsi touhutippa lipsahtamaan. Koko raskausaika oli yhtä helvettiä, mies oli todella vihamielinen ja välinpitämätön. Toiseen mies sitten suostui kun kaverini sanoi, että lähtee etsimään uutta miestä toisen isäksi, ellei hän halua sitä tehdä.

Noh, tästä lopputuloksena karmivat riidat (eipä sillä, suhde on ollut alusta asti ihan syvältä) joissa mies toistuvasti syytellyt naista elämänsä pilaamisesta koska ilmeisesti oikeasti inhoaa lapsiperhe-elämää eikä koe että jänen peniksellään on ollut mitään osaa tai arpaa lasten olemassaoloon. Nyt ero tulossa, toinen poika on jotain 3 ja toinen 1.

Tiedän yhden pariskunnan jossa nainen halusi lapsen, mies ei. Nainen teki ajatustyötä ja pohti asiaa, teki päätöksen että ollaan sitten ilman lapsia koska mies on hyvä ja liittoon muuten oli tyytyväinen. Ei kokenut katkeruutta vaan pohdinnan jälkeen päätyi siis tähän ratkaisuun.

Jos tekee lapsen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei lasta halua, kannattaa varautua yksinhuoltajuuteen. ETENKIN jos käy niin, että lapsesta ei tulekaan ihan priimaa vaan vähänkin "erityinen".

Kannattaisikko asiasta keskustella ennenkuin hynttyyt yhteen.

EROA

Olen eronnut neljä kertaa tästä syystä ja viides sitten teki mun kanssa lapsia ennemmin kuin lopetti suhteen.

Kaksi eksää siis halusi lapsia, vaikka ei ollut mitään edellytyksiä niisen elatukseen/kasvattamiseen ja kaksi taas valehteli perhehaluistaan, vaikka eivät oikeasti halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisikko asiasta keskustella ennenkuin hynttyyt yhteen.

Ei se, että jossain vaiheessa tuntee asiasta jotenkin, tarkoita, että pysyisi kannassaan aina. Eli jos mieli muuttuu, siinä ei vuosien takaiset keskustelut auta.

Meillä on tavallaan tämä tilanne nyt. Mies ei halua lasta mutta itse haluaisin. EHKÄ.

Mulla on esim. mt-ongelmia, ahdistusta jne joten lapsen parasta ajatellen mun ei kannattaisi lisääntyä.

Olen kuitenkin siis ihan pärjäävä ihminen, en vain makaa sängyssä päiväkausia jne. Joillakin ahdistus on parantunut lapsen myötä, toiset vajonneet psykoosiin.

En tiedä mitä tehdä. Miehen vaihdon se ainakin sitten vaatisi. Olen 30. Ja mitäs jos eroaisin nykyisestä miehestäni ja sitten tajuaisinkin (ehkä uudessa suhteessa) että joo ei sittenkään lapsia mulle....

Vaikeaa.... :/

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisikko asiasta keskustella ennenkuin hynttyyt yhteen.

Mielipide voi muuttua.

Tiedän myös miehiä jotka ovat valehdelleet haluavansa lapsia "sitten joskus".

Mies ei halunnut lapsia, koska hänellä lapset entisestä avioliitosta, minä halusin. Minä päätin, että voin elää ilman lapsiakin eli päätimme jäädä yhteen ja lapsettomiksi. En ole ainakaan näiin 47 ikävuoteen mennessä koskaan katunut saati katkeroitunut.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden pariskunnan jossa nainen halusi lapsen, mies ei. Nainen teki ajatustyötä ja pohti asiaa, teki päätöksen että ollaan sitten ilman lapsia koska mies on hyvä ja liittoon muuten oli tyytyväinen. Ei kokenut katkeruutta vaan pohdinnan jälkeen päätyi siis tähän ratkaisuun.

En olisi ehkä itse uskaltanut, jos todella olisin halunnut lapsen. Mitäs sitten, jos miehen mieli muuttuu? Ja itse on siinä vaiheessa jo liian vanha, mies jättää ja tekee perheen toisen kanssa? Itse yksin ilman lasta.

Se, joka haluaa lapsia, hankkii niitä sellaisen kanssa, joka niitä myös haluaa. Kenenkään mieltä ei kannata yrittää muuttaa mihinkään suuntaan, siitä ei seuraa mitään muuta kuin pahaa mieltä, itkua, hammastenkiristystä, katumusta ja lopulta katkeruutta. Olipa päätös sitten kumpi tahansa. Parempi olla samanmielisen puolison kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisikko asiasta keskustella ennenkuin hynttyyt yhteen.

Mielipide voi muuttua.

Tiedän myös miehiä jotka ovat valehdelleet haluavansa lapsia "sitten joskus".

Ja edeelleen vaan naiset menee tuohon sitten joskus ansaan.

Tehtiin lapsi toisen mieliksi ja päädyttiin perhehelvettiin.