Toinen puolisoista halusi lapsen, toinen ei. Kuinka ongelma ratkesi?

Lasta ei tullut. Ei lasta haluamatonta voi pakottaa vanhemmaksi väkisin.

Ensimmäisen avopuolison kanssa oli tuo tilanne. Muutettiin yhteen asumaan ja mentiin kihloihin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Siinä viiden vuoden kohdalla aloin varovasti ehdottelemaan, josko lapsia. Kun oli jo työ kummallakin.  Mies tyrmäsi ajatuksen ihan kokonaan.  Viimeisen kerran varovasti kysäisin, josko niitä lapsia. Vastaus, jonka sain, oli niin loukkaava, että liitto oli siinä. Tai siis just siinä hetkessä tein päätöksen , että lähden. Taisin käydä tekemässä asuntohakemuksen samana päivänä

Lusikat jakoon heti! Ei kannata jatkaa, satoja kertoja nähty! Eroon johtaa jos näin tärkeästä erimielisyydestä on kyse. Tulee joko huono äiti tai huono isä (se joka ei olisi halunnut) tai katkera lapseton (se joka olisi halunnut) ja ero.

Tunnen monia tapauksia joista myöhemmin selvisi että eron jälkeen uudessa suhteessa se ‚ennen haluton‘ halusikin - ja sai - lapsen. Eli oli ollut väärän, sopimattoman, kanssa ennen. Koskee sekä miehiä että naisia.

Jätin pillerit pois. Sillä ratkesi.

Tiedän tällaisen pariskunnan. Mies aina kertoi, että ovat liian "boheemeja" lasten tekoon (kauppakorkean käynyt!). Nainen olisi halunnut, mutta jäi. Sitten jossain vaiheessa mies löysi nuoremman ja teki tämän kanssa kolme lasta. Edellinen rouva oli sitten jo liian vanha saamaan lapsia. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tällaisen pariskunnan. Mies aina kertoi, että ovat liian "boheemeja" lasten tekoon (kauppakorkean käynyt!). Nainen olisi halunnut, mutta jäi. Sitten jossain vaiheessa mies löysi nuoremman ja teki tämän kanssa kolme lasta. Edellinen rouva oli sitten jo liian vanha saamaan lapsia. Surullista.

Tämmönen vedättäminen on ehkä yksi pahimmista asioista mitä toiselle voi tehdä...

Vierailija kirjoitti:

Jätin pillerit pois. Sillä ratkesi.

Toivottavasti ratkesi siten että mies jätti sut. Hyi hitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin pillerit pois. Sillä ratkesi.

Toivottavasti ratkesi siten että mies jätti sut. Hyi hitto.

Tossa toi edelleen on. Ehkä vähän aavisti, ettei pillerit aidosti pettäneet. Hyvin suoriutuu vähistä isän tehtävistä.

Minä halusin lapsia, mies ei. Jätin miehen sen keskustelun päätteeksi. Lapsiasia on niin suuri ettei siitä pidä kummankaan tehdä kompromisseja.

Halusin lapsen, mies ei. Ehdin onneksi vielä saada kaipaamani lapsen. Elämme nyt tahoillamme hyvin erilaista elämää. Molemmat lienevät tyytyväisiä elämäänsä tällaisena, minä ainakin.

Ero. Tämän jälkeen toinen aloitti elämän yksinhuoltajan kanssa ja saivat yhteisen lapsen (edelleen yhdessä noin 10 v jälkeen) ja lapsia haluamaton on edelleen vapaaehtoisesti lapseton.

Siippa ei halunnut lasta. Pitkällisen pohdinnan tuloksena hankin lapsen yksinäni. Kovin onneton nyt olisin, jos lapsihaave ei olisi toteutunut. Mies elää itsekseen omannäköistään elämää, minä lapsen kanssa kaksin meille mukavaa elämää. Onneksi uskalsin rohkean ratkaisuni tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tällaisen pariskunnan. Mies aina kertoi, että ovat liian "boheemeja" lasten tekoon (kauppakorkean käynyt!). Nainen olisi halunnut, mutta jäi. Sitten jossain vaiheessa mies löysi nuoremman ja teki tämän kanssa kolme lasta. Edellinen rouva oli sitten jo liian vanha saamaan lapsia. Surullista.

Hirveä mies...