Viilteleekö ihmiset käsivarsiaan sekä sisä-

Ei siinä ole sääntöjä. Jokut viiltelee ympäri vartaloa. Ranteista viillellään kai sen takia niin paljon, koska siinä vuotaa paljon verta.

Kai sä ny voit viillellä mitä kohtaa haluat :D:D

Googlaa self-harm

Käsivarteni ovat täynnä viiltelyjälkiä.

Kissanpentuni piti minua raapimispuuna.

Joku taatusti luulee, että olen viillellyt itseäni.

Mä alotin teininä käsivarsien ulkopuolelta ja siirryin sitten reisiin kun pelkäsin jääväni kiinni. Kun sitten 18 vuotiaana alotin viiltelyn uudestaan ja asuin eksän kanssa viiltelin lantioon niin, että jäljet oli alushousujen suojassa. Välillä viilsin vaan yhden syvemmän haavan, jotta pystyin väittämään, että satutin sen vahingossa..

Mä oon viillellyy kädet sormista olkapäihin molemmilta puolilta, vatsan, kyljet, selän. Jalat varpaista lantioon asti. Käytännössä ei ole arvetonta paikkaa, paitsi ihan pieni kaistale selässä johon en yletä.

Silloin jos viiltelee tosi usein, on pakko viillellä laajalle alueelle, koska samaa paikkaa ei voi heti tunnin päästä viillellä uudestaan. Ranteet sisäpuolelta on siksi kai Se lempparipaikka, kun vuotaa eniten verta, eikä haavat haittaa kauheesti elämää. Kokemuksesta voin sanoa että kävely hankaloituu esim jalkapohjien ja sisäreitten viiltelyn jälkeen, ja nukkuminen hankaloituu kun on viillellyt esim kyljen tai selän. Ranne ei oikeastaan vaikeuta mitään.

Mistä tää viiltely johtuu? Minäkin tiedän joitain "hyvien " perheiden lapsia jotka viillelleet vaikka taatusti ollut hyvät kotiolot....

Mistä tää viiltely johtuu? Minäkin tiedän joitain "hyvien " perheiden lapsia jotka viillelleet vaikka taatusti ollut hyvät kotiolot....

Mistä tää viiltely johtuu? Minäkin tiedän joitain "hyvien " perheiden lapsia jotka viillelleet vaikka taatusti ollut hyvät kotiolot....

Viiltely

Ihon viiltely, polttaminen tai muunlainen vahingoittaminen on huolestuttava ilmiö, jonka sanotaan yleistyneen viime vuosina. Viiltelijät ovat useimmiten tyttöjä, mutta myös poikien on huomattu vahingoittavan itseään. Viiltely koetaan usein selviytymiskeinona, se ei useimmiten tarkoita, että viiltelijä haluaisi surmata itsensä.

Viilteleminen on kuitenkin erittäin huono selviytymiskeino. Siitä jää arpia, jotka ovat olemassa vielä silloinkin, kun viiltelemisen on onnistunut lopettamaan. Viiltelystä voi myös jäädä riippuvaiseksi. Aina on myös olemassa riski kuolla verenhukkaan tai tulehdukseen tahattomasti. Kauan jatkuneen viiltelyn on myös todettu aiheuttavan itsetuhoisuutta.

Viilteleminen liittyy joskus johonkin muuhun mielenterveyden häiriöön ja sen on huomattu tarttuvan käyttäytymismallina esimerkiksi koulussa oppilaalta toiselle. Viiltelijät kokevat usein voimakasta häpeää viiltelemisestään, mikä vaikeuttaa avun hakemista. Avun hakemista saattaa hidastaa myös vaikea masennus.

Itseään vahingoittavat nuoret ovat selittäneet viiltelyä muun muassa seuraavilla syillä:
Henkisen paineen purkaminen: virtaavan veren kuvitellaan vievän mukanaan ahdistuksen.
Viiltämisen aiheuttava tuska saa tuntemaan itsensä eläväksi, kun muuten on tyhjä olo.
Itsensä rankaiseminen kärsittäessä häpeän tai syyllisyyden tunteista.
Avun hakeminen puhumalla koetaan liian vaikeaksi: viiltelemällä osoitetaan omaa ahdistusta ja toivotaan haavat näkevien ymmärtävän avuntarve.
Kontrollin tunteen tavoittelu edes jotenkin, jos muilla elämänalueilla sen kokee olevan hankalaa.

Viiltelijöillä on usein vaikeuksia käsitellä henkistä kärsimystä

Syy viiltelemiseen on yleensä yritys käsitellä henkistä ahdistusta fyysisellä kivulla. Viiltelijöillä on usein vihan ja toivottomuuden tunteita itseä ja muita kohtaan. Moni viiltelijä on kokenut lapsuudessaan jotain erityisen ahdistavaa, kuten väkivaltaa. Itseään vahingoittavien ihmisten on usein vaikea puhua omista olotiloistaan eli he eivät ole tottuneet käsittelemään omaa pahaa oloaan puhumalla. Tämän taidon voi kuitenkin oppia. http://www.e-mielenterveys.fi/nuoret/viiltely/

Typerää tollanen viiltely. Ei siitä hyödy yhtään. Tekee vaan vahinkoa itselleen. Menkää hoitoon viiltelijät.

On järkyttävää lukea kommenttejanne, jossa puhutte viiltelystä ihan niin kuin se olisi normaali ilmiö. Ei se ole. Tavallisesti ihmiset eivät viiltele itseään. He eivät halua muutenkaan vahingoittaa itseään millään tavalla. 

Arvelen, että jotkut viiltelevät itseään, koska ovat niin ahdistuneita ja voivat huonosti. On olemassa muita - terveempiä - keinoja selvitä ahdistuksesta. Hakekaa itsellenne apua. Käykää lääkärillä ja pyytäkää päästä terapiaan. Se on minun neuvoni. 

Olen viillellyt jalkoja, jalanpohjia, vatsaa, käsiä ja rintakehää. Arvet ovat jääneet ikuisiksi muistoiksi siitä kuinka heikko ihminen olin. Ei sitä silloin miettinyt. En uskonut pääseväni edes yli kaikesta tapahtuneesta. Koitin myös itsemurhaa mutta joku mut "pelasti" kuolemalta ja nyt olen kotiutunut Harjavallasta. En ajatellut enää kauaa olla täällä mammojen joukossa joten nämä on hyvästit tälle palstalle ikuisiksi ajoiksi. Heippa.:)

-Sara

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 22:18"]Mistä tää viiltely johtuu? Minäkin tiedän joitain "hyvien " perheiden lapsia jotka viillelleet vaikka taatusti ollut hyvät kotiolot....

[/quote]

Ei se johdu niistä kotioloista!! Ihan sama kuinka kultalusikka suussa olet syntynyt, ei sitä aina voi jaksaa. Mulla ainakin turhaa paapomista,kalliita vaatteita ja iso talo. Mutta jotenkin en vain jaksanut enää kun kaikki sain kun vain halusin. En jaksanut ja aloin viillellä yms. Äidille se oli kauhea paikka kun tajusi ja vei minut hoitoon. Siellä sitä oltiin mutta eipä tää paska maailma tästä ole muuksi muuttunut.

MISTÄ APUA VIILTELYYN?

”En olis halunnut, että mun asioihin puututaan. Ajattelin, et on mun oma asia, jos satutan itteeni. Kun mun viiltely paljastu puolivahingossa, mut ohjattiin terapiaan. Siitä oli mulle suunnaton apu. Mun ei enää tarvii helpottaa olooni vahingoittamalla itteeni.”

Oma keho on arvokas eikä sitä saisi kukaan satuttaa, ei edes nuori itse. Viiltelystä jää jäljet, jotka näkyvät loppuelämän ajan. Silti näkyvät arvet saattavat tuntua sivuseikalta silloin, kun nuori ei löydä muuta keinoa purkaa ahdistustaan.

Jos viiltelet, pohdi seuraavia asioita:
Mistä viiltely sai alkunsa?
Missä tilanteessa viiltelyn tarve yleensä puhkeaa?
Miksi näin tapahtuu?
Mikä voisi tulla korvaavaksi, paremmaksi tavaksi hallita vaikeaa tilannetta? Millä muulla tavalla voisit saada olosi paremmaksi? Voisiko se olla vaikkapa lempimusiikin kuuntelu, elokuvien katselu, liikunta, päiväkirjan kirjoittaminen tai piirtäminen?
Voisitko hakea itsellesi apua ja puhua asiasta vanhemmillesi, ystäville tai muille läheisillesi?

Tai voisitko soittaa nimettömänä ja maksutta MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tai Nuorten kriisipisteen kriisipuhelimeen ja keskustella siitä, mistä voisi hakea ammattiapua?

Joskus kynnys hakea apua voi tuntua suunnattoman vaikealta. Viiltely koetaan usein häpeällisenä asiana, vaikka kyseessä onkin yhdenlainen oire pahasta olosta.

Ammatti-ihmiset kohtaavat työssään monenlaisissa tilanteissa olevia nuoria, eivätkä hätkähdä pienistä. Koulussa voit hakea apua terveydenhoitajalta tai koulukuraattorilta. Asiasta voi kertoa myös opettajalle. Terveydenhoitaja tai kuraattori voi antaa sinulle lähetteen esimerkiksi nuorisopoliklinikalle, jossa on mahdollisuus päästä käsittelemään viiltelyn taustalla olevia asioita.

Mikäli et halua kertoa asiasta koulun henkilökunnalle, voit itsekin varata ajan terveysaseman lääkärille. Sinun olisi myös hyvä kertoa asiasta kotona, vaikka et haluaisikaan hätäännyttää vanhempiasi.

Miten sitten voit ottaa asian puheeksi?
Keskustelun avauksena toimii jo se, että näytät viiltelyarvet.
Voit sanoa, että mietit mistä voisi saada apua, jottet enää viiltelisi itseäsi.
Voit myös aloittaa sanomalla, että haluaisit apua yhteen juttuun tai olet sellaisessa tilanteessa, jossa et tiedä, miten pitäisi toimia.
Voit aloittaa kertomalla tuntemuksistasi ja sitten lopuksi sanoa, että itse asiassa olet alkanut myös viiltelemään.
Voit kirjoittaa kirjeen, jossa kerrot tilanteestasi ja antaa sitten kirjeen jollekin luotettavalle aikuiselle.

Apua viiltelyyn olisi tärkeä hakea heti, kun on aloittanut viiltelyn. Viiltelyyn voi jäädä helposti koukkuun, ja jossain vaiheessa lopettaminen voi olla huomattavasti vaikeampaa, vaikka kovasti sitä haluaisikin. Viiltelystä toipuminen voi olla pitkä prosessi, mutta siitä on kuitenkin mahdollista päästä eroon.

http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/mista_apua_viiltelyyn/

mä oon viillelly reiteen, sääreen, rinnanalle, alavatsaan ja käsivarteen.

kaveri on viillellyt myös kaulaan ja olkapäähän.

mihin vaan voi viillellä.

Vaikka tää onkin jo 6 vuotta vanha keskustelu halusin silti osallistua tähän. Itse olen viillellyt epäsäännöllisesti muutaman vuoden, aloitin ihan pienistä naarmuista käsieni sisäpuolelle ja nykyään viillän syvempiä jälkiä kylkeeni, siihen kohtaan mistä rintsikat menevät jotta arvet eivät näy. Mielestä on tyhmää sanoa että ihmiset ketkä viiltelevät ovat sairaita ja tyhmiä. Itse olen todella onnellinen ja minulla on paljon kavereita, mutta välillä kun vajoan omiin surullisin ajatuksiin iltaisin viiltely tuntuu oikealle vaihtoehdolle: minusta se ei tee itseäni yhtään huonommaksi kuin muut. Tiedostan kyllä, että viiltely ei ole hyväksi itselleni, mutta en nää siinä sen suurempaa ongelmaa. Muutamalle kaverilleni olen kertonut ”ongelmastani” eivätkä he ole säikähtäneet vaan hyväksyneet asian, eivät tietenkään tukeneet mutta he eivät ole pitäneet minua hulluna.

Vierailija kirjoitti:

Käsivarteni ovat täynnä viiltelyjälkiä.

Kissanpentuni piti minua raapimispuuna.

Joku taatusti luulee, että olen viillellyt itseäni.

Ne on raapimisjälkiä ei viiltelyjälkiä. Viiltelyjäljet on suoria, kuin veitsellä leikaten, you know. Ainakin meidän kaupan kassa on viillellyt käsivartensa yltympäriinsä, esittelee niitä oikein hihat ylhäällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsivarteni ovat täynnä viiltelyjälkiä.

Kissanpentuni piti minua raapimispuuna.

Joku taatusti luulee, että olen viillellyt itseäni.

Ne on raapimisjälkiä ei viiltelyjälkiä. Viiltelyjäljet on suoria, kuin veitsellä leikaten, you know. Ainakin meidän kaupan kassa on viillellyt käsivartensa yltympäriinsä, esittelee niitä oikein hihat ylhäällä.

Jos sillä kassalla on veriset jäljet näkyvissä niin pidän outona, harva haluaa niitä jälkiään näytellä. Jos on vanhat arvet niin luulisi että sinä noin fiksuna ja filmaattisena ihmisenä voisit ymmärtää että on ihan normaalia että käsivarret näkyy. Ei se ole mitään esittelyä.

Tuolle joka nosti tämän keskustelun: hae apua. Mulle terapiassa neuvottiin muita keinoja tuottaa kipua (=helpotusta tilanteeseen) mutta ilman näkyviä jälkiä ja vaaraa siitä että viiltäisi liian syvään. Tämmöinen on esim käsien pitäminen jääkylmän veden alla. Itsensä vahingoittaminen on kuitenkin merkki siitä että keskusteluapu tekisi sinulle hyvää.

Keskustelu on aika vanha mutta itse viiltelen jalkoihin ja lonkkaluiden kohdalle niin että alushousut peittää. Viiltelen ahdistuksen takia.