Sinä joka saat liikunnasta hyvän olon, kuvaile tunnetta

Bodycombatissa minäkin olen joskus päässyt endorfiinihumalaan, samoin steppitunnilla. Vaikka minulla ei ole hyvä peruskunto ja edellä mainitut tunnit ovat rankkoja, joskus pääsee siihen fiilikseen, että tuntuu mahtavalta, hymyilyttää ja jaksaisi vaikka kuinka kauan! Musiikki vie mukanaan, melkein tekisi mieli laulaa. Yksi maailman parhaista tunteista :)

Enimmäkseen liittyy siihen, että jes, olen sittenkin hyvä ihminen, kun tulin salille/jaksoin jumpassa/kehtasin mennä uudelle ryhmäliikuntatunnille. En saa mitään "liikuntahyväoloa", mutta tuon suorittamisen hyvän fiiliksen kautta sitten tykkään käydä. Olen harrastanut noin kymmenen vuotta liikuntaa kunnonkohotus/kunnon ylläpito/laihdutus mielessäni, tätä ennen en liikkunut harrastuksena ollenkaan. Ja koko pitkänä aikana en juuri mitään varsinaista "hyvää oloa" ole itse liikunnasta saanut!

Mutta aina vaan uudestaan menen liikkumaan, menemättä jättämisestä ainakin tulisi hirveän huono fiilis.

ehkä olet vasta matkalla siihen tunteeseen. itselläni tunne alkoi  tulla vasta kun kunto kohosi --> tuska/lihaskivut loppuivat, pystyin nauttimaan liikkumisesta

Vapautunut. Sellainen, että elämän vastukset ovat voitettavissa. Tunne on päinvastainen sille tunteelle, kun on väsynyt ja stressaantunut ja joku tulee lastaamaan lisää haasteita eteen.

Rakastan uimista ja astanga-joogaa, molemmissa harjoituksissa alussa joutuu vähän tsemppaamaan, mutta molemmat lajit ovat niin raskaita, että jo harjoituksen puolessa välissä tulee hyvä olo ja loppuillan on niin hyvä olo, että ei jaksa ressata mistään.

Uimisen jälkeen on aluksi vain niin totaalisen poikki mutta hyvällä mielellä kuitenkin. Astanga-joogan jälkeen jaksaa illalla vielä tehdä jotain, on tosi hyvällä mielellä ja rentoutunut.

Lenkin jälkeen olo on reipas, jäntevä, raikas, jotenkin vapautunut ja rentoutunut ja seesteinen. :D Onpas vaikeaa kuvailla tätä kuulostamatta idiootilta. Yksinkertaisesti hyvä olo.

Ap, mulla on sama "ongelma" kuin sinulla. Ärsyttää suunnattomasti puheet siitä, kuinka liikunta tuo hyvää oloa - tunnen itseni niin vajavaiseksi, kun minulle tuollaista ei ole tullut IKINÄ! Onkohan meissä jotain fyysisesti pielessä? Jokin välittäjäaineongelma?

Ja mä olen harrastanut liikuntaa kohta 10 vuotta. Alkukankeudesta ei ole kyse. Hyvä olo puuttuu ihan yhtä lailla epämieluisasta kuin mieluisastakin liikunnasta. Rankasta ja kevyestä. Aerobisestä ja lihaskuntotreenistä. Jne jne. Myöskään venyttely ei tuota minulle minkäänlaista nautintoa - ei rentoutta, raukeutta tms. mitä siitä sanotaan tulevan. "Tunnet kuinka lihaksesi pikkuhiljaa antavat periksi ja rentoutuvat"... no ööh en?

Harrastan liikuntaa vain ja ainoastaan terveyden sekä ulkonäön takia, ja TODELLAKIN kadehdin niitä, jotka siitä saavat vielä jotain fiiliksiäkin :(.

Ps. En muutes myöskään saa minkäänlaista hyvää oloa suklaasta tai alkoholista, joiden monesti myös mainitaan vapauttavan endorfiineja. Samoin opiaatit (joita joskus olen saanut kipuun) tekevät vain ällöttävän, oksettavan olon, eivät millään lailla hyvää. Miten teillä muilla "vammaisilla" nämä?

T. Toinen vammainen

[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 19:04"]

Vapautunut. Sellainen, että elämän vastukset ovat voitettavissa. Tunne on päinvastainen sille tunteelle, kun on väsynyt ja stressaantunut ja joku tulee lastaamaan lisää haasteita eteen.

[/quote]

Juuri näin, paremmin en olisi keksinyt sanoa. Murheista voi siis kirjaimellisesti kävellä pois :)

Mä olen aina ollut huono liikunnassa. Ikinä en ole nauttinut urheilusta. Suorituksen jälkeen on ollut ihan kiva fiilis, mut koskaan en ole nauttinut siitä et lähden harrastamaan/treenaan. Koko suorituksen ajan odotan et koska tää on ohi.. Tahtoisin nauttia siitä, saada hyvä fiilis etc...

Oletko aloittaja harrastanut pitkäjänteisesti, uskon että hyvä olo tulee vasta muutaman viikon päästä. Aloita esim. jollain kevyellä. nautitko edes uimisesta, pyöräilystä tai tanssista?

Itse olen liikunta-addikti suorastaan, mutta nyt minulla oli pitkä sairasloma. Sitten aloitin liikunnan, menin lempitunnilleni ja tunti oli silkkaa tuskaa, niin huonossa kunnossa olin. Olin järkyttynyt. Mutta nyt kuukauden jälkeen nautin taas!

Yksi homma myös, jos on kovasti ylipainoa niin ehkä sekin tuntuu epämiellyttävälle liikkuessa, ehkä joku kevyt kuten uinti, aquazumba, vesijuoksu tai pyöräily sopisi silloin? Huomasin että sairasloman aikana minulle oli tullut niin paljon ylimääräistä vatsaan ja reisiin että en mahtunut tekemään kaikkia liikkeitä ja läskien puristus oli hyvin kivuliasta tietyissä liikkeissä.

Sairauteni on masennus ja ahdistus, ja liikunta on lääkkeeni, oloni on HIRVEISTÄ HIRVEIN ilman sitä!

Hyvän olon tunne tulee siitä kun liikuttaa kehoaan, liike tekee vaan niin hyvää. Myös tihentynyt hengistys, kun keuhkot toimivat kuin palkeet ja saa keuhkoihin syvälle happea, se tuntuu hyvälle. Myös tanssituntien rytmi, kauneus ja musiikkia ovat ihania. Joogatunnilla on ihanaa käyttää lihastensa voimaa, punnertaa ja venyttää. Ja edistyä tasapainoasennoissa, pienetkin lihakset tottuvat vaativimpiin tasapainoasentoihin, edistyminen on kivaa. Myös hikoilu on ihanaa, ja sen jälkeen mennä vaikka järveen uimaan, aah. Ja rullaluistelu, on mukavaa mennä vauhdilla eteenpäin rullaten ja kehoaan käyttäen. Ja pyöräily, se se mukavaa on, maisemat vaihtuu ja aina voi nautiskella uusista maisemista. Kävely myös on ihanaa, se tuntuu hyvälle. Vihaan istumista.

Oi, nyt varmaan menetän yöuneni kun innostuin niin kovasti ja odotan seuraavaa liikuntakertaa, en ole päässyt tietyistä syistä liikkumaan viiteen päivään, voi kuinka surullista...