Leikin joskus WT:tä vähän niin kuin roolileikkinä

Vaikka tämän palstan juttujen perusteella tuntuu siltä, että WT ei voi hievauttaa edes yhtä hiustaan ilman, että joutuu palstamammojen silmätikuksi, niin omasta mielestäni on ihanaa jäljitellä välillä WT:tä, koska silloin saa olla rauhassa.

Pyrin joskus pukeutumaan WT-vaatteisiin (vanhoja serkulta yli jääneitä vaatteita, joita olen haalinut remonttia varten). Laitan myös hiukset WT-tyyliin.

Lisäksi käyn usein WT-ravintoloissa. Sitä pitää vielä harjoitella, koska energia menee yleensä siihen, että pohdin, miksi ne ihmiset syövät sellaista ruokaa, vaikka ovat niin lihavia.

Uusin aluevaltaukseni ovat WT-yökerhot. Pari kertaa vuodessa menen WT-paikkaan, jos haluan vetää överikännit. Juon siideriä, keräilen nurkkiin unohtuneita kaljalaseja itselleni ja biletän tuntemattomien ja syrjäytyneen näköisten ihmisten kanssa. Pystyn tähän, koska en ole lähtöjäni aito WT, mutta olen viettänyt nuoruudestani ison osan WT-ihmisten ympäröimänä. Voin vapautua tähän rooliin ihan kympillä, koska mielestäni olen sinut oman luokkataustani kanssa.

Mielestäni WT:ssä on paljon sellaista vapauttavaa ja häpeilemätöntä kykyä nauttia asioista, jota keskiluokkainen ihminen ei voi koskaan ymmärtää.