Lue keskustelun säännöt.
Saako mt hoitaja käskeä lihavahkoa lenkille?
26.07.2021 |
Olen siis hieman yli bmi ja hoitsu käski lenkille. "Jos se piristäis sua ja saisit kuntoa nostettua" se sanoi. En kehdannut sanoa vastaan. Mitä mieltä olette ?
Kommentit (42)
Ehdotus ei liity sun painoindeksiin. Liikunta kohottaa mielialaa, oli sitten minkä kokoinen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kanssa mt hoitaja suositteli liikunnan lisäämistä elämään. Olin ja olen edelleen hoikka/normaalipainoinen.
Otin neuvosta vaarin ja aloitin uinnin. Sai keholle rasitusta ja sen jälkeen saunaan rentoutumaan.
Vaikka eihän se tietenkään kaikkia ongelmia parantanut, niin kyllä se lisäsi niitä hyvän olon hetkiä elämään ja kannusti niiden vähemmän hyvien yli.
Liikunta jäi pysyväksi osaksi elämääni, vaikka mt onhelmat ovatkin jo onneksi takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään saa käskeä.
Koin sen aika painostavaksi kieltämättä :/ -ap
Ai sen kohdan, kun toivoi sen piristävän sinua?
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen kunto vaikuttaa mielenterveyteen, joten saa ja pitää kehottaa huolehtimaan kunnosta.
Hän kannusti,ei käskenyt.Hyvä kannusti. Voit paljon paremin kun ulkoilet ja lähdet pois sieltä kämpästäsi murehtimasta asioita.
Ei käskeä, mutta motivoida. Kyse on kuitenkin sun terveydestä ja hyvinvoinnista, mikä on hoitajan vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä toinen mt-potilas jota myös käsketty liikkumaan. Erona se että olen juuri normaalipainon rajalla, bmi siis 18,7. Minun on käsketty hankkia lihaksia, vahvistaa keskivartalon lihaksia ja olla esimerkkinä lapselleni. Huomiokykyni on heikko, joten keväällä jysäytin pääni kahdesti (leikkipuisto, keittiö) ja seurauksena viikkojen päänsärky ja pahoinvointi reippaammassa kävely/pyöräilyvauhdissa. Lääkäri ehdotti hoitomuodoksi sauvakävelyä että saisi hartiat kunnolla liikettä!
Puolisoni, rakas sellainen, on vatsan kohdalta tukeva. On niska-hartiavaivaa ja selkäkipua. Hänelle on kirjoitettu lisää lääkkeitä ja fysioterapeutti hieroo mukisematta. Samoja terveyspalveluja ollaan käytetty mutta ei häntä patisteta lenkille. Ehkä sitten ajatellaan että voi kokea loukkaavana. Minua ei hänen kilot häiritse, kurjaa vaan kun terveysasiat aiheuttaa kipuja.
Mutta ehkä siinä on se että miten asian ottaa esille. Ja jos vihaa lenkkeilyä niin ehkä sitten voi tehdä jotain muuta, kyllä kuntoa voi kohottaa vaikka puutarhassa tai taidemuseossa tai kävelee vaikka kahville jonnekin, tulee niitä askelia siinäkin :)
Ihan eka vinkki: jätä tämä palsta tauolle kokonaan. Varsinkin jos oot se floodaaja, joka kyselee koko ajan psyykenlääkkeistä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen mt-potilas jota myös käsketty liikkumaan. Erona se että olen juuri normaalipainon rajalla, bmi siis 18,7. Minun on käsketty hankkia lihaksia, vahvistaa keskivartalon lihaksia ja olla esimerkkinä lapselleni. Huomiokykyni on heikko, joten keväällä jysäytin pääni kahdesti (leikkipuisto, keittiö) ja seurauksena viikkojen päänsärky ja pahoinvointi reippaammassa kävely/pyöräilyvauhdissa. Lääkäri ehdotti hoitomuodoksi sauvakävelyä että saisi hartiat kunnolla liikettä!
Puolisoni, rakas sellainen, on vatsan kohdalta tukeva. On niska-hartiavaivaa ja selkäkipua. Hänelle on kirjoitettu lisää lääkkeitä ja fysioterapeutti hieroo mukisematta. Samoja terveyspalveluja ollaan käytetty mutta ei häntä patisteta lenkille. Ehkä sitten ajatellaan että voi kokea loukkaavana. Minua ei hänen kilot häiritse, kurjaa vaan kun terveysasiat aiheuttaa kipuja.
Mutta ehkä siinä on se että miten asian ottaa esille. Ja jos vihaa lenkkeilyä niin ehkä sitten voi tehdä jotain muuta, kyllä kuntoa voi kohottaa vaikka puutarhassa tai taidemuseossa tai kävelee vaikka kahville jonnekin, tulee niitä askelia siinäkin :)
Mitä jos lähtisitte yhdessä puolisosi kanssa sauvakävelylle. Auttaisi varmaan häntäkin ja jos kerran rakas niin ihan kova tapa viettää aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään tapauksessa. Jos ihmisellä on vähänkin ylipainoa, häneltä pitäisi oikeastaan kieltää kaikkinainen liikunnan harrastaminen. Vain normaalipainoisia saa käskeä lenkille tai muihin liikuntaharrastuksiin.
Mikäs kumman käskijä se mt hoitaja oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähänkin kysymykseen vastatessa voisi edes hiukan yrittää asettua ap:n tilanteeseen.
Jos käskemisen, suosittelun ja neuvomisen erottelu otetaan suurennuslasin alle, itse asiassa myös modaaliapuverbi "saa" on väärin. Tässä tilanteessa hoitaja ei nimittäin edes "voi" käskeä mitään, koska painokkaastikaan esitetty suositus ei voi olla varsinaisessa mielessä "käsky". Se ei ole velvoittava, eikä sen noudattamatta jättämiseen liity sanktioita.
Tämän avaaminen tässä yhteydessä on mielekästä lähinnä siltä kannalta, onko hoitosuhteessa muutenkin kommunikointiongelmia esim. siinä tapauksessa, että ap;llä olisi taipumus kokea hänelle sanotut asiat negatiivisemmassa (jyrkemmässä) merkityksessä kuin keskustelukumppani tarkoittaa.
Liikunnan terveysvaikutukset myös henkisen hyvinvoinnin kannalta ovat kiistattomat, mutta asian esittämistapa on osa hoitajan ammattitaitoa. Varsinkin mt-hoitajan.
Ap:n tilanteessa voi yleisellä tasolla olettaa hyvällä syyllä, että motivaation puuttuminen on itsessään osa sitä ongelmaa, johon ap etsii apua. Taustalla voi olla ikäviä muistoja koululiikunnasta ja niihin perustuva ennakko-odotus siitä, että lenkillä käynti tuottaa vain lisää pettymyksiä ja laskee mielialaa entisestään.
Arkijärjellä ajatellen hoitajan tehtävä olisi tällöin auttaa katkaisemaan liikuntaan liittyvät kielteiset siteet menneisyyteen (jos sellaisia on) ja rakentamaan sisällöllisesti konkreettisia positiivisia ennakkomielikuvia liikuntaharjoitteesta, joka on lähtötasolle sopiva, tuottaa iloa ja parantaa fyysistäkin kuntoa. Toisin kuin olympiakisoissa, virkistysliikunnassa sen ihan oman suorituksen tekeminen riittää täysin.
Joka tapauksessa positiivisia liikuntakokemuksia saa vain lähtemällä liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin kysymykseen vastatessa voisi edes hiukan yrittää asettua ap:n tilanteeseen.
Jos käskemisen, suosittelun ja neuvomisen erottelu otetaan suurennuslasin alle, itse asiassa myös modaaliapuverbi "saa" on väärin. Tässä tilanteessa hoitaja ei nimittäin edes "voi" käskeä mitään, koska painokkaastikaan esitetty suositus ei voi olla varsinaisessa mielessä "käsky". Se ei ole velvoittava, eikä sen noudattamatta jättämiseen liity sanktioita.
Tämän avaaminen tässä yhteydessä on mielekästä lähinnä siltä kannalta, onko hoitosuhteessa muutenkin kommunikointiongelmia esim. siinä tapauksessa, että ap;llä olisi taipumus kokea hänelle sanotut asiat negatiivisemmassa (jyrkemmässä) merkityksessä kuin keskustelukumppani tarkoittaa.
Liikunnan terveysvaikutukset myös henkisen hyvinvoinnin kannalta ovat kiistattomat, mutta asian esittämistapa on osa hoitajan ammattitaitoa. Varsinkin mt-hoitajan.
Ap:n tilanteessa voi yleisellä tasolla olettaa hyvällä syyllä, että motivaation puuttuminen on itsessään osa sitä ongelmaa, johon ap etsii apua. Taustalla voi olla ikäviä muistoja koululiikunnasta ja niihin perustuva ennakko-odotus siitä, että lenkillä käynti tuottaa vain lisää pettymyksiä ja laskee mielialaa entisestään.
Arkijärjellä ajatellen hoitajan tehtävä olisi tällöin auttaa katkaisemaan liikuntaan liittyvät kielteiset siteet menneisyyteen (jos sellaisia on) ja rakentamaan sisällöllisesti konkreettisia positiivisia ennakkomielikuvia liikuntaharjoitteesta, joka on lähtötasolle sopiva, tuottaa iloa ja parantaa fyysistäkin kuntoa. Toisin kuin olympiakisoissa, virkistysliikunnassa sen ihan oman suorituksen tekeminen riittää täysin.
Joka tapauksessa positiivisia liikuntakokemuksia saa vain lähtemällä liikkeelle.
sanoit paljon sanomatta oikeastaan yhtään mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin kysymykseen vastatessa voisi edes hiukan yrittää asettua ap:n tilanteeseen.
Jos käskemisen, suosittelun ja neuvomisen erottelu otetaan suurennuslasin alle, itse asiassa myös modaaliapuverbi "saa" on väärin. Tässä tilanteessa hoitaja ei nimittäin edes "voi" käskeä mitään, koska painokkaastikaan esitetty suositus ei voi olla varsinaisessa mielessä "käsky". Se ei ole velvoittava, eikä sen noudattamatta jättämiseen liity sanktioita.
Tämän avaaminen tässä yhteydessä on mielekästä lähinnä siltä kannalta, onko hoitosuhteessa muutenkin kommunikointiongelmia esim. siinä tapauksessa, että ap;llä olisi taipumus kokea hänelle sanotut asiat negatiivisemmassa (jyrkemmässä) merkityksessä kuin keskustelukumppani tarkoittaa.
Liikunnan terveysvaikutukset myös henkisen hyvinvoinnin kannalta ovat kiistattomat, mutta asian esittämistapa on osa hoitajan ammattitaitoa. Varsinkin mt-hoitajan.
Ap:n tilanteessa voi yleisellä tasolla olettaa hyvällä syyllä, että motivaation puuttuminen on itsessään osa sitä ongelmaa, johon ap etsii apua. Taustalla voi olla ikäviä muistoja koululiikunnasta ja niihin perustuva ennakko-odotus siitä, että lenkillä käynti tuottaa vain lisää pettymyksiä ja laskee mielialaa entisestään.
Arkijärjellä ajatellen hoitajan tehtävä olisi tällöin auttaa katkaisemaan liikuntaan liittyvät kielteiset siteet menneisyyteen (jos sellaisia on) ja rakentamaan sisällöllisesti konkreettisia positiivisia ennakkomielikuvia liikuntaharjoitteesta, joka on lähtötasolle sopiva, tuottaa iloa ja parantaa fyysistäkin kuntoa. Toisin kuin olympiakisoissa, virkistysliikunnassa sen ihan oman suorituksen tekeminen riittää täysin.
Joka tapauksessa positiivisia liikuntakokemuksia saa vain lähtemällä liikkeelle.
sanoit paljon sanomatta oikeastaan yhtään mitään
Ap sanoi vähän sanomatta melkein yhtään mitään, joten ainoa keino yrittää kommentoida rakentavasti on "ampua kaikkea mikä liikkuu" siinä toivossa, että jotakin osuisi siihen, mitä ap:n mielessä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs kumman käskijä se mt hoitaja oikein on?
Fiksusti ehdotti, ei ollut mitään käskemistä nuo sanavalinnat. Kyllä sitä mt-ongelmia saa jos kaiken ymmärtää väärin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen mt-potilas jota myös käsketty liikkumaan. Erona se että olen juuri normaalipainon rajalla, bmi siis 18,7. Minun on käsketty hankkia lihaksia, vahvistaa keskivartalon lihaksia ja olla esimerkkinä lapselleni. Huomiokykyni on heikko, joten keväällä jysäytin pääni kahdesti (leikkipuisto, keittiö) ja seurauksena viikkojen päänsärky ja pahoinvointi reippaammassa kävely/pyöräilyvauhdissa. Lääkäri ehdotti hoitomuodoksi sauvakävelyä että saisi hartiat kunnolla liikettä!
Puolisoni, rakas sellainen, on vatsan kohdalta tukeva. On niska-hartiavaivaa ja selkäkipua. Hänelle on kirjoitettu lisää lääkkeitä ja fysioterapeutti hieroo mukisematta. Samoja terveyspalveluja ollaan käytetty mutta ei häntä patisteta lenkille. Ehkä sitten ajatellaan että voi kokea loukkaavana. Minua ei hänen kilot häiritse, kurjaa vaan kun terveysasiat aiheuttaa kipuja.
Mutta ehkä siinä on se että miten asian ottaa esille. Ja jos vihaa lenkkeilyä niin ehkä sitten voi tehdä jotain muuta, kyllä kuntoa voi kohottaa vaikka puutarhassa tai taidemuseossa tai kävelee vaikka kahville jonnekin, tulee niitä askelia siinäkin :)
Tämä on niin totta. Miesten ylipainoa vähätellään ja naisia patistetaan paljon kovemmin. Mieheni on ylipainoinen mutta työterveydessä viis veisataan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen mt-potilas jota myös käsketty liikkumaan. Erona se että olen juuri normaalipainon rajalla, bmi siis 18,7. Minun on käsketty hankkia lihaksia, vahvistaa keskivartalon lihaksia ja olla esimerkkinä lapselleni. Huomiokykyni on heikko, joten keväällä jysäytin pääni kahdesti (leikkipuisto, keittiö) ja seurauksena viikkojen päänsärky ja pahoinvointi reippaammassa kävely/pyöräilyvauhdissa. Lääkäri ehdotti hoitomuodoksi sauvakävelyä että saisi hartiat kunnolla liikettä!
Puolisoni, rakas sellainen, on vatsan kohdalta tukeva. On niska-hartiavaivaa ja selkäkipua. Hänelle on kirjoitettu lisää lääkkeitä ja fysioterapeutti hieroo mukisematta. Samoja terveyspalveluja ollaan käytetty mutta ei häntä patisteta lenkille. Ehkä sitten ajatellaan että voi kokea loukkaavana. Minua ei hänen kilot häiritse, kurjaa vaan kun terveysasiat aiheuttaa kipuja.
Mutta ehkä siinä on se että miten asian ottaa esille. Ja jos vihaa lenkkeilyä niin ehkä sitten voi tehdä jotain muuta, kyllä kuntoa voi kohottaa vaikka puutarhassa tai taidemuseossa tai kävelee vaikka kahville jonnekin, tulee niitä askelia siinäkin :)
Mistä tiedät, että miestäsi ei patisteta liikkumaan? Oletko ollut mukana lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolla? Ehkä miehesi ei vain kerro sinulle, että on komennettu liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen kunto vaikuttaa mielenterveyteen, joten saa ja pitää kehottaa huolehtimaan kunnosta.
Alentavaa vttuilua tuo on, varmasti masentaa lisää vaan kun tietää että jaksa ja pysty. Sama asia kun sanoisi toiselle että lopeta tupakointi. Tai sitten hoitaja on tyhmähkö eikä ymmärrä ollenkaan niitä ihmisiä joita hoitaa.
Itse harrastan liikuntaa mutta minulle on itsestäänselvyys että ei se kaikille ole niin helppoa.
Liikunta ja yleinen aktiivisuus on kyllä yksi ydinasia mielenterveyden hoitamisessa. Ei kukaan voi hyvin jos istuu vaan sisällä möllöttämässä. Sen huomaa kyllä jokainen itse jos vaan saa itsensä potkittua liikkeelle sieltä sängyn pohjalta.
Taitaa olla trollausta vastausten ap:n vastausten perusteella.