Kodin vankina omistushaluisen miehen vuoksi
Masentaa olla aina kotona. Ollut jo yli kymmenen vuotta. Niin kauan, kuin nykyinen parisuhde kestänyt. On se noloa, että 43-vuotias ja ei mitään omaa elämää. Syy: mies kontrolloiva ja omistushaluinen, sekä mustasukkainen. Ei halua päästää minua yksin minnekään. Haluaisin yksin olla vaikka kaupungilla, ostoskeskuksissa, käydä kahvilla ym. Minulla ei ole mitään ihmissuhteita parisuhteen lisäksi. Enkä ole töissä. Mieskin on eläkkeellä ja aina kotona. Masentaa ainainen kotona istuminen. Elämä menee ihan hukkaan. Rahaa on vähän, mutta en nyt sitä kaipaa. Kunhan olisi elämä jotenkin normaalimpaa. Olen ehdottanut miehelle jotain harrastuksia, ettei aina istuisi kotona. Ei käy. Olen ehdottanut itselleni harrastusta. Hyvin epäluuloinen suhtautuminen. Olen sanonut, että haluaisin joskus mennä ja tehdä yksin jotain. Mies ei ymmärrä miksi minun pitäisi tehdä jotain yksin tai miksi haluaisin omaa aikaa. Yleensäkään ei tunnu ymmärtävän, että minua ahdistaa istua kotona aina ja että muutakin elämää, kuin parisuhde pitäisi olla jokaisella. Olen ihan umpikujassa. Mikään puhe ei näytä auttavan. Mies on uhannut, että jos eroaisin hänestä niin vainoaisi minua lopun ikää. Sen sanonut muka huumorilla, mutta tuskinpa on huumoria vaan totta. Enkä uskalla alkaa ottamaan selvää, että mitä tapahtuisi. Välillä olen niin epätoivoinen ja yksinäinen, että jopa oman elämän lopettaminen tuntuu vaihtoehdolta. Onko kellään tällaista tilannetta? Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (74)
Ymmärrän, kuinka tuollaiseen tilanteeseen joutuu, koska olen itsekin samantyyppisessä tilanteessa ollut.
Olet vihdoin havahtunut näkemään tilanteesi ja haluat siihen muutosta - hienoa!!
Mikäli epäilet miehesi alkavan väkivaltaiseksi tai vainoamaan sinua, sinun on lähdettävä salaa ja yllättäen, vain kadottava. Nyt tarvitset suunnitelman.
Järjestä ensin (jo tänään/huomenna) pankkiasiasi siten, että kaikki raha-asiasi ovat erillään miehestä. Jos mahdollista, kerää pientä vararahastoa tilille.
Soita jollekin auttavalle taholle (ylempänä jo hyviä vinkkejä), sieltä saat henkistä tukea ja käytännön neuvoja.
Yritä löytää edullinen vuokra-asunto. Parempi, jos pystyt vaihtamaan paikkakuntaa. Jos et löydä, turvakotikin on vaihtoehto, mikäli päätät lähteä kiireellä.
Jos mahdollista, tee kotona "suursiivous", mieti samalla, mitkä tavarat haluat ehdottomasti mukaasi ja järjestä ne siten, että saat ne nopeasti kyytiin.
Kun olet päättänyt lähdön hetken, voit liittyä tulevan asuinpaikkasi roskalava-ryhmään, josta saat kätevästi kaikenlaista huonekalua ja tavaraa, jotta pääset uudessa kodissasi elämisen alkuun. Tätä tulet tarvitsemaan heti muutettuasi, mikäli muutat vuokra-asuntoon.
Tee puhelimen vaihto kuten yllä on neuvottu.
Oletan, että sinulla ei ole käytössäsi autoa? Suunnittele, kuinka järjestät lähtösi. Tilaatko kylmästi muuttoauton pihaan; alkaako mies rettelöimään, kun muuttofirman kuski on paikalla? Vai lähdetkö silloin, kun mies on kaupassa/muilla asioilla? Vai lähdetkö itse omille asioillesi, mutta et palaakaan takaisin? Itse osannet sanoa, mikä omalla kohdallasi toimii parhaiten; itse pakkasin miehen poissa ollessa ja lähdin muuttoauton kyydillä (sovin etukäteen). Mies tuli kotiin kesken lastauksen, mutta ei kehdannut alkaa käymään ylettömän hankalaksi.
Muista muuttoilmoitus, avioerohakemus ja yhteystietojen salaaminen heti muuttaessa; ota näistä selvää jo etukäteen, niin saat ne sujuvasti hoidettua.
Sen jälkeen nauti uudesta elämästäsi, jonka juuri itsellesi lahjoitit!
No jos et ole tilanteeseen tyytyväinen, voit valita, alatko elää omannäköistä elämää miehestä välittämättä vai kokonaan ilman moista äijänkuvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis unohtui kirjoittaa, että jos menen jonnekin niin mies seuraa minua tai näkee puhelimen paikannuksesta missä olen.
-Ap
Tuo on pientä. Meillä on valvontakamera vessassakin.
Pelkäätkö lähteä siksi että mies voi ruveta vaikeaksi,
vai pelkäätkö ettet selviä yksin? Pelkäätkö tuntematonta ja muutosta?
Sinun on hyvä nyt miettiä mitä haluat.
ELämä on valintoja. Sinä voit ihan itse tehdä omat valintasi. Onko sittenkin viisaampaa erota ja elää omaa elämää kuin lopettaa oman elämänsä?
On olemassa paljon vaihtoehtoja sellaisessa tilanteessa, jossa toinen osapuoli vainoaa. Kannattaa ajoissa hankkia todisteet uhkailuista, jotta voi hakea lähestymiskieltoa saman tien.
Järjestä nyt ensimmäiseksi itsellesi oma asunto, ja mielellään myös työpaikka toiselta paikkakunnalta. Tai ainakin uusi työpaikka kaikessa hiljaisuudessa. Äläkä edes vihjaa miehelle mitään, että olet eroamassa!
Puhelimen seurannan sinä saat itsekin pois. Sinähän voit sammuttaa koko puhelimen pois päältä ja ottaa prepaidin halpispuhelimeen.
Et sinä ole umpikujassa, kuten tähän ketjuun kirjoitetuista vastauksista näet. Sinä vaan pysyttelet mieluummin tutussahelvetissä kuin teet jotain elämällesi. Onhan tässä otettava riskejä, ja pienen riskin = eron ottamisella voit saada vielä iloa elämääsi.
Toivottavasti ap palaat päivittämään ajatuksiasi!
En usko tätä aloitusta pätkääkään.
Kyllä on keksitty aloitus, ei nykyään tuollaisia urveloita voi olla
Koska et pysty eroamaan ja olet psykologisesti manipuloitu, mene juttelemaan pariterapeutin kanssa yksin, kriisipuhelin tai kriisikeskus. Ei mies anna sinun tehdä mitään tai elää normaalisti, ainoa vaihtoehto on muuttaa pois, erota (kaukaa) ja salata tietosi. Uhkailun ei voi antaa vaikuttaa, ei hän vainoa sinne missä ei tiedä sinun olevan, et kulkisi enää samoissa paikoissa kuin ennen vähään aikaan. Hanki oma elämäsi takaisin. Voit kertoa myös (täysjärkisimmille) läheisille tilanteen, jos toinen pitää kuin vankina ja haluat pois nopeasti. Sinun täytyy itse ottaa vastuu jossain määrin ja tehdä asialle jotain, ei kukaan tule hakemaan sinua tai avuksi ellei tiedä.
Ja ota se puhelimen paikannus pois päältä. Vaikka läheisesi luona, kun päätät lähteä. Jos mies tulee väkisin soita poliisit, joka kerta.
Jotkut haluavat oikeasti oll aina yhdessä ja tehdä kaiken yhdessä. Toiset taas haluavat paljon vapautra ja oll myös itsekseen ja harrastaa omia juttuja.
Hankalaa, jos tulee valinneeksi eri ryhmään kuuluvan kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista hyvistä vastauksista ja neuvoista. Ne avaavat silmiäni näkemään enemmän sen, että parisuhteeni on sairas. Toki olen muutenkin niin ajatellut. Mies on aina ollut samanlainen. Jotenkin en vain jaksa taistella vastaan niin tilanne on mennyt tällaiseksi. Olen kait luovuttanut jotenkin, kun yrittänyt vaikka mitä ja mikään ei tunnu auttavan. Mielestäni olen liian yksinäinen niin mies saa liikaa valtaa minuun, kun minulla ei ole mitään omaa elämää, eikä muita ihmisiä. Tällä hetkellä ei ole fyysistä väkivaltaa, mutta sitä on ennen ollut, joten siksi pelkään miestä. Hän on hyvin aggressiivinen ihminen ja pystyy helposti olemaan väkivaltainen. Jos olisi normaalimpi ihminen niin uskaltaisin enemmän uhmata häntä.
-Ap
Älä uhmaa. Vaan lähde pois ja lopeta suhde! Lopeta pelko joka menee sinne saakka ettet voisi lähteä, sinun täytyy nyt lähteä. Auttajia on ja saat toisen asunnon, jopa tavarat. Saat muita ihmisiä ja elämää, kun lähdet, älä epäile sitä liikaa koska se on harhaa ettei muita tulisi. Vaikkei ennen olisi ollut.
No lähde Hyvä nainen lätkimään siitä ja hommaa apua miehes vainoamiseen nimeltä lähestymiskielto.!⚖️👩⚖️
Vierailija kirjoitti:
No lähde Hyvä nainen lätkimään siitä ja hommaa apua miehes vainoamiseen nimeltä lähestymiskielto.!⚖️👩⚖️
Ei lähestymiskielto estä miehiä tulemasta, vaan se että salaa tietonsa joka paikassa ja muuttaa pois.
Hei ap
Olet saanut paljon hyviä neuvoja. Vaatii paljon rohkeutta tehdä muutos, mutta se varmasti on ainut oikea ratkaisu.
Voimia siihen ja hyvää tulevaisuutta! Vaikka nyt pelottaa, sinä kyllä pärjäät.
Mä olen elänyt vähän tämän kaltaisessa suhteessa. Kävin kyllä osa-aikaisesti töissä, mutta työpaikallekin mies lähti usein saattamaan! (melko lyhyt kävelymatka)
Kaikissa ystävissä oli jotain huomautettavaa, joten pikkuhiljaa ne jäi. Toki miehellä oli ystäviä, harrastuksia jne. Tätä on ulkopuolisen vaikea ymmärtää, mutta jotenkin koko suhteen dynamiikka oli niin sisäänpäinlämpiävä, että se johti tuohon eristymiseen.
Itsellä taustalla oman vanhemman läheisriippuvuus ja mt-ongelmat, jotka altistivat tilanteelle ja saivat aikaan sen että kuviota ei osannut kyseenalaistaa ja sitä piti jopa jotenkin ” normaalina”. (Miehellä myös riippuvuuksia jne)
Jälkeenpäin on kaduttanut jokainen vuosi minkä heitin hukkaan tuon miehen kanssa. Jotenkin tajusin silloinkin, että tulen katumaan, mutta en vain päässyt irti moneen vuoteen.
Tsempit ap:lle! Hanki itsellesi kaikki se apu minkä tarvitset!
Olet arvokas ja sinulla on oikeus parempaan elämään! <3
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on keksitty aloitus, ei nykyään tuollaisia urveloita voi olla
Voisin mainita nimeltä useamman, ja pari heistä hyvinkouluttautuneita, työssäkäyviä.
Sinä et heistä tiedä, kun ei tämä ole yleinen keskustelunaihe. Ehkä sinä kadehdit sellaista, jolla on niin rakastava ja huolehtiva mies, että tulee aina vastaan työpaikalle. Kun ei voi päästää hetkeksikään silmistään ...
Näistä kerrotaan yleensä vasta sitten, kun on päästy eroon, eli on aloittajalla toivoa.
Onnittelut niille, jotka eivät usko aloitusta todeksi; joko ette ole kohdanneet tätä puolta elämästä tai sitten olette osanneet poistua ajoissa. Kumpikaan ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kyseinen tilanne on totista totta monelle. Lisäksi koska dominoiva osapuoli hallitsee pikkuhiljaa puolison elämää yhä enemmän ja enemmän, muut ihmissuhteet kuihtuvat ympäriltä. Ehkä sinultakin on joku ystävyys tai tuttavuus hiipunut juuri noin, vaikka et sitä ulkopuolisena ole tunnistanut.
Itse ryhtyisin mielelläni vaikka järjestely- tai muuttoavuksi, jos ap tai joku muu vastaavassa tilanteessa oleva sattuisi asumaan lähellä.
Lähdesalaa turvakotiin. Hanki turvakielto ja lähestymiskielto. Ole vapaa tai mätäne sinne.
Luuletko että mieskandidaatin rinnuksissa lukee, että jos minut valitset, et kotoasi enää mihinkään pääse?
Hitaasti hyvä tulee, ja paha myös. Sammakko keitetään hitaasti.