Katkooko narsisti välejä ”myrkyllisiin ihmisiin”?
Onko tavallista, että narsisti erottaa jonkun ihmisen hovistaan kertoen muille hovin jäsenille, että tämä ”hovista erotettu” oli raskas, myrkyllinen ihminen, joka kuormitti häntä henkisesti?
Oikeasti narsisti ei katkaissut välejä ensin, vaan uhri, mutta narsisti käänsi asian päälaelleen. Eikä uhri kokenut olevansa millään tavalla myrkyllinen, vaan päinvastoin, uskoi itse joutuneensa myrkyllisen ihmisen uhriksi.
Onko tällainen käytös ihan tavallista eli yritetään saada toinen (uhri) ajattelemaan, että hän oli itse asiassa syypää välirikkoon?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
En muuta kantaani kertomasi pohjalta. Ei voi tietää mikä on totuus, mutta tapa jolla kirjoitit asiasta, ei kyllä ainakaan sinun pisteitäsi nostanut. Siksi ajattelen kun olen paljon eri kantailta nähnyt, että tuossa voi olla tilanne miten päin vain ja se "päsmäri" voikin olla tarinan oikea uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
Narsistin+hovin uhri otti siis etäisyyttä ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
En muuta kantaani kertomasi pohjalta. Ei voi tietää mikä on totuus, mutta tapa jolla kirjoitit asiasta, ei kyllä ainakaan sinun pisteitäsi nostanut. Siksi ajattelen kun olen paljon eri kantailta nähnyt, että tuossa voi olla tilanne miten päin vain ja se "päsmäri" voikin olla tarinan oikea uhri.
Käsitit väärin jos luulet että kerään pisteitä. Ja ihan viisaasti toimit kun et suoralta kädeltä usko mua, asioilla on aina se toinenkin puoli ja kukaanhan täällä ei tiedä puhunko totta vai valehtelenko. Minäkin suhtaudun aina varauksella asioihin jos en varmasti tiedä kuinka ne on.
Vierailija kirjoitti:
En toki ole ammattilainen, mutta kerron tarinani.
Aika paljon merkkejä narsismista oli ilmassa jo ensimmäisenä päivänä, kun tapasin hänet. Se oli ensimmäisiä päiviä uudessa koulussa, kun tämä itselleni tuntematon henkilö marssi luokseni täysin yllättäen kahden hännystelijänsä kanssa. Alkoi lähes päällekäyvä käytös, jonka seuraksena sain ”uusia ystäviä”. Hyvin pian huomasin, että minua pompotellaan sinne tänne. Uusi ystävä selvästi lahjoi minua, tuputti ystävyyttään, oli hämmentävän yli-innokas pitämään yhteyttä. Soitteli jatkuvasti, pyysi kylään koulun jälkeen, ja kun en aina jaksanut, jatkoi jankkaamista, lupasi hakea safkaa jne.
Viikonloppuisin sain huolehtia hänestä, kun hän käytti päihteitä. Hän syyllisti minua, jos oli per ceillyt kännissä. Sanoi, etten ollut huolehtinut hänestä tarpeeksi. Juotti minua myös väkisin humalaan. Ajattelin vielä silloin, että on siistiä olla kännissä ja että juuri tällä tavalla näissä piireissä pääsee suosituksi. (Huom, olin siihen aikaan itsekin säälittävä huonoitsetuntoinen nössö)
Toki join itse itseni humalaan, oma vika, mutta ehkä en olisi välttämättä ollut räkäkännissä, jos ”ystäväni” ei olisi väkisin hokenut korvani juuressa ”juo juo juo juo” tai työntänyt shotteja naamani eteen baarissa. Ja saanut minua kuvittelemaan, että kaikki halutut ja suositut joivat itsensä humalaan.Kun sitten möhlin humalassa, otti hän minusta valokuvia ja näytti niitä kaikille. Kertoi minusta kaikille halventavia tarinoita kuinka olin pissannut housuileni puskapissalla. Kun minut rais kat tiin humalassa, hän vain nauroi ja sanoi ”kuitenkin halusit sitä!” Nauroi myös ulkonäölleni ja kiinnitti huomiota kaikkiin epäkohtiin siinä.
Hänellä itsellään oli myös täysin olematon itsetunto. Joskus vasta parinkympin paremmalla puolella ymmärsin tämän. Tajusin, että hän todella kuvitteli, että ainut joka saa puhua ongelmistaan on hän itse, ja jos minä puhuin omistani, olin kuormittava, raskas ja myrkyllinen. Kun tapasin häntä kahdenkesken, hän puhui vain itsestään ja ongelmistaan. Hän ei suostunut kuuntelemaan sanaakaan minun kuulumisiani. Arvosteli vain sitä, kuinka ongelmani ovat typeriä ja mitättömiä ja että kuormitan häntä niillä.
Hän syytti minua pahasta olostaan ja sai muutkin ajattelemaan, että minä olen se raskas ja kuormittava. Muut ystävämme nyökyttelivät mukana, kun hän haukkui minua heidän kuullen.
Kun muut eivät olleet paikalla, hän jaaritteli ja itki aamusta iltaan omia huoliaan ja pakotti minua kuuntelemaan. Pakotti ymmärtämään.
Kun löysin onnellisen parisuhteen, hän nauroi minulle ja totesi, ettei se tule kuitenkaan kestämään. Haukkui puolisoni ulkonäköä, tulotasoa ja kotimme sijaintia.
Olin hitaasti muuttunut hänelle turhaksi. Huomasin, että hän provosoi minua enemmän ja enemmän mitä vähemmän jaksoin viettää aikaa hänen kanssaan ja mitä enemmän uskalsin sanoa vastaan. Hän alkoi ymmärtää, että minä olen vihdoin ymmärtänyt, ettei vika olekaan minussa, vaan hänessä.
Sitten se tapahtui. Perättömiä juttuja alkoi leviämään, sanoja asetettiin suuhuni ja lopuksi järjestettiin suuri näytös, jossa minulle suututtiin suureleisesti, minua sätittiin kuin kapista rottaa asioista, joita en ollut tehnyt enkä sanonut. Hän tiesi, etten kestäisi enää. Pistin välit poikki ja menetin samalla koko kaveripiirini.
Nykyään pelkään luoda ystävyyssuhteita. Olen yksinäinen, mutta koska en luota kehenkään, en uskalla ottaa kehenkään kontaktia.
Minä olen kaikille se narsisti, joka menetti huonolla käytöksellään kaikki ystävänsä.
SINÄ itse sisimmässäsi tiedät mitä olet tehnyt , ei sinun tarvitse roskasakille mitään todistella. Luuletko että nämä kiusaajat on sisimmässään onnellisia , ei ole , siksihän ne kiusaa että haluavat että muillakin on yhtä paha olo kuin heillä. Elät onnellisena elämääsi , tämä on myrkkyä kiusaajille. Tsemppiä elämääsi!
Tämä keskustelu osoittaa hyvin sen miksi hoviväen on toisinaan vaikea tunnistaa narsistia. Se "ikävä päsmäri" onkin oikeasti ehkä uhri eikä syyllinen.
Välillä olen joutunut katkaisemaan välit eikä se ole narsistista: jos joku nainen, jonka luulit olevan ystäväsi, yrittää iskeä miestäsi selkäsi takana tai joku ihminen ottaa luonteesi ja ulkonäkösi oikein asiakseen irvailtavaksi, haukkuu rumaksi ja aspergeriksi. Ei pidä antaa polkea maan rakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
Narsistin+hovin uhri otti siis etäisyyttä ja hyvä niin.
TÄMÄ.
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulainen oli dg. narsisti ja toiminta on juuri tällaista. Jos uskallat jättää narsistin alkaa armoton mustamaalaus , mun kohdalla narsku sai kunnianloukkaus tuomion. Hovinsa on tänä päivänäkin sitä mieltä että oikeuslaitos on kirjannut asiat väärinpäin. En ole onneksi missään tekemisissä , ei voi kun nauraa tälle saastaporukalle : D D
Älä valehtele.
Sellaista diagnoosia kuin: Narsisti, ei ole olemasskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulainen oli dg. narsisti ja toiminta on juuri tällaista. Jos uskallat jättää narsistin alkaa armoton mustamaalaus , mun kohdalla narsku sai kunnianloukkaus tuomion. Hovinsa on tänä päivänäkin sitä mieltä että oikeuslaitos on kirjannut asiat väärinpäin. En ole onneksi missään tekemisissä , ei voi kun nauraa tälle saastaporukalle : D D
Älä valehtele.
Sellaista diagnoosia kuin: Narsisti, ei ole olemasskaan.
Jaha , kai ne niuvanniemen tohtorit ja poliisi on erehtyneet. Tätähän se luuserihovikin yritti sanoa , kumma että oikeus oli toista mieltä : D Hovi on reppanaluuserisakkia , kaikki jotka pääsette pois olkaa onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisukulainen oli dg. narsisti ja toiminta on juuri tällaista. Jos uskallat jättää narsistin alkaa armoton mustamaalaus , mun kohdalla narsku sai kunnianloukkaus tuomion. Hovinsa on tänä päivänäkin sitä mieltä että oikeuslaitos on kirjannut asiat väärinpäin. En ole onneksi missään tekemisissä , ei voi kun nauraa tälle saastaporukalle : D D
Älä valehtele.
Sellaista diagnoosia kuin: Narsisti, ei ole olemasskaan.
Tekase nyt se lasu niin sua reppanaa helpottaa vähäksi aikaa tai soita jostakusta puhelu "olen hyvin huolissani ... " : D D D D
Tästä aiheesta ei voi puhua liikaa. Kuten fyysinenkin väkivalta, siitä pitää puhua. Narsisti harjoittaa henkistä väkivaltaa ja hajottaa kaiken hyvän ympäriltään. Se on hyvä tunnistaa. Aina kun joku eristetään porukasta "hankalana" kannattaa miettiä kokonaisuutta. Tyyppi voi ollakin hankala, tai hän voi olla musertavan narsistin ja hovin uhri. Kaikkea ei kannata niellä vaan. Ja kannattaa yrittää tunnistaa myös se tilanne, että onkin itse osa sitä hovia tajuamattaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
Joo. No. Tuollainen porukasta pois jääminen ei ole narsistin toimintamalli. Narsisti lähtee sotaan, mustamaalaa, kilpailee, liittoutuu, eristää, kostaa. Narsisti ei vaan kävele pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
Joo. No. Tuollainen porukasta pois jääminen ei ole narsistin toimintamalli. Narsisti lähtee sotaan, mustamaalaa, kilpailee, liittoutuu, eristää, kostaa. Narsisti ei vaan kävele pois.
Samaa mietin, enemmänkin se kuulostaa siltä että uhri ottaa etäisyyttä sairaaseen yhteisöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
Joo. No. Tuollainen porukasta pois jääminen ei ole narsistin toimintamalli. Narsisti lähtee sotaan, mustamaalaa, kilpailee, liittoutuu, eristää, kostaa. Narsisti ei vaan kävele pois.
Jep, kumpikohan olikaan tarinan kampi. Itsekin näen että uhri otti viimein ritolat.
Voi taivas, tuo on inhottava sairaus 😔 minä ja puolisoni ollaan narsistisen puolison sisaren uhreja, kuten moni muukin puolison suvusta. Alettiin kunnolla nähdä tilanne vasta kun muutettiin vähän kauemmas (mikä oli sekin tämän narsistin mielestä huono ajatus), saatiin etäisyyttä ja silmät alkoi aueta. Kun puoliso alkoi kertoa sisarestaan tarinoita lapsuusajoiltaan, totuus rävähti silmille. Alettiin kaikessa hiljaisuudessa ottaa etäisyyttä enemmän ja enemmän, ihan rauhanomaisissa merkeissä ja ilkeilemättä.. tästäpä tämä kälyni riemastui ja alkoi tehdä kiusaa, haukkua meitä muulle suvulle ja keksi mitä ihmeellisempiä tarinoita, jotka sitten aina jotain kautta tuli korviimme. Parit ”riidat” siinä yhteydessä tuli, kun yritti omaa kunniaansa puolustaa ja kun oli itsekin vielä vähän hämmentynyt koko ihmissuhdekoukerosta. Riitelykin sitten jäi, kun tajuttiin että eihän se mitään muuta tai auta. Nyt ei olla vuosiin oltu tekemisissä, mutta sillointällöin edelleen tämä pönkittää vanhaa tarinaansa eli pitää ns. hovinsa hallussa. Surullista että mies menetti osan perheestään, mutta jälkeenpäin ollaan osattu nauraa monelle ja ollaan sitä mieltä, että eipä tuollaisia ihmisiä kukaan elämäänsä tarvitse. On tullut parempia tilalle ❤️ Meidän ei ole häntä tarvinnut haukkua kenellekään jälkeenpäin ja toivon jopa, että saisi tarvitsemansa avun vielä joskus ja näin asiansa kuntoon..
Täällä narsisti katkoo palstalaisiin välejään ja jauhaa paskaa.. 😵😵😵😵
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
Joo. No. Tuollainen porukasta pois jääminen ei ole narsistin toimintamalli. Narsisti lähtee sotaan, mustamaalaa, kilpailee, liittoutuu, eristää, kostaa. Narsisti ei vaan kävele pois.
Minähän kerroin ettei kyseinen henkilö ole narsisti, vaan omaa tiettyjä narsistisia piirteitä. Ja kyllä, sotimista hänen puoleltaan oli vuosikausia. Me kaikki yritimme keskustella asioista mutta eipä siitä usein tullut mitään. Vain silloin kun satuimme olemaan kaikki yhtä mieltä. Muuten teki joskus muilta salaa asioita joista olisi pitänyt yhdessä päättää. Tarkoitukseni oli kertoa että että kyllä se "vaikeakin" ihminen jättäytyy porukasta pois kun huomaa ettei enää pysty pomottamaan. Ja haukkuu mennessään.
Tokikaan kenenkään ei tarvi tätä mun kommettia uskoa, ja mulle se on ihan sama. Anonyyminähän täällä ollaan ja kirjoitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä narsisti katkoo palstalaisiin välejään ja jauhaa paskaa.. 😵😵😵😵
..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi käydä toisinkin päin. Eli mulla suvussa yksi ihminen jolla narsistisia piirteitä, en toki täys narsistiksi leimaa. Halusi määräillä, oli tehnyt itsestään pomon tietyissä asioissa, hänen kanssaan ei kertakaikkiaan voinut keskustella eikä sopia mitään mikä hänelle ei sopinut. Päätti omavaltaisesti asioita joista ei kaikista edes etukäteen tiedetty. Urputti täysin hulluista jutuista joille me muut naureskeltiin. Minä en alistunut vaan pidin oman pääni ja tämähän tätä tyyppiä ärsytti suunnattomasti.
Lopulta kun me muut suvusta päätimme että nyt yhdessä kokoonnutaan ja tehdään pelisäännöt niin suuttui ja vetäytyi pomon roolista, tavallaan katkaisi välit kun huomasi jäävänsä täysin alakynteen ja tipahtavansa jalustalta. Tajusi ettei kukaan ole hänen puolellaan. Toki haukkui mut ja minä olin se vaikea, harmi vaan että kaikki muut oli mun kanssa samaa mieltä ja tämä päällepäsmäri jäi yksin harmitukseensa. Siis tässä tapauksessa kukaan ei uskonut tätä päällepäsmäriä, tietenkään koska täysjärkistä porukkaa ovat. Kuinka helppoa ja ihanaa on nyt elämä kun kaikki sujuu loistavasti, yhdessä sovitaan asioista ja homma toimii.
En nyt tarkemmin erittele mistä asioista tässä on kyse, mutta pointti on siis se että minä "uhrina" sain kaiken tuen ja kukaan ei lähtenyt missään vaiheessa tämän vaikean ihmisen kelkkaan. Sen tiedän että harmitus on varmaan vieläkin suuri tällä omatekopomolla.
Itseasiassa kuulostaa siltä tuo kertomasi, että liittouduitte yhteen kiusaamaan ja eristämään sitä jolla olisi ehkä ollut ihan hyviä pointteja. Asian voi nähdä monella tapaa. Kertomasi pohjalta tilanne voi olla kummin vaan, eikä tapasi kertoa tuosta ainakaan saa sympatioita. Sori.
Sori mutta tämä yksi jättäytyi ihan itse porukasta pois kun ei yksin saanut enää määrätä asioista. Ja totta tuo että mähän voin kirjoittaa tänne ihan mitä sattuu ja valehdella ummet ja lammet, eihän sitä kukaan tiedä mikä on totuus. Jokainen saakin itse päättää mitä uskoo.
Joo. No. Tuollainen porukasta pois jääminen ei ole narsistin toimintamalli. Narsisti lähtee sotaan, mustamaalaa, kilpailee, liittoutuu, eristää, kostaa. Narsisti ei vaan kävele pois.
Minähän kerroin ettei kyseinen henkilö ole narsisti, vaan omaa tiettyjä narsistisia piirteitä. Ja kyllä, sotimista hänen puoleltaan oli vuosikausia. Me kaikki yritimme keskustella asioista mutta eipä siitä usein tullut mitään. Vain silloin kun satuimme olemaan kaikki yhtä mieltä. Muuten teki joskus muilta salaa asioita joista olisi pitänyt yhdessä päättää. Tarkoitukseni oli kertoa että että kyllä se "vaikeakin" ihminen jättäytyy porukasta pois kun huomaa ettei enää pysty pomottamaan. Ja haukkuu mennessään.
Tokikaan kenenkään ei tarvi tätä mun kommettia uskoa, ja mulle se on ihan sama. Anonyyminähän täällä ollaan ja kirjoitellaan.
Pointti oli se, että et kuvaa narsistisen ihmisen käyttäytymistä. Ja jos nyt tartun tähän tarkemmin, niin eihän se sulle ole ihan sama, kun palaat tänne jankkaamaan. Se, että ihminen suuttuu - ja tuossa tilanteessa, miten häntä kohtelitte, kuka tahansa olisi suuttunut - ei tarkoita minkäänlaisia narsistisia piirteitä. Ehdottiko tämä ihminen kenties pesän jakamista tai mökin myymistä tai jollain muulla tavalla perinnäisten tuhatvuotisten tapojen rikkomista?
En toki ole ammattilainen, mutta kerron tarinani.
Aika paljon merkkejä narsismista oli ilmassa jo ensimmäisenä päivänä, kun tapasin hänet. Se oli ensimmäisiä päiviä uudessa koulussa, kun tämä itselleni tuntematon henkilö marssi luokseni täysin yllättäen kahden hännystelijänsä kanssa. Alkoi lähes päällekäyvä käytös, jonka seuraksena sain ”uusia ystäviä”. Hyvin pian huomasin, että minua pompotellaan sinne tänne. Uusi ystävä selvästi lahjoi minua, tuputti ystävyyttään, oli hämmentävän yli-innokas pitämään yhteyttä. Soitteli jatkuvasti, pyysi kylään koulun jälkeen, ja kun en aina jaksanut, jatkoi jankkaamista, lupasi hakea safkaa jne.
Viikonloppuisin sain huolehtia hänestä, kun hän käytti päihteitä. Hän syyllisti minua, jos oli per ceillyt kännissä. Sanoi, etten ollut huolehtinut hänestä tarpeeksi. Juotti minua myös väkisin humalaan. Ajattelin vielä silloin, että on siistiä olla kännissä ja että juuri tällä tavalla näissä piireissä pääsee suosituksi. (Huom, olin siihen aikaan itsekin säälittävä huonoitsetuntoinen nössö)
Toki join itse itseni humalaan, oma vika, mutta ehkä en olisi välttämättä ollut räkäkännissä, jos ”ystäväni” ei olisi väkisin hokenut korvani juuressa ”juo juo juo juo” tai työntänyt shotteja naamani eteen baarissa. Ja saanut minua kuvittelemaan, että kaikki halutut ja suositut joivat itsensä humalaan.
Kun sitten möhlin humalassa, otti hän minusta valokuvia ja näytti niitä kaikille. Kertoi minusta kaikille halventavia tarinoita kuinka olin pissannut housuileni puskapissalla. Kun minut rais kat tiin humalassa, hän vain nauroi ja sanoi ”kuitenkin halusit sitä!” Nauroi myös ulkonäölleni ja kiinnitti huomiota kaikkiin epäkohtiin siinä.
Hänellä itsellään oli myös täysin olematon itsetunto. Joskus vasta parinkympin paremmalla puolella ymmärsin tämän. Tajusin, että hän todella kuvitteli, että ainut joka saa puhua ongelmistaan on hän itse, ja jos minä puhuin omistani, olin kuormittava, raskas ja myrkyllinen. Kun tapasin häntä kahdenkesken, hän puhui vain itsestään ja ongelmistaan. Hän ei suostunut kuuntelemaan sanaakaan minun kuulumisiani. Arvosteli vain sitä, kuinka ongelmani ovat typeriä ja mitättömiä ja että kuormitan häntä niillä.
Hän syytti minua pahasta olostaan ja sai muutkin ajattelemaan, että minä olen se raskas ja kuormittava. Muut ystävämme nyökyttelivät mukana, kun hän haukkui minua heidän kuullen.
Kun muut eivät olleet paikalla, hän jaaritteli ja itki aamusta iltaan omia huoliaan ja pakotti minua kuuntelemaan. Pakotti ymmärtämään.
Kun löysin onnellisen parisuhteen, hän nauroi minulle ja totesi, ettei se tule kuitenkaan kestämään. Haukkui puolisoni ulkonäköä, tulotasoa ja kotimme sijaintia.
Olin hitaasti muuttunut hänelle turhaksi. Huomasin, että hän provosoi minua enemmän ja enemmän mitä vähemmän jaksoin viettää aikaa hänen kanssaan ja mitä enemmän uskalsin sanoa vastaan. Hän alkoi ymmärtää, että minä olen vihdoin ymmärtänyt, ettei vika olekaan minussa, vaan hänessä.
Sitten se tapahtui. Perättömiä juttuja alkoi leviämään, sanoja asetettiin suuhuni ja lopuksi järjestettiin suuri näytös, jossa minulle suututtiin suureleisesti, minua sätittiin kuin kapista rottaa asioista, joita en ollut tehnyt enkä sanonut. Hän tiesi, etten kestäisi enää. Pistin välit poikki ja menetin samalla koko kaveripiirini.
Nykyään pelkään luoda ystävyyssuhteita. Olen yksinäinen, mutta koska en luota kehenkään, en uskalla ottaa kehenkään kontaktia.
Minä olen kaikille se narsisti, joka menetti huonolla käytöksellään kaikki ystävänsä.