Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Oma poika on jaksanut opiskella. Kuka on sanonut että elämä on helppoa?

Mikä ihmeen nynny sukupolvi tämä on? Ottakaa vastuu elämästänne ja hyvinvoinnistanne älkääkä vain odottako että joku taho tekee jotain. Raivostuttaa tällainen kun vingutaan olemattomista ongelmista.

Laiska opiskelija kirjoitti:

Ihan älyttömiä kommentteja täällä. Itse olin vielä opiskelija kun korona alkoi ja voin sanoa että ei ollut/ ole helppoa.

Suurinosa aloittavista opiskelijoista muuttaa toiseen kaupunkiin, ei tunne ketään, ei pääse tutustumaan ja on yksin uudessa kaupungissa. Työtkin on nyt kiven alla. Harrastuksia ei ole. Suurinosa istuu päivät toimettomina kotona yksin.

Myös koulutusjärjestelmä muuttu ihan tosi paljon. Yhtäkkiä kaikki oli etänä. Kurssit piti uudistaa, opettajat oli ylityöllistetty ja ihan täysin pihalla siitä mitä nyt keksitään, kun kaikki menee kiinni ja tapahtumia ei voida järjestää. (Varsinkin kun oma ala oli todella käytäntöpainoitteinen).

En yhtään ihmettele että tulee masennus tai burnis tai mitä vaan.

Osallistukaa idiootit sille hlvetin orientaatioviikoille. Perustakaa edes niitä whatsporyhmiä oman tuutorryhmän kanssa . Tavatkaa ja opiskelikaa pienryhmissä. Jeesatkas toisianne. Tämä on vttu ollut sallittua koko ajan rajoituksista huolimatta. Ihan on oma vika jos on eristäytynyt muista ja jäänyt yksin. Hoitakaa lääkityksenne kuntoon. Ulkoilkaa ja nukkukaa tarpeeksi. Säännöllinen elämänrytmi auttaa elämänhallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen nynny sukupolvi tämä on? Ottakaa vastuu elämästänne ja hyvinvoinnistanne älkääkä vain odottako että joku taho tekee jotain. Raivostuttaa tällainen kun vingutaan olemattomista ongelmista.

Totta.

Ei tässä muillakaan hymyilytä ja naurettu ei olla pitkään aikaan.

Olisiko hiukan väärät odotukset opiskeluista? Liian vaikeaa?

Epäilen, että kukaan DI:ksi tai lääkäriksi opiskeleva ei kitise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa olemme oppineet:

-Yksinäisyys on oma vika ja johtuu laiskuudesta ja ilkeydestä, koska aina on olemassa joku teoreettinen tapa löytää seuraa

-Harrastusten sulkemisesta ei ole oikeutta masentua, koska aina voi mennä hiihtämään

-Koska etäopiskelu sopii joillekin, niillä ei ole oikeutta valittaa, joille se ei sovi

-Koska 40-luvulla sodittiin, koronarajoituksista uupuminen on pullamössöyttä ja nykynuoret ovat pilalla.

Empaattista väkeä täällä AV:lla. 

Sitä ihmettelen, että miksi näitä logiikoita ei sovelleta myös muihin sukupolviin. Esim:

-100 vuotta sitten ei ollut eläkettä -> pienistä eläkkeistä valittavat eläkeläiset ovat laiskoja, itsekkäitä ja huomionhakuisia, koska ennen vanhaan vanhuksilla oli paljon vaikempaa

Se, että nykyteknilogialla pystyy tustumaan muihin ihmisiin ja jopa ryhmäytymään ja pitämään yhteyttä eri sovellusten avulla ei ole teoreettinen mahdollisuus vaan ihan käytännön mahdollisuus.

Nykyteknologia mahdollistaa myös älykkään keskustelun mutta siitä huolimatta sinä jatkat yksitotisella jankutuslinjallasi ketjussa. 

Juuri kaltaisesi vuorovaikutustaidottomat hyypiöt ovat jääneet myös korona-aikana ulos kaikesta. Koska kykyä kanssakäymiseen ja esim keskusteluun ei löydy tapahtuipa se IR tai sovellusten kautta. Sääli toki sinun kannaltasi, mutta aivan oma ongelmasi.

Eihän me tosiaan kaikki voida olla moskovansoopaa spämmiviä eliittipalstalaisia kuten sinä. 

Moskovaa nyt varmaan kiinnostaakin suomalaiset kermaperse opiskelijat.

Harvardia kiinnostaa etenkin miljonäärien kermaperse opiskelijat, muilla ei heidän kouluun ole varaa, Venäjällä on myös vastaavia, mutta ei niin kuuluisia eliitti kouluja johon ei ole varaa, kuin timantti lusikka poikittain kermaperseessä syntyneillä.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että kukaan DI:ksi tai lääkäriksi opiskeleva ei kitise.

Tämä voi kyllä pitää paikkansa. Ainakin DIksi opiskeleville on joka Jeesuksen aineesta luennot ja demot ja raporttien vääntämiset. Sitten vertaisarvioidaan toisten teelmykset ja kirjoitetaan ja esitetään kaikesta raportit ja oppimispäiväkirjat ja muut prosessi kuvaukset. Missä kurssissa näitä ei ole niin sitten tehdään ryhmätyönä esitelmiä, pisteitä yms. Sitten vielä laitoksella keksittiin tapa jakaa porukka joka harjoitustyö kerraksi eri ryhmiin niin että kaikkien idioottien kanssa varmasti tutustui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että kukaan DI:ksi tai lääkäriksi opiskeleva ei kitise.

Tämä voi kyllä pitää paikkansa. Ainakin DIksi opiskeleville on joka Jeesuksen aineesta luennot ja demot ja raporttien vääntämiset. Sitten vertaisarvioidaan toisten teelmykset ja kirjoitetaan ja esitetään kaikesta raportit ja oppimispäiväkirjat ja muut prosessi kuvaukset. Missä kurssissa näitä ei ole niin sitten tehdään ryhmätyönä esitelmiä, pisteitä yms. Sitten vielä laitoksella keksittiin tapa jakaa porukka joka harjoitustyö kerraksi eri ryhmiin niin että kaikkien idioottien kanssa varmasti tutustui.

👍😂

Laiska opiskelija kirjoitti:

Ihan älyttömiä kommentteja täällä. Itse olin vielä opiskelija kun korona alkoi ja voin sanoa että ei ollut/ ole helppoa.

Suurinosa aloittavista opiskelijoista muuttaa toiseen kaupunkiin, ei tunne ketään, ei pääse tutustumaan ja on yksin uudessa kaupungissa. Työtkin on nyt kiven alla. Harrastuksia ei ole. Suurinosa istuu päivät toimettomina kotona yksin.

Myös koulutusjärjestelmä muuttu ihan tosi paljon. Yhtäkkiä kaikki oli etänä. Kurssit piti uudistaa, opettajat oli ylityöllistetty ja ihan täysin pihalla siitä mitä nyt keksitään, kun kaikki menee kiinni ja tapahtumia ei voida järjestää. (Varsinkin kun oma ala oli todella käytäntöpainoitteinen).

En yhtään ihmettele että tulee masennus tai burnis tai mitä vaan.

Johtuuko kaikki tosiaan koronasta? Itse olin tosi ujo ja hiljainen opiskelija, en käyttänyt alkoholia joten opiskelijatapahtumat jäi käyttämättä. Vasta kolmantena opiskeluvuonna tutustuin pinnallisesti muutamiin ihmisiin yliopistolla, mutta vapaa-aikaa en heidänkään kanssa viettänyt. Kyllä normaali ihminen löytää nykyaikana seuraa ja vertaistukea, kun on netti ja älypuhelimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?

Et muista ettei nuori ole kuten sinä nyt tätinä.

Kannattaisi lukea enemmän ja ajatella vähän laajemmin.

Tiedän kuule tasan tarkkaan millaisia nuoret on, kuten myös muun ikäiset. Mitähän mun pitäisi lukea enemmän? Ja mikähän se laaja kuva tässä nyt on? Kukaan ei sano mitään, vain kauhistelee ja väittää elämäänsä masentumatta jatkaneita boomereiksi ja hiiren harmaiksi. Terveisiä vaan 35 vuotiaalta kehityksen ammattilaiselta ja ”tädiltä”

Eipä näytä, että tajuat yhtään mitään ihmisten kehityksestä. Toivottavasti et ole minkään ikäisten ihmisten kanssa työksesi tekemisissä.

Lukeminen voisi opettaa sinua ymmärtämään ihmisiä, ehkä voisit oppia myös asettumaan toisten ihmisten asemaan.

Täti ei ole ikä vaan asenne. Täti kauhistelee aina nykyajan nuoria. Tätejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Joillekin tätiys tulee jo hyvin nuorena.

Osa nuorista saa kuitenkin haukkua eri tavalla ajattelevia mm. boomereiksi?

eri kommentoija, parikymppinen opiskelija

Toivoisin oikeastaan tätä ketjua luettuani, että korona jylläisi vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Laiska opiskelija kirjoitti:

Ihan älyttömiä kommentteja täällä. Itse olin vielä opiskelija kun korona alkoi ja voin sanoa että ei ollut/ ole helppoa.

Suurinosa aloittavista opiskelijoista muuttaa toiseen kaupunkiin, ei tunne ketään, ei pääse tutustumaan ja on yksin uudessa kaupungissa. Työtkin on nyt kiven alla. Harrastuksia ei ole. Suurinosa istuu päivät toimettomina kotona yksin.

Myös koulutusjärjestelmä muuttu ihan tosi paljon. Yhtäkkiä kaikki oli etänä. Kurssit piti uudistaa, opettajat oli ylityöllistetty ja ihan täysin pihalla siitä mitä nyt keksitään, kun kaikki menee kiinni ja tapahtumia ei voida järjestää. (Varsinkin kun oma ala oli todella käytäntöpainoitteinen).

En yhtään ihmettele että tulee masennus tai burnis tai mitä vaan.

Johtuuko kaikki tosiaan koronasta? Itse olin tosi ujo ja hiljainen opiskelija, en käyttänyt alkoholia joten opiskelijatapahtumat jäi käyttämättä. Vasta kolmantena opiskeluvuonna tutustuin pinnallisesti muutamiin ihmisiin yliopistolla, mutta vapaa-aikaa en heidänkään kanssa viettänyt. Kyllä normaali ihminen löytää nykyaikana seuraa ja vertaistukea, kun on netti ja älypuhelimet.

Uusioavuttomia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mengele ja Rämet - Hehän ovat kuin kaksi marjaa | Mielipide 

https://is.gd/plcFEC

Seuraavassa lyhyt yhteenveto kummankin herran työuran muutamista keskeisistä vaiheista:

Josef Mengele (1911-1979)

Koulutukseltaan lääketieteen tohtori (Münchenin yliopisto, 1935).

Erikoisalanaan perinnöllisyyskysymykset, varsinkin kaksosina syntyneet lapset ja heidän ominaisuutensa

Työskenteli johtavana lääkärinä Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä toukokuusta 1943 tammikuuhun 1945

Suoritti runsaasti ihmiskokeita, jotka toteutettiin yleensä ruiskeilla tai kirurgisilla operaatioilla. Kohteena leirin vankien joukosta poimitut henkilöt, jotka määrättiin osallistumaan näihin kokeisiin

Kohdehenkilöiden joukossa oli myös pieniä lapsia

Vaikka kokeet tuottivat useille kohdehenkilöille silminnähtäviä vammoja ja monet jopa kuolivat niihin, ei tällä ollut vaikutusta – toimintaa jatkettiin edelleen

Omasta mielestään hän ei tehnyt mitään väärää, vaan katsoi toimivansa puhtaasti lääketieteellisin perustein ja auttavansa näin koko ihmiskuntaa

Hänellä oli toiminnalleen maansa poliittisen johdon hyväksyntä ja täysi tuki.

Mika Rämet (1971- )

Koulutukseltaan lääketieteen tohtori (Oulun yliopisto, 1998)

Erikoisalanaan lastentaudit, immunologia ja rokotteet

Työskentelee Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtajana

On toteuttanut laajamittaista ihmiskoetta mRNA-ruiskeilla, jotka on naamioitu rokotteeksi. Kohteena iso joukko suomalaisia, jotka virallisen propagandan harhauttamina on saatu suostumaan näihin kokeisiin vapaaehtoisesti. Lisäksi joitakin laitoshoidossa olevia potilaita on määrätty osallistumaan näihin kokeisiin

Kohdehenkilöiden joukossa on myös pieniä lapsia

Vaikka kokeet ovat tuottaneet useille kohdehenkilöille silminnähtäviä vammoja ja monet ovat jopa kuolleet niihin, ei tällä ole ollut vaikutusta – toimintaa jatketaan edelleen

Omasta mielestään hän ei ole tehnyt mitään väärää, vaan katsoo toimivansa puhtaasti lääketieteellisin perustein ja auttavansa näin koko ihmiskuntaa

Hänellä on toiminnalleen maansa poliittisen johdon hyväksyntä ja täysi tuki.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikä on tarinan opetus?

Vääryyksien tuomitseminen on kovin helppoa silloin, kun tapauksesta on ehtinyt kulua jo riittävän kauan aikaa.

Ei vaadita kovinkaan suuria älyllisiä ponnisteluja eikä kansalaisrohkeutta jonkun 80 vuotta sitten vaikuttaneen natsilääkärin tekojen tuomitsemiseen. Riittää kun menee massan mukana ja toistelee samoja opinkappaleita, joita on totuttu kuulemaan jo kymmenien vuosien ajan.

Mutta entäpä sitten, kun vastaavantyyppisiä kauheuksia tapahtuu meidän aikanamme? Silloin monet eivät edes huomaa koko asiaa. Ja niistäkin jotka huomaavat, iso osa päättää selviytyä teeskentelemällä etteivät muka ole havainneet mitään hämärää olevan menossa.

Tilanne koetaan paljon hankalammaksi, koska nyt ei pelkällä vanhojen fraasien toistelemisella enää pärjääkään. Nyt pitäisi kyetä ajattelemaan ihan itse ja ottaa asioista selvää – ja toimia sitten moraalisesti ryhdikkäällä tavalla. Tämä vaatiikin jo enemmän ymmärrystä ja järjen käyttöä, kansalaisrohkeudesta puhumattakaan.

Hänestä ja tiimistään on tehty tutkintapyyntö. USA:ssa sentään joissakin osavaltioissa on saatu tutkintapyynnöillä lasten rokotushankkeet jäädytettyä!

Meillä täällä "sivistysvaltiossa" lapset ovat koekaniineja ihmiskokeessa jos vanhemmat suostuvat, tai jos yli 12-v. lapsi itse haluaa. Rokotteet ovat jo steriloineetkin paljon naisia, niistä tulee paljon viestejä ihmisiltä samoin keskenmenoista rokotuksen jälkeen. Keskenmenoriski on 82% rokotuksen ottaneella. Tästä on tehty jo virallien tutkimus USA:ssa mutta eihän meidän valemedia siitä kerro. Onneksi on oikeita luotettavia journalisteja uutismedioita.

Ilmiannettu väärn tiedon vuoksi.

Keskittykää opiskeluun. Ei niitä opiskeluaikojen ryyppybileiden mokia halua muistaa myöhemmin. Vai sekö on sitä ”oikeaa elämää”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikea ymmärtää erilaisessa tilanteessa olevia. Onko se itseltä pois todeta selkeä fakta, että nuorilla on nyt vaikeaa?

Mikä tämä motiivi on haukkua ja vähätellä. Miksi näin teette?

Ettekö muista omaa nuoruutta?

Liittyykö se koronarajoitusten jatkumiseen? Vai onko vaan yleinen nuoret on huonoja ajattelu?

Nuorilla on aina vaikeaa. Korona tai ei.

Liian mustavalkoinen ajattelu ja ideologiat. Tietämättömyyden ja kokemattomuuden suomalla itsevarmuudella suolletaan höpönlöpöä eetteriin

Nuoruuteen kuuluu ajatella erilailla. Mitä väärää tässä on? Ei se kehitysvaihe mene ohi sillä, että haukutaan ja kehotetaan olemaan kuin viiskymppinen.

Eikä kovin kypsää ole tuo höpölöpösi haukkuminenkaan.

Itse pidän kyllä tätä aikaa poikkeuksellisen vaikeana ja erityisesti nuorille. Kaikki myötätunto heille. Se ei muutu sillä, että kutsut heidän kokemustaan höpölöpöksi.

Millä perusteella tämä poikkeuksellisen vaikeaa erityisesti nuorille? Millä perusteella tämä on heille vaikeampaa kuin esim. vammaisille, pitkäaikaissairaille, vanhuksille jne? Ja tekeekö ihmisestä viisikymppisen se, että hän ottaa koronan vakavasti?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Boomerhapannaamat hakkaa alapeukkua, juhlittuaan toki itse ikuisen opiskeluoikeutensa turvin 12 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen päästyään helposti hyviin alan töihin jossa inflaatio söi opintolainat ja asuntolainat. 

Opinto-oikeus on edelleen ikuinen.

Ketjusta on tullut esille, että jotkut opiskelunsa syksyllä 2020 aloittaneista ovat todellakin eristäytyneet asuntoihinsa. Ovat käyneet korkeintaan ruokakaupassa. Ei ole mikään ihme, jos pää hajoaa. Missään vaiheessa pandemiaa ei ole kehotettu olemaan yksin ja pysymään neljän seinän sisällä. Jos on muuttanut uudelle paikkakunnalle, tietenkin on mahdotonta tutustua yhtään kehenkään, jos ei poistu asunnostaan eikä halua käyttää edes sosiaalista mediaa. Kuitenkin viime syksynä opintonsa aloittaneista suurin osa on käyttänyt älypuhelimia ja sosiaalista mediaankin ainakin puolet elämästään. 

Mulle tuli mieleen, että onko ainakin osa näistä omaehtoiseen karanteeniin itsensä laittaneista pieniltä paikkakunnilta ja kokeneet yliopistokaupungin koronaviruksen suhteen vaaralliseksi? Jos muistelee kevättä 2020, silloin puhuttiin uusmaalaisistakin saastaisina ihmisinä. Onko yksinäisyys johtunutkin siitä, että on pelätty koronatartuntaa, eikä niinkään siitä, että ei ollut lähiopetusta? Siis toki keväällä 2020 ihmiset jopa ulkona pitivät turvavälin vastaantulijoihin, mutta ei enää sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

En vain ikinä ymmärrä näissä valitusvirsissä, miksi muka nuoret ovat ainoita, joita epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat?

Varsinkin, kun omien silmieni mukaan nuoret eivät ole Suomessa eristäytyneet juuri ollenkaan. Jossain vaiheessa ei päästy baariin, keikoille ja matkoille, mutta hengailtiin kyllä muuten porukoissa. Ei täällä ole edes kertaakaan ollut rankkoja lockdowneja kuin ulkomailla.

Samaa mieltä ja olen itse nuori ja terve opiskelija. Ajattelen, että esim. vammaisella, palvelutalossa olevalla ystävälläni on ollut huomattavasti vaikeampaa, vaikka tämä ei ole kilpailu ollutkaan. Suhteellisuudentajua opiskelijoille, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Boomerhapannaamat hakkaa alapeukkua, juhlittuaan toki itse ikuisen opiskeluoikeutensa turvin 12 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen päästyään helposti hyviin alan töihin jossa inflaatio söi opintolainat ja asuntolainat. 

Opinto-oikeus on edelleen ikuinen.

Ei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Tämä.

Olen jo vanha, iältäni mutten sielultani. Lähes 1,5 vuotta olen kuunnellut kuinka olen vain heikko ihminen ja nyt pitää nauttia elämän pienistä hetkistä, kuten metsäretkistä ja voi vaikka aloittaa kutomisharrastuksen. Suurimpia rajoitusten tuomia ahdistuksia ei ole se etten pääse baariin/keikoille/matkustamaan/harrastuksiin vaan se että on viety se vapaus tehdä näitä asioita. Elämä on harmaata. Se on sitä että herätään viideltä, mennään töihin (jossa on maskipakko, ei enää yhteisiä lounaita työkavereiden kanssa, yksin syöt missä syöt), sitten kotiin, haet lapset, teet ruokaa, lohdutat lasta kun ei saa mennä harrastuksiin. Vapaapäivät ja lomat ei eroa arjesta, samaa ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä ja siivousta kuten aina. Ei ole suunnitelmia elämälle, ei tavoitteita, vain harmaata. En ala pakotettuna elämään kotihiiren elämää vaikka rajoituksista nauttijat niin elävätkin. Minä vihaan metsäretkiä. Eikä siinä mitään jos tämä olisi ollut ainoa vuosi etten saa tehdä asioita joista nautin, mutta kun tässä on takana edelliset neljä vuotta lasten ja lähipiirin terveyden takia sitä harmaata kotielämää, piti viimeinkin olla aika jolloin minäkin saan taas elää ja harrastaa. Tuli universumi vastaan.

Saan suunnattomasti voimaa siitä kun olen ihmisten parissa, missä vaan - matkoilla, ravintolassa, ihmismassassa keikalla. Tapaan ehkä uuden ihmisen, juttelen, nauran, iloitsen. Kyllä, voi sanoa että olen masentunut ja ahdistunut siitä että ne asiat jotka tekee ihmiseksi, vietiin. Samaan aikaanhan ikäihmisiltä ei viety mitään, meidän kaupungissa vain ikäihmisten harrastukset pidettiin käynnissä uimahalleja myöten.

Ja mistään negatiivisista tuntemuksistahan ei ole sallittua puhua, ei tule sympatiaa. ”Kyllä aikuisen pitää ymmärtää”. Joo pitää ymmärtää mutta miten olisi edes hitunen ymmärrystä minulle päin?

En sympatisoi minäkään riskiryhmiä, en ikäihmisiä, en enää ketään. Enkä todellakaan ota itselleni tarpeetonta piikkiä siksi että nämä itsekkäät oman edun tavottelijat saavat elää, eihän minunkaan tunteeni merkanneet teille mitään.

Mutta hei, tänä vuonna päästiin festareille, vielä olisi parit edessä.

Säälittävä itsekäs ruikuttaja, joka ei kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Ansaitsit sairastua vakavasti, sitten olisi syy valittaa.