Lue keskustelun säännöt.
Aupair päätös ahdistaa :(
04.08.2014 |
Aupairiksi lähteminen alkaa tuntua elämäni suurimmalta virheeltä.
Ensinnäkin tajusin että en ole valmis muuttamaan pois kotoa, etenkään toiseen maahan. Pahinta on kuitenkin se että tajusin valinneeni ihan väärän perheen. Perhe antoi alkuun itsestään vähän erilaisen kuvan, ja nyt he joskus puhelimessa puhuttaessa laittavat luurit ja muutenkin vaikuttavat kireiltä ja tylyiltä. Kiireisenä perheenä tulen ilmeisesti ottamaan aika ison vastuun sekä monesta lapsesta että kodinhoidosta, mikä ei ole ongelma mutta pelkään että jos teen virheen tai en heti osaa niin ymmärrystä ei löydy. Täytän siis loppuvuodesta 19. Eniten pelottaa autolla ajaminen vieraassa kulttuurissa, kun en koe oloani hyväksi Suomen liikenteessäkään. Inhoan autolla ajamista muutenkin, enkä ole hyvä kuski. Ajatus lasten kuljettamisesta autolla esimerkiksi liukkaissa olosuhteissa on todella pelottava. Ja autolla ajaminen on välttämättömyys siellä.
Vaikka en voi syyttää muita kuin itseäni, tunsin tulevani vähän painostetuksi sillä tuo perhe vaati heti kirjallisen sopimuksen tekemistä ja diilin lukkoon lyömistä heti. Tavallaan ymmärrettävää, mutta jälkikäteen ymmärrän että olisi pitänyt miettiä kauemmin eikä uskoa niitä mairitteluita, nyt kun virallisen sopimuksen jälkeen ääni kellossa muuttui. Miten voisin yrittää koota itseni? Olen ihan poikki, en ole nukkunut moneen viikkoon kunnolla ja olen todella ahdistunut kokoajan. Avauduin tänne kun en keksinyt muutakaan paikkaa mihin voisi anonyymina avautua.
Kommentit (116)
Kiitos tsemppauksesta. :')
Voihan se olla että ylireagoin, mutta oikeasti pelkään ja tavallaan tiedostakin että olen haukannut liian ison palan kakkua. Perhe vieläpä hengittää kokoajan niskaan ja on selvästi hieman näreissään kun en pystynyt järjestämään tuloani heille sopivana ajankohtana, vaikka syyni on sukulaisen häät ja lääketieteellinen juttu. Nolottaisi kyllä kamalasti sanoa kaikille että en lähdekään. Voiko minulle tulla jotain seurauksia jos perun ja on jo tehty jo kirjallinen sopimuskin?
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei hyi! "Viikonloppu isän kanssa kaksin", kun lapset äidillään...
Vähän epäilyttää, että isä ei oikein sisäistä aupairissa muuta kuin "halpa piika".
Ja oikeasti: En ikinä päästäisi lastani nuoren ja ajamista arkailevan tytön kyytiin, etenkään, jos hän ajaa itselleen vieraissa maisemissa.
Hei!
Muistan, että minulla oli vähän samantyylisiä pelkoja ennen kuin lähdin vaihto-opiskelijaksi. Olin alunperin tosi innostunut, mutta kun lähtöaika läheni, niin oikeasti toivoin, että ei tarvitsikaan lähteä. Näin jälkikäteen ajatellen kysymys oli kuitenkin vain siitä, että uusi ja tuntematon jännitti. Loppujen lopuksi siitä tuli oikein hyvä vuosi ja olen aina ollut (vuodesta on aikaa jo yli 20 vuotta) tosi tyytyväinen, että lähdin.
Minun neuvoni on siis se, että lähde. Jos perhe sitten vaikuttaa vielä muutaman viikon kuluttua mahdottomalta, niin kyllä sieltä aina pääsee pois.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 19:22"]
Koeta käydä ahkerasti uuden kotikaupunkisi yöelämässä.
[/quote]
No sehän se auttaa ahdistukseen ja pelkoihin jotka kohdistuvat esim. autolla ajoon ja perheen vaatimuksiin.
Menet ja päätät että kuukauden/kaksi ainakin olet. Mä lähdin vaihtoon 18v. Olin aivan intona ensin, mutta mitä lähemmäs lähtöpäivä tuli sitä enemmän ahdisti. Monet yöt valvoin ja luulin tekeväni ison virheen. Laukku tuli pakattua itkien, Helsinki-Vantaalla itkin, koneessa pidättelin itkua, mutta sen jälkeen ei ollut paljon aikaa ajatella. Uusiin juttuihin tottuu nopeasti ja kyllä sieltä sina joku kaveri löytyy. Perhe voi vaikuttaa puhelimessa tylyltä, mutta saattaa todellisuudessa olla mukava. Jos ei synkkaa niin perhettä voi vaihtaa. Mulla vaihtariaika oli aivan parasta ja kyyneleitä vuodatettiin taas kun piti kotiin lähteä. Kadut myöhemmin jos et nyt mene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe asuu maaseudulla, joten tiedän että tulen viettämään koko vuoden hyvin yksinäisesti, ilman siis ikäistäni ja suomea puhuvaa seuraa. Se tuntuu aika raskaalta, mutta eniten pelkään että ajan kolarin tai perhe ei pidä minusta, tai saan jatkuvasti kritiikkiä vaikka yrittäisin parhaani. En myöskään tiedä miten pystyisin rentoutumaan autolla ajaessa. Tämä paniikki vielä huonontaa olemassaolevia taitojani, saatan unohtaa miten auto käynnistetään, mitä reittiä ajetaan, tai kohdemaan kielen. Menen jo näin kotimaassa ihan lukkoon kun mietin tapahtunutta. Eikä tuossa perheessä tosiaan ole pääsääntöisesti ketään naista johon voisi yhtään tukeutua. Harmittaa, koska tiedän että toisessa perheessä olisin oikeasti nauttinut tulevista haasteista, halunnut olla osa perhettä, auttaa arjen pyörittämisessä ja oppia kieltä ja kulttuuria. Toisissa perheissä olisi ollut myös mahdollisuus käydä kielikurssilla jonka isäntäperhe olisi kustantanut. Kaduttaa, sillä tein maavalinnankin suhteen tyhmän riskivalinnan.
T: ap
Mihin maahan olet lähdössä? :) Mene ihmeessä ainakin kokeilemaan, kyllä sä sieltä aina takaisin kotiin pääset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lähde sinne, noihin vaistoihin kannattaa luottaa.
Otat tosi ison riskin muutenkin, ja jos vaistot nyt jo varoittaa, niin kannattaa olla lähtemättä.
Et ole mitään velkaa tuolle perheelle, joten on ihan turha tuntea huonoa omatuntoa.
Vaihda perhettä ihan oikeasti!! Mä olen lähdössä viikon päästä auppariksi ja rakastan mun perhettä jo nyt, mikä on mulle se tärkein asia ja se mikä saa mut tuntemaan oloni turvalliseksi lähdön suhteen.
Ajamiseen eri olosuhteissa tottuu kyllä, mutta suosittelisin menemään kaupunkiin jolloin ei välttämättä tarvitse ajaa, riippuen toki ihan kaupungista ja perheestä ym.
Sanoisin oikeasti että koita vielä vaihtaa perhettä! Vielä ehdit, edessäsi voi olla upea upea vuosi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän perheenvaihto onnistuu enää tässä vaiheessa? Hakeekohan kukaan perheaupairia enää, useinhan kaikki toivovat aupairin aloittavan loppukesästä ennen koulunalkua.
T: ap
Kerro jo, miten yleensä reagoit uuteen ja pelottavaan? Mikä on sun perusluonne?
Siitä saa vinkkiä asian suhteen, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne maahan olet lähdössä? Minä olen 2 viikon päästä lähdössä Ranskaan, en osaa kieltä ja työtunteja tulee olemaan 12h/päivä, hoidettavia lapsia kolme ja ranskalainen liikennekulttuuri hirvittää, mutta jotenkin vaan luotan että asiat lutviutuu. :) demi.fi:ssä on keskustelu aupaireille, sieltä varmasti löytyy vertaistukea
Mulla oli vaikka mitä vaikeuksia au pair aikana mutta kauheasti hyvääkin. Nyt jopa ikävöin taas ulkomailla asumisen kokemusta. Sain hyviä kavereitakin pari. Eli en kadu, mutta helppoa ei aina ollut.
Osaisinpa jotenkin neuvoa. Mä ehkä sinuna lähtisin kuitenkin kokeilemaan. Jos tiedät jo nyt että perhe ei ole helppo, siihen voi asennoitua ehkä kovettamalla itseään niin että yrittää antaa olla välittämättä niistä luureista jne. Uskon että pärjäät vieraassa maassa kyllä. Ajattele että pääset sieltä aina kotiin! Eli jos perhe on kamala voit vaihtaa siellä perhettä tai lähteä kotiin. Muakin pelotti autolla ajo mutta niin se pelottaa Suomessakin vähän jopa nykyään. Jotenkin luulen että sinäkin pärjäät jos minäkin ujona jännittäjänä pärjäsin :) Ja jos menee ihan hirveäksi aina voi lähteä vaikka on soppari. Mä kallistun siis menemisen puolelle. Tai siis ei siinä mitään menetäkään jos välivuosikin on. Vähän rahaa korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi ihan samalla lailla. Lähinnä valitsin perheen väärin. Perheessä oli vain isä ja 2 lasta. Toinen lapsi oirehti äidin poissaoloa aggressiivisuudella (avioeroperhe ja äidillä jo uusi perhe). En pärjänny sen toisen lapsen kaa yhtään. Sovin lopulta, että lähden aiemmin kotiin. Olin au pairina 4 kk. Riitti todellakin! Ulkomailla oli kyllä kiva olla!
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:00"]
Minne maahan olet lähdössä? Minä olen 2 viikon päästä lähdössä Ranskaan, en osaa kieltä ja työtunteja tulee olemaan 12h/päivä, hoidettavia lapsia kolme ja ranskalainen liikennekulttuuri hirvittää, mutta jotenkin vaan luotan että asiat lutviutuu. :) demi.fi:ssä on keskustelu aupaireille, sieltä varmasti löytyy vertaistukea
[/quote]
Toi on jopa ranskassa laitonta, en ymmärrä miksi olet vapaaehtoisesti lähdössä orjaksi.
Au pair paikkoja voi etsiä myös itse. Et siis välttämättä tarvitse mitään firmaa siihen väliin. Mikä maa sinua kiinnostaa?
Sen sanon, että peruuttamisesta ei voi koitua muuta seurausta, kuin mahdollisten
maksettujen lentojen korvaaminen. Kuuntele sydäntäsi. Olin sinun iässäsi au pairina ja kärsin todella kovasta koti-ikävästä koko ajan. Suomalaiset kaverit samassa kaupungissa olivat tärkeitä, kun ei ollut nettiä ym. silloin. Kokemuksesta jäi hyödyksi kielitaito ja kaupungin tuntemus. Lisäksi kaukokaipuun iskiessä muistan pian valtavan kaipuun kotimaahan ja läheisten luo ja totean viihtyväni parhaiten juuri täällä :) Eli kokemus kannatti, vaikka hinta tuntui silloin kovalta. Sopiva perhe ja au pair -vertaistuki kuitenkin viihtymisen kannalta tärkeitä.
Älä mene jos nyt jo tuntuu siltä. Etsi kaikessa rauhassa. Tiedän tapauksen jossa perhe ei ollut tyytyväinen jostain syystä aur pairiin ja tämä oli suomalainen nuori nainen ja LTO. Vaihtoi toiseen perheeseen.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:00"]
Minne maahan olet lähdössä? Minä olen 2 viikon päästä lähdössä Ranskaan, en osaa kieltä ja työtunteja tulee olemaan 12h/päivä, hoidettavia lapsia kolme ja ranskalainen liikennekulttuuri hirvittää, mutta jotenkin vaan luotan että asiat lutviutuu. :) demi.fi:ssä on keskustelu aupaireille, sieltä varmasti löytyy vertaistukea
[/quote]
Toi on jopa ranskassa laitonta, en ymmärrä miksi olet vapaaehtoisesti lähdössä orjaksi.
[/quote]
En työskentelekään nimikkeellä au pair, au pairilla max viikkotuntimäärä on 45h ja palkka n. 80-100€/vko, minä olenkin ihan kokoaikainen lastenhoitaja jonka palkkakin on sen mukainen, vkl toki vapaat.
Eräile ihmisille tuo on ihan normaalia olla noin paniikissa, oli muiden äänensävy mitä tahansa.
Eli, millainen olet ns alkujaan? Jännitätkö uusia tilanteinta miten? Yms, mieti.
Jos kyseessä olisi mun tyttö, kannustaisin vain lähtemään. Jos joku ns rohkea ja sosiaalinen, voisin laittaakin miettimään ja uskomaan ehkä sitä mutua.
Sinä ja läheisesi tunnette sinut, ehkä se siitä ratkeaa. JA IHAN KAIKEN voi perua, jos siltä tuntuu.