Lue keskustelun säännöt.
Aupair päätös ahdistaa :(
04.08.2014 |
Aupairiksi lähteminen alkaa tuntua elämäni suurimmalta virheeltä.
Ensinnäkin tajusin että en ole valmis muuttamaan pois kotoa, etenkään toiseen maahan. Pahinta on kuitenkin se että tajusin valinneeni ihan väärän perheen. Perhe antoi alkuun itsestään vähän erilaisen kuvan, ja nyt he joskus puhelimessa puhuttaessa laittavat luurit ja muutenkin vaikuttavat kireiltä ja tylyiltä. Kiireisenä perheenä tulen ilmeisesti ottamaan aika ison vastuun sekä monesta lapsesta että kodinhoidosta, mikä ei ole ongelma mutta pelkään että jos teen virheen tai en heti osaa niin ymmärrystä ei löydy. Täytän siis loppuvuodesta 19. Eniten pelottaa autolla ajaminen vieraassa kulttuurissa, kun en koe oloani hyväksi Suomen liikenteessäkään. Inhoan autolla ajamista muutenkin, enkä ole hyvä kuski. Ajatus lasten kuljettamisesta autolla esimerkiksi liukkaissa olosuhteissa on todella pelottava. Ja autolla ajaminen on välttämättömyys siellä.
Vaikka en voi syyttää muita kuin itseäni, tunsin tulevani vähän painostetuksi sillä tuo perhe vaati heti kirjallisen sopimuksen tekemistä ja diilin lukkoon lyömistä heti. Tavallaan ymmärrettävää, mutta jälkikäteen ymmärrän että olisi pitänyt miettiä kauemmin eikä uskoa niitä mairitteluita, nyt kun virallisen sopimuksen jälkeen ääni kellossa muuttui. Miten voisin yrittää koota itseni? Olen ihan poikki, en ole nukkunut moneen viikkoon kunnolla ja olen todella ahdistunut kokoajan. Avauduin tänne kun en keksinyt muutakaan paikkaa mihin voisi anonyymina avautua.
Kommentit (116)
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:00"]
Kerro jo, miten yleensä reagoit uuteen ja pelottavaan? Mikä on sun perusluonne?
Siitä saa vinkkiä asian suhteen, oikeasti.
[/quote] Tykkään suunnitella ja ennakoida kaiken viimeisen päälle, koska pelkään epäonnistumisia ja pettymyksen tuottamista muille. En pidä riskien ottamisesta ja stressaannun helposti. Menetän helposti yöuneni ja syyllistän itseäni milloin mistäkin.
Olen lähdössä eurooppalaiseen maahan, ei siis kovin kauas. Jos sitä lähtisikin kokeilemaan, ei voi kuin toivoa etten heti aja autoa lunastukseen tai aja kenenkään päältä. Tavallaan harmittaisi myös jättää tilaisuus asua ulkomailla välistä eikä kotimaassakaan minua odota mikään, kaverit hajaantuvat opiskelemaan enkä onnistunut saamaan työpaikkaa.
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aupairina itsekin 19 v iässä olleena voin sanoa, että on mahdollista että se ahdistus tulee aika paljon nyt siitä että muutat kotoa pois ja hyppäät kohti tuntematonta? Toki se lisää ahdistusta, jos jännittää miten perheen kanssa pärjää. Oma perheeni (Saksassa) oli tosi mukava mutta he olivatkin suomalaisia eli käytännössä oli ihan eri tilanne kuin sinulla.
Mutta suosittelen silti, että kokeilee ensin ennenkuin perääntyy. Kun perhe tutustuu omaan aupairiinsa ja kenties kiintyykin häneen voi alun vaikeudet ja "tyly asenne" vielä muuttua!
Lähdetkö maahan jossa autolla ajetaan samalla puolella tietä kuin Suomessa?
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:24"]
Tykkään suunnitella ja ennakoida kaiken viimeisen päälle, koska pelkään epäonnistumisia ja pettymyksen tuottamista muille. En pidä riskien ottamisesta ja stressaannun helposti. Menetän helposti yöuneni ja syyllistän itseäni milloin mistäkin.
[/quote]
Minusta tuo kertoo selvästi siitä, että todennäköisesti ongelma ei ole perheessä tms, vaan siinä, että uusi ja tuntematon pelottaa sinua. Jos onnistuisitkin nyt etukäteen vaihtamaan perhettä, niin todennäköisesti sinulle heräisivät suuret epäilykset uuden perheen suhteen.
perheet voivat olla pettymyksiä. olin itsekin 19 vuotiaana noin 4 kk aupairina ja vaikka kokemus oli päällisin puolin positiivinen, jäi siitä joitakin ikäviä muistoja. perhe oli avioeron partaalla ja tilanne kireä. sain tehdä kaikki kotityöt ja olla 24 seitsemän 5 lapsen tavoitttavissa. hermostuivat kerran, kun pidin oveani lukossa, koska minullakin oli ns. vapaa-aika. piti olla kuulemma aina tavoitettavissa.
unohdin myös kerran kastella kukat ja kamala metakka työöttömäksi jääneeltä perheen isältä. joo, minullekin ehdotettiin jotain mukavampaa perhettä.. mutta palasin kotiin kuitenkin. tutustuin mukaviin ystäviin perheen ulkopuolella, joten kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:03"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:00"]
Minne maahan olet lähdössä? Minä olen 2 viikon päästä lähdössä Ranskaan, en osaa kieltä ja työtunteja tulee olemaan 12h/päivä, hoidettavia lapsia kolme ja ranskalainen liikennekulttuuri hirvittää, mutta jotenkin vaan luotan että asiat lutviutuu. :) demi.fi:ssä on keskustelu aupaireille, sieltä varmasti löytyy vertaistukea
[/quote]
Toi on jopa ranskassa laitonta, en ymmärrä miksi olet vapaaehtoisesti lähdössä orjaksi.
[/quote]
En työskentelekään nimikkeellä au pair, au pairilla max viikkotuntimäärä on 45h ja palkka n. 80-100€/vko, minä olenkin ihan kokoaikainen lastenhoitaja jonka palkkakin on sen mukainen, vkl toki vapaat.
[/quote] Miten ihmeessä aiot kommunikoida niiden ranskalaisten lasten kanssa kun ei ne osaa englantia?
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:28"]
Lähdetkö maahan jossa autolla ajetaan samalla puolella tietä kuin Suomessa?
[/quote] Kyllä, liikenne on onneksi samansuuntainen kuin Suomessa.
On varmasti ihan totta että osa ahdistuksestani selittyy perusluonteellani, joka on stressaamiseen taipuvainen. Enhän minä ole mikään ennustaja, vaikka intuitio sanookin että jää kotiin. Usko omiin taitoihini ja kykyihini on kadonnut tyystin sekä joskus jopa mietin että jäisinpä auton alle tai hukkuisin uintireissulla jottei tarvitsisi lähteä. (no vähän liioittelin, mutta ahdistukseni on siis kova.)
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kohtaisin pelkoni ja lähtisin. Syteen tai saveen.
Uskon että sä pärjäät. Mutta perhe ei vaikuta parhaalta mahdolliselta sinun tilanteessa. Maaseudulla keskellä ei mitään, elämä pelkkää työtä yms. Sä tarvitset perheen jossa on max.pari lasta, asuvat kivassa kaupungissa ja jossa voit edes vähän tavata muita au paireja.
Musta sun kannattaa perua, keksi vaikka joku hätävale. Ei ne sua mihinkään oikeuteen haasta tässä vaiheessa.
Keksi että saitkin opiskelupaikan täydennyshaussa! Ja että nyt et voi lähteä. Ja sitten silti lähdet <-!! tämä on mun mielestä tärkeää, koska kokemuksena au pair on hieno, joskin haastava. Eli peru tämä perhe mutta älä koko juttua. Hae rauhassa mukava paikka kiinnostavasta maasta ja lupaudu olemaan aluksi vaikka max. 4kk. Olen ujo hermoilija itsekin mutta usko pois, tuollainen kokemus on myös kivalla tavalla jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 jatkaa vielä että musta toi opiskelupaikan saaminen yllättäen on uskottava ja hyvä syy. Siitä ei voi kauheasti alkaa nillittämään, se on mukamas sun satsaamista tulevaisuuteen. Eli perhe varmasti antaa sun mennä. Keksit vaan uskottavan tarinan. Mä tunnen ihmisiä jotka on päässeet todellakin täydennyshaussa ulkomaille ja suomeen opiskelemaan juuri elokuussa jne. Eli tieto tulee myöhään. Jos pelkäät tarinan uskottavuutta, valjasta vaikka äitisi olemaan tarinassa mukana ja anna puhelin sille, tai sitten jopa väärennä joku suomenkielinen tervetuloa kouluun lappu. En usko että ne tuollaista kysyy.
Edelleen oon kuitenkin sitä mieltä että kannattaa mennä au pairiksi, mutta kivaan perheeseen ja rauhassa valitset sen. Sun olokin varmasti helpottaa kun saat aloittaa perheen etsimisen tyhjältä pöydältä. Miltäs kuulostaa? :) Varmaan se perheen äiti on närkästynyt kun kuulee tästä mutta so what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meilla oli aupaireja, niin tyotunteja oli max 30 per viikko, ja vaimo kaytannossa aina myos paikalla. Palkkaa noin 1200 euro/kk. Siivooja erikseen, eli aupairi vaan lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 21:00"]
37 jatkaa vielä että musta toi opiskelupaikan saaminen yllättäen on uskottava ja hyvä syy. Siitä ei voi kauheasti alkaa nillittämään, se on mukamas sun satsaamista tulevaisuuteen. Eli perhe varmasti antaa sun mennä. Keksit vaan uskottavan tarinan. Mä tunnen ihmisiä jotka on päässeet todellakin täydennyshaussa ulkomaille ja suomeen opiskelemaan juuri elokuussa jne. Eli tieto tulee myöhään. Jos pelkäät tarinan uskottavuutta, valjasta vaikka äitisi olemaan tarinassa mukana ja anna puhelin sille, tai sitten jopa väärennä joku suomenkielinen tervetuloa kouluun lappu. En usko että ne tuollaista kysyy.
Edelleen oon kuitenkin sitä mieltä että kannattaa mennä au pairiksi, mutta kivaan perheeseen ja rauhassa valitset sen. Sun olokin varmasti helpottaa kun saat aloittaa perheen etsimisen tyhjältä pöydältä. Miltäs kuulostaa? :) Varmaan se perheen äiti on närkästynyt kun kuulee tästä mutta so what.
[/quote] Tämän perheen kohdalla mihinkään inhimmilliseen syyhyn tukeutuminen ei auta, sillä jo kun tuohon terveydelliseen seikkaan vedoten jouduin sanomaan että tuloni myöhästyy viikolla, perheen isä närkästyi niin paljon ettei vastannut ollenkaan ja laittoi luurit. Eli varmaan pitäisi melkeinpä vedota siihen että kuolin, haha. Äitiähän tuossa perheessä ei olekaan, mikä on kyllä suuri miinus.
Kiitos koko av:n väki tuesta ja piristävistä viesteistä. Tuntui hyvältä voida päästää paineita ulos ja puhua joillekin, sillä lähipiiristäni ei oikein ketään löydy joka ymmärtäisi tai jolle kehtaisin valittaa. Kiva saada asiallisia neuvoja. :)
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin maahan menet? Tama on aika hakuammuntaa, mutta jos olet tulossa kotikaupunkini lahistolle, saisit ainakin suomenkielista lahes samanikaista seuraa :)
Ala murehdi turhia, hyvin se tulee menemaan.
Tarkoitatko luurien laittamisella, että perheen isä katkaisi puhelun yhtäkkiä sanomatta mitään? Jos näin, niin olisit soittanut heti uudelleen ja sanonut, ettei tuo ole normaalia käytöstä aan pitää pystyä puhua. Vähän antaa huonon kuvan tulevasta tuollainen. Ja ihan keski-ikäisenä äitinä tässä mielipiteeni annan. Miten usein sieltä muuten ollaan yhteydessä? Kun seuraavalla kerralla soittelette, niin esitä valmiiksi mietittyjä kysymyksiä. Oletko muuten skypettänyt perheeseen? Kuva kertoo usein enemmän kuin pelkkä puhelinsoitto.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 21:33"]
Tarkoitatko luurien laittamisella, että perheen isä katkaisi puhelun yhtäkkiä sanomatta mitään? Jos näin, niin olisit soittanut heti uudelleen ja sanonut, ettei tuo ole normaalia käytöstä aan pitää pystyä puhua. Vähän antaa huonon kuvan tulevasta tuollainen. Ja ihan keski-ikäisenä äitinä tässä mielipiteeni annan. Miten usein sieltä muuten ollaan yhteydessä? Kun seuraavalla kerralla soittelette, niin esitä valmiiksi mietittyjä kysymyksiä. Oletko muuten skypettänyt perheeseen? Kuva kertoo usein enemmän kuin pelkkä puhelinsoitto.
[/quote] Joo mies katkaisi puhelun ja harrastaa myös sitä ettei vastaa tekstiviesteihin. Skypetty on, mutta silloinkin hän ilmestyi paikalle pari tuntia sovitusta myöhässä. Olisi pitänyt jo silloin tajuta yhtä sun toista.
T: ap
Ap, peru toi paikka! Ei todellakaan kuulosta hyvältä
Voi hani, kuulostat ihanan vastuuntuntoiselta ja ihanalta tytolta! Hienoa etta pohdit asioita monelta kantilta, mutta hyva kokemus sinulle on menna sinne kavi miten kavi.
Tule tanne meille amerikkaan!!
uh luin just ton aikaisemman viestin ja kreisi isa ilman vaimoa voi olla aika kamala tilanne.
eli tuu tanne meille amerikkaan :) Losiin :)
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 20:00"]
Kerro jo, miten yleensä reagoit uuteen ja pelottavaan? Mikä on sun perusluonne?
Siitä saa vinkkiä asian suhteen, oikeasti.
[/quote] Tykkään suunnitella ja ennakoida kaiken viimeisen päälle, koska pelkään epäonnistumisia ja pettymyksen tuottamista muille. En pidä riskien ottamisesta ja stressaannun helposti. Menetän helposti yöuneni ja syyllistän itseäni milloin mistäkin.
Olen lähdössä eurooppalaiseen maahan, ei siis kovin kauas. Jos sitä lähtisikin kokeilemaan, ei voi kuin toivoa etten heti aja autoa lunastukseen tai aja kenenkään päältä. Tavallaan harmittaisi myös jättää tilaisuus asua ulkomailla välistä eikä kotimaassakaan minua odota mikään, kaverit hajaantuvat opiskelemaan enkä onnistunut saamaan työpaikkaa.
t: ap