Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan nukutus omassa huoneessa
04.08.2014 |
Saamme pian esikoisemme ja tarkoituksena olisi laittaa hänet alusta alkaen omaan huoneeseen nukkumaan. Mietin vain, onko tähän mitään vastakkaista perustelua miksi näin ei saisi tehdä? Eli tutkimustietoa tai muuta, ei niinkään mielipiteitä koska niitähän riittää. Että voinko puhtaalla omallatunnolla laittaa lapsen omaan huoneeseen ilman että siitä on todellista haittaa vauvalle?
Meille tämä järjestely sopisi parhaiten: mies hoitaa lasta kotona ja hoitaa myös yösyöttämisen (nukkuu sitten päivällä vauvan kanssa univelkojaan pois, itse opiskelen, joten en saisi nukuttua jos vauva heräilisi pitkin yötä), makuuhuoneemme on pieni ja kalustusta täytyisi aikalailla muuttaa jos tänne pitäisi vielä pinnasänky saada, kumpikaan meistä ei koe kykenevänsä seksiin jos samassa huoneessa on tuhiseva vauva (joo voidaan mennä olohuoneeseen naimaan, mutta siinä ne vaihtoehdot sitten onkin), samaan sänkyyn häntä emme voi ottaa, koska sänky on vain 120cm leveä ja pyörimme molemmat öisin paljon (tuskin voisin nukkua jos pelkäisin litistäväni vauvan kokoajan)
Kommentit (66)
Mun mielestä on älyttömän tunteetonta laittaa pieni vauva toiseen huoneeseen nukkumaan. Vauva haistaa ja vaistoaa vanhempiensa läsnäolon (ja myöhemmin näkeekin, saattaa yöllä herätä ja katsoa/kuunnella että vanhemmat on lähellä. Näin oma 3kk tekee ja nukahtaa sitten taas) ja se rauhoittaa vauvaa. Ja tosta omasta heräämisestä: Mä olin ennen niin sikeäuninen että en usein herännyt edes herätyskelloon mut kummasti herään vauvan "kääntyilyyn" ja öhinään jolla se ilmoittaa nälästään. Se on se äidinvaisto :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tulee tuo ensisänky ekoiksi kuukausiksi, sitten siirtynee omaan huoneeseen, jos meistä siltä tuntuu. Monessa maassa vauvat nukkuu omissa huoneissa. Esim. Yhdysvallat. Tehkää, miten parhaaksi näette. En tajua tätä toisten haukkumista täällä..
Ei nyt vielä kannata tehdä kovin suuria suunnitelmia tuon nukkumisjärjestelyn saati opiskelujen suhteen. Se elämä ei vaan jatku samanlaisena vauvan syntymän jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 15:58"]
Hidastaa myös vauvan luottamussuhteen kehittymistä.
Vauvahan ei todellakaan ensimmäisenä itke nälkäänsä, vaan itku on vasta viimeinen konsti saada ruokaa. Ensin vauva käyttää muita keinoja viestiä nälkäänsä, mm. hamuilu. En usko, että itkuhälytin toistaa vauvan itkua edeltävät tarpeet yhtä aukottomasti kuin läsnä oleva vauva. Esimerkiksi meillä ei vauva ole ikinä (nyt 4kk) itkenyt yöllä nälkäänsä, sillä havahdun ensimmäisiin merkkeihin nälästä ja näin on tosiaan ollut jo ihan vastasyntyneestä.
Se, että vauvan tarpeisiin vastataan ennen viimeistä signaalia, eli itkua, on erittäin tärkeää etenkin alkuvaiheessa. Vauva kokee olevansa turvassa, kun saa ravintoa tarvittaessa ja luottamus vanhempia kohtaan kasvaa, kun vauva kokee, että hänen viestintäänsä osataan tulkita ajoissa. Tämä lisää pikkuhiljaa vauvan kärsivällisyyttä. Jos vauva joutuu usein itkemään ennen ravinnon saantiaan, hän alkaa käyttää itkua aikaisemmassa nälkäviestintä vaiheessa. Eli vauvasta tulee kärsimättömämpi ja itkuisempi.
Tässä vielä opastus vauvan nälkäviestintään. Otsakkeella "imetys", mutta koskee luonnollisesti myös pulloruokittuja vauvoja.
http://www.imetys.fi/materiaali/nalkaviestit_A4x2.pdf
Mitä luulet, missä vaiheessa itkuhälytin huomaa lapsen nälän?
Itkuhälytin voi myös päästellä turhia kohahduksia lapsen unisista liikkeistä. Kumman unta ajoittain turhaan kohiseva itkuhälytin rauhoittaa?
[/quote]
Hyviä pointteja! Mutta, miten sen hamuilun sitten huomaa tai muun pienen tuhinan, vaikka vauva olisikin samassa huoneessa? En ole kovin herkkäuninen, enkä usko että jokainen äiti/iä herää vauvan pienimpiin ääniin. Eli jokatapauksessa vauva joutuisi ilmoittamaan itsestään hieman voimakkaammalla äänellä, ennen kuin me vanhemmat heräisimme ja rekisteröisimme tilanteen? Itkuhälyttimen voin laittaa vaikka korvan juureen (pinnasänkyä en), jolloin tilanne on plus miinus nolla sen suhteen, että kumman huomaan herkemmin; ääntelevän vauvan sängyssään vai itkuhälyttimestä kuuluvan melun.
-Ap
[/quote]
Kyllä sen huomaa. Nimimerkki ennen sikeäuninen. Vauvan syntymän jälkeen olen herännyt pienimpäänkin risahdukseen.
Luulen, että mielesi muuttuu vauvan syntymän jälkeen. Ajattelin itsekkin, että en voi ottaa vauvaa viereen kun pelotti että käännyn päälle. Niinpä niin, vierekkäin nukuttiin 5kk, kunnes molempien parempien unien takia vauva siirrettiin omaan sänkyyn mutta meidän sängyn viereen. On huomattavasti helpompi hoitaa yöimetykset, tissi vain suuhun ja voit jatkaa uniasi. Lähde siinä hakemaan vauvaa toisesta huoneesta ja kohta kuskaamaan takasin, milloinka vauva todennäköisesti herää ja virkistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:09"]
Tuota äitiyspakkauslaatikkoideaa voisi harkita ensimmäisiksi viikoiksi/kuukausiksi, koska se saattaisi tähän huoneeseen vielä mahtuakin. Olisihan se kätevää, mutta mies joutuisi silti menemään keittiöön (eli sen varsinaisen lastenhuoneen viereen) lämmittämään maitoa...
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:05"]
Kyllä mä sanoisin, että rankempaa se on hypätä toisessa huoneessa. Tämä mun toinen lapseni on sellainen vauva, joka heräilee paljon yöllä ihan muuten vain. Hänellä auttaa se, että laitan käteni hänen päänsä päälle, mikä onnistuu helposti, kun vauva on siinä ihan lähellä. Ja jos vauvaa ei nukuta - hän saattaa olla hereillä pitempiäkin toveja - hän rauhoittuu, kun otan hänet sivuvaunupinnasängystä ihan lähelle viereeni.
[/quote]
Vauva ei mahdu sänkyymme jos nukumme mieheni kanssa kahdestaan joten viereen häntä ei voi siltikään ottaa. Kissakin mahtuu juuri ja juuri jalkopäähän...
[/quote]
Toinen aikuinen kissan kanssa olkkariin nukkumaan, toinen vauvan kanssa siinä 120-sentin sängyssä. Jos halusit että mies hoitaa vauvan yöllä ja sinä nukut rauhassa eri huoneessa niin tässä on ratkaisu.
Kyllä käy vauvaa sääliksi jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva nukkui muutaman viikon vastasyntyneenä meidän makkarissa, en muista tarkalleen kuinka kauan, pari-kolme kuukautta ehkä? Sitten siirtyi omaan huoneeseen, koska ei enää heräillyt öisin. Tosin itse jouduin sairaalaan kolmeksi ja puoleksi viikoksi vauva ollessa kaksiviikkoinen. Psykoottistasoinen synnytyksenjälkeinen masennus. Vauva oli kotona isän kanssa. Nukkuivat tulloin kuulemma miten sattuu: välillä iskä sohvalla ja vauva vieressä/sitterissä lattialla, välillä nukkuivat makkarissa molemmat meidän sängyssä tai vauva välillä omassaan. Ja pärjäsivät hyvin, olen vieläkin suunnattoman ylpeä miten mieheni, joka ei koskaan aiemmin vauvaa ollut hoitanut, pärjäsi tytön kans, ja miten hellästi sitä hoiti <3 pointti tässä oli, että nukkui miten nukkui, kyllä se oma ja luontevin tapa hoitaa sitä vauvaa löytyy, nukkumisjärjestelyjä myöten. Tsemppiä tulevaan!
Voi että miten on tyhmiä juttuja ap:llä, koko ketjua en iljennyt lukea mutta kun ap on päättänyt ettå lapsi nukkuu eri huoneessa ja inttää nyt miksi niin on parempi. Vai että kissa mahtuu juuri ja juuri nukkumaan sänkyyn niin ei lasta. Voi että säälittää sun syntymätön lapses....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:02"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 15:36"]
Luultavasti vauva nukkuisi patemmin omassa huoneessa, mutta tulet yllättymään miten kovasti tahdot pysyä itse vauvan lähellä ja miten levoton olet kun vauva on eri huoneessa.
[/quote]
Ainahan sitä saa haluta, eikä niin? Mutta eihän elämässä muutenkaan saa kaikkea haluamaansa, vaan on tehtävä kompromisseja. Mielestäni asia ei siinä suhteessa poikkea muista, kun on ajateltava järkevyyttä ja käytännöllisyyttä.
-Ap
[/quote]
Tuo ei ole mikään peruste. Taidat olla ns. "kylmä" äiti joka hylkää vauvansa heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 17:03"]Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun joku aikaisemmin kirjoitti, ettei vauva osaa nukkua yksin ja että yksin nukkuminen on haitallista, niin vauvahan kuitenkin varsin usein nukkuu päivisin yksin jopa ulkona. Miten tämä eroaa yksin nukkumisesta omassa huoneessa?
Esikoistani täällä odottelen ja kaikki kummeksuttaa tällä hetkellä...
[/quote]
Tähän olisi hyvä ratkaisu kantoliina tai reppu. Vauva on lähellä, mutta voit silti tehdä muita juttuja. ( auttaa myös masu vaivoihin)
Ja itse usein, jos mahdollista nukun vauvan vieressä päikkärit:)
yönukutuksesta: itse EN pysty nukkumaan kunnolla / ollenkaan jos vauvani tai pieni lapsi nukkuu toisessa huoneessa. Kun vauva on vieressä nukun hyvin ja hoidan syötöt ja nukutukset usein puoli unessa
Meillä on kolme lasta, jotka kaikki nukkuivat alusta alkaen omassa huoneessa. En missään vaiheessa huomannut tässä mitään ongelmia paitsi sen, että jos joskus esim. matkoilla jouduimme nukkumaan koko perhe samassa huoneessa, vauvojen ja lasten pieninä oli vaikea nukahtaa, kun he olivat tottuneet nukkumaan omassa huoneessaan.
Imetin kaikkia vauvoja, mutta koska joka tapauksessa minusta oli helpompaa imettää istuaaltaan kuin makuultaan, jouduin nousemaan vauvoja imettämään ihan siitä riippumatta, nukkuivatko he samassa vai eri huoneessa. Vauvat heräsivät öisin aluksi 1-2 kertaa eikä heidän todellakaan tarvinnut itkeä ruokaa saadakseen, vaan heräsin kyllä jo aina rauhallisempaan ääntelyyn.
Nyt nämä lapset ovat jo aikuisia ja teini-ikäisiä enkä edellenkään näe mitään ongelmaa siinä, että he nukkuivat vauvoina omassa huoneessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:22"]Me siirrettiin vauva omaan huoneeseen nukkumaan 6 viikon ikäisenä. Sen jälkeen niin vauva kuin vanhemmat nukkuivat paremmin. 2 viikon päästä omaan huoneeseen siirrosta vauva rupesi nukkumaan yönsä kokonaan heräämättä.
[/quote]
Hohhoijaa kuka jaksaa näitä "minulla on helppo lapsi joten se varmasti johtuu MINUSTA koska olen täydellinen vanhempi". Onneksi olkoon, mikä saavutus.
Harmi, ettei AP enää tätä ketjua ole lukemassa, olisin vielä maininnut oksitoonista ja yövalvomisesta. Eli siitä, miksi nimenomaan äidin on aluksi helpompi tulla toimeen vauvan yöheräämisten ja -syöttöjen kanssa, oli ennen raskautta ja synnytystä sitten unirytmi ollut mikä tahansa. Isän keho kun ei tätä ihmehormonia synnytyksen seurauksena samalla tavalla eritä kuin äidin.
Ja kyllä, tästäkin on ihan tieteellistä tutkimustietoa, samoin kuin tuosta kätkytkuolema-asiasta (jopa ranskalaiset lastenhoito-oppaat suosittavat nykyään vauvan nukuttamista ensimmäiset kuukaudet samassa huoneessa vanhemman/vanhempien kanssa, kätkytkuoleman/omassa huoneessa nukuttamisen yhteys on niin pitävästi todistettua).
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 19:31"]
Meillä vauva nukkui muutaman viikon vastasyntyneenä meidän makkarissa, en muista tarkalleen kuinka kauan, pari-kolme kuukautta ehkä? Sitten siirtyi omaan huoneeseen, koska ei enää heräillyt öisin. Tosin itse jouduin sairaalaan kolmeksi ja puoleksi viikoksi vauva ollessa kaksiviikkoinen. Psykoottistasoinen synnytyksenjälkeinen masennus. Vauva oli kotona isän kanssa. Nukkuivat tulloin kuulemma miten sattuu: välillä iskä sohvalla ja vauva vieressä/sitterissä lattialla, välillä nukkuivat makkarissa molemmat meidän sängyssä tai vauva välillä omassaan. Ja pärjäsivät hyvin, olen vieläkin suunnattoman ylpeä miten mieheni, joka ei koskaan aiemmin vauvaa ollut hoitanut, pärjäsi tytön kans, ja miten hellästi sitä hoiti <3 pointti tässä oli, että nukkui miten nukkui, kyllä se oma ja luontevin tapa hoitaa sitä vauvaa löytyy, nukkumisjärjestelyjä myöten. Tsemppiä tulevaan!
[/quote] OT, mutta miten masennus oireili sinulla?
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:35"]Pakko olla provo, ei kait kukaan voi ajatella asioista oikeasti noin....huh...
[/quote]
Samaa mieltä. Porvoon pojat huutelee.
Riippuu ihan vauvasta. Toiset nukkuvat alusta asti hyvin ja vielä paremmin omassa rauhassaan. Meillä esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 2-viikkoisena. Toisen kohdalla meni ehkä pari kuukautta. Nämä kaksi siis nukkuivat yöt hyvin aluksi kahdella ja pian vain yhdellä syötöllä. Kolmas vauva oli herkkäunisempi. Heräili usein eivätkä unipätkät ottaneet pidentyäkseen. Hän sitten nukkui kanssani vielä 10-kuisenakin ajoittain, kun hampaita tuli tms. minkä häiritsi unta. Hän muutenkin heräili kevyiden unijaksojen aikana kun aikaisemmat kaksi nukkuivat kuin tukki koko yön.
Aluksi siis täytyy vähän haistella millaisesta lapsesta on kyse. On tilanteita joissa yksin nukkuminen on ihan ok, ja sitten taas joskus ei vaan kannata hakata päätä turhaan seinään. Minä väittäisin kuitenkin että jos vauva nukkuu hyvin yksin, ei sillä voi olla mitään hätää eikä haittaa siitä etteivät vanhemmat nuku vieressä.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:09"]
Tuota äitiyspakkauslaatikkoideaa voisi harkita ensimmäisiksi viikoiksi/kuukausiksi, koska se saattaisi tähän huoneeseen vielä mahtuakin. Olisihan se kätevää, mutta mies joutuisi silti menemään keittiöön (eli sen varsinaisen lastenhuoneen viereen) lämmittämään maitoa...
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:05"]
Kyllä mä sanoisin, että rankempaa se on hypätä toisessa huoneessa. Tämä mun toinen lapseni on sellainen vauva, joka heräilee paljon yöllä ihan muuten vain. Hänellä auttaa se, että laitan käteni hänen päänsä päälle, mikä onnistuu helposti, kun vauva on siinä ihan lähellä. Ja jos vauvaa ei nukuta - hän saattaa olla hereillä pitempiäkin toveja - hän rauhoittuu, kun otan hänet sivuvaunupinnasängystä ihan lähelle viereeni.
[/quote]
Vauva ei mahdu sänkyymme jos nukumme mieheni kanssa kahdestaan joten viereen häntä ei voi siltikään ottaa. Kissakin mahtuu juuri ja juuri jalkopäähän...
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:09"]
Tuota äitiyspakkauslaatikkoideaa voisi harkita ensimmäisiksi viikoiksi/kuukausiksi, koska se saattaisi tähän huoneeseen vielä mahtuakin. Olisihan se kätevää, mutta mies joutuisi silti menemään keittiöön (eli sen varsinaisen lastenhuoneen viereen) lämmittämään maitoa...
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:05"]
Kyllä mä sanoisin, että rankempaa se on hypätä toisessa huoneessa. Tämä mun toinen lapseni on sellainen vauva, joka heräilee paljon yöllä ihan muuten vain. Hänellä auttaa se, että laitan käteni hänen päänsä päälle, mikä onnistuu helposti, kun vauva on siinä ihan lähellä. Ja jos vauvaa ei nukuta - hän saattaa olla hereillä pitempiäkin toveja - hän rauhoittuu, kun otan hänet sivuvaunupinnasängystä ihan lähelle viereeni.
[/quote]
Vauva ei mahdu sänkyymme jos nukumme mieheni kanssa kahdestaan joten viereen häntä ei voi siltikään ottaa. Kissakin mahtuu juuri ja juuri jalkopäähän...
[/quote]
No mutta jos ei mahdu, eikä uutta sänkyä voi ostaa, eikä voi samassa huoneessa nukuttaa kissan takia, niin ei sitten kai voi muuta kuin nukuttaa siellä toisessa huoneessa.
[/quote]
Kissa saa tulla teidän huoneeseen nukkumaan, vauva ei? Arvot kohdillaan..
Alue: Aihe vapaa
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun joku aikaisemmin kirjoitti, ettei vauva osaa nukkua yksin ja että yksin nukkuminen on haitallista, niin vauvahan kuitenkin varsin usein nukkuu päivisin yksin jopa ulkona. Miten tämä eroaa yksin nukkumisesta omassa huoneessa?
Esikoistani täällä odottelen ja kaikki kummeksuttaa tällä hetkellä...