Lue keskustelun säännöt.
Miten tämä on niin vaikeaa?? Lapsi aloitti päiväkodissa.
04.08.2014 |
Sanottakoon, että lokakuussa 3 vuotta täyttävä kuopus on ollut jo 1,5 vuotta hoidossa perhepäivähoidossa. Nyt aloitti päiväkodissa pitkän 2 kk:n kesäloman jälkeen.
Kävimme tutustumassa päiväkotiin ja kaikki sujui tosi hienosti. Nyt oikeasti päiväkodin alkaessa jäi kuopus aamulla itkemään ja huutamaan päiväkotiin. Olin tehnyt tämän varalta itselleni strategian: ole lempeän päättäväinen, toimi johdonmukaisesti ja älä lässytä tai paru itse. Eli lapsen itkiessä sanoin lempeästi, mutta jämäkästi "sinä leikit täällä, äiti menee töihin ja hakee sinut päivällä". Pusu poskelle ja heipat. Näin tein ja sisintä korventaa.
Miksi?!?! Pph:lla oli kaikki mennyt hyvin. Tiedän, ettei tuo kauaa siellä huuda. Mutta miksi tämä ahdistaa minua enemmän kuin ekaa kertaa hoitoon viedessä? Blaah, tuntuu hölmölle.
Kommentit (8)
Missä noin vähän aikuisia? Täällä pienten ryhmässä 12 lasta, 4 ailkuista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää muistaa, että päiväkodin aloitus on usein raskaampaa äidille kuin lapselle :p Toki lapsi vierastaa uusia ihmisiä, leluja, kavereita ja ympäristöä, vaikka onkin tottunut olemaan kodin ulkopuolella hoidossa. Sopeutuminen tapahtuu kuitenkin varmasti aika nopeasti, kun on tuo pph-tausta. Ekoina päivinä eroaminen voi näyttää nyt hankalammalta siksi, että 3-vuotias tajuaa heti, että nyt se äiti lähtee, toisin kuin se 1,5-vuotias, jonka tajuntaan asia on aikanaan iskenyt vähän myöhemmin, kun sinä et ole enää ollut todistamassa sitä eroitkua.
Nelosella on siinä mielessä hyvä pointti, että onhan se sun lapsesi itkenyt aiemminkin. Sinä vaan et sitä ole ollut todistamassa. Se on mennyt niin, että vaikka lapsella olisi ollut kuinka itkuinen päivä tahansa ja kova ikävä sinua, hoitaja on voinut kertoa sulle vain sen mikä sen prosessin kannalta on ollut tärkeää (eli että sulle on kasvanut luotto hoitajaan ja olet lähtenyt aamulla töihin rauhallisin mielin), eli että pikkuisen oli tässä ikävä äitiä, se meni sitten ohi kun syliteltiin. Se koko päivän draamat ja hyvät mielet ja pahat mielet on näppärä tiivistää siihen muutaman sekunnin raporttiin, että ihan hyvä päivä, nukkui hyvin, söi hyvin mutta porkkanat jätti syömättä, nukkui hyvin ja se siitä. Ei siellä koskaan kerrota, montako minuuttia se lapsi on huutanut suoraa huutoa pitkin päivää koska ei se edistä sitä äidin ja lapsen sopeutumista siihen että lapsi on mennyt hoitoon.
sama se on kaikilla, kyllä se tottuu
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 10:06"]Missä noin vähän aikuisia? Täällä pienten ryhmässä 12 lasta, 4 ailkuista
[/quote] Ainakin Jyväskylässä ihan joka paikassa. Ehkä ryhmässänne on jotain lasta varten erityisavustaja, tai sitten työllistettynä yksi ( yleensä kouluttamaton pk-työhön)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä aikuisellakin on ihmettelemistä, kun/jos vaihtaa vaikka työpaikkaa. Mietityttää ja ehkä hirvittääkin. Tämän palstan mammat varmaan myös vollottaisivat ajatellessaan, että täytyy tutustua uusiin ihmisiin eivätkä kuukautisetkaan ole synkassa muiden työntekijöiden kanssa. Sellaista se elämä tulee ollakin, tunnekuohua alusta loppuun. Parempi palaa kuin hävitä taustaan.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 10:06"]
Pitää muistaa, että päiväkodin aloitus on usein raskaampaa äidille kuin lapselle :p Toki lapsi vierastaa uusia ihmisiä, leluja, kavereita ja ympäristöä, vaikka onkin tottunut olemaan kodin ulkopuolella hoidossa. Sopeutuminen tapahtuu kuitenkin varmasti aika nopeasti, kun on tuo pph-tausta. Ekoina päivinä eroaminen voi näyttää nyt hankalammalta siksi, että 3-vuotias tajuaa heti, että nyt se äiti lähtee, toisin kuin se 1,5-vuotias, jonka tajuntaan asia on aikanaan iskenyt vähän myöhemmin, kun sinä et ole enää ollut todistamassa sitä eroitkua.
[/quote]
Totta! Siinä 1 v 3 kk:n iässä kuopuksen aloittaessa hoidon, kaksi ensimmäistä viikkoa meni loistavasti. Sitten alkoi aamuitkut hoitoon viedessä. Pph kertoi reilusti asioiden etenemisestä ja usein itku kesti 5-10 min. mun lähdettyä, päivällä saattoi olla vähän kiukkuinen (ei aina) ja sitten mieli parani kuopuksella. Näitä itkuaamuja taisi kestää noin viikon.
ap
Normaali tunne-elämä, jos lapsen itku ahdistää äitiä. Teit silti oikein, se lässytys ja kymmenet heipat ja pusuttelut eivät helpota lapsen hoitopäivää yhtään, jos kuitenkin jää itkemään niiden jälkeen. Toivottavasti päiväkodissa on ammattinsa osaava henkilökunta, he osaavat silloin auttaa lapsen näiden tunteiden yli.