Lue keskustelun säännöt.
Oon alkanut inhoamaan juopunutta miestäni
25.07.2021 |
Ja hön on sitä löhes joka ilta. Erityisesti jos meillä on vieraita. Se typerä puhe itsestään yhtenään ja typerä ilme. Hävettää.
Olen sanonut, että hän lopettaisi ainakin tiukkojen juomien ottamisen jotta saisin edes joskus täysjärkistä iltaseuraa. Ei jätä, koska tykkää nautiskella lasillisen. Se ei ole väärin, kaikki nauttivat hänen mielestään. Hän on siitä jopa ylpeä. Krapulaa hänellä ei ole koskaan, se ei siis ole mahdollisuus parannukseen.
Kommentit (45)
Jos ei itse edes koe, että on ongelmaa, niin lähtisin menemään. Mieluummin yksin, kuin kärsisin suhteessa. Miehesi taitaa rakastaa alkoholia ja jos hän aidosti rakastaa sinua, niin on valmis myös pistämään korkin kokonaan kiinni vuoksesi. Älä usko mitään kaunopuheita, vaan vaadi tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä on lapsia ja jäät tohon oot paska äiti. Jos ei oo ja jäät niin oot vaan paska tyyppi. Jos jätät sen alkoholistin ni voit saada ihan hyvänkin elämän.
Tää on mielenkiintoinen asenne. Miksi on paska tyyppi, jos jää alkoholistin kanssa suhteeseen, vaikkei olisi lapsia mukana?
No miksei olisi? Sinustako fiksu aidosti hyvä ihminen jää siihen haaskaamaan elämäänsä ja toivomaan mahdotonta? Kyllä siinä jotain masokismia podetaan ja sellainen on hiukan paska tyyppi etenkin kun kerjää muilta sääliä ja ymmärrystä aikomattakaan tehdä yhtään mitään tilanteelle. Paheksuu vain sitä juoppoa ja saa siitä käyttövoimansa. Ei lähde, koska pelottaa lähteä.
Ei olisi ihan niin paska tyyppi, jos itse myöntäisi tämän ja yrittäisi ratkoa tilannetta jotenkin pelostaan huolimatta. Tai jos oikeasti on jotain taloudellisia syitä jäädä niin sen joskus ymmärrän vaikka se on surullista.
Pitäisi perehtyä hiukan niihin omiin syihin, jotka laittaa sietämään sietämätöntä ja oletettavasti myös ylpeilemään sitkeydellään. Rääkätty lapsena jotenkin?
No ei kaikki juoppojen puolisot valita. Jotkut elää suht tyytyväisinä omaa elämäänsä siinä rinnalla. Onko nekin paskoja ihmisiä?
On siinä juovassa puolisossa paljon muutakin kuin pelkkä juoppous, toisinaan rakkaus saa pysymään rinnalla, vaikka toinen juokin liikaa.
Ja kun kerta alkoholismi on sairaus, niin miksi sitten esim. halvaantuneen tai masentuneen rinnalle jäävä puoliso on superhyvä tyyppi eikä paskiainen?
Ihmettelen vaan tätä logiikkaa tässä.
Ei ne halvaantuneen ja masentuneenkaan rinnalle jäävät välttämättä ole superhyviä tyyppejä. Oma masennukseni parani siitä että lopultakin jätin tämän superhyvän miehen.
Jos se halvaantuneen puoliso koko ajan rukoilisi ja toivoisi kädet ristissä että eikö se halvaantunut voisi jo parantua niin olisi elämä parempaa, niin sinustako se olisi superhyvä tyyppi? Jos alkoholismi kerran on sairaus? Tai jos halvaantunutta koko ajan tuijottaisi siinä toivossa, että mahtaako se kuitenkaan olla halvaantunut oikeasti, enköhän vain nähnyt pikkusormen värähtävän?
Hyvähän se on nuoruutensa voimissa yrittää kukoistaa siinä juopon rinnalla ja mennä superihmismoodiin. Mutta väistämättä se johtaa kärsimykseen, jos ei omaan niin sitten niiden ihmisten, joille yhden rasitteen sijaan tämä parivaljakko muodostaa tuplarasitteen vähintään sitten kun ikää alkaa tulla. Juoppo ja hänen vahtikoiransa. Vaikka koira olisi hyvin koulutettu ja eläisi jonkinlaista muutakin elämää, niin se enemmänkin pitkittää taistelua, jonka koira todennäköisesti häviää.
Kannattaako miestä sanoa suoraan juopoksi ja/tai alkolistiksi? Herättääkö se, vai raivostuuko ja ryyppää vielä enemmän?
Hän halveksii huumeista riippuvaisia, josko käytän termiä, että on aineissa. Ainettahan se alkoholikin on.
Mitäs läksit niin? Kikkelis kokkelis!
Itsekin ihmettelin tätä.
ap