Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?
Missä elämäntilanteessa siihen jouduit (esim. opiskeluaikojen lisätienesti, kesätyö...), kauanko työskentelit ko. paikassa ja mikä teki työstä hirveää? Suostuisitko uudelleen?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Päikky.
Päikyn ryhmäavustaja tai koulun koulunkäyntiavustaja.
Vierailija kirjoitti:
Karenssin uhalla 24v. pakotettuna koulunkäyntiavustajaksi ilman minkäänlaista kokemusta lapsista, opettamisesta tai koulumaailmasta. Ihan vain siksi, että olen nainen, koska kyllähän kaikki naiset nyt sosiaalialaa osaa ja lapsia kaitsii. Minun piti tietää eri kehitysvaiheet ja oppimisvaikeudet kuten Asperger, ADD, ADHD ja miten ne vaikuttavat lapsen oppimiseen; miten opetat, miten toimit, miten läksyt hoituvat parhaiten jne. En ollut kuullutkaan Aspergerista ennen työpaikkaani! Lisäksi minun olisi pitänyt puhua viittomakieltä ja osata opettaa lapsia aloissa, joista en tiedä mitään. Olin yksin kaikkein vaikeimpien tapausten kanssa.
Minua sätittiin siitä, etten osaa töitä, joihin minua ei perehdytetä - siis että en osaa niitä niin hyvin kuin kaksi koulutettua koulunkäyntiavustajaa, joista toinen oli työskennellyt samassa paikassa 10+ vuotta. Minulla teetätettiin opettajan sijaisuuksia tyyliin "10 minuutin päästä alkaa äikän kaksoistunnit vitosille, menepäs pitämään, kun minä en nyt ehdi." Kuulin myöhemmin eräältä opettajalta, että nämä sijaisuudet olivat laittomia.
Puhumattakaan sitä vittuilevan selkäänpuukotuksen ja selän takana paskan jauhamisen määrää opettajien huoneessa...! Voi hyvä jumala, aikuiset ihmiset...! Oltiin niin mielinkielin kasvotusten ja kun toinen poistuu, johan alkoi paska roiskua molemmista suupielistä. Voin vain kuvitella, mitä minusta jauhettiin siellä!
Kun kerroin viimeisenä päivänä näistä älyttömistä vaatimuksista lähimmälle esimiehelleni, minulle vain virnistettiin, että "No, minä olen vähän vaativa".On aivan älytöntä, että ne lapset, jotka tarvitsisivat sitä aitoa ammattiapua, jätetään täysin ammattitaidottoman turan käsiin. Ei auta ketään.
Olin kerran työhaastattelussa (ryhmätyöhaastattelu vielä) missä haastattelija (naisreksi) oikein leveili siinä että "me otetaan avustajasta sitte kaikki irti". Onneksi ei valittu. Näköjään taas siellä haetaan uutta...
tämä nykyinen, ulkoistetulla talousosastolla ja siivoan muiden jälkiä :) nuorempana pidin talousosastoilla työskenteleviä järkevinä ja koulutettuina (koska "eihän sellasiin töihin muuten pääse :D", minä, suloinen tyttökulta 15v) mutta tässä onkin käynyt selväksi että maailma on henkisesti ja älyllisesti vajaita täynnä. on myös ihme että jotkut selviävät elämässään ilman minkäänlaista tietoa, taitoa tai mitään muutakaan mikä oikeuttaisi työskentelyn missään :)))
odotan sitä päivää kun minua anellaan jäävän vielä "pieneksi ajaksi" ja voin kuiskata en ja poistua ovet paukkoen, kaikille idiooteille haistatellen.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:22"]
Henkilökohtainen avustaja. Avustettava oli selvästi tilanteeseensa katkeroitunut nainen, joka työsuhteen päätyttyä pisti mulle postissa haukkumiskirjeen eikä ole vieläkään suostunut toimittamaan mulle työtodistusta. Ei tollaisten ihmisten pitäisi toimia kenenkään työnantajina...
Kai olet ottanut yhteyttä työsuojeluviranomaiseen? Minäkään en saanut avustettavalta todistusta ilman sitä.
Kuka menee vapaaehtoisesti avustamaan ihmistä joka pyörätuolissa???
Odotitteko iloista ja reipasta paraolymppialais kanditaattia:)
Mieheni on tk-lääkäri ja viihtyy työssään, siellä terveyskeskuksen puolella mutta päivystys on kuulemma helvetti maan päällä . Stressaavaa, vaarallista ja usein epäkiitollista.
Eräs melko tunnettu numeropalvelu. Sai niin paljon lokaa niskaan ja vittuilua ja sinne soitteli myös miehiä jotka itsetyydytti itseään samalla ja pyysi ties mitä. Hirveä työ nuorelle naiselle.
Siivoaminen, varsinkin henkisesti raskasta. Ei koskaan enää, mielummin vaikka työttömänä.
Laitoshuolto on muuten jees, mutta ne kollegat! Toiset laitoshuoltajat tappelevat mitä idioottimaisimmista asioista, kuten lautasten oikeasta paikasta keittiössä, ja hoitajat ja lääkärit katsovat alaspäin. Kastisysteemi elää vahvasti sairaaloissa. Parhaat päivät oli niitä, kun ei tarvinnut sanoa sanaakaan muulle henkilökunnalle.
Potilaat ovat onneksi olleet tosi kivoja, ja heidän kanssaan on kiva jutustella työn ohella.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiskuljetus sairaalassa. Osastolta kaappiin.
Voi mä tykkäisin. Paras asiakas on kuollut asiakas,
Vanhainkoti, nämä herttaiset seniorit purivat, löivät ja ahdistelivat seksuaalisesti. Ja tuohon päälle paskavaippojen vaihtaminen ! Ei kiitos enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Nimettömäksi jätettävä huonekaluketju.
Työ oli älyttömän raskasta, sekä henkisesti, että fyysisesti.
Myyntiluvut tarkistettiin joka ainoa päivä. Joka päivä piti raportoida keskimyynti, kuinka monta tuotetta oli per kuitti keskimäärin, kuinka paljon kampanijatuotteita myytiin jne. Usein kävikin niin, että jos olit koko päivän jumissa kassalla ja myit satoja pieniä ostoksia, sait moitteet koska keskimyynti oli huono. Jos taas olis esim. varastossa, ja sieltä kävit myymässä yhden sohvan, sait kehut, vaikka pikkutuotteita myynyt tienäsi firmalle tuhansia enemmän.
Toimiston oveen laitettiin näistä koonti kuukausittain, jotta kaikki varmasti "motivoituisivat" etteivät ole vähiten myyneenä.
Varasto-homma oli aivan villi länsi. Firmaa ei paljon kiinnostanut jos olit siellä yksin, sohvia piti raijat asiakkaille varaston perältä oli mikä oli. Usein ihmisiä odotti jono hermostuneesti nosto-ovilla, kun yritit epätoivoisesti saada kannettua satojen kilojen tuotteita asiakkaille ilman apua.
Työilmapirii oli myös kamala. Nälviminen oli jatkuvaa, pomot odottivat että heitä palvotaan. Osa-aikaisena olin koko toimipisteen sylkykuppina, ja päivittäin kaikki huonot hommat (imurointi, sohvien kanto, palautusten käsittely jne) laitettiin minulle, ja tämä taas karsi myyntiäni paljon, joten kuukausittain sain huudot huonosta myynnistä.
Itselle tuli perehdytyksessä (joka muuten tapahtui verkkokurssein) sellainen olo kuin johonkin kulttiin oltaisiin aivopesty "FIRMA rakastaa sinua! Etko rakasta FIRMAA? Myy paljon niin FIRMA rakastaa sinua enemmän!"
Tää on varmasti JYSK! Täysin samat kokemukset itsellä, käyn vieläkin psykoterapiassa, vaikka lopetuksesta on jo 4 vuotta.
Mansikanpoiminta 15v, yksi päivä. En menisi ikinä uudestaan. Marjoja en poimi muutenkaan.
Suksitehdas pari kk 17v, kello soi, kun tauko alkaa, kello soi kun tauko loppuu. En menisi ikinä uudestaan.
Ständimyynti. Opintojen ohella ja kesällä. Never again.
Mulla ei ole todellakaan pahimmasta päästä mutta kerron kuitenkin. Lukio-ikäisenä olin kaksi kesää kesäkahvila-ravintolan työntekijänä. Ekana vuonna paikkaa emännöi ihan kamala vanhempi pariskunta. Meitä kesätyöläisiä ei mitenkään opastettu tai perehdytetty, vaan pariskunta piikitteli ja nälvi ivalliseen sävyyn miten me nuoret ollaan niin tyhmiä, laiskoja eikä osata mitään. Miten ihmeessä 16-vuotiaan lukiolaisen olisi pitänyt osata esim. puhdistaa ja koota pehmiskone ilman mitään opastusta tai edes käyttöohjekirjaa? Ja miksi paikkaan ei palkattu ketään ravintola-alan osaajaa joka olisi voinut perehdyttää meitä muita? No siksi, että olimme kunnan nuorille tarkoitetuilla kesätyöseteleillä palkattuja eli olimme työnantajille lähes ilmaista työvoimaa. Pihi yrittäjäpariskunta ei ollut omilla rahoillaan vaivautunut palkkaamaan ketään alan ammattilaista, eikä heillä itselläänkään ollut ravintola-alan osaamista. Sitä he sitten purkivat äksyilemällä meille ekassa kesätyöpaikassa oleville nuorille. Muistan miten minua ja kaveriani pelotti mennä töihin kun tiesi että huutoa on luvassa. Nuorena olin niin epävarma ja tietämätön, ettei edes tullut mieleenkään antaa omistajille napakkaa palautetta siitä että perehdytystä ei ole ja työnantajan käytös kaikenkaikkiaan asiatonta.
Toisena kesänä jatkoin samassa paikassa taas kesätyöseteleiden voimin. Nyt omistajapariskunta oli vaihtunut vähän nuoremaksi pariskunnaksi ja kahvilatuotteiden ohella oli laajennettu lounasravintolaksi. Pariskunnan nainen oli ihan ok, mutta mies ahdisteli meitä nuoria kesätyöntekijöitä sekä puheilla että fyysisesti tulemalla liian lähelle, yritti mm. halailla eri tekosyiden varjoilla. Onneksi rouva oli usein paikalla joten ahdistelua ei tapahtunut usein. Pahinta oli kuitenkin pariskunnan täysi välinpitämättömyys ruokaa ja hygieniaa kohtaan. Ruoan taso oli ihan ala-arvoista. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: perunamuusi tehtiin jauheesta joka oli lopputuloksena jauheinen ja kokkareinen. Ranskalaiset/lohkoperunat paistettiin uunissa kuiviksi koppuroiksi ja niitä ei paistettu tilausten mukaan vaan koko ajan oli folion alla odottamassa ja sitten lämmitettiin uudelleen. Lisukevihanneksina oli ylikypäksi mössöksi keitettyä kukkakaali-parsakaali-porkkanaa valmiista pakastesekoituksesta. Kuitenkin vihannesten nimi listalla oli joku tyyliin Provencen yrttivihannekset. Se rouva vastasi pääasiassa ruoanlaitosta, minä mm. tiskasin ja tarjoilin. Hävetti viedä niitä annoksia pöytiin, näin miten asiakkaat katsoivat epäuskoisena ja pettyneenä annoksiaan. Ihmettelen että itse en ainakaan kuullut kenenkään asiakkaan reklamoineen ruoan laadusta, ehkä silloin 90-luvulla ihmiset olivat vähemmän tiedostavia.
Vielä yksi esimerkki. Paikan irtojäätelöt olivat moneen kertaan sulaneita ja sitten uudestaan jäätyneitä kivikovia ja hileisiä mötiköitä. Niistä oli sitten kiva yrittää jäätelökauhalla saada asiakkaalle palloa aikaiseksi. Muistan miten hävetti myydä sitä p*'**aa ja välillä sanoinkin asiakkaille, että itse ottaisin mieluummin irtojäätelöä kuin näitä palloja kun ovat tainneet jo kertaalleen sulaa.
Sittemmin tuo surullinen kesäkahvila-ravintola on jo konkurssin kautta lopettanut toimintansa.
Vapun jälkeisenä päivänä putkien siivoaminen. Se oksennuksen, veren määrä ja hirveä haju hyi
TET silloin joskus yläasteella. Olin ravintolassa tiskausavustajana ja sisälsi se myös siivousta, kahvin keittoa jne. Muuten oli ihan jees viikko, mutta siellä vakkarina ollut nainen oli kamala. Haukkui ja huusi jos en heti osannut jotain tiettyä hommaa ja aina löysi valittamista tekemistäni asioista vaikka parhaani yritin. Sanoi vielä ihan lopuksi, että et tainnut ainakaan kesätöitä täältä saada.
Toinen oli rakennussiivoojana kesällä joskus 18-19-vuotiaana. Pomo oli ihan paska. Kauhea valittaja, ei maksettu palkkaa ajoissa, ei ylityökorvauksia(vaikka niitä piti jäädä tekemään, rakennus missä oltiin töissä vahti oikeen tekemisiä ja soitti aina pomolle, että taas ne lähti aikasi (8h jälkeen) ), soitteli toiselle työntekijälle ja vain huusi puhelimessa jotain turhaa.
Työ ei ollut edes palkitsevaa. Aina joka päivä aloitettiin ikkunan pesu ja kaappien pyyhkiminen jne. alusta , koska luonnollisesti rakennustyömaalla rakennuspöly ja muu lentää. Kauhean kuuma heijastinliiveissä, työturvakengät, suojalasit, kypärä ja hanskat. Rakennusmiehet katteli nenänvartta pitkin ja huuteli et ollaan tiellä. Raskaita imureita ja tikkaita raahata ympäriinsä. Tauot oli tosi lyhyitä. Aikaiset aamut tottakai.
Lopetin työt sitten 1 kuukauden jälkeen, koska palkoista ei päästy sopuun..ja niin lopetti moni muukin.
Muuten oon tykänny siivoustöistä, mutta tuo jotenkin oli kauheeta. Ehkä oisi jaksanut jos oisi saanut ylitöistäkin sen korvauksen, mutta ei.. Työtodistustakin sain ootella monta kuukautta.
Apulaislääkärinä keskussairaalassa 5. vuosikurssin opiskelujen jälkeen. Minut pistettiin ensiapuun ilman mitään perehdytystä. Ei kerrottu, että olisi ollut mahdollisuus konsultoida erikoislääkäreitä kinkkisissä tilanteissa. Yhdestäkin tajuttomasta naisesta otin kandipätevyydellä ensimmäistä kertaa elämässäni ilman vanhemman lääkärin ohjausta selkäydinnäytteen, eikä sekään paljastanut tajuttomuuden syytä.
Tuossa sairaalassa lääke-esittelyihin saivat osallistua vain erikoislääkärit, apulaislääkäreille tämä ei ollut luvallista. Tämä 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisen avustajan hommat. Ei enää ikinä. En jaksa edes kirjoittaa enää mitä kaikkea tapahtui, mutta sen voin sanoa, että kiittämättömyydessään ihan puhelinmyyntiin verrattavissa olevaa hommaa ja en ihmettele, että henkkarin töitä olisi kokoajan tarjolla.
Itse olen tällä hetkellä hlökohtasen avustajan hommissa. En osaa oikein selittää mutta jotenkin aika uuvuttavaa työtä. Mistä sinä itse et tässä työssä pitänyt?
Eräs iso siivousalan yritys. Rahoitin opintoni siivoojan työllä, mutta se ura jäi lyhyeksi. Ne kollegat olivat hirveitä. Sanallista ja fyysistä kiusaamista. Se yks töni minua eteenpäin vihaisesti sanoen "vauhtia vauhtia" ja mulkoili vihaisesti. Perehdytystä ei ollut ollenkaan.
Eräässä kahvilassa, esimies vihasi minua ja haukkui jos tein jotain ja seuraavana päiväni siitä etten tehnyt sitä. Sitten jos sanoin että eilen juuri haukuit kun tein niin, hän alkoi huutaa että minulla on asenneongelma jne :D puhui pomolle minun kuullen miten haluaa minut pois sieltä ja eikö voisi vaan antaa minulle potkut.. Hirveä nainen. Itse olin 18v ja tämä nainen 40v. Valitti myös että olen sairas kun syön liian vähän.. Olin hoikka nuori.