Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?
Missä elämäntilanteessa siihen jouduit (esim. opiskeluaikojen lisätienesti, kesätyö...), kauanko työskentelit ko. paikassa ja mikä teki työstä hirveää? Suostuisitko uudelleen?
Kommentit (551)
Kesätyö hoitajana monivammaisten palvelutalossa, jossa asukkaat olivat kyllä ihania, mutta henkilökunta ei. Kun moni asukkaista ei pystynyt itse liikkumaan, vaan heitä oli liikuteltava monenmoisin nosturein ja muin apuvälinein, ja suurin osa heistä ei myöskään puhunut, vaan kommunikoi nyökkäyksin, yksittäisin tavuin tai silmänliikkein, oli melko kamalaa lähteä ensimmäiseen työvuoroon ilman perehdytystä. Sanottiin vain, että kysy asukkaalta itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vastavalmistuneena tk-lääkärinä terkkarissa ja etenkin Oulun seudun yhteispäivystyksessä työskentely.
Onko ne oululaiset jotenkin outoja? (Että tietää välttää)
Vierailija kirjoitti:
Tays
En ole Taysissa nyt mutta ennen olin, hoitajana.
Potilaat ihania, kollegat ei. Ei hoitajat eikä lääkärit.
Siviilipalvelusmiehenä keittiöapulaisena.
Muita työntekijöitä kohdeltiin ihan Ok, mutta sivarit oli pelkkää pashkaa.
Jos sairastuit, sait huudot. Sairaana sai ja piti tulla töihin, koska miljoonien liikevaihdolla pyörivällä työnantajalla ei ole reserviä palkata ketään paikkaamaan.
Jos jotain positiivista tästä etsii, niin en ikinä menis töihin ravintola-alalle.
Palkanlaskijan duuni firmassa, joka oli jumahtanut arvomaailmaltaan ja toimintatavoiltaan 70-luvulle. Näennäistä välitason pomon henkilönpalvontaa ja paskanjauhamista selän takana. Nykyaikaista työsuojelua ei tunnettu, vaan työsuojelurikokset oli täysin sallittuja ja jopa suotavia. Normaalina pidettiin myös uusien työntekijöiden jatkuvaa vaihtumista, peiliin katsominen ei kuitenkaan tullut mieleen.
Mainosten jakelu, gallup-haastattelu, puhelinmyynti.
Never ever again kirjoitti:
Siviilipalvelusmiehenä keittiöapulaisena.
Muita työntekijöitä kohdeltiin ihan Ok, mutta sivarit oli pelkkää pashkaa.
Jos sairastuit, sait huudot. Sairaana sai ja piti tulla töihin, koska miljoonien liikevaihdolla pyörivällä työnantajalla ei ole reserviä palkata ketään paikkaamaan.Jos jotain positiivista tästä etsii, niin en ikinä menis töihin ravintola-alalle.
Olisit täyttänyt kansalaisvelvollisuutesi miehuullisesti.
Päiväkoti! Olin kaksi kuukautta kesätöissä opiskeluaikoina, ja se oli kamalaa!
Ei ikinä enää vaikka mikä olisi! Onneksi ei tarvitse.
Olin ruokakaupassa tuuraamassa ja työ itsessään on ihan mukavaa, mutta tässä kaupassa oli ilkeä täti joka ei suostunut perehdyttämään ja huusi kun tein väärin. Olen tehnyt tällaista tuuraustyötä ja oletan aina saavani uudessa paikassa perehdytyksen työhöni. Jokaisella työpaikalla kun on omat tapansa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastavalmistuneena tk-lääkärinä terkkarissa ja etenkin Oulun seudun yhteispäivystyksessä työskentely.
Onko ne oululaiset jotenkin outoja? (Että tietää välttää)
On. Kokemusta on myös OYS ja pari muuta paikkaa, missä saa tuntea olevansa alinta kastia. Siis työ"kavereiden" osalta.
-ex-hoitsu
Ei mikään, työttömänä oli niin paskaa.
Nuorena raksalla hommissa ja timpurin apulaisena, nainen oon.
Karenssin uhalla 24v. pakotettuna koulunkäyntiavustajaksi ilman minkäänlaista kokemusta lapsista, opettamisesta tai koulumaailmasta. Ihan vain siksi, että olen nainen, koska kyllähän kaikki naiset nyt sosiaalialaa osaa ja lapsia kaitsii. Minun piti tietää eri kehitysvaiheet ja oppimisvaikeudet kuten Asperger, ADD, ADHD ja miten ne vaikuttavat lapsen oppimiseen; miten opetat, miten toimit, miten läksyt hoituvat parhaiten jne. En ollut kuullutkaan Aspergerista ennen työpaikkaani! Lisäksi minun olisi pitänyt puhua viittomakieltä ja osata opettaa lapsia aloissa, joista en tiedä mitään. Olin yksin kaikkein vaikeimpien tapausten kanssa.
Minua sätittiin siitä, etten osaa töitä, joihin minua ei perehdytetä - siis että en osaa niitä niin hyvin kuin kaksi koulutettua koulunkäyntiavustajaa, joista toinen oli työskennellyt samassa paikassa 10+ vuotta. Minulla teetätettiin opettajan sijaisuuksia tyyliin "10 minuutin päästä alkaa äikän kaksoistunnit vitosille, menepäs pitämään, kun minä en nyt ehdi." Kuulin myöhemmin eräältä opettajalta, että nämä sijaisuudet olivat laittomia.
Puhumattakaan sitä vittuilevan selkäänpuukotuksen ja selän takana paskan jauhamisen määrää opettajien huoneessa...! Voi hyvä jumala, aikuiset ihmiset...! Oltiin niin mielinkielin kasvotusten ja kun toinen poistuu, johan alkoi paska roiskua molemmista suupielistä. Voin vain kuvitella, mitä minusta jauhettiin siellä!
Kun kerroin viimeisenä päivänä näistä älyttömistä vaatimuksista lähimmälle esimiehelleni, minulle vain virnistettiin, että "No, minä olen vähän vaativa".
On aivan älytöntä, että ne lapset, jotka tarvitsisivat sitä aitoa ammattiapua, jätetään täysin ammattitaidottoman turan käsiin. Ei auta ketään.
kotisiivooja, työ henkisesti ja fyysisesti raskasta ja päivät pitkiä
Vierailija kirjoitti:
Vastavalmistuneena tk-lääkärinä terkkarissa ja etenkin Oulun seudun yhteispäivystyksessä työskentely.
voitko valaista asiaa enemmän mikä oulun tk:ssa ja osyp:ssä mättää? huhuja olen kuullut...
Olin opiskelun ohella hetken töissä eräässä isossa kahvilaketjussa. Järkyttävää oli se työn määrä, joka oli aivan liian iso työntekijöitä kohden. Kaikki olisi pitänyt tehdä hirveällä vauhdilla ja yhtä aikaa. Ahdistavinta oli joutua yksin iltavuoroon. Usein tuli tilanteita, joissa kassakone jumittui, tilausten määrä oli valtava, tuotteet olisi pitänyt tehdä kuumalla paistopisteellä yhtä aikaa kun otin kiukkuisia asiakkaita vastaan ja se jono vain kasvoi, kasvoi ja kasvoi... Näen toisinaan vieläkin painajaisia tuosta.
Lisäksi työpaikan ilmapiiri oli minua kohtaan jäätävä. Syytä en tiedä, mutta niin oli alusta alkaen. Kaikki työntekijät olivat naisia, ja tunteneet toisensa jo pidemmältä ajalta; en saanut kunnon neuvontaa, vaan haukkuja, huutoa ja silmien pyörittelyä päivittäin. Nyt vähän harmittaa, etten antanut paikalle palautetta irtisanouduttuani - sillä sitä ne pimut olisivat todellakin tarvinneet.
Mäkin oon ollu pakkasvarastossa töissä.