Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ajatelkaas kaikki ollaan 70 v päästä hautuumaalla.
24.07.2021 |
Osa aiemminkin, mutta kaikki jo tuossa ajassa, olemme kaikki nurmen alla. Mitä ajatuksia herää?
Kommentit (81)
Minua lähinnä mietityttää, että tuleeko Suomessakin lappu varpaaseen kun kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olla. Kyllä täällä on 20-vuotiaita ja nuorempiakin, ja varmasti osa elää 90-vuotiaaksi ja ylikin. Ja veikkaan, että kasvava osa meistäkin, jotka ollaan kuolleita, polttohaudataan. Ei siis olla hautausmaalla.
Kunhan ei olla samalla hautuumaalla. Voi sitä haudoissa pyörimistä. Minä en minkään uliukon viereen mene ikuisuudeksi!
Luulen että olen tuolloin syönyt jo muutaman vuosikymmenen altapäin porkkanaa.
En minä ole siellä nurmen alla. Keho on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika surullista että ihminen raataa itsensä hulluuteen jonkun kapitalistin taskujen täyttämiseksi ja sitten kuolee. Olisi parempi ollut vaan olla syntymättäkään.
Keski-ikäinen kirjoitti:
Parempi niin. En haluaisi elää 120-vuotiaaksi, vaikka sillä ennätystenkirjaan pääsisikin. Pääasia on, että elän niin, ettei kuolinvuoteella kaduta ainakaan elämätön elämä ja kokemusten puute. Paljon olen tämän eteen yrittänytkin elämässäni tehdä ja mielestäni onnistunut paremmin kuin nuorena kuvittelin.
Mitä merkitystä sillä on oletko elänyt kokemusrikkaan elämän tai et siinä vaiheessa kun olet kuollut? Ihan sama, tämähän kestää vain vajaa 100 vuotta yleensä, jopa niilläkin jotka keski-iässä päättää ottaa sen raflaavan perhostatuoinnin käteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin 100 vuotias eli ei mikään mahdottomuus että olisin elossa.
Miksi oletat että kaikki täällä käyvät ovat saman ikäisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen kirjoitti:
Parempi niin. En haluaisi elää 120-vuotiaaksi, vaikka sillä ennätystenkirjaan pääsisikin. Pääasia on, että elän niin, ettei kuolinvuoteella kaduta ainakaan elämätön elämä ja kokemusten puute. Paljon olen tämän eteen yrittänytkin elämässäni tehdä ja mielestäni onnistunut paremmin kuin nuorena kuvittelin.
Mitä merkitystä sillä on oletko elänyt kokemusrikkaan elämän tai et siinä vaiheessa kun olet kuollut? Ihan sama, tämähän kestää vain vajaa 100 vuotta yleensä, jopa niilläkin jotka keski-iässä päättää ottaa sen raflaavan perhostatuoinnin käteensä.
Paljon kuulee ja lukee valitusta, kun ei nuorena uskaltanut sitä taikka tätä. Kun ei uskaltanut vaihtaa työpaikkaa, muttaa ulkomaille, ottaa avioeroa huonosta liitosta jne. Minä yritän tehdä elämästäni hyvän tekemällä itselleni hyviä valintoja. Näin, vaikka joskus jälkeenpäin voisikin jossitella ja muut ihmiset paheksuisivat.
Odotan innolla kuoleman hetkeä. Kiinnostaa tietää mitä sitten tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Olin kuitenkin ennen syntymääni ikuisuuden taaksepäin olematon eikä se tuntunut pitkältä ajalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista että ihminen raataa itsensä hulluuteen jonkun kapitalistin taskujen täyttämiseksi ja sitten kuolee. Olisi parempi ollut vaan olla syntymättäkään.
Jaa että "raataa". Kaikki pääsevät ainakin fyysisesti paljon helpommalla kuin vielä vaikkapa 1950-luvulla. Sekä vapaa-aikaa että rahaa jää käteen enemmän.
Mistä tullaankin aasinsiltaa pitkin varsinaiseen aiheeseen - veikkaan, että elinajanodote alkaa itse asiassa tippumaan, kun ihmisten liikunta vähenee koko ajan.
Keski-ikäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen kirjoitti:
Parempi niin. En haluaisi elää 120-vuotiaaksi, vaikka sillä ennätystenkirjaan pääsisikin. Pääasia on, että elän niin, ettei kuolinvuoteella kaduta ainakaan elämätön elämä ja kokemusten puute. Paljon olen tämän eteen yrittänytkin elämässäni tehdä ja mielestäni onnistunut paremmin kuin nuorena kuvittelin.
Mitä merkitystä sillä on oletko elänyt kokemusrikkaan elämän tai et siinä vaiheessa kun olet kuollut? Ihan sama, tämähän kestää vain vajaa 100 vuotta yleensä, jopa niilläkin jotka keski-iässä päättää ottaa sen raflaavan perhostatuoinnin käteensä.
Paljon kuulee ja lukee valitusta, kun ei nuorena uskaltanut sitä taikka tätä. Kun ei uskaltanut vaihtaa työpaikkaa, muttaa ulkomaille, ottaa avioeroa huonosta liitosta jne. Minä yritän tehdä elämästäni hyvän tekemällä itselleni hyviä valintoja. Näin, vaikka joskus jälkeenpäin voisikin jossitella ja muut ihmiset paheksuisivat.
No ihan vapaasti, mutta ei sillä enää 100 vuoden jälkeen ole mitään merkitystä ja aika kuluu todella nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäinen kirjoitti:
Parempi niin. En haluaisi elää 120-vuotiaaksi, vaikka sillä ennätystenkirjaan pääsisikin. Pääasia on, että elän niin, ettei kuolinvuoteella kaduta ainakaan elämätön elämä ja kokemusten puute. Paljon olen tämän eteen yrittänytkin elämässäni tehdä ja mielestäni onnistunut paremmin kuin nuorena kuvittelin.
Henkistä itsesäätelyä on yrittää etsiä hyviä puolia siitä, vaikka harvempi oikeasti haluaa kuolla.
Kokemuksista en muista enää juuri mitään, vaikka olen alle 30v. Vissiin tullut tehtyä ihan liikaa kaikkea, kun muistikuvat ovat yhtä ja samaa epäselvää puuroa, jonka me kaikki kokeneet muistamme ihan eri tavalla. Joskus myös sekoitan unissa tapahtuneita asioita todeksi, kun tapahtumat jatkuvat unessa todentuntuisesti siitä mihin hereillä ollessa jäivätkin.
Vierailija kirjoitti:
Odotan innolla kuoleman hetkeä. Kiinnostaa tietää mitä sitten tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Olin kuitenkin ennen syntymääni ikuisuuden taaksepäin olematon eikä se tuntunut pitkältä ajalta
Hieno näkökulma! Itse pelkään kuolemaa, jospa suhtautuisinkin siihen uteliaasti ja mielenkiinnolla.
Sinänsä erikoista, että työskentelen päivittäin kuoleman kanssa, enkä ole edelleenkään sinut asian kanssa.
Keski-ikäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen kirjoitti:
Parempi niin. En haluaisi elää 120-vuotiaaksi, vaikka sillä ennätystenkirjaan pääsisikin. Pääasia on, että elän niin, ettei kuolinvuoteella kaduta ainakaan elämätön elämä ja kokemusten puute. Paljon olen tämän eteen yrittänytkin elämässäni tehdä ja mielestäni onnistunut paremmin kuin nuorena kuvittelin.
Mitä merkitystä sillä on oletko elänyt kokemusrikkaan elämän tai et siinä vaiheessa kun olet kuollut? Ihan sama, tämähän kestää vain vajaa 100 vuotta yleensä, jopa niilläkin jotka keski-iässä päättää ottaa sen raflaavan perhostatuoinnin käteensä.
Paljon kuulee ja lukee valitusta, kun ei nuorena uskaltanut sitä taikka tätä. Kun ei uskaltanut vaihtaa työpaikkaa, muttaa ulkomaille, ottaa avioeroa huonosta liitosta jne. Minä yritän tehdä elämästäni hyvän tekemällä itselleni hyviä valintoja. Näin, vaikka joskus jälkeenpäin voisikin jossitella ja muut ihmiset paheksuisivat.
Kuolleet harvemmin valittaa yhtään mitään.
Olis hauska tietää voiko kuoleman jälkeen esim. lentää astraaliolentona.
ajatelkaa vain 70 kertaa vuosi ja thats it game over. Se on todella vähän.
Ketään ei pidä pakottaa kuolemaan. Synnyttäminen on maailman itsekkäin teko.
Alue: Aihe vapaa
Parempi niin. En haluaisi elää 120-vuotiaaksi, vaikka sillä ennätystenkirjaan pääsisikin. Pääasia on, että elän niin, ettei kuolinvuoteella kaduta ainakaan elämätön elämä ja kokemusten puute. Paljon olen tämän eteen yrittänytkin elämässäni tehdä ja mielestäni onnistunut paremmin kuin nuorena kuvittelin.