Lue keskustelun säännöt.
Oletko "saanut" aina sen miehen, jonka olet halunnutkin
02.08.2014 |
Kysymys otsikossa. Itse en koskaan. Olen nyt päättänytkin olla yksin (tai ihan luonnostaanhan tämä näin menee, ei tarvitse mitään päätöksiä). Lapsi- ym haaveet saa unohtaa.
Kysymys ei ole ulkonäöstä. Minulla on realistinen käsitys omasta habituksestani ja olen lähestynyt ns. normaaleja miehiä, joiden olemukseen olen tykästynyt. Itsekin olen tavallisen näköinen nainen, en ylipainoinen tms. En voisi kuvitella olevani ihmisen kanssa, johon en ole ihastunut. Se olisi petosta erityisesti itseäni kohtaan. Ihastun harvoin ja näille miehille olen asiasta jollain tapaa viestinyt (en tosin aina, joskus olen antanut asian olla).
Kommentit (33)
En, mutta viimeisimmällä kerralla 10v sitten sain, ja se yhden kerran onnistuminen onneksi riittää, ellei mies aio mennä kuolemaan kovin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 14:54"]
Joo :) avioliitossa sen miehen kanssa juuri :)
[/quote]
Eli oletko aina halunnut tämän saman miehen, etkä koskaan ketään muuta?
Mulla ei ikinä riittäis itsetunto moiseen - tekisi tiukkaa tehdä edes yksi aloite :D
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 15:05"]
En aina. Mutta nyt tällä hetkellä olen miehen kanssa, jonka halusin. Tein itse aloitteen, moneen kertaan... Hitaasti lämpeni. Mutta lämpeni kuitenkin :)
[/quote]
En ole myöskään ikinä saanut haluamaani miestä. Harvoin kyllä ihastunkaan. Syynä ollut joko se, että mies on ollut varattu tai sitten ei ole ollut kiinnostunut. Mihinkään ns. riman laskemiseen en rupea, sillä ei itseään voi pakottaa ihastumaan tyyppiin joka ei fiiliksiä herätä. Ilman parisuhdetta siis jatkan, ikää kohta 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 16:50"]En, on-nek-si.
[/quote]
Samoin
Kyllä olen saanut haluamani miehen aina, mutta useimmiten vasta sitten kun oma kiinnostukseni on lopahtanut. Eli olen jättänyt tilaisuuden kuitenkin loppujen lopuksi käyttämättä. Onneksi tämän yhden kohdalla kiinnostus on säilynyt jo vuosia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja ei. Ensimmäinen seurustelutilanne tuli yllättäin puskista ja aloimme tosi teinisti seurustelemaan: "Voitaisko alkaa seurustelemaan?" Ja niin vastasin kyllä. En ehtinyt edes ajatella, että haluan tuon "miehen".
Sen jälkeen oli jotain keveitä juttuja, kunnes vapaahkona vaeltamaminen alkoi tuntua pelottavalle. Ystäväni (mies) käski laskea rimaa, laskin rimaa, menin yhteen sellaisen kanssa, joka tuntui ihan mukavalle ja joka huoli minut. Virhe. Olisi pitänyt jaksaa yksin, olisi pitänyt älytä, ettei sellaisesta liitosta pidemmän päälle tule kunnollista. Tosin olisihan siitä voinutkin tulla kunnollinen liitto, jos olisimme osanneet kasvaa samaan suuntaan, vaan kun elämä alkoi törkkiä eri suuntiin eikä mieskään enää kuulemma ollut vuosiin rakastunut, niin erohan siitä tuli. Lapset säälittävät. Ei heille olisi tällaista toivonut.
Vaan en varsinaisesti kadu. Ei voi tietää, missä jamassa elämäni nyt olisi, jos olisin ollut menemättä yhteen tuon silloisne mieheni kanssa. Ja ihan kohtuullisen hyvä elämähän tämäkin on ollut.
En ole ikinä tavannut sellaista miestä josta olisin ajatellut, että tuon haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olekaan koskaan oikein miettinyt tätä... Kiva kysymys.
Mietinpä ihastuksiani
M. Olin ihastunut 17v:na, mutta lähinnä siksi, että oli ensisuudelmani ja ensiseksikokemukseni. Oikeasti oli onni, ettei hän halunnut alkaa seurustella, en varmaan jäänyt paljosta paitsi.
J, eka poikaystäväni/ pitkäaikainen avopuolisoni, juu sain helposti :) .
M- olin ihastunut ja hän toivoi saavansa minut mutta meille ei kehittynyt sen enempää sillä seurustelin Jn kanssa. Jos olisin ollut vapaa, olisin ollut onnesta soikeana- ihana mies ja tosi ihastunut minuun.
A- sama juttu kuin M.
S- olin tosi, tosi ihastunut, rakastunutkin. Olin kuitenkin juuri alkanut seurustella Jn kanssa. S oli varmaan yksi sielunkumppaneistani ja olisi toivonut kovasti (pitkään) että meille olisi kehittynyt muutakin kuin ystävyyttä. Oltaisiin varmasti naimisissa nyt, ellen olisi jääränä seurustellut Jn kanssa. Kun erosin Jsta vuosien kuluttua, otin yhteyttä S:n mutta hän oli juuri mennyt naimisiin. S:n olisin siis saanut mutten saanut :( .
Muutama pikku ihastus matkan varrella, joissa ihastus oli molemminpuoleista.
Ja sitten T, joka olisi halunnut eroni jälkeen suunnilleen heti mennä naimisiin mutta kaipasin vapauttani enkä alkanut seurustela vakavammin, vaikka ihastunut olinkin.
Ja sitten K, jonka kanssa nyt olen naimisissa. Sielunkumppanini :) .
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 15:05"]Yhden ainoan kerran tähän mennessä. Yhdessä ollaan. Toivottavasti ei koskaan enää tarvi ketään yrittää.
[/quote]
Sama. Olen muuten ruma nainen. Häntä ennen olin kiinnostunut yhdestä. Oli säätöä, muttei syntynyt mitään. Parempi vain niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tällä hetkellä.
Mies kyllä tuntuu olevan kiinnostunut mutta ei taida silti olla. En tiedä ja tuntuu pahalta, koska olen tottunut saamaan haluamani.
Olen saanut aina haluamani miehen. Sinänsä hassua, että kaikki seurustelukumppanit jotka minulla on ollut, ovat jollain lailla sanoneet etteivät ensin olleet kiinnostuneita minusta. Olen ihan rehellisesti ruma nainen ja luonteeltani aika epäsosiaalinen. Ovat kiinnostuneet vasta pidemmän ajan kuluessa, kun ollaan muista syistä tavattu. En ole koskaan tehnyt aloitetta. Olen ainoastaan järjestänyt niin että tavataan aina "vahingossa", että pääsen näkemään ihastukseni. Nykyisen kanssa nähtiin muissa merkeissä vuoden verran melkein päivittäin ennen kuin mies teki aloitteen, oli kuvitellut etten ole kiinnostunut.