Lue keskustelun säännöt.
Minulla on ollut ihan liian vaikea elämä omasta mielestäni. En jaksaisi elää kun olen niin eri vaiheessa kun muut ikäiseni.
06.04.2026 |
Tämä on niin turhauttavaa kun yrittää parhaansa mutta silti on vain jossain keskitason alapuolella kaikkien asioiden kanssa. Joo joo, on minulla asiat ihan hyvin kun on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa, tiedän ja arvostan sitä kyllä.
Silti kun tässä on selvitty kaikenlaisesta hyvin traumaattisesta (todella vaikeita asioita kenelle vain) niin kaikkeen siihen meni niin paljon voimavaraa lapsuudesta aikuisuuteen, että nyt kun rakennan aivan kaikkea alusta niin on tämä rämpimistä. Sekä ottaa itsetunnon päälle. Tunnen itseni vahvaksi mutta samaan aikaan ihmisten keskellä tyhmäksi ja kovin keskeneräiseksi.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me ollaan keskeneräisiä.
Ei pidä vertailla muihin. Kaikilla on omat lähtökohtansa. Niille ei nyt voi mitään. Pitää vaan rakentaa omaa elämää sellaiseksi kuin itse haluaa.
Niin ollaan kaikki keskeneräisiä. Ymmärrän kyllä. Olen kiitollinen, että olen turvassa nykyään. Minussa on tosi vahva palo joka suorastaan huutaa, että pitäisi saada sitä purkaa johonkin itselle tärkeään mutta en ollenkaan tiedä mitä se olisi. Tekisi mieli joskus huutaa niin kovaa kun lähtee koska tuntuu kuin olisin sisäisesti ihan hiton jumissa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitää huutaa? Olen itse joskus mennyt mökillä metsään laavulle ja vain huutanut tyhjyyteen.
Ehkä ei keskellä kaupunkia voi toteuttaa. Paitsi että jotkut huutavat tyynyä vasten
Minkä ikäinen olet ja miten koet olevasi muita jäljessä?
Kaikki me ollaan keskeneräisiä.
Ei pidä vertailla muihin. Kaikilla on omat lähtökohtansa. Niille ei nyt voi mitään. Pitää vaan rakentaa omaa elämää sellaiseksi kuin itse haluaa.