"Ollaan yhdessä vain lasten takia"
En ymmärrä, miksi monet parit pysyvät yhdessä siitä syystä, että on yhteiset lapset. Jos joku voisi valaista minua ja antaa hyviä syitä tähän. Itse en keksi yhtäkään.
Omat vanhempani ovat eronneet kun olen ollut vasta vauva. En siis muista heitä yhdessä ja olen tottunut kahteen kotiin. Vanhempani olivat hyvin yhteyksissä toisiinsa ja sopivat asioistani yhdessä. Sain hyvän kasvatuksen. Täysi-ikäisyyteni koittaessa vanhempani eivät ole olleet enää yhteyksissä toisiinsa, sillä eivät siedä toisiaan. Hyvin piilottivat tämän minulta, en tiennyt asiasta ennen kuin n. 17-vuotiaana alkoi tulla pientä vihiä. Ei se silti minua rikkonut, molemmat pitävät huolta minusta ja kunnioittavat toisiaan.
Erään kaverin vanhemmat erosivat kun tämä oli teini-iässä. Oli rankkaa ystävälleni sen alun, kun vanhemmat eivät halunneet olla tekemisissä keskenään. Muutaman kuukauden päästä tilanne tasaantui ja nykyään kaikki ovat keskenään väleissä ja molemmat vanhemmat saa toisiltaan kutsut aina perhejuhliin ym.
Toisen ystäväni vanhemmat asuvat yhdessä, mutta eivät nuku samassa huoneessa tai kommunikoi keskenään hirveästi. Ystäväni on _ainoastaan kerran_ selittänyt minulle lyhyesti vanhempiensa systeemin. Yksinkertaisesti ovat yhdessä kunnes jokainen lapsi on muuttanut kotoa. Eivät ole parisuhteessa, mutta muitakaan ei saa olla. Ystäväni on vaikea puhua aiheesta, eikä hän siitä ikinä mainitsekaan mitään. Haluaa pitää kaiken sisällään. Humalassa joskus itki tätä tilannetta, koska ei ymmärrä vanhempiensa logiikkaa. Hän toivoi, että vanhemmat olisivat muuttaneet erilleen, jotta hänen ja sisarustensa ei tarvitsisi olla kireässä ilmapiirissä.
Tottakai on varmasti olemassa myös näitä pareja, jotka eivät vittuile toisilleen ja osaavat käyttäytyä, mutta miksi tuhlata oma elämä "lasten takia", kun se tilanne ei millään tavalla paranna lasten oloa. Enkä halua vastauksia "ehjä perhe! 111" koska tuollainen järjestely on kaukana ehjästä.
Enkä tarkoita, että järjestely olisi automaattisesti huonompi kuin muut, en vain ymmärrä tätä ja jos joku selittää niin ehkä minäkin älyäisin.
Kommentit (8)
Aikaisemmin vanhempia syyllistettiin paljon enemmän siitä, jos ero tapahtui pikkulapsivaiheessa. Sinnittelyä huonossa liitossa pidettiin jotenkin arvostettavana. Nyt asenteet ovat aika tavalla erilaiset, mutta yhäkin on varmaan paljon niitä, jotka haluavat olla yhdessä lasten takia esim. siksi, että arjen pyöritys on helpompaa.
Itse olen sinkkunainen ja olen jonkin verran kokeillut nettitreffejä. Siellä niitä aviossa pettyneitä varattuja miehiä parveilee. Ainakin yksi tällainen mies selitti avioliitossa pysymistään sillä, että lapset pitää saada isommiksi ennen eroa. Luulen kuitenkin, että juuri hänen tapauksessaan oli kyse muustakin, kuten unelma-asuinpaikasta ja isosta omaisuudesta, joka olisi mennyt erossa jakoon.
Näinhän se on. Luulisi, että kaksi erillään asuvaa mutta onnellista vanhempaa on aina parempi vaihtoehto kuin koti, jossa "yhdessä olevat" vanhemmat ja kamala ilmapiiri. Kenties näissä tilanteissa kumpikaan ei koe, että välttämättä olisi erotilanteessa sen onnellisempi. Tietynlainen jämähtänyt olotila, jossa jossain tulevaisuudessa siintelee vapaus lasten vanhennuttua?
Lapsiaan niin rakastaa, että kun näkee mitä he saavat isänsä kanssa olemisesta, niin sitä ei haluaisi heiltä pois. Vaikka mies ei ole täydellinen puoliso, hän voi silti olla hyvä isä ja sen seuraaminen tuntuu tärkeltä. Minulle tulisi myös ikävä lapsia jos he olisivat isällään ja tiedän että isälle tulisi ikävä heitä jos he olisivat minulla. Kuvioon liittyy myös sukulaisia jotka ovat tärkeitä koko perheelle. Miehen kanssa voi tulla myös lasten kautta hyvä kumppanuus ja molemminpuolinen arvostus, vaikka ei suurta rakkautta olisikaan. Kun on yhdessä kasvattanut pienet vauvasta isoksi lapseksi niin kyllä siinä on niin paljon yhteistä, että ei tee mieli erota. Tavallaan siis ollaan lasten ja perheen takia yhdessä vaikka jos oltaisiin lapsettomia niin varmaan olisi ovi käynyt.
Eikös suurin osa parisuhteista ole sellaisia vanhetessaan. Kyseessä on järkiavioliitto.
Me ollaan yhdessä sen takia, että arki sujuisi. Lapsi on kolmevuotias. Tukiverkkoa ei ole ollenkaan. Jos erottaisiin, jouduttaisiin myymään asunto ja muuttamaan jollekin (vielä) edullisemmalle alueelle, lapsen koko elinpiiri päiväkoteineen ja pihakavereineen muuttuisi. Lisäksi ainakin minä olen aivan liian uupunut, että jaksaisin alkaa järjestää jotain eroa.
Asuntolaina on vankila, vaimo portinvartija ja lapsi nilkkapallona. Hyvää loppuelämää vaan
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 17:05"]
Eikös suurin osa parisuhteista ole sellaisia vanhetessaan. Kyseessä on järkiavioliitto.
[/quote]
Ei, olet ymmärtänyt väärin. Sitä sanotaan huoraamiseksi. Oli se hyödyke raha/omaisuus joka pitää yhdessä niin huoraamista se silti on. Parisuhteet voi laimentua vanhetessaan mutta tuo on melkoista yleistämistä, joskus kai jokaista meitä kiinnostaa ruoho aidan toisella puolella ja silloin kuuluisi huoltaa parisuhdetta.