Harkitsen ensimmäistä kertaa ikinä rivariin muuttamista - kertokaapa nyt kauhutarinoiden sijaan jotain kivaa tuosta asumismuodosta :)

Rivari on ihan paras kunhan valitsee uudehkon ja kalliin. Halvemmissa on usein epäakateemista elämää viettäviä lapsiperheitä.

Oma pieni piha on plussaa, muuta en keksi.

Itselle kynnyskysymys olisi tuo että naapuri on omalla pihallaan aivan vieressä ja pahimmassa tapauksessa näkösällä.

Paha, että naapureitten kanssa on pakko olla tekemisissä. Voi olla minkä tason epävakaita pers oonia vaan. Yritä siinä sitten elellä. Ei mitään omaa rauhaa.

Introvertin painajainen.

Kyllähän oma piha voittaa kerrostaloparvekkeen ja pieni piha ei ihan hirveästi hoitoa vaadi. Itse lähinnä leikkaan nurmikon muutaman kerran kesässä, mutta jos sekin on liikaa niin saahan sen vaikka kokonaan terassiksi. Se kannattaa tarkistaa, miten yhteisten alueiden hoito on sovittu, onko huoltoyhtiö vai tekeekö asukkaat. Jälkimmäinenkin voi toimia hyvin (kuten meillä, en koe liian pahana pientä kolaamista yms talkoilua), mutta jos ei itse halua mitään tehdä, niin sitten tuo ei sovi. Naapureiden kanssa riittää ainakin tässä ihan peruskohteliaisuus, ja plussaa tietysti siitä, että poissaollessa katsotaan vähän muidenkin asuntojen perään. 

Ovatko nämä keljuudet omia kokemuksianne vai sitä mutua..? :)  ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän oma piha voittaa kerrostaloparvekkeen ja pieni piha ei ihan hirveästi hoitoa vaadi. Itse lähinnä leikkaan nurmikon muutaman kerran kesässä, mutta jos sekin on liikaa niin saahan sen vaikka kokonaan terassiksi. Se kannattaa tarkistaa, miten yhteisten alueiden hoito on sovittu, onko huoltoyhtiö vai tekeekö asukkaat. Jälkimmäinenkin voi toimia hyvin (kuten meillä, en koe liian pahana pientä kolaamista yms talkoilua), mutta jos ei itse halua mitään tehdä, niin sitten tuo ei sovi. Naapureiden kanssa riittää ainakin tässä ihan peruskohteliaisuus, ja plussaa tietysti siitä, että poissaollessa katsotaan vähän muidenkin asuntojen perään. 

Hyvä vinkki! Eli on erilaisia käytäntöjä siitä miten pihoja hoidetaan? Just mihinkään talkoisiin en kyllä ryhdy. :D Riittää että hoidan sen oman pläntin.  ap

Asuttiin rivarissa, pieni yhtiö ja halpa vastike, rempat silti hoidettu hyvin ja ajallaan. Tällaiselle anti-viherpeukalolle 30 neliön pikkupiha riitti hyvin, oli hyvin aidattu ettei näkynyt muualta siihen. Päätykämppä, vieressä asua suuri lapsiperhe, mutta ääntä ei kuulunut, koska asuntojen seinien väliin oli jätetty tyhjää tilaa juuri äänieristyksen lisäämiseksi. Ei pahaa sanottavaa, lapsien myötä tarvittiin isompi asunto ja ostettiin okt.

Onko pihojen välissä kunnon aidat? Jos on, ei ongelmaa. Jos joku pieni aidanpätkä vaan, niin itellä menis ainakin hermo. Rivaripihassa ei paljon ole hoidettavaa, hyvin selviät siitä vaikkei lempparihommaa oliskaan. Iso terassi plussaa.

Rivarissa on vähemmän meteliä kun kerrostalossa, ei rappukäytävämelua. Ei ketään yläpuolella. Muutto ihanan helppoa kun ollaan maantasalla. Isojen ostosten roudaaminen helppoa. Taloyhtiöremontit paljon iisimpiä rivarissa kun omaan asumiseen vaikuttaa vaan muutaman asunnon remppa, ei muutaman kymmenen.

Riippuu ihan rivitaloyhtiöstä. Mä olen asunut jo 30 vuotta ja viihtynyt oikein hyvin. Pääkaupunkiseudulla iso rivitaloyhtiö, jossa huoltoyhtiö hoitaa taloyhtiön yhteiset alueet. Asukkaan ei tarvitse hoitaa kuin omat pienet pihansa ja lumisina talvina lapioida itselleen muutaman metrin kinttupolku, jotta pääsee kotiovelta taloyhtiön pihatielle. Niin ja sitten, kun se kinttupolku on jäässä, joutuu itse hiekottamaan polkunsa. 

Kun muutin tähän, istutin pihoihini vain helppohoitoisia perennoja. Pari vuotta sitten istutin pihaan ihan marketin heviosastolta ostamani ruohosipulin, oreganon, timjamin ja salvian. Yllätyksekseni ovat talvehtineet jo useamman kerran. 

Mä en edes tunne kaikkia taloyhtiön asukkaita. Seinänaapurini ovat oikein mukavia, mutta ei heidänkään kanssa ole tarvinnut ystävystyä. Muutama sana vaihdetaan pihalla, jos satutaan samaan aikaan tulemaan kotiin tai lähtemään kotona. Silloin, kun ollaan ihan vain aikaa viettämässä omalla pihalla, ei naapureiden kanssa jutella, vaikka hekin viettäisivät aikaansa omalla pihallaan. 

Syksyisin haravoin pihani ja keväisin harjaan talven jäljiltä hiekat pois. Jos siis on joutunut pihaa hiekottamaan. Ulko-oven pieleen hankin ruukkuun jotain kesäkukkia, mutta en muuta. 

Mulla on vahvasti positiivisia kokemuksia rivariasumisesta, mutta se on pitkälti tuurin ansiota. Avainsana on kivat naapurit, riittävän suojaisat ja helppohoitoiset pihat, hyvä äänieristys ja EHDOTTOMASTI jollekin firmalle ulkoistettu yleisten alueiden hoito.

Oman pihan hoidosta voi rivitalossa tehdä juuri niin vaikeaa kuin haluaa: nurmikon ja pensaiden leikkaus sekä haravointi on minimi, mutta kukaan ei estä kesäpuutarhan pystyttämistä jos pihan kuopsuttelusta tykkää.

Ap on yksinasuva, mutta lapsiperheen näkökulmasta on pakko mainita, että rivariasuminen on lasten kanssa kaikista paras jos samaan pihapiiriin osuu muitakin lapsia. Missään muualla ei kulje samanlaisia vanhan ajan lapsilaumoja kuin rivitaloalueilla.

Parhaassa tapauksessa rivarissa yhdistyy kerrostalon ja omakotitalon parhaat puolet, mutta pahimmillaan kaikki on huonommin kuin em. asumismuodoissa. Tuuripeliä, mutta voi okt:ssäkin sattua kauhunaapureita aidan taakse jne.

Osassa taloyhtiöitä on yhteisille alueille palkattu huoltofirma ja sitten vain kerran pari vuodessa jotkut yhteiset talkoot.

Minun asumissa rivareissa ei ole ollut huoltofirmaa, tarkoittaa sitä, että on joko vuorolista, kuka kolaa lumet ja ajaa nurmikot sekä pitää yleisestä siisteydestä huolta. Tai sitten se tekee, joka viitsii tai jaksaa. Jos lunta ei ihan hirveästi sada, niin molemmat tavat toimii. Joskus sitä vain tekee mieli vähän kuntoilla, niin ei tarvitse kauas lähteä.

Saa olla omissa oloissaan. Kerran vuodessa näkee naapureita jos vaivautuu yhtiökokoukseen. Parasta on, että ovesta pääsee suoraan ulos, eikä autolle tarvitse kävellä kovin pitkää matkaa. Pihaa ei tarvitse hoitaa, kun sen voi vaikka asfaltoida tai peittää patiolla niin halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin rivarissa, pieni yhtiö ja halpa vastike, rempat silti hoidettu hyvin ja ajallaan. Tällaiselle anti-viherpeukalolle 30 neliön pikkupiha riitti hyvin, oli hyvin aidattu ettei näkynyt muualta siihen. Päätykämppä, vieressä asua suuri lapsiperhe, mutta ääntä ei kuulunut, koska asuntojen seinien väliin oli jätetty tyhjää tilaa juuri äänieristyksen lisäämiseksi. Ei pahaa sanottavaa, lapsien myötä tarvittiin isompi asunto ja ostettiin okt.

Kuulostaa hyvältä!  ap

Häiritseviä naapureita korkeintaan kahden seinän takana, eikä ylä- tai alapuolella. Siis jos asuu rivarissa, luhtitalot on sitten erikseen.

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni rivarissa. Vaikea keksiä mitään hyviä puolia, koska niitä ei ollut. Naapurissa asui epävakaata sakkia, vaikka asuinalue oli sinänsä ihan hyvä. Kaikenmaailman jehovat ja imurikauppiaat pimputtelivat ovikelloa harva se viikko. Ei mitään yksityisyyttä pihalla.

Nykyään asun kerrostalossa ja olen tyytyväinen.

Nimettömän mielensäpahoittaneen heippalapun jättäjä löytyy hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Onko pihojen välissä kunnon aidat? Jos on, ei ongelmaa. Jos joku pieni aidanpätkä vaan, niin itellä menis ainakin hermo. Rivaripihassa ei paljon ole hoidettavaa, hyvin selviät siitä vaikkei lempparihommaa oliskaan. Iso terassi plussaa.

Rivarissa on vähemmän meteliä kun kerrostalossa, ei rappukäytävämelua. Ei ketään yläpuolella. Muutto ihanan helppoa kun ollaan maantasalla. Isojen ostosten roudaaminen helppoa. Taloyhtiöremontit paljon iisimpiä rivarissa kun omaan asumiseen vaikuttaa vaan muutaman asunnon remppa, ei muutaman kymmenen.

Hyvä pointti, ja muutenkin kuulostaa hyvältä. ap

Jos muutan joskus rivitaloon niin valehtelen naapurin mummoille minkä kerkeän, ne juoruaa kaikki eteenpäin ja saa makeat naurut.

Jos ahdistuu jo siitä ajatuksesta, että naapuri voi istuskella aidan takana viettämässä kaunista kesäpäivää siinä missä itsekin, en suosittele. Hirveän monelle suomalaiselle tuo on kynnyskysymys :-D