Vaatekammo lapsella?

Huoh, ei se ole mitään vaatekammoa vaan normaalia kiukuttelua kun ei suostu muka pukemaan tiettyjä vaatteita. Nyt pitää olla lapselle vastuullinen vanhempi eikä kaveri.

Tyttö on 12 v. Ei kiukuttele, vaan on enemmänkin paniikissa. 

Vastuullinen vanhempi mä olen ollut aina. Tytär on muuten ihana, hyvinkäyttäytyvä ja fiksu. Ongelma on nuo vaatteet. 

Onko varma ettei käyttämättömät vaatteet ole jotenkin ikävän tuntoisia, kutittavia, liian tiukkoja tms.? Jos olisi joku aistiyliherkkyys kyseessä.

Aistiyliherkkyyttää mietin minäkin. Onko ongelmia myös ruokien kanssa? Vai syökö kaikenlaista ruokaa ilman ongelmia?

Lapsilla on tuollainen vaihe. En minäkään 11-vuotiaana suostunut pukemaan kuin yhden tietyn paidan joka päivä. Se meni sitten ohi kyllä.

Olisiko tuntoherkkyyttä? Saumat saattavat tuntua pahoilta ihoa vasten, suostuisiko pukemaan vaatteet nurinpäin? Tai resorit ja kaula- aukot painavat, tuntuuko, että kuristuu?

Jotenkin tuo ei passaa tuohon aistiyliherkkyyteen.. Ainakaan täysin. Noissa hänen pitämissään vaatteissa on saumoja ja esim kaula-aukon pitää olla pieni. Samoin vaatteiden pitää olla pieniä eli myötäillä ihoa, ei saa jäädä löysää mihinkään.

Tytär on kyllä erittäin tarkka ihostaan ja esimerkiksi kun huomasi ensimmäisen luomen ihossaan, pyysi minua jatkuvat ottamaan sen pois. Kaikki merkit ihossa selkeesti häiritsee. Tytär tykkää halailla ja olla lähekkäin eli ei välttele kosketusta tms.

Murrosiän pelkoa?

Meillä tyttö ei käytä kuin mekkoja ja hameita. Vaihtaa aina itse kotona yhteen liian pieneen prinsessamekkoon. Huoh. En jaksanut enää tapella ja pakottaa laittaa joskus sen paidan ja housutkin. Kokeiltiin kuukausia ja se valitus "missä mun helma on, ei voi tanssia...äiti...äitiii...haluun hameen...ärsyttää...hame....hame...". En antanut periksi, mutta muisti aina välillä muistuttaa miten häntä ärsyttää kun ei ole helmaa. Luovutin kun tajusin ettei ole hyötyä pakottaa pitää vastteita joista ei pidä. Enkä osta muita kuin mekkoja tuolle lapselle enää. Ärsyttää vaan tunkea se helma ulkohousuujen sisään joka kerta.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 18:50"]Huoh, ei se ole mitään vaatekammoa vaan normaalia kiukuttelua kun ei suostu muka pukemaan tiettyjä vaatteita. Nyt pitää olla lapselle vastuullinen vanhempi eikä kaveri.

[/quote]

No voin sanoa että mulla on lapsesta asti ja edelleen aikuisena ollut vaatekammo. Saan ahdistuskohtauksen joissain vaatteissa esim. jossain ylisuuressa talvitakissa. Tunnen lähes fyysistä kipua. Tämän vuoksi ymmärrän myös lastani.

Meillä ei myöskään lapsella ole ruoan kanssa muuta ongelmaa kuin että ei syö siemeniä leivässä. Oksentaa ne. Olen itse ollut tosi nirso. Meillä lapsi on tosin vasta 4. Yritän saada kaikkiruokaiseksi niin hyvin kuin pystyn, koska kärsin tuosta itse paljon lapsena.

Tässä ketjussa esiintyy monta latvasta ainakin osittain lahoa hlöä. Heti hoitoon mars!

Mulla on vieläkin t.30v

Yksinkertaisesti koen että useimmat vaatteet näyttävät aivan karmeilta päälläni. 

meidän lapsi myös 12v. ja hänellä on aistiyliherkyyttä. Ei sille mitään voi. Annan valita itse ja osta pehmeitä vaatteita. Saumat on monesti se ongelma!

Mulla on itselläni todennäköisesti jotain aistiyliherkkyyksiä, vaikkei niistä sillä nimellä ole koskaan puhuttu. Olen itse tosi tarkka, millaisia materiaaleja pystyn laittamaan pääle, ja sekä liian pienet että liian isot vaatteet tuntuvat pahalta. Liian isot ja väljät jotenkin painavat, siis tuntuvat painavilta, kun sitä ilmaa menee väliin ja valuvat inhottavasti painavina. Ymmärrän siis lastasi, ettei saa olla liian isoja vaatteita. Itse rakastan varsin ihoa myötäileviä mutta sopivan kokoisia vaatteita, mieluiten ohutta pehmeää trikoota. Ja aika pieniä kaula-aukkoja, tai tulee sama efekti kaula-aukkojen kanssa kuin liian väljillä vaatteilla. Moni vaate on jäänyt käyttämättä, kun jossain koristeompeleessa on käytetty lankaa, joka raapii ja kutittaa. Olen lahjoittanut vaatteet ystävälleni, joka ei huomaa mitään ongelmaa vaatteissa... poolokaulus ahdistaa ajatuksenakin. Pahinta olisi joutua laittamaan märälle iholle kutittava neulepoolo, hrrrrr pelkkä ajatus kutittaa ja ahdistaa. Kerran yhdessä Supernanny-sarjassa äiti puki suoraan suihkusta tytöilleen tuollaiset paidat ja lapsilla oli vielä tukat märkinä ja valittivat että tuntuu inhottavalta ja piti vaan pukea. Tunsin hirveää raivoa tuota äitiä kohtaan.

Muistan jo lapsena, kuinka vihasin esim. sukkahousuja. Niitä keinokuituisia, sähköistyviä ja nyppyläisiä kammotuksia, joita pakotettiin käyttämään. Äiti taisteli aikansa, kunnes luovutti ja alkoi ostaa minulle poikien pitkiä kalsareita. Silloin ei mitään leggareita tunnettu, joten olin ainoa tyttö kalsareissa.

Nyt omalla lapsellani on alkanut ilmetä tarkkuutta tietyissä jutuissa vaatteiden suhteen, enkä todellakaan pakota häntä käyttämään epämieluisia vaatteita, kun tiedän miltä se tuntuu. Minusta asia on sama kuin ruuan pakkosyöttäminen - todella väärin jos lapsi oikeasti kärsii jostain vaatteen tunnusta. PIentä siedätyshoitoa voi tarjota ja pakko varmaan etsiä paljon samantyyppisiä vaatteita, jotta eivät ihan lahoa päälle...