Lue keskustelun säännöt.
Puolison kiittäminen?
31.07.2014 |
Meillä mies äsken avautui ja purki mielipahaansa kovin sanoin täysin puskista ja minun mielestä ilman oikeutta.
Puoliso lomalla ja kotona lasten kanssa ja minä olin päivän töissä. Kotiin tultuani juteltiin ja touhuttiin arkisesti ja mies sattui mainitsemaan, että tyhjensi roskiksen ja roskaämpärissä oli AINAKIN puoli litraa nestettä pohjalla ja HÄN pesi sen puutarhaletkulla.( ei siis kuulema käyttänyt harjaa ja pesuainetta, eikä nyt ihan pessyt, mutta kuitenkin sillain huuhteli jne.jne)
En kommentoinut asiaa sen kummemmin, koska teen vastaavaa aika usein ja pidin tekoa yhtä arkipäiväisenä asiana kuin tiskaamista, pyykkäämistä jne. (Turha varmaan mainita kuka meillä 98% yleensä roskiksen vaihtaa ja pesee samalla)
Lasten mentyä nukkumaan alkoi mököttämään ja lopulta avautui, kuinka HÄN on loukkaantunut, koska en ollut kiittänyt roskiksen huljuttelusta! Pikkasen hampaita kiristelin ja siirryin toiseen huoneeseen...
Kuinka usein kiittelette puolisoitanne ns. arjen töistä tai odotatte saavanne kiitosta? Nyt olen kuulema kohtuuton, koska en ymmärrä häntä, kerrankin kun hän tekee pyytämättä jotain, enkä edes kiitosta voinut sanoa!
Itse ainakin koen juuri päinvastoin, että jos olisin pyytänyt tekemään asian, voisin kiittää avusta. Täytyypä alkaa kiitosta tässä odottelemaan nyt myös vastavuoroisesti miehen puolelta, kun pyykit sain juuri kuivumaan. Naurettavaa, vai mitä mieltä olette?
Kommentit (26)
Vaikka olisi miten arkisesta asiasta kyse niin kyllä me miehen kanssa kiitämme toinen toisiamme niiden tekemisestä.
Mun mielestä on kiva antaa hyvää palautetta ja kiitos on sanana semmoinen jota saa kuulla aivan liian harvoin!
Mun mielestä koskaan ei voi kiittää liian usein! Ei se ole keneltäkään pois sanoa "Kiitos!". Vai onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aww jos mun mies tulisi hihkumaan että tyhjensi roskiksen, luultavasti kättelisin ja onnittelisin urotyöstään! Uhhuh! Raukka varmaan masentui kun et onnitellut!! Ihihihihi..en pääse tästä yli koskaan. Viuh.
Me kiitämme toisiamme jatkuvasti! Ruoan tekemisestä, tiskaamisesta, pyykinpesusta, lakanoiden vaihdosta, suureen tarpeeseen tulleesta halauksesta, rauhanomaisesti käydystä vaikeasta keskustelusta, sellaisen tekemisestä, minkä tietää olleen toiselle vähän työn takana (esim. vastapuolen sukujuhlat tai oman musiikkimaun vastainen konsertti toisen mieliksi).
Kiitokset ovat ihania! Me myös riitelemme suoraan sanottuna aika paljon, temperamenttia kun molemmilla riittää, siksikin on hyvä viljellä paljon positiivisia sanoja vastapainoksi. Kiitokset ja kehut ovat meillä päivittäisiä, onneksi.
Kävin kiittämässä miestä toivotellessani hyvät yöt (nukkunee sohvalla tulevan yön) mutta kiittelin lähinnä siitä, että sai kerrottua illan aikana kertyneen huolen..sekin jo jotain!
Ehkäpä pääsemme tästä traumaattisesta kokemuksesta yli ja opin muutaman kiitoksen sanan ihan arkitöistäkin sanomaan... Vaikka edelleen odottelen pyykkienripustamiskiitosta ;)
ap
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 23:40"]Kävin kiittämässä miestä toivotellessani hyvät yöt (nukkunee sohvalla tulevan yön) mutta kiittelin lähinnä siitä, että sai kerrottua illan aikana kertyneen huolen..sekin jo jotain!
Ehkäpä pääsemme tästä traumaattisesta kokemuksesta yli ja opin muutaman kiitoksen sanan ihan arkitöistäkin sanomaan... Vaikka edelleen odottelen pyykkienripustamiskiitosta ;)
ap
[/quote]
No kannattaisikohan kenties keskustella miehen kanssa asiasta, että olisi kivaa jos hän sinullekin kiitokset lausuisi?
Onko tosiaan nykyaika tätä, ettei kumppania voi kiittää tai edes sanoa siitä, et "hei, tulisi kiva fiilis jos kiittäisit edes joskus."????? Mä en vaan ymmärrä näitä muka aikuisia pariskuntia!!!
Tyypillinen mies, joka arvostaa vain omia (vähäisiä) tekojaan eikä huomaa lainkaan vaimon tekemiä kotitöitä. VIHAAN tuollaisia miehiä!