Miksi on niin vaikeaa pysyä normaalipainossa? Olen joko alipainoinen veren maku suussa treenaaja tai pullea sohvapottu

Psyyke kuntoon niin kroppa seuraa, kuulostaa siltä ettet koe itseäsi hyvän kohtelun arvoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Psyyke kuntoon niin kroppa seuraa, kuulostaa siltä ettet koe itseäsi hyvän kohtelun arvoiseksi.

Kiitos mutta en ole masentunut, vain mukavuuden haluinen ja laiska :D

Ap

Jos ensin olet elänyt tuollaisella kitukuurilla kovan treenin kera niin tottakai keho yrittää varastoida jemmaan ravintoa kun sitä vihdoin saa. Päivänselvä asia, koitapa löytää sopivampi malli syödä. Järkevästi mutta ei liikaa.

No miten olisi jotain tosta välistä? Syö yksi normaalikokoinen lautasellinen makkarakastiketta ja liiku kohtuudella. Sulla on varmaan jotain syömishäiriötyyppistä jos menee aina ääripäästä toiseen. Ehkä tarvitset apua siihen?

No elä syö kahta isoa lautasellista.

Rakastan ruokaa, kunnon pitsa on kuin  orgasmi! Kituuttetuani niin kauan nälässä saliaikoina olen ottanut kaiken irti siitä että saan taas syödä. Ei tarvitse enää  tutkia pakkauksia että paljonkas näissä on sokeria/hiilareita jne. 

Ap

Mä olin ennen ilman kitudieettejä 51/161. Näytin kauniilta ja sain paljon huomiota. Nyt 67/161 ja inhoan itseäni. Jotenkin laihduttaminen liian vaikeaa.

Vaihda kirjoitustyyliä. Psykoottisena et varmaan tajua aloitustesi olevan liian läpinäkyviä?

Vastasit tuohon oikeastaan itsekin aloituksessasi. Nuo kaksi esimerkkiä aktiivisuudestasi ovat ääripäitä ja ruumiinrakenne, kunto ja myös kehonpaino seuraa perässä. Säännöllinen urheiluharrastus josta oikeasti tykkää, päivittäinen arkiliikkuminen ja -aktiivisuus sekä perusterveellinen ei-äärimmilleen viety ruokavalio (johon mahtuu myös herkuttelua sillon tällön eikä aina tarvi vetää pelkkiä riisikakkuja) olisi se tie noiden kahden ääripään välille ja voisit vielä olla hyvässä kunnossa, varmasti paremmassa kuin 90% ihmisistä. Tuon lyhyen aloituksesi perusteella kun sun into treenaamiseen hiipui niin ei jäänyt mitään urheiluharrastusta jäljelle mutta ajattele asia niinpäin että hommaat jonkun harrastuksen josta tykkäät muutenkin niin se liikunta siinä tapahtuu kuin itsestään. Jollekin se on se salillakäynti, toiselle vaikka tanssi ja kolmannelle joku pallopeli - sun täytyy itse keksiä mikä se on sulle. Suurin osa ihmisistä lopettaa kesken painonpudotukset ja elämäntapamuutokset koska eivät oikeasti tykkää tehdä sitä vaan haluavat vaan kesäkuntoon tai vastaavaa ulkonäköön liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan ruokaa, kunnon pitsa on kuin  orgasmi! Kituuttetuani niin kauan nälässä saliaikoina olen ottanut kaiken irti siitä että saan taas syödä. Ei tarvitse enää  tutkia pakkauksia että paljonkas näissä on sokeria/hiilareita jne. 

Ap

Nuo voivat olla yhteydessä, siksi kitudieetit ei kannattakaan.

Mulla ruokahalu normalisoituu jostain syystä, kun jätän kokonaan pois sokerin.

Vierailija kirjoitti:

Psyyke kuntoon niin kroppa seuraa, kuulostaa siltä ettet koe itseäsi hyvän kohtelun arvoiseksi.

Ei nämä psyyke-ongelmat kaikkia lihavia koske ollenkaan. Varmaan, jos ihminen painaa >=200 kg, silläkin puolella on ongelmia, mutta paljon on lievemmin lihavia, joilla ei ole mitään ihmeempiä ongelmia psyykessä tai itsearvostuksessa tai missään. Eri ihmisillä eri syitä miksi on lihonut, esim. nautinnonhalu ruoasta, stressi ja kiire ja ruuhkavuodet yms. Itsekin olen parissakymmenessä vuodessa lihonut lähes 20 kg, mutta ei mulla mitään psyykenongelmia ole, enkä edes mätä herkkuja sohvalla kaksin käsin. Olenpa vaan aina syönty vähän yli kulutuksen, niin että hitaasti on paino noussut. Se ei istumatyöläisellä pienikokoisella naisella vaadi mitään kauheaa herkkujen mätäntää todellakaan.

Kohtuus on taitolaji. Ja pään sisällä täytyy kyllä töitä, ettei ajattele joko-tai -tyylisesti. Olitko onnellinen, kun kävit joka päivä salilla? Oletko onnellinen nyt makkarakastikkeineen? Vai olisitko onnellinen, jos päättäisit kuntoilla kohtuudella ihan oman terveytesi vuoksi, esim 3 krt viikossa salilla, vähän reippailua ulkona ja söisit järkevän määrän makkarakastiketta? Ainoastaan sinä tiedät vastauksen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psyyke kuntoon niin kroppa seuraa, kuulostaa siltä ettet koe itseäsi hyvän kohtelun arvoiseksi.

Kiitos mutta en ole masentunut, vain mukavuuden haluinen ja laiska :D

Ap

Koko keskustelu on siis turha. Anna plösähtää äläkä ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ruokahalu normalisoituu jostain syystä, kun jätän kokonaan pois sokerin.

Koska jää sokeripiikit pois ja niiden tuoma lisääntynyt ruokahalu, kun hiilarit putoaa nopeasti alas.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan ruokaa, kunnon pitsa on kuin  orgasmi! Kituuttetuani niin kauan nälässä saliaikoina olen ottanut kaiken irti siitä että saan taas syödä. Ei tarvitse enää  tutkia pakkauksia että paljonkas näissä on sokeria/hiilareita jne. 

Ap

No sitä pizzaakin voi syödä vaikka laihduttaisi/pysyisi normaalipainossa. Sulla on selkeästi vaikeuksia nähdä sitä keskitietä älyttömän mättämisen ja riisikakkujen ja rahkan välillä. En minä laihduttaessani tutkinut mitään sokereita tai hiilareita, söin vaan kohtuullisia annoksia ja viikkoon mahtui esim. yksi kunnon pizza.

Tuollainen jatkuva täysillä vetäminen ei ole mitenkään harvinainen luonteenpiirre. Tunnistan itsessäni jossain määrin samoja piirteitä. Kun treenataan, treenataan täysillä ja sama pätee, syömiseen, dokaamiseen, työhön jne. Elämään ei mahdu, kuin yksi asia kerrallaan ja se vedetään yli, kunnes siihen kyllästytään ja siirrytään seuraavaan asiaan, joka vedetään yli.

Jos esimerkiksi treenaaminen uhkaa mennä yli, kannattaa tehdä tai teettää itselleen treeniohjelma, joka ottaa huomioon myös riittävän levon ja kehonhuollon. Jos ohjelmassa lukee palautumispäivä, on paljon helpompi pysyä poissa treenaamasta, koska se on suunniteltu maksimoimaan suorituskykyä.