Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttava naapuri!
31.07.2014 |
Asumme omakotialueella ja meidän pihallamme on trampoliini. Naapurin poika (7 vuotta) tulee joka päivä luvatta hyppimään siinä. Kun olen ohjannut häntä ja sanonut kauniisti, että hän ei voi tulla luvatta meidän puolellemme pomppimaan, hän ei ymmärrä ollenkaan, miksei. Nyt hänen vanhempansa ovat niin loukkaantuneita meille, koska heidän poikansa ei saa hyppiä meillä, että ovat lakanneet tervehtimästä.
Eikö lapsille enää opeteta mitään rajoja? Meidän lapsemme ei ole koskaan saanut mennä toisten puolelle lupaa kysymättä. Tämä naapurin poika hakee meidän puolelta leikkikaluja ja vie omalle puolelleen ja välillä hän leikkii meidän leikkimökissä kaikessa rauhassa, kun me tulemme kotiin mökiltä. Lapsi on ihan kiva, mutta minua raivostuttaa, että he eivät kunnioita meidän omaisuuttamme pätkääkään ja nyt käyttäytyvät ikäänkuin me olisimme ihan kauheita, kun kiellämme heidän poikaansa tulemasta pihallemme.
Ja mainittakoon, että lapsemme eivät ole keskenään kavereita, sillä heillä on niin iso ikäero.
Miten itse toimisitte, jos olisitte minä? Onko teidän mielestänne ihan normaalia, että lapsenne lähtevät naapureiden omakotitonteille leikkimään toisten tavaroilla, kun nämä eivät ole kotona?
Kommentit (145)
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 05:09"]
Kun toistelet sanaa "puoli, puolelle" tulee mieleen, että olet näitä ihmisiä, jotka asuvat paritalossa mutta eivät ymmärrä sitä vaan sanovat asuvansa omakotitalossa. Näitä on yllättävän paljon. Sitä, että miten omaa asumismuotoa ei tiedetä, en ymmärrä.
[/quote]??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa tuo naapureiden kunnioittaminen on hakusessa usein, kun vanhemmat eivät tiedä missä muksut ovat. Meidän trampalla ja raksalla teinit kävivät juhlimassa iltaisin. Keräilin roskat ja pullot kiltisti pois aamuisin. Kuuntelin rajanaapureiden napinat rellestävistä teineistä meidän tontilla. Ja vastailin soittoihin puolenyön aikaan, kun taas teidän raksalla teinit rellestävät. Usean kerran ajoin tuon n. 5 kilsaa aamuyöllä häätämään juhlijoita. Rikottu tramppa (joka hankittiin lasten vuoksi pihalle, että heillä olisi tekemistä meidän rakentaessa), ikkunat rikottiin ennen asentamista ja graffitteja töherreltiin seiniin. Lukitusta työmaakopista vietiin kaikki työkalut, jotka löytyivät läheisestä metsiköstä hajotettuina. Nuotion jämät siivosin usein vastavaletuilta lattioilta. Poliisit kutsuttiin muutamia kertoja, mutta turhaahan se oli. Talo valmistui viiveellä, mutta pistettiin myyntiin heti. En olisi pienten lasten kanssa jaksanut asua unelmieni talossa, johon oli pesiytynyt teiniporukka pitäämään kokoontumisiaan. Piha jäi laittamatta, varmasti sekin olisi tuhottu yöaikaan huvikseen. Eivät nuoret naapureiden mukaan olleet tuttuja/samasta kaupunginosasta. Muutettiin kauas, jossa olemme saaneet asua rauhassa. Talon uudet omistajat ovat olleet tyytyväisiä taloon ja ympäristöön. Jospa olisin edes yhdenkin noista hauskanpitäjistä saanut kiinni...
Meillä oli trampan kanssa sama ongelma, naapurin lapset kävivät pomppimassa kun emme olleet kotona. Mutimme pois ja ongelma poistui. Enne muuttoa olin suunnittelemassa turvaverkkoon munalukkoa ja olisinkin tämän toteuttanut. Ei olllut mukavaa kun silloin lähes parin sadan euron verkko olisi jännästi reikiintynyt poissaolomme aikana...toinen naapuri näki nämä pikku kriminaalin alut pihassamme useammankin kerrran hommailemassa.
Onko ap:n tilanne mennyt mihinkään suuntaan? Tuleeko naapurien lapsi edelleen itsepintaisesti kutsumatta pihaan/taloon?
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 06:03"]
Kaipa tuo naapureiden kunnioittaminen on hakusessa usein, kun vanhemmat eivät tiedä missä muksut ovat. Meidän trampalla ja raksalla teinit kävivät juhlimassa iltaisin. Keräilin roskat ja pullot kiltisti pois aamuisin. Kuuntelin rajanaapureiden napinat rellestävistä teineistä meidän tontilla. Ja vastailin soittoihin puolenyön aikaan, kun taas teidän raksalla teinit rellestävät. Usean kerran ajoin tuon n. 5 kilsaa aamuyöllä häätämään juhlijoita. Rikottu tramppa (joka hankittiin lasten vuoksi pihalle, että heillä olisi tekemistä meidän rakentaessa), ikkunat rikottiin ennen asentamista ja graffitteja töherreltiin seiniin. Lukitusta työmaakopista vietiin kaikki työkalut, jotka löytyivät läheisestä metsiköstä hajotettuina. Nuotion jämät siivosin usein vastavaletuilta lattioilta. Poliisit kutsuttiin muutamia kertoja, mutta turhaahan se oli. Talo valmistui viiveellä, mutta pistettiin myyntiin heti. En olisi pienten lasten kanssa jaksanut asua unelmieni talossa, johon oli pesiytynyt teiniporukka pitäämään kokoontumisiaan. Piha jäi laittamatta, varmasti sekin olisi tuhottu yöaikaan huvikseen. Eivät nuoret naapureiden mukaan olleet tuttuja/samasta kaupunginosasta. Muutettiin kauas, jossa olemme saaneet asua rauhassa. Talon uudet omistajat ovat olleet tyytyväisiä taloon ja ympäristöön. Jospa olisin edes yhdenkin noista hauskanpitäjistä saanut kiinni...
[/quote]
Järkyttävä stoori. Olisiko tässäkin pitänyt vain lausahtaa: "Nuoret ovat nuoria, ei kai maailma yhteen nuotioon kaadu?" tai "Pojat ovat poikia. Kaikkihan me joskus ollaan jotakin tehty..." Voi, kun toivon, että vanhemmat asettaisivat lapsilleen normaalit rajat, eivätkä piileskelisi omaa vastuutaan.
En itsekään kirjoittajan tavoin olisi voinut asua tuollaisen kokeneella talolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 07:22"]
Onko ap:n tilanne mennyt mihinkään suuntaan? Tuleeko naapurien lapsi edelleen itsepintaisesti kutsumatta pihaan/taloon?
[/quote]
Tilanne eteni nyt niin, että me lähdimme mökille ja jätimme leikkimökin lukkoon ja nippusiteen trampalle. Riistakameraa ei ole asennettu, joten en tiedä, millainen ilme pennulla on, kun huomaa, ettei saa tramppaa auki. Toisaalta, hän on fiksu ja kekseliäs lapsi, joten voipi olla että hakee puutarhasakset ja avaa näppärästi nipparin. Tämä jää nyt nähtäväksi ensi viikolla, kun menemme takaisin kotiin.
ap
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 15:46"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 15:35"]Mä muistan ku mä olin pieni, ja aina ku oltiin pois kotoa tai sisällä niin meidän naapurissa oli kosseja, 5-6.lk poikia. Ne aina tunkeutu meidän pihalle ilman lupaa ja kerran käytiin naapureille valittaan ja kertoon kaikki mitä ne oli tehny niin naapurit ei välittänyt mitään ja sama jatku monta vuotta. Kerran ne oli pelaamassa meidän pihalla jalkkista ja ku tultiin kotiin niin äkkiä pakeni omalle pihalle. Aina talvella ne heitteli lumipalloja meidän talon seinään ja äiti kävi kerran huutaan niille kosseille niin juoksi piiloon. Yhesti ne kävi hyppiin meidän trampalla ja Yks juoksi kerran kuistille ja stalkkas sieltä ikkunasta ku oltiin ruokapöydässä syömässä. Kerran ne heitteli meidän pihalle kaikkia esineitä ja ku kävin heittään ne esineet takas niiden pihalle niin ne alko pommittaan mua kivillä ja marjoilla. Mulle tuli tuon jälkeen otsaan kuhmu. Olin yhtenä talvena pikkuveljeni kanssa ulkona ja oltiin ihan pieniä, niin ne kossit tuli pommittaan meitä lumipalloilla ja osui suoraan kasvoihin meitä ne lumipallot. Mentiin sisälle ihan hätäisinä. Pihalle seuras joskus ku tulin eskarista kotiin ja pelotteli ja vaikka mitä ja tuota samaa helvettiä kesti monta vuotta. Sitten vihdoinkin ne aikuistu ja muutti pois pesästä ja Se häirintä loppu. Pitkää kotirauhan häirintää jouduttiin sietään ja oli vaikea uskaltaa mennä edes omalle kotipihalle. Onko kellään kokemusta?
[/quote]
Tämä on surullista luettavaa. Pienessä mittakaavassa meillä on vähän samanlaista henkistä kärsimystä omalla lapsellamme asian takia. Hän tulee sanomaan mulle, että "äiti, x on taas trampalla. Menetkö sanomaan, että lähtee pois?" eikä tohdi itse mennä pihalle, kun häirikkö on siellä.
Myös uskomattomalla tavalla tämä 7-vuotias sai yhtenä päivänä häädettyä poikani ja tämän ystävät sisälle, kun olivat pelaamassa sählyä pihallamme. Tämä 7-vuotias tuli aidanrakoon (pysyi omalla puolellaan silloin, ihme kyllä) huutelemaan kirosanoja ja häiritsemään niin paljon, että poikani kavereineen kyllästyivät siihen häirintään ja tulivat sisälle.
Luulen, että tämä naapurin 7-vuotias on tylsistynyt omalla pihallaan, jossa ei ole mitään virikkeitä eikä kukaan aikuisista jaksa olla hänen kanssaan siellä eikä hänellä myöskään ole kavereita. Hänellä oli yksi kaveri aiemmin naapurustossa, mutta jostakin syystä ei ole enää. Tämä aiempi kaveri perheineen on nyt muuttamassa pois. Mietin tosissani, onko kyse siitä, että haluavat eroon tästä "takiaisperheestä", joka jossakin vaiheessa ripustautui heihin ja nyt eivät ole enää missään tekemisissä. Siksi siis ehkä ovat muuttamassa pois ja haluavat, että poikansa menevät eri luokille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhuu!! Mikä on taistelutilanne??
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 20:24"]
Tämä taas vahvisti mielipidettäni siitä, että en halua omakotitaloa paikkaan, jossa on naapurit ihan vieressä. Mutta tsemppiä AP:lle!
Meillä on rivarissa (asutaan vielä vuokralla) vähän sana ongelma, mutta kyse on naapurin koirasta joka saa vaeltaa vapaana meidänkin pihalla, tulla takaovesta sisälle ja tehdä tarpeensa meidän nurmikolle. Naapureille on sanottu, mutta kuulemma koira tarvitsee vapautta. Ihana koira onkin, mutta ei ole kiva siivota vieraan koiran kakkoja tai maksaa vuokranantajalle kun naapurin koira naarmuttaa parketit kynsillään.
[/quote] Lihapulliin myrkkyä. Loppuu vapaana juokseminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kaikki
Hämmästyttävän moni on tätä seuraillut. Menen huomenna kotiin. Raportoin sitten :) Nyt on ainakin pää nollattu ja lomailtu hienossa säässä.
Mutta palaan siis loppuviikon aikana kertomaan, onko nippuside paikoillaan vielä.
ap
Mä laittaisin trampan suojaverkon vetsareihin lukon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 01:57"]
Niin, ei ole myöskään lapsen vika, jos vanhemmat ei opeta tapoja. Omena ei ole apn tapauksessa tainnuttaa kauas puusta pudota, eli näissä tapauksissa kyllä joutuu itse tekemään töitä asialle. Ota lapsi oikeasti puhutteluun? Istutte rauhassa alas ja keskustelette, 7-vuotias pystyy jo siihen. Voipi olla että kunnioitus kasvaa, paremmin kuin huutamisella, se taitaa nykylapsia vain provosoida.
[/quote]
Ap tässä vielä. Tietysti olen selittänyt lapselle asian. Se pointti olikin, että vaikka lapsi on ihan älykäs, hän ei kuitenkaan usko puhetta. No, asia ratkesi nyt toistaiseksi nippusiteillä ja se on hyvä. Tosin eilen, kun tulin kaupasta, hän oli käynyt viskomassa lapseni leluja ympäri pihaa. Nyt siis vaan kaikki lelut leikkimökkiin ja ovi lukkoon. Mutta raskas tapaus tuo naapurin penska.
Kaikkea hyvää vastaajille ja kiitos kommenteistanne. Ne auttoivat raivoni laannuttamisessa :)
ap
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 14:06"]
Jos muu ei auta, rakentakaa tarpeeksi korkea aita tontin ympäri tai purkakaa tramppa. Tai hankkikaa vahtiakoira
[/quote]
Tai aina voi antaa sen lapsen sillä hyppiä. Ei se maailma voi siihen kaatua, että joku hyppii teidän trampoliinillä.
[/quote]
Ja mihin sitten vedetään ne rajat? Lapsi kävelee myös meille sisälle omia aikojaan, jos ovi on auki. Ottaa karkit kulhosta suuhunsa ja istuu meidän sohvalle. Ei se "maailma siihen kaadu", mutta mikä on sitten seuraava askel? Että hän menee meidän lompakolle ja ottaa sieltä rahaa? Siihenkään ei "maailma kaadu". Voihan hän sitten vaikka ottaa meidän avaimet ja alkaa asumaan täällä samantien! Taidat olla meidän naapuri, koska noita samoja sanoja hekin käyttivät. Että ei maailma kai siihen kaadu, ja että ei se trampoliini siitä kulu, ja että lapset nyt ovat tuollaisia... Tietysti voisimme mekin toisaalta mennä heidän pihalleen ja käyttää heidän Webergrilliään, joka on paljon parempi kuin meidän oma. Heillä on mukavampi puutarhakalustekin, joten ehkä aletaan käyttää heidän pihaansa meidän olohuoneena. Eihän se maailma siihen kaadu...
ap
[/quote]
Kyllä te teette asiat vaikeeks, mä menisin alasti grillaamaan sinne naapurinpihalle. Hakkaisin ikkunaan et tuas ämmä sitä kaljaa ku makkara janottaa, perkele.
Vai ollaanko omien rajojen sisällä?
Kiellä poikaa niin kauan kunnes menee perille. Vanhemmista ei tarvitse välittää. Heidät jo tunnet. Olet ihan oikeassa ja oikeutettu.
Meillä oli pienen rivariyhtiön osalta sama ongelma eli naapuritalojen lapset tulivat hyppimään taloyhtiön pihaan meidän trampalle ilman, että mukana oli lapsia meidän taloyhtiöstä. Kun muu ei enää auttanut, kävimme sanomassa asiallisesti ko. lasten vanhemmille ja laitoimme vielä laputkin, että trampalle ei saa tulla. Siinä voi nimittäin käydä niin, että jos taloyhtiö ei valvo trampoliinia niin se on korvausvelvollinen jos jollekulle ulkopuoliselle sattuu jotakin.
Meillä oli samanlaiset naapurit kun olin nuorempi. Yksi naapurin lapsista oli samanikäinen kuin nuorin veljeni, joten hän ja pikkusiskonsa kävivät aika ahkerasti meillä leikkimässä. Heitä ei häirinnyt yhtään jos me ei oltu kotona.
Äitini kävi välillä palauttamassa muksut omalle pihalleen, ei vaikutusta.Puhui naapureille, ei vaikutusta.
Kerrankin kun tulime kotiin tämä tyttö itki terassillamme, oli ehkä viiden silloin. Oli käynyt räplämäässä onkivapojamme ja oli saanut koukun käteen (tai jalkaan, en nyt enä muista mutta eipä sillä ole merkitystä).
Äiti irrotti koukun ja vei itkevän tytön kotiinsa taas ja puhui jälleen kerran naapureille.
Ei vaikutusta......
Heidän pihalle ei kyllä saanut mennä ikinä leikkimään, hiekkalaatikon kansikin oli aina laatikon päällä.
Kiellä kunnes uskoo...
Mutta en jaksa käsittää tätä nykyajan suppeutta, että jokainen kiukuttelee yskinään omassa pienessä piiriissään ja se ulottuu jo lapsiikin.
Kun toistelet sanaa "puoli, puolelle" tulee mieleen, että olet näitä ihmisiä, jotka asuvat paritalossa mutta eivät ymmärrä sitä vaan sanovat asuvansa omakotitalossa. Näitä on yllättävän paljon. Sitä, että miten omaa asumismuotoa ei tiedetä, en ymmärrä.