Osaavatko naiset luonnostaan hoitaa lapsia? Vaikka olisi lapseton täti, niin osaa silti hoitaa lapsia?

Ei todellakaan. Se pitää opetella.Ja kaikki ei osaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Noup. Mä ainakin sain ihan alusta pitäen opetella, ei mulla tullut lastenhoitao mitenkään selkärangasta.

Sama. Mies oli meillä paljon enemmän sinut vauvanhoidossa heti, vaikka molemmat kokemattomia. Mua seurattiin sairaalassa paitsi kohonneen kuumeen, myös sen takia ettei hoito lähtenyt sujumaan, viikon verran ennen kuin pääsin kotiin. Ei sanottu, mutta koin sen niin, varmaan mietittiin lasuakin. 

No kyllä minä mielestäni osaan hoitaa siskoni lapsia vaikkei minulla omia lapsia olekaan. Vietän lasten kanssa paljon aikaa ja he myös ovat aina innoissaan kun näkevät minut. He myös tottelevat minua parhaiten koko perheestä. Omia lapsia en aio hankkia

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa.

Mun lapsilla on kolme lapsetonta tätiä, eikä yksikään heistä osaa hoitaa lapsia tai tajua näistä mitään.

Joo sama asia ystävä piirisäni.Luulevat lapsi on nukke,joka nostetaan hyllylle kun väsyvät!Mutta vuokra  kerrostalojen pihat,Helsingin kaupungin -Itä.Eläkeläis -mummot,joilla ollut lapsia :Ovat unohtaneet,mitä on olla lapsi.Huutavat raivoavat lapsille,koululaisille ja teineille! Valitavat kaikesta,jos lapsi,lapset,nuoret  edes uskaltavat olla pihalla!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luonto on järjestänyt asian, että lapsen synnyttyä homma vaan sujuu.

Minun kohdalla luonto teki virheen, kaikki piti ihan opettelemalla opetella.

Kuka tahansa osaa hoitaa lasta. 

Ei osaa. Minulla ei ole hoivaviettiä eikä ollut mitään hajua muksuista kun ensimmäinen syntyi. Mies opetti lastenhoidon minulle, koska oli tottunut hoitamaan nuorempaa sisartaan.

En, enkä usko hoivaviettiinkään, vaan yhteiskunnan asettamaan paineeseen. Jos esimerkiksi lapsettoman ja niistä mitään tietämättömän pariskunnan miehen sisko lykkää lapset heille ja sanoo tulevansa parin päivän päästä takaisin. Tulee naiselle semmoinen tunne, että hänen odotetaan hoitavan lapset, että jos lapset ovat likaisia ja kipeitä, niin häntä syytetään, eikä miestä. Siksi nainen kokee velvollisuudeksi hoitaa lapsia, vaikka olisivatkin miehen siskon lapsia.

Samoin naisilla tuntuu olevan enemmän järkeä päässä ja he pitävät silmällä paikalla olevia eläimiä, lapsia, juopuneita, kipeitä jne, sen sijaan, että antaisivat tehdä hölmöyksiä. Miehillä on jotenkin itsekkäämpi asenne tässä ja voivat vaan heittää vapaalle, vaikka joukossa olisi huollettavia. Tämä tosin subjektiivinen kokemus ja voi osin liittyä samaan yhteiskunnan asettamaan paineeseen.

Tyttölapset ovat myös useimmin äidin kanssa hoitamassa kotia ja vauvaa, kun pojat ovat isän kanssa autotallissa korjaamassa, näin kärjistetysti. Eli lapsuudesta jo voi tulla oppeja ja kokemusta, vaikka ei yksin lapsia ole hoitanutkaan.

Naiset myös useammin hoitavat lapsia, ainakin vauvoja jo imetyksen vuoksi, joten lapsettomat naiset altistuvat useammin lastenhoidon käytäntöihin. Ja minun ystävät usein puhuvat lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan, vaikka muustakin puhutaan, kun minulla ei ole lapsia. En tiedä millä tasolla miehet puhuvat näistä jutuista yleensä, mutta minun käsityksen mukaan enemmän hauska sattumus -kertomuksilla, kuin käytännön kasvatuksen tasolla, mutta minulla ei ole lapsia, niin tuskin minun kanssa puhuisivatkaan.

Ja näistä syistä monille naisille kertyy usein jonkun verran kokemusta lastenhoidosta, tahattomastikin, toisin kuin miehille. Niin voi näyttää siltä, että naisilla olisi joku valmis lastenhoitotaito.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihminen osaa luonnostaan huolehtia jälkikasvustaan (ja muistakin lapsista) niin kuin muutkin eläimet. Eri asia on sitten onko niin itsekäs tai muuten maailman menon sekoittama, ettei sitä tee.

Kaikkein itsekkäimmät tekevät lapsia. Lapsen varjolla pääsee etuoikeutetuksi ja on aina lapsettomia parempi. Kun lasta tehdään niin jokainen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan ensimmäisenä niin että tarvitsee jonkun oman hoivattavan. Epäitsekäs ei tarvitse hoivattavia ja pönkitä egoaan niiden turvin. 

Mitä itsekästä siinä on jos ei ole hoivaviettiä eikä kiinnosta hoivaaminen vaan ihan joku muu juttu elämässä kiinnostaa jättäytyen lapsettomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luonto on järjestänyt asian, että lapsen synnyttyä homma vaan sujuu.

Eihän se muiltakaan eläimiltä oikein tahdo sujua. Luontodokumenteissahan nykyisin oikein korostetaan sitä, minkälaisia asioita emon pitää oppia että pystyy pitämään poikaset hengissä. Moni eläin on aika kuutamolla siinä ja ensimmäiset jälkeläiset menettävät siinä haahuilussa erittäin luultavasti henkensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihminen osaa luonnostaan huolehtia jälkikasvustaan (ja muistakin lapsista) niin kuin muutkin eläimet. Eri asia on sitten onko niin itsekäs tai muuten maailman menon sekoittama, ettei sitä tee.

Kaikkein itsekkäimmät tekevät lapsia. Lapsen varjolla pääsee etuoikeutetuksi ja on aina lapsettomia parempi. Kun lasta tehdään niin jokainen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan ensimmäisenä niin että tarvitsee jonkun oman hoivattavan. Epäitsekäs ei tarvitse hoivattavia ja pönkitä egoaan niiden turvin. 

Mitä itsekästä siinä on jos ei ole hoivaviettiä eikä kiinnosta hoivaaminen vaan ihan joku muu juttu elämässä kiinnostaa jättäytyen lapsettomaksi. 

Teoriassa näin mutta käytännössä kyllä velan laulu vauvapalstalla on semmoista mölinää että ei siinä oikein muuta sanaa tule mieleen kuin itsekkyys. Ymmärrettävää jos puhutaan nuorista ja ahdistuneista ihmisistä, mutta ei se heiltäkään hyvää käytöstä ole. Jokainen voi halutessaan käyttäytyä kunnioittavasti. 

Minä en ainakaan osaa enkä totta puhuen ole kiinnostunut opettelemaankaan. En ole edes pitänyt koskaan vauvaa sylissä, vaikka olen jo nelikymppinen.

Mulla ei ole minkäänlaisia äidillisiä vaistoja.

Olen yrittänyt opetella lapsista huolehtimista sukulaislapsien ja kaverien lapsien kanssa.

Noup.

Ei vaan nappaa.

Olen vela, en tiedä enkä haluakaan tietää lasten hoidosta mitään. Mitään vaistoa ei ainakaan minulla ole. Jostain syystä lapset silti tykkäävät seurassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihminen osaa luonnostaan huolehtia jälkikasvustaan (ja muistakin lapsista) niin kuin muutkin eläimet. Eri asia on sitten onko niin itsekäs tai muuten maailman menon sekoittama, ettei sitä tee.

Kaikkein itsekkäimmät tekevät lapsia. Lapsen varjolla pääsee etuoikeutetuksi ja on aina lapsettomia parempi. Kun lasta tehdään niin jokainen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan ensimmäisenä niin että tarvitsee jonkun oman hoivattavan. Epäitsekäs ei tarvitse hoivattavia ja pönkitä egoaan niiden turvin. 

Mitä itsekästä siinä on jos ei ole hoivaviettiä eikä kiinnosta hoivaaminen vaan ihan joku muu juttu elämässä kiinnostaa jättäytyen lapsettomaksi. 

Jos olisin itsekäs, en olisi hankkinut lasta vaan nukkuisin yöt ilman yöheräilyjä, voisin tulla ja mennä miten huvittaa, käyttää tienaamani rahani itseeni, nauttia vapaudesta ja huolettomuudesta sekä siististä kodista ja syödä pizzaa aamupalalla. Jotenkin itsekkyys tuntuu niin kaukaiselta sanalta tässä pikkulapsiarjessa, koska pystyisikin joskus olla itsekäs. :D

Halusin elämän jatkuvan, jättää jotain jälkeeni, nähdä ja kokea äitiyden. Ehkä se on itsekästä, mutta lapsen syntymän jälkeen uhraat elämäsi kyllä kaikelle muulle kuin itsellesi ainakin seuraavaksi 10 vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihminen osaa luonnostaan huolehtia jälkikasvustaan (ja muistakin lapsista) niin kuin muutkin eläimet. Eri asia on sitten onko niin itsekäs tai muuten maailman menon sekoittama, ettei sitä tee.

Kaikkein itsekkäimmät tekevät lapsia. Lapsen varjolla pääsee etuoikeutetuksi ja on aina lapsettomia parempi. Kun lasta tehdään niin jokainen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan ensimmäisenä niin että tarvitsee jonkun oman hoivattavan. Epäitsekäs ei tarvitse hoivattavia ja pönkitä egoaan niiden turvin. 

Mitä itsekästä siinä on jos ei ole hoivaviettiä eikä kiinnosta hoivaaminen vaan ihan joku muu juttu elämässä kiinnostaa jättäytyen lapsettomaksi. 

Jos olisin itsekäs, en olisi hankkinut lasta vaan nukkuisin yöt ilman yöheräilyjä, voisin tulla ja mennä miten huvittaa, käyttää tienaamani rahani itseeni, nauttia vapaudesta ja huolettomuudesta sekä siististä kodista ja syödä pizzaa aamupalalla. Jotenkin itsekkyys tuntuu niin kaukaiselta sanalta tässä pikkulapsiarjessa, koska pystyisikin joskus olla itsekäs. :D

Halusin elämän jatkuvan, jättää jotain jälkeeni, nähdä ja kokea äitiyden. Ehkä se on itsekästä, mutta lapsen syntymän jälkeen uhraat elämäsi kyllä kaikelle muulle kuin itsellesi ainakin seuraavaksi 10 vuodeksi.

Ja en ymmärrä missä piireissä liikutte, jos lapsen saaminen nostattaa egoa. En edes ymmärrä miten.

Miä olen tuollainen lapseton, naimaton täti, ja kyllä minulla on kokemuksen myötä (olen viettäyt paljon aikaa lapsiperheiden kanssa) kohtuullinen teoreettinen käsitys siitä, miten pienenkin lapsen kanssa toimitaan silloin kun  se halutaan pitää hengissä ja tyytyväisenä. Olen sitä valmis kuitenkin tekemään vain, jos olen ehdottomasti viimeinen mahdollisuus.

Minusta on kuitenkin kiva hengailla yli viisivuotiaiden kanssa, jotka yleensä hallitsevat selkeän kommunikoinnin eivätkä tee kovin usein ihan mitä vain mieleen juolahtaa (ajatus kaksivuotiaan vahtimisesta täyttää minut kauhulla, jalat toimivat erinomaisesti, mutta aivoista ei voi aina sanoa samaa). Sitä paitsi sen ikäisten ajatukset ovat kiiostavia, ja jutut hauskoja. Olin pari viikkoa sitten teinien vahtina, ja vanhempansa sanoivat että niillä oli ollut hauskaa, mutta toisaalta annan niiden elää kuin pellossa (=olla puhelimella), ja opetan laittamaan epäterveellistä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että ihminen osaa luonnostaan huolehtia jälkikasvustaan (ja muistakin lapsista) niin kuin muutkin eläimet. Eri asia on sitten onko niin itsekäs tai muuten maailman menon sekoittama, ettei sitä tee.

Kaikkein itsekkäimmät tekevät lapsia. Lapsen varjolla pääsee etuoikeutetuksi ja on aina lapsettomia parempi. Kun lasta tehdään niin jokainen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan ensimmäisenä niin että tarvitsee jonkun oman hoivattavan. Epäitsekäs ei tarvitse hoivattavia ja pönkitä egoaan niiden turvin. 

Mitä itsekästä siinä on jos ei ole hoivaviettiä eikä kiinnosta hoivaaminen vaan ihan joku muu juttu elämässä kiinnostaa jättäytyen lapsettomaksi. 

Teoriassa näin mutta käytännössä kyllä velan laulu vauvapalstalla on semmoista mölinää että ei siinä oikein muuta sanaa tule mieleen kuin itsekkyys. Ymmärrettävää jos puhutaan nuorista ja ahdistuneista ihmisistä, mutta ei se heiltäkään hyvää käytöstä ole. Jokainen voi halutessaan käyttäytyä kunnioittavasti. 

Lapseton on ihminen eikä mikään vela joka on halventava nimitys. Ihan samaa sinne. Et taida edes tietää mitä itsekkyys tarkoittaa. 

Ei osaa. Mä oon lapseton täti ja osaan hoitaa, mutta se johtuu ihan vain siitä, että jouduin teininä hoitamaan pikkusisaruksiani,ei sukupuolestani.

Minusta ei voi esittää oletusta, että lapseton henkilö = ei osaa hoitaa lapsia.

Lapsettomalla voi olla asiaan liittyvää ammatillista osaamista, tai vaihtoehtoisesti hänellä voi olla lähipiirissä lapsia joiden kautta on harjaantunut. Persoonakin vaikuttaa.

Toki on niitäkin, jotka eivät osaa. Vanhempienkin keskuudessa tuntuu olevan niitä, jotka ovat ulapalla lastensa tarpeista.