Onko 35v mies liian myöhässä jos etsii parisuhteeseen lapsetonta naista, joka haluaa lapsia?

Jos miehellä on miljoonia rahaa, niin naisia on valittavana jonottain

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ikäerosta. Minusta kannattaisi etsiä sitä 0-5 v nuorempaa avoimin mielin. Jos tähtää 5-10 v nuorempiin, niin voi jäädä kokonaan ilman, ja lisääntyminen on kuitenkin huomattavasti todennäköisempää sen 35-v todellisen kumppanin kanssa kuin 25-v mielikuvituskumppanin kanssa. Hyvin harva on kiinnostunut yli 5 v itseä vanhemmista noin ylipäänsä, ja nekin jotka ovat eivät kiinnostu kenestä tahansa itseä vanhemmasta vaan niistä poikkeuksellisen komeista/hauskoista/varakkaista tyypeistä. Nyrkkisääntönä sanoisin, että jos olisit sellainen mies joka kiinnostaa huomattavasti nuorempia naisia, niin sinä tietäisit sen jo eikä sinun tarvitsisi kysellä pariutumisvinkkejä täällä.

Tämä.

Ja tuo on ihan totta, että jos oikeasti toivoo jonkun kohtaavansa niin kannattaisi laittaa realistinen ikärajaus. Ei kukaan yli kolmekymppinen nainen kiinnostu, jos mies hakee alkaen 25-vuotiasta tai jopa vielä nuorempaa. Saa siitä kiukutella niin paljon kuin haluaa, mutta ei kenelläkään ole velvollisuus olla se, johon tyydytään kun ei saada nuorempaa. Tai sitten kannattaa reilusti laittaa ikärajaksi vaikka 20-27, jos se on se mitä oikeasti on etsimässä.

Yksi ilmainen hyvä vinkki. Jos sulla on deittinetissä profiili, jossa kysytään minkä ikäistä seuraa etsit, ÄLÄ hyvä mies tuon ikäisenä laita siihen että alkaen 18v. Varma seuran karkoittaja! Ellet sitten halua maksaa seksistä.

Haluatko siis oman ikäisesi vaiko nuoremman naisen? 

Vierailija kirjoitti:

Ei se miehelle ole myöhäistä, saman ikäiselle naiselle valitettavasti usein on.

Olin itse yh-äiti kun tutustuin (lapsettomaan) mieheeni, hän on ollut mun lapselle enemmän isä kuin lapsen biologinen isä ikinä, siitä olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen. Mutta ymmärrän, ettei kaikki halua uusperhekuvioon, ja jos ei halua, sen taustalla usein on se, että itse tietää ettei pysty. Tää on valtavan epäsuosittu mielipide enkä siksi oikein irl kehtaa puhua aiheesta, mutta vaikka itse olin yh, en olisi ikinä ottanut miestä jolla lapsia ennestään. Syy ei ollut se, että mies olisi ollut silmissäni jotenkin huonompi, vaan se, että tunnen itseni niin hyvin että oman lapsen saatuani tiedän etten kykenisi olemaan tasapuolinen vanhempi toisen lapsille. Ihailen niitä jotka kykenee. Se että saman katon alla asuisi ihminen joka automaattisesti suosisi nii-lastaan, olisi hirveä taakka niille muille lapsille, ja minusta on vain hyvä, että ihminen kykenee tiedostamaan tämän asian itsessään ja välttämään siihen tilanteeseen joutumista. Koska, kuten yleensä, ne on ne lapset jotka kärsii eniten.

Samoja ajatuksia. Muutamia lapsellisia miehiä tapailin hetken aikaa, mutta heistä huokui epämääräinen katkeruus eikä heistä tullut sellaista vaikutelmaa, että yhteiselämästä olisi muotoutunut millään tasolla tasapainoista ja seesteistä. Ehkä minulla kävi huono tuuri, mutta aika nopeasti totesin, että ennemmin sinkkuilen siihen saakka, kun lapseni ovat aikuisia kuin deittailen lapsellisia miehiä. Itse sain lapseni parikymppisenä, joten olen myös törmännyt siihen, että monella ikäiselläni miehellä on päiväkoti-ikäiset lapset. En halua kasvattaa toisen ihmisen lapsia, varsinkin, kun monella miehellä tuntuu olevan tavoitteena saada vain joku nainen hoitamaan hänen lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihamielinen asenteesi on isompi haaste kuin ikäsi.

Miten niin? Itsellä on jo yksi lapsi, mutta kyllä vituttaa yli 30 vuotiaana lähteä toiselle kierrokselle tietäen, että suurimmalla osalla ikäisistäni miehistä on lapsia jonkun toisen kanssa. Oma lapsi on niin nuorena saatu ja kasvanut jo lähemmäs teini-ikää joten en jaksaisi alkaa kasvattamaan toisen lapsia enää. Haluaisin vain ns. Rusinat pullasta ja nauttia elämästä kumppanin kanssa ilman niitä lapsia. Tottakai lapseni on minulle tärkeä, mutta hän on isällään suurimman osan ajasta.

Jos Ap on säilynyt hyvin, niin hyvinkin mahdollista löytää nuorempi kumppani.

Tuossa aiemmin on selitetty mikä ero on mielipiteellä ja asenteella. Asenne oli tässä ongelma, ei mielipide.

Mun hakkaaja eksä sai tyttökaveriksi  yh-äidin ja teki sen kanssa oman lapsen. Ikäeroa on heillä 9-vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miehelle ole myöhäistä, saman ikäiselle naiselle valitettavasti usein on.

Olin itse yh-äiti kun tutustuin (lapsettomaan) mieheeni, hän on ollut mun lapselle enemmän isä kuin lapsen biologinen isä ikinä, siitä olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen. Mutta ymmärrän, ettei kaikki halua uusperhekuvioon, ja jos ei halua, sen taustalla usein on se, että itse tietää ettei pysty. Tää on valtavan epäsuosittu mielipide enkä siksi oikein irl kehtaa puhua aiheesta, mutta vaikka itse olin yh, en olisi ikinä ottanut miestä jolla lapsia ennestään. Syy ei ollut se, että mies olisi ollut silmissäni jotenkin huonompi, vaan se, että tunnen itseni niin hyvin että oman lapsen saatuani tiedän etten kykenisi olemaan tasapuolinen vanhempi toisen lapsille. Ihailen niitä jotka kykenee. Se että saman katon alla asuisi ihminen joka automaattisesti suosisi nii-lastaan, olisi hirveä taakka niille muille lapsille, ja minusta on vain hyvä, että ihminen kykenee tiedostamaan tämän asian itsessään ja välttämään siihen tilanteeseen joutumista. Koska, kuten yleensä, ne on ne lapset jotka kärsii eniten.

Samoja ajatuksia. Muutamia lapsellisia miehiä tapailin hetken aikaa, mutta heistä huokui epämääräinen katkeruus eikä heistä tullut sellaista vaikutelmaa, että yhteiselämästä olisi muotoutunut millään tasolla tasapainoista ja seesteistä. Ehkä minulla kävi huono tuuri, mutta aika nopeasti totesin, että ennemmin sinkkuilen siihen saakka, kun lapseni ovat aikuisia kuin deittailen lapsellisia miehiä. Itse sain lapseni parikymppisenä, joten olen myös törmännyt siihen, että monella ikäiselläni miehellä on päiväkoti-ikäiset lapset. En halua kasvattaa toisen ihmisen lapsia, varsinkin, kun monella miehellä tuntuu olevan tavoitteena saada vain joku nainen hoitamaan hänen lapsiaan. 

Minä nuorena idealistina seurustelin/asuin yli 10v vanhemman 4 lapsen leski-isän kanssa, ja se oli just sitä että minä hoidin ihan täysin kodin ja lapset, mies meni miten halusi. Onneksi kasvoi järki päähän viimeistään siinä vaiheessa kun olisin halunnut myös oman lapsen mutta mies ei suostunut kun "nuita on jo ihan tarpeeksi".

Enemmän jäi ikävä niitä lapsia kuin miestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on miljoonia rahaa, niin naisia on valittavana jonottain

Muistakaa se mies, että rahalla saa ja pitkälle pääsee!!!! ;) nimimerkki kokemusta on jopa sinne petipuuhiin saakka jos moneyta vaan löytyy. Ja aniset ovat silloin ihan suu aukikin!!!!! 

Nyt on kyllä ap:lla kovat kriteerit. Kuka tahansa kelpaa kunhan löytyy toimivia munasoluja joita ei ole vielä ehtinyt käyttämään muiden kanssa. Tosi hehkeän kuuloinen treffikumppani kyllä olet. Muista vaan ensitreffeillä muotoilla asia selvästi vaikka "eihän sulla ole vielä lapsia kun mä en halua elättää muiden kakaroita tai katella sun eksiä" että ei jää luonteesi epäselväksi treffattavalle osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miehelle ole myöhäistä, saman ikäiselle naiselle valitettavasti usein on.

Olin itse yh-äiti kun tutustuin (lapsettomaan) mieheeni, hän on ollut mun lapselle enemmän isä kuin lapsen biologinen isä ikinä, siitä olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen. Mutta ymmärrän, ettei kaikki halua uusperhekuvioon, ja jos ei halua, sen taustalla usein on se, että itse tietää ettei pysty. Tää on valtavan epäsuosittu mielipide enkä siksi oikein irl kehtaa puhua aiheesta, mutta vaikka itse olin yh, en olisi ikinä ottanut miestä jolla lapsia ennestään. Syy ei ollut se, että mies olisi ollut silmissäni jotenkin huonompi, vaan se, että tunnen itseni niin hyvin että oman lapsen saatuani tiedän etten kykenisi olemaan tasapuolinen vanhempi toisen lapsille. Ihailen niitä jotka kykenee. Se että saman katon alla asuisi ihminen joka automaattisesti suosisi nii-lastaan, olisi hirveä taakka niille muille lapsille, ja minusta on vain hyvä, että ihminen kykenee tiedostamaan tämän asian itsessään ja välttämään siihen tilanteeseen joutumista. Koska, kuten yleensä, ne on ne lapset jotka kärsii eniten.

Samoja ajatuksia. Muutamia lapsellisia miehiä tapailin hetken aikaa, mutta heistä huokui epämääräinen katkeruus eikä heistä tullut sellaista vaikutelmaa, että yhteiselämästä olisi muotoutunut millään tasolla tasapainoista ja seesteistä. Ehkä minulla kävi huono tuuri, mutta aika nopeasti totesin, että ennemmin sinkkuilen siihen saakka, kun lapseni ovat aikuisia kuin deittailen lapsellisia miehiä. Itse sain lapseni parikymppisenä, joten olen myös törmännyt siihen, että monella ikäiselläni miehellä on päiväkoti-ikäiset lapset. En halua kasvattaa toisen ihmisen lapsia, varsinkin, kun monella miehellä tuntuu olevan tavoitteena saada vain joku nainen hoitamaan hänen lapsiaan. 

Minä nuorena idealistina seurustelin/asuin yli 10v vanhemman 4 lapsen leski-isän kanssa, ja se oli just sitä että minä hoidin ihan täysin kodin ja lapset, mies meni miten halusi. Onneksi kasvoi järki päähän viimeistään siinä vaiheessa kun olisin halunnut myös oman lapsen mutta mies ei suostunut kun "nuita on jo ihan tarpeeksi".

Enemmän jäi ikävä niitä lapsia kuin miestä.

Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti sait kuitenkin toivomasi omat lapset. Olet varmasti ollut lapsille tärkeä. On ikävää, että lasten isän ei ole huomioinut miten touhunsa vaikuttaa teihin. Olin hetken aikaa yhdessä deittipalvelussa ja kiersin kaukaa tyypit, joiden profiileissa luki "haen arjen jakajaa" ja varsinkin, jos kuvissa mies oikein poseerasi lasten kanssa, mutta tekstissä luki "olen yrittäjä, opiskelija, matkatyöläinen. Harrastan aktiivisesti triathlonia, metsästystä, kalastusta, soitan bändissä, joka keikkailee ympäri Suomen" yms. Heräsi kysymys, että kuka ne lapset hoitaa...

Vierailija kirjoitti:

Yksi ilmainen hyvä vinkki. Jos sulla on deittinetissä profiili, jossa kysytään minkä ikäistä seuraa etsit, ÄLÄ hyvä mies tuon ikäisenä laita siihen että alkaen 18v. Varma seuran karkoittaja! Ellet sitten halua maksaa seksistä.

Hyi, joskus näki deitti-ilmoituksissa juurikin noita "18-40v" ikähaarukalla etsiviä. Hyvä että eivät vielä lisänneet että kelpaa myös rinkelit, donitsit, pumppubarbarat, kololliset puut, patjanraot, napinlävet jne jne jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se miehelle ole myöhäistä, saman ikäiselle naiselle valitettavasti usein on.

Olin itse yh-äiti kun tutustuin (lapsettomaan) mieheeni, hän on ollut mun lapselle enemmän isä kuin lapsen biologinen isä ikinä, siitä olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen. Mutta ymmärrän, ettei kaikki halua uusperhekuvioon, ja jos ei halua, sen taustalla usein on se, että itse tietää ettei pysty. Tää on valtavan epäsuosittu mielipide enkä siksi oikein irl kehtaa puhua aiheesta, mutta vaikka itse olin yh, en olisi ikinä ottanut miestä jolla lapsia ennestään. Syy ei ollut se, että mies olisi ollut silmissäni jotenkin huonompi, vaan se, että tunnen itseni niin hyvin että oman lapsen saatuani tiedän etten kykenisi olemaan tasapuolinen vanhempi toisen lapsille. Ihailen niitä jotka kykenee. Se että saman katon alla asuisi ihminen joka automaattisesti suosisi nii-lastaan, olisi hirveä taakka niille muille lapsille, ja minusta on vain hyvä, että ihminen kykenee tiedostamaan tämän asian itsessään ja välttämään siihen tilanteeseen joutumista. Koska, kuten yleensä, ne on ne lapset jotka kärsii eniten.

Samoja ajatuksia. Muutamia lapsellisia miehiä tapailin hetken aikaa, mutta heistä huokui epämääräinen katkeruus eikä heistä tullut sellaista vaikutelmaa, että yhteiselämästä olisi muotoutunut millään tasolla tasapainoista ja seesteistä. Ehkä minulla kävi huono tuuri, mutta aika nopeasti totesin, että ennemmin sinkkuilen siihen saakka, kun lapseni ovat aikuisia kuin deittailen lapsellisia miehiä. Itse sain lapseni parikymppisenä, joten olen myös törmännyt siihen, että monella ikäiselläni miehellä on päiväkoti-ikäiset lapset. En halua kasvattaa toisen ihmisen lapsia, varsinkin, kun monella miehellä tuntuu olevan tavoitteena saada vain joku nainen hoitamaan hänen lapsiaan. 

Minä nuorena idealistina seurustelin/asuin yli 10v vanhemman 4 lapsen leski-isän kanssa, ja se oli just sitä että minä hoidin ihan täysin kodin ja lapset, mies meni miten halusi. Onneksi kasvoi järki päähän viimeistään siinä vaiheessa kun olisin halunnut myös oman lapsen mutta mies ei suostunut kun "nuita on jo ihan tarpeeksi".

Enemmän jäi ikävä niitä lapsia kuin miestä.

Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti sait kuitenkin toivomasi omat lapset. Olet varmasti ollut lapsille tärkeä. On ikävää, että lasten isän ei ole huomioinut miten touhunsa vaikuttaa teihin. Olin hetken aikaa yhdessä deittipalvelussa ja kiersin kaukaa tyypit, joiden profiileissa luki "haen arjen jakajaa" ja varsinkin, jos kuvissa mies oikein poseerasi lasten kanssa, mutta tekstissä luki "olen yrittäjä, opiskelija, matkatyöläinen. Harrastan aktiivisesti triathlonia, metsästystä, kalastusta, soitan bändissä, joka keikkailee ympäri Suomen" yms. Heräsi kysymys, että kuka ne lapset hoitaa...

Oi, kiitos viestistäsi 💗 Kyllä mulla on omia lapsia nykyään ja olen naimisissa niiden isän kanssa, silti nuo eksän lapset ovat edelleen usein mielessä ja tulevat uniinkin. Edelleen muistan joka ilta iltarukouksessani heitä, ja toivon niin kovasti että ovat saaneet rakastavan äiti hahmon elämäänsä, koska kaipasivat sitä niin kovasti ja isä oli hyvin poissaoleva. Kaikki 4 oli alle 9v ja sanoivat mua äidiksi 😢 Olisin eron jälkeenkin halunnut pitää heihin yhteyttä, lähettää synttärilahjat, välillä ottaa mun luo, viedä leffaan tai johonkin mutta isä ei suostunut. En tiedä motiivia mutta valitettavasti tuli mieleen pelkkä kostonhalu, koska omia lapsiaan hän ei ainakaan siinä ajatellut.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle ei, naiselle kyllä.

Suurimmalle osalle miehistä se realistinen kumppanitarjonta koostuu kuitenkin niistä suunnilleen omanikäisistä jos niistäkään, ja todennäköisyydet isäksi tulemiseen romahtavat tästä syystä lähes samaa tahtia niiden omanikäisten naisten hedelmällisyyden kanssa.

Tosin 35 ei ole vielä naisellekaan toivottoman myöhäistä. Monet saa nykyaikana lapsia 35-40 iässä. Toki todennäköisyydet on parikymppisenä paremmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole myöhäistä. Poikani avioitui 35-vuotiaana 31-vuotiaan naisen kanssa ja saivat perheenlisäystä.

Tuumasta toimeen vaan!

Minun mieheni avioitui 35-vuotiaana 35-vuotiaan naisen kanssa ja sai kolme lasta.