Lue keskustelun säännöt.
Mistä ja millaisen miehen minä voisin sitten realistisesti löytää?
22.07.2021 |
Ikää 30v, lapsia kaksi (kouluikäisiä), opiskelen amk-tasolla ja käyn töissä (hoitoala). Ulkoisesti en mikään kedon kaunein kukkanen mutta en rumakaan, hoikka ja sporttinen. Luonne (liian) kiltti, pohdiskeleva, positiivinen, rauhallinen.
Lapset on puolet ajasta minulla. Treffeillä olen käynyt paljonkin mutta tuntuu ettei mikään juttu natsaa. Suurimmaksi osaksi kai kaatuu lapsiasiaan. Niin millaisia miehiä sit kannattaisi valita? Etten esim ahdistele vahingossa vauvapalstan herkkiä lapsettomia miehiä tuolla tinderissä… 🤭
Kommentit (91)
Moni nainen käyttää valttikorttinsa, nuoruutensa, pänttämiseen ja hanttihommiin, sekä turvallisessa mutta tylsässä suhteessa roikkumiseen. Se on tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oliko exäsi järjetön valinta, vai... olisiko itua ottaa hänet, jos on vapaa? Arvostiko hän sinua, tai sinä itseäsi hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli jo mies lapsista päätellen. Mihin sinä toista tarvitset? Juna meni jo.
”Sinulla oli jo mies”? Eiköhän 7 miljardin ihmismassasta hänellekin vielä romanttista rakkautta riitä vaikka yhtä on jo rakastettu. Ei ne ihmiset puhki kulu vaikka kerran rakastaakin. Onneksi maailmaan mahtuu paljon rakkautta.
Ei rakkaudesta ole puhuttu mitään. Ainoa mitä ollaan saatu selville on että hänen lettuansa on lypsetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli jo mies lapsista päätellen. Mihin sinä toista tarvitset? Juna meni jo.
”Sinulla oli jo mies”? Eiköhän 7 miljardin ihmismassasta hänellekin vielä romanttista rakkautta riitä vaikka yhtä on jo rakastettu. Ei ne ihmiset puhki kulu vaikka kerran rakastaakin. Onneksi maailmaan mahtuu paljon rakkautta.
Tuo viitannee siihen, että miksi on mies heitetty menemään ja nyt etsitään uutta. Suurinosa eroista tapahtuu naisten tekeminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet petite ja kinky niin voisin ryhtyä suhteeseen missä nähdään joka toinen viikko. Sitten kun lapset ovat paljon vanhempia voisi tavata useamminkin
M38, 2 lasta vuoroviikoin
Olen. Mutta mitäs sulla on tarjota? Muuta kuin aikaa joka toinen viikko (joka ei ole este itselleni). Ap
Yllättävän vaikeaa vastata tuollaiseen kysymykseen. Mitä minulla on tarjota muuta kun mahtavaa seuraa aluksi erittäin rajoitetusti ja sitten vuosien kuluessa sitä samaa enemmän ja enemmän? En tiedä. Mitä sä sen lisäksi kaipaat? Olen siis eronnut muutama vuosi sitten ja vasta viime aikoina alkanut ajatella etten ehkä kuitenkaan halua vanheta "yksin". Tuon petiten ja kinkyn lisäksi pitää kyllä olla paljon muutakin kuten älykäs, luotettava, rehellinen, sosiaalinen, avarakatseinen, lapsen kyky innostua asioista, hyvä yleistieto, uteliaisuus maailman menosta, hyvä keskustelija, hyvä ilmaisemaan omat tunteensa/huolensa vaikeistakin asioista, jne. Jos en sellaista naista löydä niin sitten se yksin vanheneminen on parempi vaihtoehto
Olen vähintäänkin fiksu ja kyvykäs ottamaan asioista selvää jos en jotain tiedä tai ymmärrä. Ehdottoman rehellinen ja luotettava. Omassa työssä avainasioita on sosiaalisuus ja tunnetaidot, koen olevani niissä hyvä, toki aina voi parantaa ja olen hyvin kiinnostunut aiheesta. Olen avoin ja avarakatseinen, mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Vaikkapa esim. sitä että olen avoin kokeilemaan uusia asioita yksin tai parisuhteessa. Täytätkö itse nää kriteerit? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla ikä tullut vastaan. Inhottavaa sanoa, mutta tosi asia se on. Sun pitää laittaa katse +45 miehiin, oman ikäset miehet saa nuorempaa
N36
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla ikä tullut vastaan. Inhottavaa sanoa, mutta tosi asia se on. Sun pitää laittaa katse +45 miehiin, oman ikäset miehet saa nuorempaa
N36
Terve Markku 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita nyt se kuva naamasta ja kropasta. Mietitään sitte ketä ja mitä ja mistä saat. Nää on ihan älyttömiä nää "kelpaanko ku oon omast mielest ihan ok nätti ja sopusuhtanen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet petite ja kinky niin voisin ryhtyä suhteeseen missä nähdään joka toinen viikko. Sitten kun lapset ovat paljon vanhempia voisi tavata useamminkin
M38, 2 lasta vuoroviikoin
Olen. Mutta mitäs sulla on tarjota? Muuta kuin aikaa joka toinen viikko (joka ei ole este itselleni). Ap
Yllättävän vaikeaa vastata tuollaiseen kysymykseen. Mitä minulla on tarjota muuta kun mahtavaa seuraa aluksi erittäin rajoitetusti ja sitten vuosien kuluessa sitä samaa enemmän ja enemmän? En tiedä. Mitä sä sen lisäksi kaipaat? Olen siis eronnut muutama vuosi sitten ja vasta viime aikoina alkanut ajatella etten ehkä kuitenkaan halua vanheta "yksin". Tuon petiten ja kinkyn lisäksi pitää kyllä olla paljon muutakin kuten älykäs, luotettava, rehellinen, sosiaalinen, avarakatseinen, lapsen kyky innostua asioista, hyvä yleistieto, uteliaisuus maailman menosta, hyvä keskustelija, hyvä ilmaisemaan omat tunteensa/huolensa vaikeistakin asioista, jne. Jos en sellaista naista löydä niin sitten se yksin vanheneminen on parempi vaihtoehto
Olen vähintäänkin fiksu ja kyvykäs ottamaan asioista selvää jos en jotain tiedä tai ymmärrä. Ehdottoman rehellinen ja luotettava. Omassa työssä avainasioita on sosiaalisuus ja tunnetaidot, koen olevani niissä hyvä, toki aina voi parantaa ja olen hyvin kiinnostunut aiheesta. Olen avoin ja avarakatseinen, mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Vaikkapa esim. sitä että olen avoin kokeilemaan uusia asioita yksin tai parisuhteessa. Täytätkö itse nää kriteerit? Ap
Niin ainahan itseään voi parantaa. Sanoisin että ainakin useimmiten täytän nämä kriteerit. Toki esim. sosiaalisuus on subjektiivista enkä varmasti ole mikään sosialisoinnin maailmanmestari, mutta jos vaikka kuvitellaan tilanne missä istutaan autossa monta tuntia niin en todellakaan jätä täysin toisen vastuulle keskustelun ylläpitämistä, ei sen puoleen että koko ajan pitää jonkun olla äänessä.. sekin on aika raskasta jos toinen ei osaa ikinä olla hiljaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Kertoo aika paljon ihmisestä jos on hankkinut nuorena lapsia ja sitten todennäköisesti alle kolmekymppisenä potkinut aviomiehen pois. Huono harkintakyky ja todennäköisesti tulet seuraavankin potkimaan poies heti kun vähänkään ei enää miellytä eli ensimmäisten virheiden jälkeen. Et myöskään paljoa lapsia tai perhettäsi ajatellut, kun olet alle kolmekymppisenä ryhtynyt yksinhuoltajaksi. Olen pahoillani, mutta toivon ettet mene jatkoon.
En ole ap, mutta vähän samankaltaisuuksia.
Oikeasti, ihmettelen tätä asennetta, että eronnut äiti ei saisi enää ajatellakaan uutta parisuhdetta.
Itse sain lapseni vähän vajaa kolmekymppisenä. Nyt olen 33v.
Lapsen isän kanssa olimme yhdessä yli vuosikymmenen. Eroa harkittiin muutama vuosi, eli ei mikään pikaistuksissa tehty asia.
Eroon oli niin monia syitä, ettei siinäkään ollut kyse siitä, että toinen jättänyt pari kertaa likaiset sukat lattialle.
Ja muuten, en kyllä ainakaan itse alkanut erossa yksinhuoltajaksi. Lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus.
Sinulle sopivan ikäiset miehet ovat 40-50 -vuotiaita.
Kuulostat ihan hyvältä tavalliselta suomalaiselta naiselta, joka kelpaisi monelle. Mutta yleisesti ottaen, naisen "biologinen tasa-arvoisuus" tyssähtää 30 vuoden ikään. Sen jälkeen joudut tekemään kovasti työtä ulkonäkösi eteen, mikäli satut pitämään nuorista (ikäisistäsi) miehistä.
Netistä et löydä. Jotkut rakastajia hakevat pitävät toisensa, mutta yleisesti ottaen netti on vähän kuin... "kaatopaikka." Jos sinne jotain poikkeavaa eksyy, se viedään käsistä, ja saat kilpailla sadan muun kanssa. No ei siinä mitään, mutta montako vuotta jaksaisit roikkua netissä, sammakoita suudellen?
Ei kak sun auta, kuin kysellä tuttavapiiristä ja olla aktiivinen, miettiä miten pukeudut ja missä käyt. Täytyy myös pitää silmät auki. Onni tulee sattumalta, jos on tullakseen.