Lue keskustelun säännöt.
Mistä ja millaisen miehen minä voisin sitten realistisesti löytää?
22.07.2021 |
Ikää 30v, lapsia kaksi (kouluikäisiä), opiskelen amk-tasolla ja käyn töissä (hoitoala). Ulkoisesti en mikään kedon kaunein kukkanen mutta en rumakaan, hoikka ja sporttinen. Luonne (liian) kiltti, pohdiskeleva, positiivinen, rauhallinen.
Lapset on puolet ajasta minulla. Treffeillä olen käynyt paljonkin mutta tuntuu ettei mikään juttu natsaa. Suurimmaksi osaksi kai kaatuu lapsiasiaan. Niin millaisia miehiä sit kannattaisi valita? Etten esim ahdistele vahingossa vauvapalstan herkkiä lapsettomia miehiä tuolla tinderissä… 🤭
Kommentit (91)
Mun ystäväpiirissä sinkkuäidit ovat olleet haluttuja ja monta toiveikasta miestä pyörinyt ympärillä tosi tarkoituksella. Suurin osa näistä naisista nykyään onnellisessa parisuhteessa. Ja ne jotka vielä sinkkuina - se johtuu siitä, että sopivaa ja sitä oikeaa ei vielä tullut vastaan, vaikka miehet kiinnostuneita ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet monin tavoin kuin minä muutama vuosi sitten. Eroina se että olet vähän nuorempi, lapsesi ovat vähän isompia, ja minä olin hyväpalkkaisessa työssä. Muuten aika lailla samanlainen kuvaus kuin mitä olisin voinut itsestäni silloin kirjoittaa.
Tiedostin jo silloin sen, että naisen tärkeimmät ominaisuudet tämän päivän sinkkumarkkinoilla on ulkoisia. Kasvoilleen nyt ei ilman kirurgiaa isoja voi tehdä, mutta hampaat ja ihon voi hoitaa kuntoon jos niissä on jotain. Mutta kropalleen voikin sitten enemmän. Itse treenasin kroppani sellaiseen kuntoon, jossa se ei valtaosalla naisista ole koskaan elämänsä aikana. Treenistä tuli samalla elämäntapa, joka on säilynyt mukana. Ja siis niinhän se oli, että miesten suhteen flaksia kyllä oli. Itse treffailin avoimin mielin siinä mielessä, että kun oma pinkka oli ja on kunnossa, elättäjää ei tarvinnut etsiä vaan sain kyllä perustaa kaikki päätökset ihan sydämelle. Päädyin lopulta yhteen (ihan siis rakastuttiin) itseäni nuoremman lapsettoman miehen kanssa. Olemme eläneet jo kohta kymmenen vuotta ns. erillissuhteessa eli omissa asunnoissa. Mies kyllä viettää aikaa myös mun teinien kanssa tätä nykyä, mutta yhteen muutetaan vasta kunnes teinit lähtee omilleen. Sitä toki jo suunnitellaan.
Kauhean suoraa puhetta ja kaikki ei tykkää, mutta kyllä se monin tavoin ihan niin raadollista on kuin miltä se kuulostaa. Pelaa niillä korteilla mitä sulle on annettu.
Niinhän se on, raadollista. Varmaan tuollainen erillisasuminen on juuri se mitä minun kannattaa tavoitella ja pitää realistisena. Ja jos löytyy jotain enemmän niin se on sit vaan plussaa päälle.
On jo hyvä kroppa, ja pitkät hiukset ja hampaat kunnossa yms. perusjutut. Ei sellainen treffeille jne pääseminen ole ongelma vaikka äiti olenkin, kyllä niitä miehiä tosiaan riittää. Sen syvällisemmän suhteen löytäminen on vaikeaa ja on enemmän tai vähemmän tietysti kaikille vaikeaa, ja varmaan sit erityisen vaikeaa kun se oma vertaisryhmä on eri elämäntilanteessa kuin itse (minulla on jo lapset ja ne on jopa jo aika isoja, kun muut tässä iässä vasta alottelee lisääntymispuuhiaan tai elää jotain vaippa-arkea). Ap
"Kyllä niitä miehiä tosiaan riittää". Jep jep. Sun yksinhuoltajuus on aivan sun omasta vittumaisesta luonteesta kiinni.
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Kertoo aika paljon ihmisestä jos on hankkinut nuorena lapsia ja sitten todennäköisesti alle kolmekymppisenä potkinut aviomiehen pois. Huono harkintakyky ja todennäköisesti tulet seuraavankin potkimaan poies heti kun vähänkään ei enää miellytä eli ensimmäisten virheiden jälkeen. Et myöskään paljoa lapsia tai perhettäsi ajatellut, kun olet alle kolmekymppisenä ryhtynyt yksinhuoltajaksi. Olen pahoillani, mutta toivon ettet mene jatkoon.
En ole yksinhuoltaja. Enkä potkinut miestä pois. Sinulle toivon kaikkea hyvää jatkoon, vaikutat melko katkeralta ihmiseltä etkä kovin onnelliselta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Kertoo aika paljon ihmisestä jos on hankkinut nuorena lapsia ja sitten todennäköisesti alle kolmekymppisenä potkinut aviomiehen pois. Huono harkintakyky ja todennäköisesti tulet seuraavankin potkimaan poies heti kun vähänkään ei enää miellytä eli ensimmäisten virheiden jälkeen. Et myöskään paljoa lapsia tai perhettäsi ajatellut, kun olet alle kolmekymppisenä ryhtynyt yksinhuoltajaksi. Olen pahoillani, mutta toivon ettet mene jatkoon.
Yksi mies (tai pari) siittämiseen, toiset sitten maksamaan elatusta.
Noin se menee palstapeikkojen teorioissa ja jotenkin ahdistaa aina kun ne on oikeassa.
Ja sitten itketään, kun ei löydetäkään sitä unelmien prinssiä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Kertoo aika paljon ihmisestä jos on hankkinut nuorena lapsia ja sitten todennäköisesti alle kolmekymppisenä potkinut aviomiehen pois. Huono harkintakyky ja todennäköisesti tulet seuraavankin potkimaan poies heti kun vähänkään ei enää miellytä eli ensimmäisten virheiden jälkeen. Et myöskään paljoa lapsia tai perhettäsi ajatellut, kun olet alle kolmekymppisenä ryhtynyt yksinhuoltajaksi. Olen pahoillani, mutta toivon ettet mene jatkoon.
En ole yksinhuoltaja. Enkä potkinut miestä pois. Sinulle toivon kaikkea hyvää jatkoon, vaikutat melko katkeralta ihmiseltä etkä kovin onnelliselta. Ap
Jos haet miestä, olet yksinhuoltaja. Jos asut yksin, olet yksinhuoltaja. Sinä olet potkinut äijäsi pois. Älä kiellä totuutta, urpo. Yksi siittämiseen, yksi elatusmaksujen maksamista varten. Nyt sinua harmittaa, kun et löydäkään unelmiesi prinssiä lankeamaan ansaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Kertoo aika paljon ihmisestä jos on hankkinut nuorena lapsia ja sitten todennäköisesti alle kolmekymppisenä potkinut aviomiehen pois. Huono harkintakyky ja todennäköisesti tulet seuraavankin potkimaan poies heti kun vähänkään ei enää miellytä eli ensimmäisten virheiden jälkeen. Et myöskään paljoa lapsia tai perhettäsi ajatellut, kun olet alle kolmekymppisenä ryhtynyt yksinhuoltajaksi. Olen pahoillani, mutta toivon ettet mene jatkoon.
En ole yksinhuoltaja. Enkä potkinut miestä pois. Sinulle toivon kaikkea hyvää jatkoon, vaikutat melko katkeralta ihmiseltä etkä kovin onnelliselta. Ap
Jos haet miestä, olet yksinhuoltaja. Jos asut yksin, olet yksinhuoltaja. Sinä olet potkinut äijäsi pois. Älä kiellä totuutta, urpo. Yksi siittämiseen, yksi elatusmaksujen maksamista varten. Nyt sinua harmittaa, kun et löydäkään unelmiesi prinssiä lankeamaan ansaasi.
Kyllä urpous on nyt muualla. Se siittäjä maksaa elatuksen aloittajan ohella. Muutenkin logiikkasi yksinhuoltajuuden osalta on perin kummallinen. Aikuiset keskustelevat nyt, mene sinä vaikka trampalle pomppimaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Kertoo aika paljon ihmisestä jos on hankkinut nuorena lapsia ja sitten todennäköisesti alle kolmekymppisenä potkinut aviomiehen pois. Huono harkintakyky ja todennäköisesti tulet seuraavankin potkimaan poies heti kun vähänkään ei enää miellytä eli ensimmäisten virheiden jälkeen. Et myöskään paljoa lapsia tai perhettäsi ajatellut, kun olet alle kolmekymppisenä ryhtynyt yksinhuoltajaksi. Olen pahoillani, mutta toivon ettet mene jatkoon.
En ole yksinhuoltaja. Enkä potkinut miestä pois. Sinulle toivon kaikkea hyvää jatkoon, vaikutat melko katkeralta ihmiseltä etkä kovin onnelliselta. Ap
Jos haet miestä, olet yksinhuoltaja. Jos asut yksin, olet yksinhuoltaja. Sinä olet potkinut äijäsi pois. Älä kiellä totuutta, urpo. Yksi siittämiseen, yksi elatusmaksujen maksamista varten. Nyt sinua harmittaa, kun et löydäkään unelmiesi prinssiä lankeamaan ansaasi.
Aikuiset keskustelevat nyt, mene sinä vaikka trampalle pomppimaan.
Puhutko tuolla lailla alentavasti lapsillesikin? Oliko se yksi syy miksi ylipäätään halusit hankkia "alaisia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nainen, joten sinulla on oikeus asettaa miehelle sellaiset kriteerit kuin itse haluat. Älä sitten ulise, kun et saa miestä liian korkeiden kriteeriesi takia!
Haet seksi/tapailusuhdetta ja kerrot siitä.
Mitään pysyväähän ei tule, eikä mies tule pitämään sinua tärkeänä. Ei halua sinua naisekseen, elää kanssasi, tehdä asioita.
Oletko tälläiseen tyytyväinen ja halukas? Miksi haluat miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2301 kirjoitti:
Kertoo aika paljon ihmisestä jos on hankkinut nuorena lapsia ja sitten todennäköisesti alle kolmekymppisenä potkinut aviomiehen pois. Huono harkintakyky ja todennäköisesti tulet seuraavankin potkimaan poies heti kun vähänkään ei enää miellytä eli ensimmäisten virheiden jälkeen. Et myöskään paljoa lapsia tai perhettäsi ajatellut, kun olet alle kolmekymppisenä ryhtynyt yksinhuoltajaksi. Olen pahoillani, mutta toivon ettet mene jatkoon.
En ole yksinhuoltaja. Enkä potkinut miestä pois. Sinulle toivon kaikkea hyvää jatkoon, vaikutat melko katkeralta ihmiseltä etkä kovin onnelliselta. Ap
Väistämättä tulee mieleen, että ole valinnut tosi huonon miehen kun jo noin äkkiä on mennyt sukset ristiin. Pahoin pelkään että valitset kohta taas toisen samanlaisen ja taas mennään pari vuotta. Enpä tiedä, pysy sinkkuna kunnes lapset ovat isoja ja anna sitten mennä. Lapsien etua pitäis ajatella kun niitä kerran on hankittu.
Tässä ois yks pesunkestävä palstamies vapaana. Mutta mullakin tuppaa tota ikää oleen aikalailla. 44v on mittarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet petite ja kinky niin voisin ryhtyä suhteeseen missä nähdään joka toinen viikko. Sitten kun lapset ovat paljon vanhempia voisi tavata useamminkin
M38, 2 lasta vuoroviikoin
Vierailija kirjoitti:
Mun ystäväpiirissä sinkkuäidit ovat olleet haluttuja ja monta toiveikasta miestä pyörinyt ympärillä tosi tarkoituksella. Suurin osa näistä naisista nykyään onnellisessa parisuhteessa. Ja ne jotka vielä sinkkuina - se johtuu siitä, että sopivaa ja sitä oikeaa ei vielä tullut vastaan, vaikka miehet kiinnostuneita ovatkin.
No ei se vika todellakaan ole läheskään aina miehissä, kyllä näitä v-mäisiä naisiakin riittää. Siis naisia joiden kanssa on aivan mahdotonta viettää normaalia perhe-elämää. Jos on yksi ero takana niin kynnys seuraavaan eroon on jo matalampi. Varmaankin löytyy jokaiselle sinkkuäidille paneskeluseuraa jos sitä haluaa, mutta siihen se sitten jääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yhden lapsen äitinä en ole melkein 40v mennessä eron jälkeen onnistunut löytämään kuin ns. luusereita (nörtti, kokematon, addikti, työtön jne) joille kelpaa kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet petite ja kinky niin voisin ryhtyä suhteeseen missä nähdään joka toinen viikko. Sitten kun lapset ovat paljon vanhempia voisi tavata useamminkin
M38, 2 lasta vuoroviikoin
Olen. Mutta mitäs sulla on tarjota? Muuta kuin aikaa joka toinen viikko (joka ei ole este itselleni). Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse yhden lapsen äitinä en ole melkein 40v mennessä eron jälkeen onnistunut löytämään kuin ns. luusereita (nörtti, kokematon, addikti, työtön jne) joille kelpaa kaikki.
Kultaseni, se vain kertoo tasostasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet petite ja kinky niin voisin ryhtyä suhteeseen missä nähdään joka toinen viikko. Sitten kun lapset ovat paljon vanhempia voisi tavata useamminkin
M38, 2 lasta vuoroviikoin
Olen. Mutta mitäs sulla on tarjota? Muuta kuin aikaa joka toinen viikko (joka ei ole este itselleni). Ap
Yllättävän vaikeaa vastata tuollaiseen kysymykseen. Mitä minulla on tarjota muuta kun mahtavaa seuraa aluksi erittäin rajoitetusti ja sitten vuosien kuluessa sitä samaa enemmän ja enemmän? En tiedä. Mitä sä sen lisäksi kaipaat? Olen siis eronnut muutama vuosi sitten ja vasta viime aikoina alkanut ajatella etten ehkä kuitenkaan halua vanheta "yksin". Tuon petiten ja kinkyn lisäksi pitää kyllä olla paljon muutakin kuten älykäs, luotettava, rehellinen, sosiaalinen, avarakatseinen, lapsen kyky innostua asioista, hyvä yleistieto, uteliaisuus maailman menosta, hyvä keskustelija, hyvä ilmaisemaan omat tunteensa/huolensa vaikeistakin asioista, jne. Jos en sellaista naista löydä niin sitten se yksin vanheneminen on parempi vaihtoehto
Kuulostaa hyvältä. Ainakin noin paperilla ottaisin, jos olisin sinkku. Olen pitkä, normaalipainoinen ihan ok näköinen kahden lapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli jo mies lapsista päätellen. Mihin sinä toista tarvitset? Juna meni jo.
”Sinulla oli jo mies”? Eiköhän 7 miljardin ihmismassasta hänellekin vielä romanttista rakkautta riitä vaikka yhtä on jo rakastettu. Ei ne ihmiset puhki kulu vaikka kerran rakastaakin. Onneksi maailmaan mahtuu paljon rakkautta.
Mun mielestä Ap vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Tuntuu, että on arvot kohdallaan ja tavoittelee mielestäni ihan tavoittelemisen arvoisia asioita. Puolustat omia näkymyksiäsi asiallisesti, vaikka muutama koittaa lyödä vyön alle. Oon varma, että löydät sopivan tyypin, kunhan et kyynisty tai lannistu. Joskus se on ihan tuuristakin kiinni milloin se osuu kohdalle. Nykyajan deittikenttä on sellainen, että hetkittäin siihen varmasti kyllästyy ja tarttee breikkiä. Olet ehkä aavistuksen nuorta sorttia tai siis ehkä niinpäin, että saattaisit kokea tämmöisen 43-vuotiaan yhden lapsen viikonloppuisän hieman vanhana, mutta tämmöisen pikavilaisun perusteella luonteen puolesta vaikutat oikein tutustumisen arvoiselta. :-)