Lue keskustelun säännöt.
Ero kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja epävakaassa persoonallisuudessa?
22.06.2023 |
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön (tyypin 2) ja epävakaan persoonallisuuden erot? Mulle on diagnosoitu epävakaa vuosia sitten, mut nyt lätkäistiin tiskiin bipodiagnoosi (tyypin 2). Totta on, että oon räjähdellyt pitkin päiviä vuosikaudet, mutta toisaalta myös se, että välillä kaikki on yhtäkkiä ruusuilla tanssimista jonka jälkeen ryömitään pohjamudissa. Yleensä näissä kausissa on ollut joku laukaiseva tekijä, masennusjaksot voi kestää älyttömän kauankin jonkun pikkuasian takia. Eikö kaksisuuntaisessa nuo jaksot tulis ihan muuten vain? Ei oo koskaan tullut edes mieleen kaksisuuntaisen mahdollisuus, kun oon vaan pitänyt erilaisten aikakausien syynä tiettyjä tapahtumia. Tuttavapiirissä on bipoja, joiden eri jaksot ovat olleet aika näkyvästi erottuvia.
Mulle on myös kokeiltu epävakaaseen ja aikaisemmin diagnosoituun vaikeaan masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön liuta erilaisia masennuslääkkeitä, joista ei ole ollut mitään apua (korkeintaan lähtenyt pahimmalta ahdistukselta piikki tai vaihtoehtoisesti lisännyt aktiivisuutta pilviin), nyt kolmisen kuukautta syönyt mielentasaaja Lamictalia joka on ainoa joka oikeasti auttanut. Tähän lisäks määrättiin nyt Aripiprazol. Voisko selvitä tälleen lääkekokeilujen perusteella onko kyse oikeasti kaksisuuntaisesta?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Minun aikuisen lapseni mielialat menee ylösalas. Kaikki läheiset ovat sitä mieltä, että bipo. Ei kuitenkaan saanut diagnoosia, koska bipossa yksi vaihe pitää kestää vähintään kaksi viikkoa, ja hänellä vaihtelut nopeampia.
Mulle pärähti tuolla kuvauksella epävakaan persoonallisuuden diagnoosi. Siis kun tuntemukset on vaihdellut 1000 kertaa päivässä tai joka päivä. Mutta sitten kun taas lähti miettimään, niitä syviä masennuskausia on hirveästi ja yhtäkkiä taas tuhlaan kaikki rahat, muutan, teen epärealistisia suunnitelmia elämisen ja esim matkustuksen suhteen. Nuorena harrastin hirveästi irtosuhteita, pitkät parisuhteet on kariutunut ja ystäviä kaikonnut kun yhtäkkiä oon vaan lakannut välittämästä mistään, työpaikoista irtisanoutunut ja tällä hetkellä työkyvyttömänä.
Nytkin ollut useamman viikon ihan outo olo, en nuku, rauhaton fiilis kokoajan ja menemässä siellätäällä, tiliä en uskalla edes katsoa. Ei kuitenkaan oo semmonen erikoisen hyvä olo, tosi epämukava menevä fiilis kokoajan, pakko tehdä jotain. En oo juuri kotona, käy siellä suihkussa ja pari tuntia nukkumassa. Keskittymiskyky pyöreä nolla. Rauhoittavatkaan eivät auta tähän olotilaan yhtään 🤔 Päihteitä en enää käytä, mutta nuorena niitä kyllä kului joka sorttia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriöt ovat osa persoonaa, niihin ei ole parannuskeinoa. Kaksisuuntainen taas on psyykkinen sairaus jota voidaan hoitaa lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun aikuisen lapseni mielialat menee ylösalas. Kaikki läheiset ovat sitä mieltä, että bipo. Ei kuitenkaan saanut diagnoosia, koska bipossa yksi vaihe pitää kestää vähintään kaksi viikkoa, ja hänellä vaihtelut nopeampia.
Mulle pärähti tuolla kuvauksella epävakaan persoonallisuuden diagnoosi. Siis kun tuntemukset on vaihdellut 1000 kertaa päivässä tai joka päivä. Mutta sitten kun taas lähti miettimään, niitä syviä masennuskausia on hirveästi ja yhtäkkiä taas tuhlaan kaikki rahat, muutan, teen epärealistisia suunnitelmia elämisen ja esim matkustuksen suhteen. Nuorena harrastin hirveästi irtosuhteita, pitkät parisuhteet on kariutunut ja ystäviä kaikonnut kun yhtäkkiä oon vaan lakannut välittämästä mistään, työpaikoista irtisanoutunut ja tällä hetkellä työkyvyttömänä.
Nytkin ollut useamman viikon ihan outo olo, en nuku, rauhaton fiilis kokoajan ja menemässä siellätäällä, tiliä en uskalla edes katsoa. Ei kuitenkaan oo semmonen erikoisen hyvä olo, tosi epämukava menevä fiilis kokoajan, pakko tehdä jotain. En oo juuri kotona, käy siellä suihkussa ja pari tuntia nukkumassa. Keskittymiskyky pyöreä nolla. Rauhoittavatkaan eivät auta tähän olotilaan yhtään 🤔 Päihteitä en enää käytä, mutta nuorena niitä kyllä kului joka sorttia.
Ap
Epävakaisuudesta voi parantua terapialla. Älä AP syö mitään ylimääräisiä lääkkeitä kuten rauhoittavia ja nukahtamis sillä ne sekoittavat lopulta päätäsi. Usko on pitkä kokemus samanlainen tilanne kuin sulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun aikuisen lapseni mielialat menee ylösalas. Kaikki läheiset ovat sitä mieltä, että bipo. Ei kuitenkaan saanut diagnoosia, koska bipossa yksi vaihe pitää kestää vähintään kaksi viikkoa, ja hänellä vaihtelut nopeampia.
Mulle pärähti tuolla kuvauksella epävakaan persoonallisuuden diagnoosi. Siis kun tuntemukset on vaihdellut 1000 kertaa päivässä tai joka päivä. Mutta sitten kun taas lähti miettimään, niitä syviä masennuskausia on hirveästi ja yhtäkkiä taas tuhlaan kaikki rahat, muutan, teen epärealistisia suunnitelmia elämisen ja esim matkustuksen suhteen. Nuorena harrastin hirveästi irtosuhteita, pitkät parisuhteet on kariutunut ja ystäviä kaikonnut kun yhtäkkiä oon vaan lakannut välittämästä mistään, työpaikoista irtisanoutunut ja tällä hetkellä työkyvyttömänä.
Nytkin ollut useamman viikon ihan outo olo, en nuku, rauhaton fiilis kokoajan ja menemässä siellätäällä, tiliä en uskalla edes katsoa. Ei kuitenkaan oo semmonen erikoisen hyvä olo, tosi epämukava menevä fiilis kokoajan, pakko tehdä jotain. En oo juuri kotona, käy siellä suihkussa ja pari tuntia nukkumassa. Keskittymiskyky pyöreä nolla. Rauhoittavatkaan eivät auta tähän olotilaan yhtään 🤔 Päihteitä en enää käytä, mutta nuorena niitä kyllä kului joka sorttia.
Ap
Epävakaisuudesta voi parantua terapialla. Älä AP syö mitään ylimääräisiä lääkkeitä kuten rauhoittavia ja nukahtamis sillä ne sekoittavat lopulta päätäsi. Usko on pitkä kokemus samanlainen tilanne kuin sulla
Joo unilääkkeitä en enää syö, mielummin meen näillä parin tunnin unilla kun alan siihen rumbaan. Rauhoittavat mulla on tarvittaessa otettavana, kolmea eri sorttia, joita otan oikeasti vain silloin tällöin kun on pakko mutta yksikään niistä ei vie tätä epämääräistä rauhattomuutta pois vaikka monelta veis tajun kankaalle.
Ap
Olisi hyvä kysyä henkilökohtaisen diagnoosisi perusteluja siihen päätyneeltä psykiatrilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä söin SSRI-resistenttiin masennukseen Lamictalia. Ja auttoi. Tästä on jo 10v eli oon ollut pitkään ilman lääkettä. Bipoa ei ole koskaan edes ajateltu olevan. Lääkäri arvioi, että mussa voisi olla *viitteitä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä* mut itse pidän todennäköisempänä jonkinasteista dissoa.
Se että Lamictal auttaa, ei kerro mitään siitä onko bipo vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mä söin SSRI-resistenttiin masennukseen Lamictalia. Ja auttoi. Tästä on jo 10v eli oon ollut pitkään ilman lääkettä. Bipoa ei ole koskaan edes ajateltu olevan. Lääkäri arvioi, että mussa voisi olla *viitteitä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä* mut itse pidän todennäköisempänä jonkinasteista dissoa.
Se että Lamictal auttaa, ei kerro mitään siitä onko bipo vai ei.
Joo siis meinasin siis jos tuo aripipratsoli sattuu auttamaan. Mutta tuo Lamictal on tosiaan ainoa, josta on ollut apua yhtään missään jos näitä mielialan heittelyitä ja kausia miettii, ja mulla on ollut älytön liuta lääkkeitä kokeilussa vuosien mittaan. Mulla on siis kyllä varmasti epävakaa, siitä ei ole valitettavasti epäilystäkään lapsuuden olosuhteiden takia. Kyllä mua siis kiinnostaa voisko sen lisäksi olla bipo, koska se selittäis hyvin monta asiaa menneisyydestä, ja jos sais oikeasti täsmäapua. Oon ollut pitkään työkyvyttömänä ja takana vain peruskoulu jonka jälkeen monta keskeytynyttä opintietä. :(
Ap
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä söin SSRI-resistenttiin masennukseen Lamictalia. Ja auttoi. Tästä on jo 10v eli oon ollut pitkään ilman lääkettä. Bipoa ei ole koskaan edes ajateltu olevan. Lääkäri arvioi, että mussa voisi olla *viitteitä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä* mut itse pidän todennäköisempänä jonkinasteista dissoa.
Se että Lamictal auttaa, ei kerro mitään siitä onko bipo vai ei.
disso?
Ne ovat niin eri asioita, että sinulla voi olla ne kumpikin, samanaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ovat niin eri asioita, että sinulla voi olla ne kumpikin, samanaikaisesti.
On minullakin molemmat ja lamotrigin auttoi myös. Lukuisia lääkkeitä kokeiltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On minullakin molemmat ja lamotrigin auttoi myös. Lukuisia lääkkeitä kokeiltiin.
Saitko molemmat diagnoosit kerralla? Minkälaisin tutkimuksin kakssuuntanen todettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minullakin molemmat ja lamotrigin auttoi myös. Lukuisia lääkkeitä kokeiltiin.
Saitko molemmat diagnoosit kerralla? Minkälaisin tutkimuksin kakssuuntanen todettiin?
Siinä vaiheessa kun hoitaja kirjasi ylös, kun sanoin: tunnen että Jumala on lähellä, niin ei mennyt kauaa kun diagnoosi tuli. Epävakaan jouduin aikalailla itse selvittämään.
Itsellä ei ole vielä diagnosoitu kumpaakaan, mutta lääkäri kyllä viimeksi huomasi, että en ihan kunnossa ole. Luulen, että bipolaari on kohdallani todennäköisempi, koska vuoristorata on tosi "fyysisen" tuntuista. Esimerkiksi kun itken ja olen tosi huonossa tunnelmassa päiväkausia, katson vähän että "tuossa se taas itkee eikä voi lopettaa" eikä niin, että oikeasti harkitsen päivien päättämistä tms. Tämä tietty viittaisi myös dissoon ja traumoja on paljon. Mutta epävakaasta en tunnista itseäni niin hyvin, koska en tunne sellaista tyhjyyttä sisällä ollenkaan. En edes tiedä, miltä tyhjyys tuntuisi. Eli minulla on pohjavire, että minulla on melko ok olla omassa itsessäni, vaikka elämä meneekin päin helvettiä eikä olosuhteissa ole ollenkaan hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole vielä diagnosoitu kumpaakaan, mutta lääkäri kyllä viimeksi huomasi, että en ihan kunnossa ole. Luulen, että bipolaari on kohdallani todennäköisempi, koska vuoristorata on tosi "fyysisen" tuntuista. Esimerkiksi kun itken ja olen tosi huonossa tunnelmassa päiväkausia, katson vähän että "tuossa se taas itkee eikä voi lopettaa" eikä niin, että oikeasti harkitsen päivien päättämistä tms. Tämä tietty viittaisi myös dissoon ja traumoja on paljon. Mutta epävakaasta en tunnista itseäni niin hyvin, koska en tunne sellaista tyhjyyttä sisällä ollenkaan. En edes tiedä, miltä tyhjyys tuntuisi. Eli minulla on pohjavire, että minulla on melko ok olla omassa itsessäni, vaikka elämä meneekin päin helvettiä eikä olosuhteissa ole ollenkaan hyvä olla.
Hormoneita mietin myös, mutta niitä on testattu ja ne kaikki ovat ihan normaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole vielä diagnosoitu kumpaakaan, mutta lääkäri kyllä viimeksi huomasi, että en ihan kunnossa ole. Luulen, että bipolaari on kohdallani todennäköisempi, koska vuoristorata on tosi "fyysisen" tuntuista. Esimerkiksi kun itken ja olen tosi huonossa tunnelmassa päiväkausia, katson vähän että "tuossa se taas itkee eikä voi lopettaa" eikä niin, että oikeasti harkitsen päivien päättämistä tms. Tämä tietty viittaisi myös dissoon ja traumoja on paljon. Mutta epävakaasta en tunnista itseäni niin hyvin, koska en tunne sellaista tyhjyyttä sisällä ollenkaan. En edes tiedä, miltä tyhjyys tuntuisi. Eli minulla on pohjavire, että minulla on melko ok olla omassa itsessäni, vaikka elämä meneekin päin helvettiä eikä olosuhteissa ole ollenkaan hyvä olla.
Ei minun epävakauteen liity mikään tyhjyys. Luulen että dissoon liittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä söin SSRI-resistenttiin masennukseen Lamictalia. Ja auttoi. Tästä on jo 10v eli oon ollut pitkään ilman lääkettä. Bipoa ei ole koskaan edes ajateltu olevan. Lääkäri arvioi, että mussa voisi olla *viitteitä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä* mut itse pidän todennäköisempänä jonkinasteista dissoa.
Se että Lamictal auttaa, ei kerro mitään siitä onko bipo vai ei.
disso?
dissosiaatio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole vielä diagnosoitu kumpaakaan, mutta lääkäri kyllä viimeksi huomasi, että en ihan kunnossa ole. Luulen, että bipolaari on kohdallani todennäköisempi, koska vuoristorata on tosi "fyysisen" tuntuista. Esimerkiksi kun itken ja olen tosi huonossa tunnelmassa päiväkausia, katson vähän että "tuossa se taas itkee eikä voi lopettaa" eikä niin, että oikeasti harkitsen päivien päättämistä tms. Tämä tietty viittaisi myös dissoon ja traumoja on paljon. Mutta epävakaasta en tunnista itseäni niin hyvin, koska en tunne sellaista tyhjyyttä sisällä ollenkaan. En edes tiedä, miltä tyhjyys tuntuisi. Eli minulla on pohjavire, että minulla on melko ok olla omassa itsessäni, vaikka elämä meneekin päin helvettiä eikä olosuhteissa ole ollenkaan hyvä olla.
Ei minun epävakauteen liity mikään tyhjyys. Luulen että dissoon liittyy.
Kyllä tyhjyyden tunne on yleinen tunne epävakailla ja kuuluu kyselyyn, kun oireita kartoitetaan.
Minun aikuisen lapseni mielialat menee ylösalas. Kaikki läheiset ovat sitä mieltä, että bipo. Ei kuitenkaan saanut diagnoosia, koska bipossa yksi vaihe pitää kestää vähintään kaksi viikkoa, ja hänellä vaihtelut nopeampia.