Lue keskustelun säännöt.
Oletko varoituskelloista huolimatta aloittanut joskus suhteen? Miten kävi?
21.07.2021 |
Seurustelin vuoden verran miehen kanssa, jonka käytös jo alkujaankin mietitytti. Suhde oli monessakin mielessä lopulta aivan sairas sisältäen miehen puolelta kaikki klassiset eli alkoholin liikakäyttöä, mustasukkaisuutta, kontrollointia sekä väkivaltaa mutten silti saa takaraivostani pois ajatusta siitä, aiheuttiko tietty varautuneisuuteni sittenkin ongelmat. Miehen mukaan ainakin.
Olen hyvin analyyttinen ihminen ja vaikka ns. heittäytyisinkin ”täysillä” suhteeseen, en voi olla miettimättä myös sitä kolikon toista puolta eli asioita kylmällä järjellä. Onko tämä asioiden omassa mielessään pureskeleminen kuinkakin normaalia vai pitäisikö rakastuneena olla täysin sokaistunut kumppaniinsa? Kuulisin mielelläni muiden näkemyksiä aiheesta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni kuvittelen ex-miesystäväni olleen vakavasti luonnehäiriöinen. Puhtaaksi narsistiksi en miestä väitä mutta selkeitä viitteitä useampaakin mahdolliseen luonnehäiriöinen huomasin jo ihan alusta saakka. Päätin antaa mahdollisuuden osoittaa intuitioni vääräksi ja halusin vilpittömästi uskoa siihen, mitä mies väitti minua kohtaan tuntevansa. Olin jälkiviisaasti tietysti typerä mutten voi olla miettimättä sitä, eikö tosiaankaan useammalla ”narsistin uhrilla” ole ollut alun satukirjamaisesta täysosuma-alusta huolimatta ole ollut epäilyksiä tulevasta?
Kommentit (28)
Olisi ekasta kilahduksesta jo pitänyt tajuta, ettei se siitä kummene ja kilahduksien syyt pysyy vähintäänkin samassa mittaluokassa. Tyyliin vessanpytyn rinkula unohtuu ylös ja ovet alkaa paukkumaan, kriisi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään peräännyn kyllä heti jos toiselta tulee jotain äkkinäisiä ylimitoitettuja tunteenpurkauksia aikaisessa vaiheessa, en halua olla minkään epävakaan kanssa että joutuisi miettiä jokaista sanaansa tai tekoaan 10 kertaa ennen toteutusta. Aikansa ne yrittää feikata alussa mutta jossain vaiheessa kulissit rakoilee.
Kun ihastuu rakastuu varoituksia ei kuuntele. Kun kohtasin hänet,hänen parasystävä varotti juo paljon.En uskonut asia.Joten sitä tuuri juoppoa katselin viikon loput 13 v. Pidin kulissa yllää.Kun oli yhteinen lapsikin. Vain yksi siskoni monista tiesi kun,tilanteissa monasti hänen puoliso tuli apuun.Poisti miehen asunostani .Vei miehen ,miehen omien vanhempiensa luokse,kun siellä asuikin ilmasiksi.Sitten olinkin ilman suhde miestä rakkautta 12-13 v.Kun jäin asuu yksin.2 Aikuista lasta muutanut omille,avioituneet ymm.Kohtasin miehen.Varotettiin,kunteelinko:En. Olin Korviani myöten rakastunut häneen, leski-mieheen!Mitää merkeijä ei näkynyt valehtelisi yhtään mistään minulle.Vuosia kului paljon yhdessä. Parasta ei roikunut minussa ja antoi tilaa.Kumatkin asutiin eri osoiteet ,sekin hyvä.Kun hän vakavasti sairastui.Vaimo kutsutiin Suomeen.Vaimo siis heräsi kuoleista! Se oli siinä,mutta kyllä se sattu silloin ja kovasti.
Olen myös hyvin analyyttinen enkä osannut nauttia suhteen alustakaan täysillä miettiessäni niitä varoituskelloja, mutta tein siis kuitenkin saman virheen (ja aloitin suhteen) ja lopputuloskin oli sama. Halusin kai niin kovasti uskoa siihen satumaiseen kuvitelmaani, vaikka epäilinkin tyypin olevan paha. Nyt sitten tiedän, millaista on olla väkivaltaisessa ja alistavassa suhteessa ja miltä tuntuu pelätä tulevansa kumppaninsa tappamaksi.
Huonosti kävi. Alkuun outoudet oli helppo pistää sen piikkiin ettei tunnettu kunnolla, mies oli sellainen omanlainen vahva persoona ja jostain syystä mulla oli luja usko suhteeseen jne. mutta lopulta oli myönnettävä, että suhde oli ihan sairas joka kulmasta katsottuna. No, ajan mittaan melkein lamaannuin, sairastuin vaikeaan paniikkihäiriöön ja heitin lopulliset hyvästit parisuhdehaaveille, kun tästä kuviosta sain itseni riuhtaistua irti. Oli elämäni kamalimpia kokemuksia, kun mieli oli jäänyt jumiin kaltoinkohteluun ja erossa tulee vieroitusoireet eikä luota itseensä enää missään jne. Miehelle olin vain yksi leikki muiden joukossa, kunhan pilasi elämääni huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hyvin analyyttinen enkä osannut nauttia suhteen alustakaan täysillä miettiessäni niitä varoituskelloja, mutta tein siis kuitenkin saman virheen (ja aloitin suhteen) ja lopputuloskin oli sama. Halusin kai niin kovasti uskoa siihen satumaiseen kuvitelmaani, vaikka epäilinkin tyypin olevan paha. Nyt sitten tiedän, millaista on olla väkivaltaisessa ja alistavassa suhteessa ja miltä tuntuu pelätä tulevansa kumppaninsa tappamaksi.
Aika lailla sama kokemus. Miten käsittelit tapahtunutta? Ja toki muutkin vastaavaa kokeneet saavat vastata! Itselläni ero on todella tuore ja kamalinta on se, että minulla on edelleen tunteita tätä ex-miestä kohtaan. Tiedostan, etten itsekään ole "helppo" ihminen ja olen ehkä pettynein siihen, että kuvittelin pystyväni ymmärtämään tätä ex-miestä mm. hänen lapsuudestaan tietämäni kautta.
Nyt 2 viikkoa erosta miehellä on jo uusi nainen kierrossa. Vaikka koko sairaan suhdekuvion tajuankin tuntuu pahalta olla vain yksi uusi hullu ex lisää miehen seurustelukumppaneiden listalla.
ap
Minulla oli jotain jarruttelua kyllä siinä, en pystynyt heti alusta heittäytymään samoin kuin toinen ja se hidas avautuminen osaltani sitten alkoi häntä tuskastuttamaan niin että alkoi oireileilut. Varmaankin minusta sitten johtui kaikki, kun näyttää hyvin menevän seuraavan kanssa. Enkä usko että samanlaisessa ilmapiirissä menee heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jotain jarruttelua kyllä siinä, en pystynyt heti alusta heittäytymään samoin kuin toinen ja se hidas avautuminen osaltani sitten alkoi häntä tuskastuttamaan niin että alkoi oireileilut. Varmaankin minusta sitten johtui kaikki, kun näyttää hyvin menevän seuraavan kanssa. Enkä usko että samanlaisessa ilmapiirissä menee heillä.
Mielenkiinnosta vielä kysyisin, millaista "jarruttelua" sinulla oli suhteessasi?
Huonostihan siinä kävi kun suhteeseen alkoi vaikka varotuskellot soi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään peräännyn kyllä heti jos toiselta tulee jotain äkkinäisiä ylimitoitettuja tunteenpurkauksia aikaisessa vaiheessa, en halua olla minkään epävakaan kanssa että joutuisi miettiä jokaista sanaansa tai tekoaan 10 kertaa ennen toteutusta. Aikansa ne yrittää feikata alussa mutta jossain vaiheessa kulissit rakoilee.
Sama täällä. Vain muutaman päivän tapailun jälkeen yhdestä (daamin mielestä) väärästä sanavalinnasta alkoi sellainen raivokohtaus, ettei pahemmasta väliä. :D No aikani kuuntelin ripitystä, ja toivotin lopulta hyvää loppuelämää.
Kaikenlaista sitä.
Kun tapasin mieheni, olimme hyvin nuoria: minä 19 ja hän 22. Hän juhli ja joi runsaasti ja minulla oli paljon epäilyksiä hänen suhteensa; ajattelin etten jaksa varmaan katsella sellaista elämää kovin pitkään. Muutenkin ajattelin hänen olevan minulle hiukan liian komea ja ”menevä”. Siksi ajattelin aina, että katsotaan nyt miten käy. Ei tämä mitään vakavaa ole. Tuli opiskelut eri kaupungeissa, eri maissakin välillä. Ajattelin koko ajan että jossain vaiheessa tämä loppuu. Kohta siirryttiinkin jo työelämään. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen.
Ja nyt huomaan että olen ollut yli 20 vuotta naimisissa sen samaisen hulivilin kanssa. Tosin mies on mitä rauhallisin perheenisä, juo korkeintaan lasin viiniä ruoalla tai saunakaljan silloin tällöin. Ei ole enää ”menevä” paitsi että urheilee paljon.
Ei ne huonot vibat alussa siis aina ennusta huonoa lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihastunut, mutta kuitenkin varuillani ihan heti. Pilven poltosta olisi pitänyt tajuta jo ettei hyvä seuraa. Mies poltti pilveä, joi viinaa ja veti nappeja. Löi nyrkillä oviin ja seiniin ja mursi kätensä kun raivostui itselleen ja löi seinään. En tajua, että miten minä, järkevä ja älykäs ihminen haksahdin tuollaiseen ihmiseen, vaikka hälärit oli päällä heti. Joskus sitä vaan on niin käsittämättömän typerä. Minulle ei onneksi mitään tapahtunut eikä mua kohtaan ollut väkivaltaa, mutta ei se äijä todellakaan terve ollut. Epävakaata persoonallisuushäiriötä veikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jotain jarruttelua kyllä siinä, en pystynyt heti alusta heittäytymään samoin kuin toinen ja se hidas avautuminen osaltani sitten alkoi häntä tuskastuttamaan niin että alkoi oireileilut. Varmaankin minusta sitten johtui kaikki, kun näyttää hyvin menevän seuraavan kanssa. Enkä usko että samanlaisessa ilmapiirissä menee heillä.
Mielenkiinnosta vielä kysyisin, millaista "jarruttelua" sinulla oli suhteessasi?
Se oli vain sellainen jatkuva epäilyksen tunne, kuin jutussa olisi jotain mätää kun tuo tossa nyt on niin kauheasti minusta tykkäävinään. En kai niinsanotusti voinut uskoa sitä todeksi. Jokaisen kehun ja muun mietin puhki, että mitähän tossakin nyt on takana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jotain jarruttelua kyllä siinä, en pystynyt heti alusta heittäytymään samoin kuin toinen ja se hidas avautuminen osaltani sitten alkoi häntä tuskastuttamaan niin että alkoi oireileilut. Varmaankin minusta sitten johtui kaikki, kun näyttää hyvin menevän seuraavan kanssa. Enkä usko että samanlaisessa ilmapiirissä menee heillä.
Mielenkiinnosta vielä kysyisin, millaista "jarruttelua" sinulla oli suhteessasi?
Se oli vain sellainen jatkuva epäilyksen tunne, kuin jutussa olisi jotain mätää kun tuo tossa nyt on niin kauheasti minusta tykkäävinään. En kai niinsanotusti voinut uskoa sitä todeksi. Jokaisen kehun ja muun mietin puhki, että mitähän tossakin nyt on takana jne.
Kyselen, koska omassa suhteessani ainakin kuvittelin näkeväni ihan "oikeita" varoitusmerkkejä eli mustasukkaisuuskohtaukset yhteydenpidostani miespuolisiin kavereihin, vaatimukset kertoa mikäli joku entinen heila soittaisi puhelimella jne. Minulle tämä mustasukkaisuus tuli ihan puskista koska mielestäni en antanut siihen mitään aihetta. Miehen tarve viettää kanssani aikaa 24/7 tuntui myös erikoiselta. Toisaalta, ehkä rakastuneena mies halusi niin tehdä? En tiedä ja minua vaivaa se, aiheutinko itse miehessä turvattomuuden tunteesta sekä epävarmuudesta johtuvan oireilun.
ap
Alussa peitti hulluutensa, merkkejä alkoi tulla n 3 kk paikkeilla. Pahat pakkoneuroosit, sai raivokohtauksia, joi.Lopulta minunkin olisi pitänyt vältellä näitä hänen pelkäämiään asioita kuten pensaiden piikkejä, glitteriä, leivänmuruja, roskia, jos kossain käveli työmies vastaan sai kohtauksen ellen kiertänyt tarpeeksi kaukaa koska hänen vaatteiataan tarttuu jotain vaarallista.
3 lapsen isä. Kaikki exät hulluja. Esittelee arpeaan, joka tullut exänsä puremasta. Nyt tiedän miksi ex purrut. Mies käy käsiksi. Iso ego. Yrittäjä, huijaa kaikessa missä voi. Isot ulosottovelat. Raivostuu helposti. Huutaa lapsilleen ja muille. Keksii päästään asioita. Komea. Osaa olla alkuun hurmaava.
Mielisairas vainotessaan. Huutaa täyttä kurkkua puhelimeen ja hakkaa luuria korvaan.
Narsistisia piirteitä paljon, mutta ei ole natsisti. Herkkä ymmärtämään väärin.
Aloin seurustella itseäni huomattavasti nuoremman naisen kanssa, vaikka (naispuolinen) ystäväni piti ikäeroa aivan liian suurena. Suhde on erittäin hyvä, ja kumppanini ja tämä ystävä ovat hyviä kavereita keskenään ikäerostaan huolimatta.
Oma kokemus löytyy ja asiat, joiden vuoksi suhdetta ei olisi ikinä pitänyt aloittaa:
1. Miehellä ikää 50+ ja takana kymmeniä, kevyempia ja vakavampia ihmissuhteita. Aina vähintään yksi nainen kierrossa. Ei ole hetkeäkään yksin.
2. Kaikki eksät miehen kertoman mukaan "hulluja" ja pettäneet.
3. Tunnustaa rakkautensa lähes heti.
4. Kiirehtii suhteen etenemisessä.
5. Vakuuttelee itseluottamuksellaan, jota ei todellisuudessa ole.
6. Mustasukkaisuus ilmenee viikon sisällä tapaamisesta.
7. Varallisuuden esittely korostetun tärkeää.
8. Mustavalkoinen ajattelutapa.
9. Korostaa omaa rehellisyyttään.
10. Elämässä sattunut ja tapahtunut.
11. Ongelmia virkavallan kanssa.
12. Väkivaltaista ja agressiivista käytöstä yhdistettynä suureen riskinottokykyyn.
Se jatkuva lahjojen esim suklaan tuominen joka päivä. Halusi myös jäädä yöksi aina. Suuttui, jos halusin nukkua yksin. Halusi myös nähdä joka päivä. Sanoi, ettei tarvitse, mutta suuttui, jos en halunnut. Pian alkoi ulkonäön kommentointi (välillä kehuja, välillä lyttäystä) sekä yritykset vaikuttaa ulkonäköön. Olisi pitänyt värjätä hiukset tummiksi, ei olis saanut käyttää mitään meikkiä. Soitteli töihin ja oli mustis miespuolisista työkavereista. Olisi halunnut nopeasti kihloihin jne. Uh, kylläpä kuulostaa sairaalta nyt kun luen tätä! Tyypillä taisi olla jonkin sortin alemmuuskompleksi. Eli ei enää lyhyitä duunareita tälle tytölle!
^