Terveyskeskuslääkärin painajainen ihmiset jotka itse epäilevät sairastavansa: long covidia, borrelioosia, homeallergiaa tai kilpirauhasongelmaa

Vierailija kirjoitti:

Luulotauteja on aina ollut ja tulee olemaan.

Luulotauteja on myös lääkäreillä. Yksi luulotauti on, että potilas ei tunne sairauttaan lääkäriä paremmin.

Ja heti kymmeniä näitä päästä pipejä itsediagnosoituja ämmiä paikalla 🤣

Jos potilas on kohtelias ja olettaa lääkärin tekevän diagnoosin, menee sen saamiseen vuosikausia.

Menin vuonna 2015 lääkärille järkyttävän väsymyksen ja voimattomuuden ja huonon olon takia. Lääkäri määräsi verikokeet ja soitti tuloksista, että onneksi olkoon, olet terve kuin pukki ja iski luurin kiinni. Menin sitten kuukautta myöhemmin uudelleen lääkäriin samasta syystä, nyt sain lähetteen psykologille ja viisi tapaamista loppuvuodeksi. Olo ei parantunut, kas kummaa.

Vuoden 2016 alussa sain masennuslääkkeet, vuonna 2017 tehtiin uudet laajat verikokeet ja lähete psykiatrille, joka suositteli psykoterapiaa. Epäröin, kun oli itselläni vain niin vahva tunne, että tämä ei ole ainakaan perinteistä masennusta. Psykiatri raivostui ja huusi, että ei voi auttaa, jos en itse halua parantua. Lisää lääkkeitä.

Vuonna 2018 kyllästyin ja lopetin kaikki lääkkeet, olo pysyi ennallaan, väsymystä, voimattomuutta, hengästymistä. Työterveyslääkäri vaihtui, tilattiin uudet kattavat verikokeet ja tämä uusi lääkäri huomasi, että hemoglobiini oli laskenut hiukan (135:stä 120:een). Vasta nyt lääkäri tajusi mittauttaa ferritiiniarvon, joka olikin sitten 7. Seuraavassa tarkistuksessa hemoglobiini romahti alle sadan ja sain diagnoosiksi raudanpuuteanemian.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin arvo on 13, hemoglobiini on taas normaali. Lääkärin mielestä kaikki on siis hyvin. Viis siitä, että olen väsynyt edelleen, kun en ole enää lähellekään niin väsynyt kuin ennen. Välissä on rampattu kolonoskopiassa ja gastroskopiassa sekä gynekologilla, koska raudan syönti ei selvästi auta. Rautainfuusioon en pääse, koska kehtasin ehdottaa sitä itse.

Tämäkö on sitten parempi tapa? Rampata lukemattomilla lääkäreillä ja syödä masennuslääkkeitä, jotta lääkäri saa rauhassa tuntea olevansa se ylivertainen päättäjä?

Ymmärrän, että vikaa on minussa. Olen se kiltti potilas, joka haluaa miellyttää lääkäreitä. Olen kohtelias ja pinnistelen viimeisillä voimillani, etten vain rasita lääkäriä liikaa. Olen suorittajapotilas, kympin tyttö. Yritän olla paras mahdollinen potilas ja tehdä juuri niin kuin lääkäri toivoo. Lopputuloksena sitten turhia tutkimuksia ja lääkkeitä vuosikausia. Niillä rahoilla olisi saatu se infuusio ja ongelma poistumaan.

Ylesilääkäri voi ottaa vasta-ainetestit koronasta ja borrelioosista sekä määrittää kilpirauhaskokeet.

Long covidiin ja pitkäaikaiseen borrelioosiin ei ole mitään toimivaa hoitoa että sen kummempaa ei voi tehdä kuin yrittää kannustaa jaksamaan.

Kilpirauhasen yli- tai alitoimintaan löytyy hyvä lääkitys.

Homeallergia voi aiheuttaa oireita joihin löytyy allergia- sekä astmalääkkeitä.

Homealtistuksen selvittely ei kuulu terveyskeskuslääkärin toimenkuvaan vaan on syytä ottaa yhteyttä hometalon isännöitsijään asian tutkimuseksi.

Aina ei potilasta voi auttaa mutta on tärkeää että häntä kuullaan ja yritetään auttaa niin hyvin kuin on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naisten vaivat kuitataan kysymyksellä, onko ollut stressiä. Helppoa lääkärille "hoitaa".

Arvaa onko stressi-ketju yksi av:n kaikkien aikojen pisin 🤣

”Erilaisilla sairauksilla ja tiloilla on yhteisiä oireita, kuten väsymys, lämpöily, lihassärky, lihominen ja masennus. Vuorollaan on aina joku muotidiagnoosi, johon oireet sopivat. Aikoinaan se oli seleenin puute ja sitten amalgaami. Sen jälkeen tulivat punkit, mykoplasma, sisäilmaoireet ja D-vitamiini. Nyt kaikki, joilla on epäspesifiä oireilua, epäilevät itsellään kilpirauhasen vajaatoimintaa.”

Niin totta ja tämä on jo vanha juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas on kohtelias ja olettaa lääkärin tekevän diagnoosin, menee sen saamiseen vuosikausia.

Menin vuonna 2015 lääkärille järkyttävän väsymyksen ja voimattomuuden ja huonon olon takia. Lääkäri määräsi verikokeet ja soitti tuloksista, että onneksi olkoon, olet terve kuin pukki ja iski luurin kiinni. Menin sitten kuukautta myöhemmin uudelleen lääkäriin samasta syystä, nyt sain lähetteen psykologille ja viisi tapaamista loppuvuodeksi. Olo ei parantunut, kas kummaa.

Vuoden 2016 alussa sain masennuslääkkeet, vuonna 2017 tehtiin uudet laajat verikokeet ja lähete psykiatrille, joka suositteli psykoterapiaa. Epäröin, kun oli itselläni vain niin vahva tunne, että tämä ei ole ainakaan perinteistä masennusta. Psykiatri raivostui ja huusi, että ei voi auttaa, jos en itse halua parantua. Lisää lääkkeitä.

Vuonna 2018 kyllästyin ja lopetin kaikki lääkkeet, olo pysyi ennallaan, väsymystä, voimattomuutta, hengästymistä. Työterveyslääkäri vaihtui, tilattiin uudet kattavat verikokeet ja tämä uusi lääkäri huomasi, että hemoglobiini oli laskenut hiukan (135:stä 120:een). Vasta nyt lääkäri tajusi mittauttaa ferritiiniarvon, joka olikin sitten 7. Seuraavassa tarkistuksessa hemoglobiini romahti alle sadan ja sain diagnoosiksi raudanpuuteanemian.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin arvo on 13, hemoglobiini on taas normaali. Lääkärin mielestä kaikki on siis hyvin. Viis siitä, että olen väsynyt edelleen, kun en ole enää lähellekään niin väsynyt kuin ennen. Välissä on rampattu kolonoskopiassa ja gastroskopiassa sekä gynekologilla, koska raudan syönti ei selvästi auta. Rautainfuusioon en pääse, koska kehtasin ehdottaa sitä itse.

Tämäkö on sitten parempi tapa? Rampata lukemattomilla lääkäreillä ja syödä masennuslääkkeitä, jotta lääkäri saa rauhassa tuntea olevansa se ylivertainen päättäjä?

Ymmärrän, että vikaa on minussa. Olen se kiltti potilas, joka haluaa miellyttää lääkäreitä. Olen kohtelias ja pinnistelen viimeisillä voimillani, etten vain rasita lääkäriä liikaa. Olen suorittajapotilas, kympin tyttö. Yritän olla paras mahdollinen potilas ja tehdä juuri niin kuin lääkäri toivoo. Lopputuloksena sitten turhia tutkimuksia ja lääkkeitä vuosikausia. Niillä rahoilla olisi saatu se infuusio ja ongelma poistumaan.

Sama tarina, lukuisia lääkäreitä. Sillä erolla, etten suostunut vastaanottamaan masennusdiagnoosia, joten eivät myöskään tuupanneet lääkkeitä. Ja,se, että löysin minulle hyvin imeytyvän ja sivuvaikutuksettoman raudan (Superior source Just woman iron) ja sain arvot nousemaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lisääntyneen väsymyksen syynä on nimenomaan masennus vaikka potilas yrittääkin asian itse kieltää

Itse asiassa jatkuva väsymys johtuu yleensä jostain sairaudesta tai tilasta joka olisi helppo korjata, mutta muuttuu pikkuhiljaa masennukseksi kun ihminen ei saa oikeaa diagnoosia eikä apua sairauteensa.

Minä istuin tk:ssa sanomatta sanaakaan kun kandi luennoi minulle että naisella voi olla pms oireita vasta kun sillä on vaihdevuodet ja olen yli 40 vuotiaana liian nuori pms oireisiin. En viitsinyt sanoa että palataan asiaan kun olet opiskellut naistentaudeista edes perusteet. Mistään pmdd:stä hän ei sitten ollut edes tietoinen. Minulla on myös laajentuneet punasolut ollut jo iän kaiken. Inttävät sitkeästi että olisin alkoholisti. En kuitenkaan ole. Mutta arvot viittaa siihen että myöhemmällä iällä saattaa puhjeta leukemia. Nämä asiat on hyvä itse tietää kun hoidon taso on suomessa sitä että se banaanipalkalla elävä apinakin on lukenut enemmän kuin tk lääkäri

Ihme etteivät tämän ketjun naiset perusta omaa klinikkaa 🤣😂😅

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas on kohtelias ja olettaa lääkärin tekevän diagnoosin, menee sen saamiseen vuosikausia.

Menin vuonna 2015 lääkärille järkyttävän väsymyksen ja voimattomuuden ja huonon olon takia. Lääkäri määräsi verikokeet ja soitti tuloksista, että onneksi olkoon, olet terve kuin pukki ja iski luurin kiinni. Menin sitten kuukautta myöhemmin uudelleen lääkäriin samasta syystä, nyt sain lähetteen psykologille ja viisi tapaamista loppuvuodeksi. Olo ei parantunut, kas kummaa.

Vuoden 2016 alussa sain masennuslääkkeet, vuonna 2017 tehtiin uudet laajat verikokeet ja lähete psykiatrille, joka suositteli psykoterapiaa. Epäröin, kun oli itselläni vain niin vahva tunne, että tämä ei ole ainakaan perinteistä masennusta. Psykiatri raivostui ja huusi, että ei voi auttaa, jos en itse halua parantua. Lisää lääkkeitä.

Vuonna 2018 kyllästyin ja lopetin kaikki lääkkeet, olo pysyi ennallaan, väsymystä, voimattomuutta, hengästymistä. Työterveyslääkäri vaihtui, tilattiin uudet kattavat verikokeet ja tämä uusi lääkäri huomasi, että hemoglobiini oli laskenut hiukan (135:stä 120:een). Vasta nyt lääkäri tajusi mittauttaa ferritiiniarvon, joka olikin sitten 7. Seuraavassa tarkistuksessa hemoglobiini romahti alle sadan ja sain diagnoosiksi raudanpuuteanemian.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin arvo on 13, hemoglobiini on taas normaali. Lääkärin mielestä kaikki on siis hyvin. Viis siitä, että olen väsynyt edelleen, kun en ole enää lähellekään niin väsynyt kuin ennen. Välissä on rampattu kolonoskopiassa ja gastroskopiassa sekä gynekologilla, koska raudan syönti ei selvästi auta. Rautainfuusioon en pääse, koska kehtasin ehdottaa sitä itse.

Tämäkö on sitten parempi tapa? Rampata lukemattomilla lääkäreillä ja syödä masennuslääkkeitä, jotta lääkäri saa rauhassa tuntea olevansa se ylivertainen päättäjä?

Ymmärrän, että vikaa on minussa. Olen se kiltti potilas, joka haluaa miellyttää lääkäreitä. Olen kohtelias ja pinnistelen viimeisillä voimillani, etten vain rasita lääkäriä liikaa. Olen suorittajapotilas, kympin tyttö. Yritän olla paras mahdollinen potilas ja tehdä juuri niin kuin lääkäri toivoo. Lopputuloksena sitten turhia tutkimuksia ja lääkkeitä vuosikausia. Niillä rahoilla olisi saatu se infuusio ja ongelma poistumaan.

Väsymys on sellainen oire johon ei aina löydy apua vaikka kuinka tutkisi. Lääkäri tutkii ne asiat mitä voi mutta jos kaikki on kunnossa niin aika vaikea on auttaa vaikka haluaisi. Laajat lisätutkimukset tai verikokeiden jatkuva kontrollointi harvoin johtaa mihinkään. Viime aikoina uniapnea on todettu yhä useammalla mikä vaikuttaa itsestä vähän yllättävältä.

Jos mitään selvää syytä ei ole niin sitten pitää potilaan miettiä voiko syynä olla seurausta liiasta työnteosta, ylipainosta, vähäisestä liikkumisesta, uniongelmista tai ikääntymisestä. Jossain vaiheessa saatetaan alkaa epäillä masennusta kun mitään muuta ei keksitä.. Mitään väsymystä poistavaa lääkettä ei taida olla markkinoilla ja piristeet kuten amfetamiini luokitellaan huumausaineeksi.

Vaikeaoireisimmat potilaat voi yleislääkäri lähettää erikoissairaanhoitoon ja joskus siellä sitten diagnosoidaan krooninen väsymyssyndrooma. Mitään kunnon hoitoa ei taida olla tarjolla vaan lähinnä kuntoutusta ja jotkut sitten toipuvat sänkypotilaasta parempaan kuntoon. Pari linkkiä: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01194 ja https://www.kaypahoito.fi/hyva-kaytanto-konsensussuositus-maarittelee-k…

Vierailija kirjoitti:

Ihme etteivät tämän ketjun naiset perusta omaa klinikkaa 🤣😂😅

Täytyy harkita. Olen todella monta diagnoosia ja arviota osoittanut vääräksi. Useammin minä olen ollut oikeassa kuin lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos potilas on kohtelias ja olettaa lääkärin tekevän diagnoosin, menee sen saamiseen vuosikausia.

Menin vuonna 2015 lääkärille järkyttävän väsymyksen ja voimattomuuden ja huonon olon takia. Lääkäri määräsi verikokeet ja soitti tuloksista, että onneksi olkoon, olet terve kuin pukki ja iski luurin kiinni. Menin sitten kuukautta myöhemmin uudelleen lääkäriin samasta syystä, nyt sain lähetteen psykologille ja viisi tapaamista loppuvuodeksi. Olo ei parantunut, kas kummaa.

Vuoden 2016 alussa sain masennuslääkkeet, vuonna 2017 tehtiin uudet laajat verikokeet ja lähete psykiatrille, joka suositteli psykoterapiaa. Epäröin, kun oli itselläni vain niin vahva tunne, että tämä ei ole ainakaan perinteistä masennusta. Psykiatri raivostui ja huusi, että ei voi auttaa, jos en itse halua parantua. Lisää lääkkeitä.

Vuonna 2018 kyllästyin ja lopetin kaikki lääkkeet, olo pysyi ennallaan, väsymystä, voimattomuutta, hengästymistä. Työterveyslääkäri vaihtui, tilattiin uudet kattavat verikokeet ja tämä uusi lääkäri huomasi, että hemoglobiini oli laskenut hiukan (135:stä 120:een). Vasta nyt lääkäri tajusi mittauttaa ferritiiniarvon, joka olikin sitten 7. Seuraavassa tarkistuksessa hemoglobiini romahti alle sadan ja sain diagnoosiksi raudanpuuteanemian.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin arvo on 13, hemoglobiini on taas normaali. Lääkärin mielestä kaikki on siis hyvin. Viis siitä, että olen väsynyt edelleen, kun en ole enää lähellekään niin väsynyt kuin ennen. Välissä on rampattu kolonoskopiassa ja gastroskopiassa sekä gynekologilla, koska raudan syönti ei selvästi auta. Rautainfuusioon en pääse, koska kehtasin ehdottaa sitä itse.

Tämäkö on sitten parempi tapa? Rampata lukemattomilla lääkäreillä ja syödä masennuslääkkeitä, jotta lääkäri saa rauhassa tuntea olevansa se ylivertainen päättäjä?

Ymmärrän, että vikaa on minussa. Olen se kiltti potilas, joka haluaa miellyttää lääkäreitä. Olen kohtelias ja pinnistelen viimeisillä voimillani, etten vain rasita lääkäriä liikaa. Olen suorittajapotilas, kympin tyttö. Yritän olla paras mahdollinen potilas ja tehdä juuri niin kuin lääkäri toivoo. Lopputuloksena sitten turhia tutkimuksia ja lääkkeitä vuosikausia. Niillä rahoilla olisi saatu se infuusio ja ongelma poistumaan.

Väsymys on sellainen oire johon ei aina löydy apua vaikka kuinka tutkisi. Lääkäri tutkii ne asiat mitä voi mutta jos kaikki on kunnossa niin aika vaikea on auttaa vaikka haluaisi. Laajat lisätutkimukset tai verikokeiden jatkuva kontrollointi harvoin johtaa mihinkään. Viime aikoina uniapnea on todettu yhä useammalla mikä vaikuttaa itsestä vähän yllättävältä.

Jos mitään selvää syytä ei ole niin sitten pitää potilaan miettiä voiko syynä olla seurausta liiasta työnteosta, ylipainosta, vähäisestä liikkumisesta, uniongelmista tai ikääntymisestä. Jossain vaiheessa saatetaan alkaa epäillä masennusta kun mitään muuta ei keksitä.. Mitään väsymystä poistavaa lääkettä ei taida olla markkinoilla ja piristeet kuten amfetamiini luokitellaan huumausaineeksi.

Vaikeaoireisimmat potilaat voi yleislääkäri lähettää erikoissairaanhoitoon ja joskus siellä sitten diagnosoidaan krooninen väsymyssyndrooma. Mitään kunnon hoitoa ei taida olla tarjolla vaan lähinnä kuntoutusta ja jotkut sitten toipuvat sänkypotilaasta parempaan kuntoon. Pari linkkiä: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01194 ja https://www.kaypahoito.fi/hyva-kaytanto-konsensussuositus-maarittelee-k…

Minulla se johtui candida albicansin liikakasvusta, joka johti huonoon verenlaatuun ja hapenpuutteeseen. Tätä nyt vaan ei pystytty viidessä vuodessa lääkäreiden keskuudessa ratkaisemaan, vaikka kävin monessa paikassa. Olin kuulemma masentunut. Minulla oli kuitenkin masentuneeksi ihmeen vahva hinku saada väsymys pois ja päästä kiinni normaaliin elämään ja niillä vähillä voimillani etsin aktiivisesti ratkaisua.

No, onneksi on netti ja täydentävät hoidot.

Vierailija kirjoitti:

”Erilaisilla sairauksilla ja tiloilla on yhteisiä oireita, kuten väsymys, lämpöily, lihassärky, lihominen ja masennus. Vuorollaan on aina joku muotidiagnoosi, johon oireet sopivat. Aikoinaan se oli seleenin puute ja sitten amalgaami. Sen jälkeen tulivat punkit, mykoplasma, sisäilmaoireet ja D-vitamiini. Nyt kaikki, joilla on epäspesifiä oireilua, epäilevät itsellään kilpirauhasen vajaatoimintaa.”

Niin totta ja tämä on jo vanha juttu.

Jonon jatkoksi on nyttemmin tullut tuo ferritiini. Tälläkin palstalla - jos kysyt jostain oireesta - ensimmäiseksi tiedustellaan ”onko ferritiini mitattu?”

Juostiin aikoinaan 1v6kk lapsen kanssa yöt päivystyksessä hengitysvaikeuksien vuoksi. Välillä päädyttiin yöksi sairaalaan. Diagnoosit vaihtelivat ja oireilut jatkuivat, kunnes ymmärsin kysyä voiko tämä olla astmaa? Saimme lähetteen lasten astmoihin erikoistuneelle lääkärille ja oikea lääkitys poisti oireet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Erilaisilla sairauksilla ja tiloilla on yhteisiä oireita, kuten väsymys, lämpöily, lihassärky, lihominen ja masennus. Vuorollaan on aina joku muotidiagnoosi, johon oireet sopivat. Aikoinaan se oli seleenin puute ja sitten amalgaami. Sen jälkeen tulivat punkit, mykoplasma, sisäilmaoireet ja D-vitamiini. Nyt kaikki, joilla on epäspesifiä oireilua, epäilevät itsellään kilpirauhasen vajaatoimintaa.”

Niin totta ja tämä on jo vanha juttu.

Jonon jatkoksi on nyttemmin tullut tuo ferritiini. Tälläkin palstalla - jos kysyt jostain oireesta - ensimmäiseksi tiedustellaan ”onko ferritiini mitattu?”

Rautatabletteja saa ostaa apteekista ja kenties myös ruokakaupaata ilman lääkärin kirjoittamaa reseptiä. 

Unohnit fibromyolgian ja raudan puutoksen.

Vierailija kirjoitti:

Moni työterveyslääkäri ei edes tiedä, että hedelmällisen naisen kilpirauhasarvojen raja on 2,5. Mitäköhän nämä ovat opiskelleet vai ovatko nukkuneet luennoilla? Aikaansaatte vammaisia lapsia yhteyskuntaan heikoilla tiedoillanne.

Oikeasti? Mulla keväällä TSH 4,15 ja nyt tämän kuun alussa 4,39. Lääkäri kuulemma ottaa yhteyttä. Haluan sen lääkityksen kokeiluun. En ole vuoteen jaksanut kuin vähän lenkkeillä kävellen ja tiskata. Ikää 35.

Vierailija kirjoitti:

Ihme etteivät tämän ketjun naiset perusta omaa klinikkaa 🤣😂😅

Voisin perustaa, olen jo oman tuttavapiirini lumelääkäri, mutta puoskarilainsäädäntö estää bisneksen tekemisen. 

Osa ei puhu, ymmärrä eikä kirjoita mitään tunnettua kieltä - näin nykyisin myös erikoissairaanhoidossa - kantatekstit ovat kielellisesti käsittämätöntä luettavaa, lisäksi hoidon tarve on tulkittu ja ymmärretty täysin väärin. Kannattaa ottaa juristi mukaan vastaanotolle, jos haluaa että asiat hoidetaan oikein ja kohtelu on edes minimitasolla asianmukaista.