Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera vanhemmilleni siitä, etten saa lastenhoitoon apua
20.07.2021 |
Mun lapset on n. 10-vuotiaita. Pärjäävät jo kotona siis hyvin muutamia tunteja ja pakosta vaikka työpäivänkin.. ongelma on siinä, että vanhempani eivät huoli koskaan lapsia yökylään. Eivät ole ikinä heitä yökylään pyytäneet, pienempänä ottaneet pyynnöstä muutaman kerran pitkin hampain. Vuosikausiin lapset eivät ole heillä yötä olleet. Vanhempani ovat hyväkuntoisia seitsemänkymppisiä ihmisiä, jääneet eläkkeelle lasten syntymien aikoihin. HEidän ei ole tarvinnut omia vanhempiaan hoitaa,viimeinen kuoli silloin kun olivat nelikymppisiä.
Vanhempani hoitavat lapsiani joskus työkiireiden vuoksi esim. muutamia tunteja pyynnöstä. Lähinnä ovat siis paikalla ja tarjoavat ruokaa, muuta eivät lasten kanssa tee. Yöksi eivät tosiaan huoli. Olen lakannut pyytämästä kun en halua saada pahaa mieltä siitä, että kieltäytyvät. Ihmetellään vaan miksei lapset voi tulla mukaan.. Aikuisten juhliin?! Jossa ryypätään.. Häihin, joihin ei ole lapsia kutsuttu jne..? Viimeksi yksi tuollainen hääkeissi vuosi sitten (miehen puolelta sukua), vahempani olivat meillä vahtimassa lapsia ja lähtivät keskiyöllä kotiinsa kun tulimme vartavasten toiselta paikkakunnalta takaisin kotiin bussilla, jotta edes pääsimme koko häihin.. kun lapsia eivät voineet kotiinsa yöksi ottaa. :P
Toista mummua ei voi enää pyytää, hän on sairastunut. Hoisi kyllä aikanaan aina välillä vaikkei hänkään lapsia koskaan luokseen itse pyytänyt.. pyynnöstämme hoisi kuitenkin yön ylikin joskus.
Olen katkera! Minnekään ei koskaan päästä kaksin! Ketään hoitajaa ei oikein ole.. ei varsinkaan ilmaista. Sitten ei kyllä ole paljon enää halujakaan mihinkään lähteä jos pitää maksaa lastenvahti, yöpymiset ja kaikki muu.. Emme ole niin rahoissamme että olisi monta sataa laittaa lastenvahtiinkaan. (Jos siis lastenvahtitarve olisi vaikka 24h).
Onneksi lapset kasvavat, muttei heitä voi vielä muutamiin vuosiin yöksi yksin jättää. Nytkin olemme molemmat töissä ja lapsilla koulusta kesäloma. Täällä ne sitten pyörii päivät keskenään ja mies pystyy ruokatunnillaan käydä katsomassa että syövät.. :P
Muita lapsiperheitä olemme hyödyntäneet jonkin verran. Hoidamme muiden lapsia omilla vapaapäivillämme, jotta voisimme pyytää joskus seuraa/hoitoa vastavuoroisesti omien työpäivien ajaksi kaverilta. Eipä ole helppoa ei!
Onko kellään muulla tämmöistä??
Kommentit (191)
He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kertomasi mukaan kuitenkin ottavat toisinaan lapsia hoitoon moneksi tunniksi kerrallaan. Kyllä sen pitäisi olla jo aivan riittävästi. Ne aikuisten juhlat juhlitaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet niin isoiksi, että pärjäävät yksin kotona.
En minäkään ottaisi ilmaiseksi hoidettavakseni lapsia ja vielä vuorokauden läpeensä! Eikä 7-kymppiset jaksa, vaikka fyysisesti olisivatkin kunnossa. Kaikkia kremppoja eivät välttämättä ole sinulle kertoneetkaan.
Varmaan teidänkin paikkakunnalla toimii MLL lastenhoitajia? Sieltä minä otin aikoinaan lapsille hoitajaa, kun tarvitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.
Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei.
ap
Onkohan tämä provo samalta aloittajalta kuin tuo, joka valitti, kun mummo ei tule ulkomaille lapsia tapaaman?
En yhtään, heistä ei ole lapsia hoitamaan mielisairaus ja alkoholismi on huono yhdistelmä lasten kanssa.
Sentään ovat edes vähän tekemisissä. 70v voi olla jo väsynyt ja kaavoihinsa kangistunut (nukkumiset ja muut rutiinit) vaikka päälisin puolin virkeältä vaikuttaakin. Toki 10v ei mitään perässä juoksemista enää vaadi, ja onhan tuo lastenkin kannalta kurja, kun välit jää etäisiksi.
Meillä on kolme lasta joista vanhin on 18v. Oli vanhemmillani hoidossa yön yli 3-vuotiaana. 4-vuotiaana pyysin yön yli pitämään häntä, ei käynyt, ja vastaus oli niin tyly, että en enää koskaan pyytänyt. Eivät itsekään tarjoutuneet. Nuoremmat sisarukset eivät ole koskaan olleet heillä hoidossa. Ei sekunttiakaan.
Eniten harmittaa juuri se, että lapsilta jää kokematta ihmissuhde mikä voisi olla yksi tärkeimmistä. Ja ihmetyttääkin, itse toivon, että jaksan olla hyvä ja osallistuva mummo lapsenlapsille, jos niitä joskus saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan monta kertaa samanlainen aloitus. Hieman muunneltuna vain. Miksi? Mikä motiivi? Päästä haukkumaan vanhempia? Yksinäisyys/tylsyys?
Vierailija kirjoitti:
He ovat omat lapsensa hoitaneet. Ja kertomasi mukaan kuitenkin ottavat toisinaan lapsia hoitoon moneksi tunniksi kerrallaan. Kyllä sen pitäisi olla jo aivan riittävästi. Ne aikuisten juhlat juhlitaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet niin isoiksi, että pärjäävät yksin kotona.
En minäkään ottaisi ilmaiseksi hoidettavakseni lapsia ja vielä vuorokauden läpeensä! Eikä 7-kymppiset jaksa, vaikka fyysisesti olisivatkin kunnossa. Kaikkia kremppoja eivät välttämättä ole sinulle kertoneetkaan.
Varmaan teidänkin paikkakunnalla toimii MLL lastenhoitajia? Sieltä minä otin aikoinaan lapsille hoitajaa, kun tarvitsi.
Itse asiassa ei ole.. Ja otin selvää.. jos olisi, niin maksaisi järjettömän summan.. Juurikin monta sataa jos aikoisin esim. olla 24 h poissa kotoa.. (jos siis menisin hotelliin vaikka yöksi ja illalla ravintolaan, keikalle, tms...)
Tiedän, että ne aikuisten juhlat juhlitaan sitten vasta kun nuo keskenään pärjää, eihän me olla juuri minnekään päästy moneen vuoteen.. eikä tulla pääsemäänkään. Jos omat vanhempani apua vanhuudessaan tarvitsevat, niin minunko ne pitää hoitaa? Tai lastenlastensa..? Onpa hyvä suhde? Ovat auttaneet niin runsaasti minuakin lastenhoidon kanssa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika sentään. Olen neljän jo aikuisen lapsen äiti ja voin kertoa, että meidän lapsia ei hoitanut koskaan kukaan muu (paitsi tietysti olivat päiväkodissa ennen kouluikää) kuin vanhemmat, pääasiassa minä.
Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Itse olin kokopäivätöissä. En siltikään osaa olla tippaakaan katkera, vaikka olen lähes yksinhuoltajan tavoin yksin hoitanut lapseni. Näin se vaan menee. Esikoista kun odotin, niin mies oli töissä ulkomailla ja kävi synnytyksen aikaan kotona ja seuraavan kerran sitten , kun lapsi oli 6 kk ikäinen. Siitäkin selvittiin. Nykyään pitää vanhemmilla olla sitä omaa aikaa ja pidetään päivänselvää, että isovanhemmat auttavat lapsien hoidossa. Minä en tuomosesta koskaan edes haaveillut enkä odottanut. Pidin sitä aivan normaalina, että itse hoidan lapseni. Onneksi terveyttä riitti ja sen jälkeen arki rullasi mukavasti eteenpäin. En todellakaan ole ollut mikään superäiti, monia virheitä olen minäkin tehnyt lasten kasvatuksessa. Nyt huomaan, että lapset ovat tosiaankin vain lainassa meillä. Sen voin myöntää, että niin paljon ei makseta, että alusta
aloittaisin koko homman. Jaksamisia aloittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta kertaa samanlainen aloitus. Hieman muunneltuna vain. Miksi? Mikä motiivi? Päästä haukkumaan vanhempia? Yksinäisyys/tylsyys?
Tämä trolli on autistinen työkyvyttömyyseläkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ystäväsi eivät hoida lapsiasi? Olettaisi, että hyvät ystäväsi ryntäävät apuun, kun vain sanot, että apua tarvitaan vai onko niin ikävästi ettei ole kavereitakaan sinulla tai miehellä?
No kyllähän 10 v lapset menee yksin meillä ollut 8 vuotiaasta asti yksin kotona koska olen yh ja lomaa mulla on kesällä vain 2 viikkoa.
Nyt 16 vuotias lapsi on täysin normaali ja ollut 12 vuotiiaasta asti satunnaisia öitä kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika sentään. Olen neljän jo aikuisen lapsen äiti ja voin kertoa, että meidän lapsia ei hoitanut koskaan kukaan muu (paitsi tietysti olivat päiväkodissa ennen kouluikää) kuin vanhemmat, pääasiassa minä.
Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Itse olin kokopäivätöissä. En siltikään osaa olla tippaakaan katkera, vaikka olen lähes yksinhuoltajan tavoin yksin hoitanut lapseni. Näin se vaan menee. Esikoista kun odotin, niin mies oli töissä ulkomailla ja kävi synnytyksen aikaan kotona ja seuraavan kerran sitten , kun lapsi oli 6 kk ikäinen. Siitäkin selvittiin. Nykyään pitää vanhemmilla olla sitä omaa aikaa ja pidetään päivänselvää, että isovanhemmat auttavat lapsien hoidossa. Minä en tuomosesta koskaan edes haaveillut enkä odottanut. Pidin sitä aivan normaalina, että itse hoidan lapseni. Onneksi terveyttä riitti ja sen jälkeen arki rullasi mukavasti eteenpäin. En todellakaan ole ollut mikään superäiti, monia virheitä olen minäkin tehnyt lasten kasvatuksessa. Nyt huomaan, että lapset ovat tosiaankin vain lainassa meillä. Sen voin myöntää, että niin paljon ei makseta, että alusta
aloittaisin koko homman. Jaksamisia aloittajalle.
Niin, en ole superäiti minäkään.. mutta paremmin varmasti jaksaisin äitinä olla jos joskus saisi siitä äitinä olemisesta pienen hetken parisuhdeaikaa. Pitääkö sen olla sitten niin, että ei saa toivoa ja itsehän olet lapsesi halunnut.
Kyllä minä heidät hoidan, ei tässä enää montaa vuotta ole siihen että pääsee taas joskus yöksi jonnekin.. Nyt pääsee sentään jo omiin harrastuksiinsa hetkeksi vaikkei lapsenvahtia olisikaan.. kun pärjäävät kotona keskenäänkin.
Lähinnä ihmettelen MIKSI SE YÖHOITO ON KYNNYSKYSYMYS!? Osaako joku vastata? Ei ne kymmenvuotiaat tosiaan enää mitään vauvoja ole. Sanovat kun on nälkä ja vaikka leffaa pyörittäisivät heille ja karkilla ja pizzalla kyllästäisivät.. onpa vaikeaa. Mutta ei.
ap
Olen mummo, HOIDAN SILLOIN KUN MINULLE SOPII. 😂😂😂👠👠👠
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On samanlaista.Juoppoon anoppiin ei voi luottaa,on jättänyt väliin "mahakivun"vuoksi ristiäiset ja synttärit.
Ei voi luottaa,että hoitaisi lapsia selvinpäin ja selvinpäin ollessaan on muutenkin ahdistunut ja hiljainen.
Oma äiti taas elää omaa rauhaansa ja kun mies lähti viemään minua sairaalaan päivystykseen eräänä myöhäisenä iltana,piti tuo vuoden äiti/mummo pakottaa tänne pariksi tunniksi sohvalle istumaan ja vahtimaan lasten unta.
Muutenkaan ei ole mitenkään lapsenlapsistaan kiinnostunut.
Kertokaa mulle MIKSI yöhoito ei käy? Yksi yö? Vaikka kerran vuodessa.. ei luulisi olevan ihan hirveän raskasta, mutta lasten vanhemmille olisi enemmän kuin tarpeen..
Jos itse saan lastenlapsia niin varmasti hoidan sen minkä itse jaksan ja TARJOUDUN.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika sentään. Olen neljän jo aikuisen lapsen äiti ja voin kertoa, että meidän lapsia ei hoitanut koskaan kukaan muu (paitsi tietysti olivat päiväkodissa ennen kouluikää) kuin vanhemmat, pääasiassa minä.
Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Itse olin kokopäivätöissä. En siltikään osaa olla tippaakaan katkera, vaikka olen lähes yksinhuoltajan tavoin yksin hoitanut lapseni. Näin se vaan menee. Esikoista kun odotin, niin mies oli töissä ulkomailla ja kävi synnytyksen aikaan kotona ja seuraavan kerran sitten , kun lapsi oli 6 kk ikäinen. Siitäkin selvittiin. Nykyään pitää vanhemmilla olla sitä omaa aikaa ja pidetään päivänselvää, että isovanhemmat auttavat lapsien hoidossa. Minä en tuomosesta koskaan edes haaveillut enkä odottanut. Pidin sitä aivan normaalina, että itse hoidan lapseni. Onneksi terveyttä riitti ja sen jälkeen arki rullasi mukavasti eteenpäin. En todellakaan ole ollut mikään superäiti, monia virheitä olen minäkin tehnyt lasten kasvatuksessa. Nyt huomaan, että lapset ovat tosiaankin vain lainassa meillä. Sen voin myöntää, että niin paljon ei makseta, että alusta
aloittaisin koko homman. Jaksamisia aloittajalle.Niin, en ole superäiti minäkään.. mutta paremmin varmasti jaksaisin äitinä olla jos joskus saisi siitä äitinä olemisesta pienen hetken parisuhdeaikaa. Pitääkö sen olla sitten niin, että ei saa toivoa ja itsehän olet lapsesi halunnut.
Kyllä minä heidät hoidan, ei tässä enää montaa vuotta ole siihen että pääsee taas joskus yöksi jonnekin.. Nyt pääsee sentään jo omiin harrastuksiinsa hetkeksi vaikkei lapsenvahtia olisikaan.. kun pärjäävät kotona keskenäänkin.
Lähinnä ihmettelen MIKSI SE YÖHOITO ON KYNNYSKYSYMYS!? Osaako joku vastata? Ei ne kymmenvuotiaat tosiaan enää mitään vauvoja ole. Sanovat kun on nälkä ja vaikka leffaa pyörittäisivät heille ja karkilla ja pizzalla kyllästäisivät.. onpa vaikeaa. Mutta ei.
ap
Kysy parhaalta kaveriltasi, miksi hän ei ota lapsiasi yöhoitoon. Eikö ystäväsi halua, että sinulla on parisuhdeaikaa, onko hän kateellinen miehestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.
Niin. Ja kun pyydän, niin koskaan ei vastata, että "tottakai".. aina ensin, että miksei lapset voi tulla mukaan. Pitääkö sitä herranjestas viedä ne lapset ihan jokaiseen paikkaan? Niihin juhliinkin, joihin eivät ole edes kutsuttuna? Pikkujouluhin, festareille, yökerhoon, keikalle?? Eivät ole lasten paikkoja. Ja vaikka nyt haluaisimme kahdestaan edes hotelliin edes hääpäivää viettämään tms.. niin ei.
ap
Sama juttu. Minäkin ehkä liian herkästi "luen" toisia ihmisiä.. Kerran saatiin toisille isovanhemmille 2v lapsi muutamaksi tunniksi jotta saimme mieheni kanssa tapetoitua olohuone. Kun haimme lapsen pois, niin tietysti kiiteltiin kovasti isovanhempia. Jotenkin olisin odottanut, että jtkn positiivista olisivat sanoneet esim: " kyllä me toistekin voidaan katsoa", mutta ei. Niin eipä olla enää pyydetty, tosin eipä hekään ole pyytänee saada lasta luokseen. Tosin mieheni siskon lapsia hoitivat hyvin usein, oikeastaan joka viikko ja usein valittivatkin lapsenhoitovelvoitteistaan... No, nyt tämä meidän lapsi on jo 18v ja hyvin etäiset välit on isovanhempiin vaikka asuvatkin tuossa muutaman kilometrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika sentään. Olen neljän jo aikuisen lapsen äiti ja voin kertoa, että meidän lapsia ei hoitanut koskaan kukaan muu (paitsi tietysti olivat päiväkodissa ennen kouluikää) kuin vanhemmat, pääasiassa minä.
Mies oli töissä 600 km päässä ja kävi kotona kahden viikon välein. Itse olin kokopäivätöissä. En siltikään osaa olla tippaakaan katkera, vaikka olen lähes yksinhuoltajan tavoin yksin hoitanut lapseni. Näin se vaan menee. Esikoista kun odotin, niin mies oli töissä ulkomailla ja kävi synnytyksen aikaan kotona ja seuraavan kerran sitten , kun lapsi oli 6 kk ikäinen. Siitäkin selvittiin. Nykyään pitää vanhemmilla olla sitä omaa aikaa ja pidetään päivänselvää, että isovanhemmat auttavat lapsien hoidossa. Minä en tuomosesta koskaan edes haaveillut enkä odottanut. Pidin sitä aivan normaalina, että itse hoidan lapseni. Onneksi terveyttä riitti ja sen jälkeen arki rullasi mukavasti eteenpäin. En todellakaan ole ollut mikään superäiti, monia virheitä olen minäkin tehnyt lasten kasvatuksessa. Nyt huomaan, että lapset ovat tosiaankin vain lainassa meillä. Sen voin myöntää, että niin paljon ei makseta, että alusta
aloittaisin koko homman. Jaksamisia aloittajalle.
No, sen verran tähän voin sanoa, että laajojen tutkimusten mukaan tämän päivän lasten vanhemmat ovat enemmän omien lastensa kanssa kuin yksikään aikaisempi sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle MIKSI yöhoito ei käy? Yksi yö? Vaikka kerran vuodessa.. ei luulisi olevan ihan hirveän raskasta, mutta lasten vanhemmille olisi enemmän kuin tarpeen..
Jos itse saan lastenlapsia niin varmasti hoidan sen minkä itse jaksan ja TARJOUDUN.
ap
Kysy niiltä ystäviltäsi, miksi eivät ota lapsiasi yöhoitoon. ystävyys on sitä, että autetaan ja nyt näyttää siltä, että sinä olet valinnut ystäväsi väärin.
Onko teillä tiivis 4-5 naisen porukka? Silloin voisit jakaa lapsesi vaikka kahden kaverisi luokse samaan aikaan yökylään ja saisit olla miehen kanssa kahdestaan.
Outoa, että eivät tarjoudu apuun. Onhan ne sentään sulle tositärkeitä, oli häissä kunniavieraina ja aina soittelemassa.
On. Tiedän tunteen. Mutta minkäs teet, kun apua ei koskaan tarjota, niin olen huono sitä sitten pyytämäänkään.