Onko deittailu- tai seurustelukumppanisi oikeasti latonut tiskiin "dealbreakereitä" tapailun alkuvaiheessa?

Olen keskustellut mieheni kanssa dealbreakereista puolin ja toisin ensitreffeillä. Nyt olemme olleet jo vuosia yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?

Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?

Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.

Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.

Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.

Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.

Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.

En

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

En nyt oikein ymmärtänyt, et vie treffeille muita naisia kuin niitä joiden kanssa on ollut hyvää seksiä, sitähän mä juuri kysyin, kuinka pian ja missä sitä seksiä oikein on harrastettu kun treffeillekään ei pääse ennen sitä?

Missä ja koska seksi on silloin jo testattu? 😮

Eli niiden tuttavien luonani vai jossain baarin vessassa.

Vai mistä tiesit, että nainen on hyvä seksissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?

Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?

Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.

Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.

Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.

Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.

Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.

En

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

En nyt oikein ymmärtänyt, et vie treffeille muita naisia kuin niitä joiden kanssa on ollut hyvää seksiä, sitähän mä juuri kysyin, kuinka pian ja missä sitä seksiä oikein on harrastettu kun treffeillekään ei pääse ennen sitä?

Missä ja koska seksi on silloin jo testattu? 😮

Eli niiden tuttavien luonani vai jossain baarin vessassa.

Vai mistä tiesit, että nainen on hyvä seksissä?

Minä olen nainen, joka haluaa seksiä viimeistään kolmansilla treffeillä, mieluummin aiemmin. Parisuhteessa ollessani haluan seksiä monta kertaa viikossa. Olisi kamala ajatus deittailla jotakuta pitkään ja sitten huomata, ettei sängyssä synkkaa yhtään. Kyllä, sellainenkin on mahdollista. Itselleni suuseksi on dealbreaker. Jos mies ei sitä halua antaa, saa jatkaa matkaa. Aseksuaalit kierrän parisuhdemielessä kaukaa.

Olen ollut parisuhteessa jo vuosia ja lapsiakin on siunaantunut. Oli ihan hyvä, että seksiasiat selvitettiin heti alkuun. Niistä ei meillä tarvitse riidellä.

Aseksuaalina seksi on dealbreaker. Muunlainen läheisyys ja yhdessäolo on tervetullutta, mutta seksiä en halua harrastaa. Rajottaa paljon parisuhteen etsinnässä, mutta on asia mistä en voi joustaa. Ei olisi varmasti miellyttävää kenellekään, jos harrastaisin seksiä pitkin hampain ja "pakosta". 

Myös tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö. 

Juu, kyllä mä muistaakseni tokalla tapaamisella jo tenttasin miehen ajatukset lapsiin liittyen. Jos mies olisi sanonut, ettei halua lapsia, en olisi jatkanut tapailua. Itsellä on aina ollut vahvasti tiedossa, että tulevaisuudessa haluan useamman lapsen, joten miksi tuhlaisin aikaa parisuhteessa, jossa unelmani toteutuminen ei ole mahdollista?

No, mies tiesi haluavansa lapsia tulevaisuudessa.

On. Kämpelön kiertotien kautta eli puhumalla exästään. Näin on toiminut parikin naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olekin outoa, että meille naisille vttuillaan, jos haluamme pitkän miehen, ja syytetään pinnalliseksi.

Naisille pitää ilmeisesti vääntää taas rautalangasta tämä ratkaiseva ero pituus- ja painovaatimuksen suhteen. Lukekaa tarkasti: pituuteen et voi itse vaikuttaa, painoon taas voit. Minä olen geeneiltäni lihomiseen taipuvainen ja olin pullukka aina teini-ikään saakka, kunnes päätin etten enää halua olla. Sen jälkeen olenkin ollut hoikka/normaalipainoinen. Jos saisin samalla tavalla päättää pituudestani ja hiusten kasvusta, niin mulla olisi pituutta 10 senttiä enemmän ja tuuheat hiukset. Mutta kun en voi, niin näillä mennään. Painonhallinassa puhutaan itsekurista, ja lihavuus todistaa että sitä ei paljoa ole.

Ylipainoinen ystäväni on pohtinut tätä asiaa paljon. Lopputulemaksi tuli, että ei ole mitään järkeä kitua nälässä vuodesta toiseen miellyttääkseen jotain randomia miestä, kun voi sen asemesta myös elää normaalia elämää. Niin vain tapasi miehen, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on - ja hänhän on ihana ihminen, kun ei ole nälästä ja itseruoskinnasta raivo vaan oma iloinen itsensä.

Johtopäätös: Kaikille hoikkana pysyminen ei ole yhtä helppoa. Ihan älytöntä moralisoida ja paheksua heitä, joille se on yhtä vaikeaa kuin sinulle olisi kasvaa ne puuttuvat 10 senttiä.

Paitsi ettei tällaisia ihmisiä ole olemassa.

10cm lisäkasvu on mahdotonta, painon pudottaminen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä mä muistaakseni tokalla tapaamisella jo tenttasin miehen ajatukset lapsiin liittyen. Jos mies olisi sanonut, ettei halua lapsia, en olisi jatkanut tapailua. Itsellä on aina ollut vahvasti tiedossa, että tulevaisuudessa haluan useamman lapsen, joten miksi tuhlaisin aikaa parisuhteessa, jossa unelmani toteutuminen ei ole mahdollista?

No, mies tiesi haluavansa lapsia tulevaisuudessa.

Lapsiasia on sellainen, että se kannattaa puhua läpi heti alkuun, jos itsellä on selkeä oma kanta asiaan. Monista asioista on mahdollista löytää kompromissi, mutta tästä ei oikein ole.

Olen toisella kierroksella ja minulla on lapsia edellisestä liitosta. Deittaillessani he olivat jo koululaisia ja tiesin vahvasti, etten halua aloittaa alusta pienen vauvan kanssa, vaikka iän puolesta olisi mahdollista. Puhuimme mieheni kanssa lapsista heti ensi tapaamisella, hänen aloitteestaan, ja olimme molemmat helpottuneita, että tässä toiveet kävi yksiin. Miehellänikin on ennestään lapsia. Hekin onneksi jo vähän isompia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jo treffi-ilmoituksessa, että jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu. Oli helppo filtteröidä pois aseksuaalit, matalalibidoiset, estoiset ja seksikielteiset ihmiset. Eihän tuo mitään takaa, mutta ainakin yhden ison ongelmakohdan sai mahdollisesti ennaltaehkäistyä. Varmaan joku piti tuota outona, mutta olen ennemmin outo ja onnellinen kuin tavallinen ja onneton.

Onko ok, jos näin käy myös toisin päin, eli jos vaikka itse sairastut vakavasti, etkä pysty/jaksa harrastaa seksiä, niin sinua ei haittaa että kumppanisi lähtee menemään tämän vuoksi?

Jostain syystä tämä usein pätee vain yhteen suuntaan. Minkä verran miehiä on vaimojensa omaishoitajina? Vähän. Jos nainen sairastuu vakavasti, mies lähtee menemään. Mutta jos menisi toisinpäin, sekä mies että ympäristö syyllistäisivät ja paheksuisivat naista rankasti. Sama siinä, että juurikaan ei puhuta pihtaavista miehistä, vaikka heitä on paljon luultua enemmän. Nainen on seksihullu h•or•, jos jättää impotentin miehen, mutta naisen voi toki jättää, jos seksi loppuu mistä syystä hyvänsä. Esimerkiksi synnytys tai kohtusyöpä ovat päteviä syitä jättää nainen ja etsi uusi.

Asenteiden tasolla tasa-arvo on vielä ihan älyttömän kaukana. Pitäisikö suhtautumisen kumppaniin muuttua sellaiseksi kuin monilla miehillä, on pohtimisen arvoinen kysymys. Mitä se tekisi ihmisyydelle?

Toiset naisethan niitä paheksujia ovat. Useimmat miehet ymmärtävät, että parisuhde, joka ei vastaa molempien tarpeisiin, ei ole oikeutettu, ja se pitääkin lopettaa. Tai ainakin ymmärtävät, ettei paheksunta auta mitään, koska jokainen tekee kuitenkin, miten parhaaksi näkee.

Minulle dealbreaker pitkään parisuhteeseen on se, että toisen pitää nauttia alistumisesta seksissä. Lyhytaikaiset suhteet onnistuvat ilmankin tätä elementtiä, mutta loppuelämän monogaamisesta suhteesta tuo pitää löytyä.

Mies jonka kanssa luulin olevan mahdollisuus johonkin vakavampaankin, ilmoitti dealbreakeriksi, että suuhommien yhteydessä tulee aina niellä. Hän ei voisi elää naisen kanssa, joka ei niele.

Pidän itse suuhommista, mutta oma raja kulkee nielemisessä. Tästäkin toki olisin voinut joskus harkita joustavani, mutta se miten tärkeä tämä tietty asia oli, muutti mielikuvani koko henkilöstä. Suhde kaatui silti heti alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Mies jonka kanssa luulin olevan mahdollisuus johonkin vakavampaankin, ilmoitti dealbreakeriksi, että suuhommien yhteydessä tulee aina niellä. Hän ei voisi elää naisen kanssa, joka ei niele.

Pidän itse suuhommista, mutta oma raja kulkee nielemisessä. Tästäkin toki olisin voinut joskus harkita joustavani, mutta se miten tärkeä tämä tietty asia oli, muutti mielikuvani koko henkilöstä. Suhde kaatui silti heti alkuunsa.

Hyvä vain, että mies vältti tämän tyypillisen naisten ansan, että ei oikeasti pidetä jostakin seksiaktista, mutta kuitenkin lupaillaan, että mieli voi muuttua, ja ehkä jopa miehen vuoksi kokeillaan muutaman kerran, kunnes juttu jää kokonaan pois.

Jos jokin seksijuttu on itselle tärkeä, ei siitä kannata joustaa. Kannattaa valita sellainen kumppani, joka syttyy samoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä mä muistaakseni tokalla tapaamisella jo tenttasin miehen ajatukset lapsiin liittyen. Jos mies olisi sanonut, ettei halua lapsia, en olisi jatkanut tapailua. Itsellä on aina ollut vahvasti tiedossa, että tulevaisuudessa haluan useamman lapsen, joten miksi tuhlaisin aikaa parisuhteessa, jossa unelmani toteutuminen ei ole mahdollista?

No, mies tiesi haluavansa lapsia tulevaisuudessa.

Lapsiasia on sellainen, että se kannattaa puhua läpi heti alkuun, jos itsellä on selkeä oma kanta asiaan.

Tästä on pakko olla eri mieltä. Olisi jäänyt moni seksikerta minulta kokematta, jos olisin jo ensitreffeillä kertonut, etten lapsia halua. Kukaan deittini ei ole koskaan ottanut lapsiasiaa esille, joten selvästikään se ei ollut heille tärkeä juttu. Kysyttäessä olisin toki kertonut, mutta ei sen mainostamisesta mitään hyötyä ole, paitsi jos etsii vain ja ainoastaan loppuelämän suhdetta. Minä olin avoin kaikelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jonka kanssa luulin olevan mahdollisuus johonkin vakavampaankin, ilmoitti dealbreakeriksi, että suuhommien yhteydessä tulee aina niellä. Hän ei voisi elää naisen kanssa, joka ei niele.

Pidän itse suuhommista, mutta oma raja kulkee nielemisessä. Tästäkin toki olisin voinut joskus harkita joustavani, mutta se miten tärkeä tämä tietty asia oli, muutti mielikuvani koko henkilöstä. Suhde kaatui silti heti alkuunsa.

Hyvä vain, että mies vältti tämän tyypillisen naisten ansan, että ei oikeasti pidetä jostakin seksiaktista, mutta kuitenkin lupaillaan, että mieli voi muuttua, ja ehkä jopa miehen vuoksi kokeillaan muutaman kerran, kunnes juttu jää kokonaan pois.

Jos jokin seksijuttu on itselle tärkeä, ei siitä kannata joustaa. Kannattaa valita sellainen kumppani, joka syttyy samoista asioista.

No miten sen nyt ottaa. Kuten sanoin, pidän ja nautin suuhommista. Nielemisestä en nauti. Jos miehen tärkein kriteeri parinvalinnassa on se, että nainen nielee, olen mielestäni minä se joka väisti luodin.

Toki olen kanssasi samaa mieltä, että kannattaa valita ihminen, joka syttyy samoista asioista. Tämä henkilö ei sellainen selvästi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, kyllä mä muistaakseni tokalla tapaamisella jo tenttasin miehen ajatukset lapsiin liittyen. Jos mies olisi sanonut, ettei halua lapsia, en olisi jatkanut tapailua. Itsellä on aina ollut vahvasti tiedossa, että tulevaisuudessa haluan useamman lapsen, joten miksi tuhlaisin aikaa parisuhteessa, jossa unelmani toteutuminen ei ole mahdollista?

No, mies tiesi haluavansa lapsia tulevaisuudessa.

Lapsiasia on sellainen, että se kannattaa puhua läpi heti alkuun, jos itsellä on selkeä oma kanta asiaan.

Tästä on pakko olla eri mieltä. Olisi jäänyt moni seksikerta minulta kokematta, jos olisin jo ensitreffeillä kertonut, etten lapsia halua. Kukaan deittini ei ole koskaan ottanut lapsiasiaa esille, joten selvästikään se ei ollut heille tärkeä juttu. Kysyttäessä olisin toki kertonut, mutta ei sen mainostamisesta mitään hyötyä ole, paitsi jos etsii vain ja ainoastaan loppuelämän suhdetta. Minä olin avoin kaikelle.

Joo, siis ei lapsista tietenkään tarvitse puhua, jos ei etsi pidempää suhdetta. Näin eronneena en kutsu enää yhtäkään suhdetta loppuelämän suhteeksi, vaikka itsekin sellaisessa, toivottavasti, olen. Deittailuaikoina päädyin useammankin miehen kanssa tulokseen, ettei meistä paria pidemmän päälle tule, mutta ei se estä pitämästä vähän hauskaa seksin merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jonka kanssa luulin olevan mahdollisuus johonkin vakavampaankin, ilmoitti dealbreakeriksi, että suuhommien yhteydessä tulee aina niellä. Hän ei voisi elää naisen kanssa, joka ei niele.

Pidän itse suuhommista, mutta oma raja kulkee nielemisessä. Tästäkin toki olisin voinut joskus harkita joustavani, mutta se miten tärkeä tämä tietty asia oli, muutti mielikuvani koko henkilöstä. Suhde kaatui silti heti alkuunsa.

Hyvä vain, että mies vältti tämän tyypillisen naisten ansan, että ei oikeasti pidetä jostakin seksiaktista, mutta kuitenkin lupaillaan, että mieli voi muuttua, ja ehkä jopa miehen vuoksi kokeillaan muutaman kerran, kunnes juttu jää kokonaan pois.

Jos jokin seksijuttu on itselle tärkeä, ei siitä kannata joustaa. Kannattaa valita sellainen kumppani, joka syttyy samoista asioista.

No miten sen nyt ottaa. Kuten sanoin, pidän ja nautin suuhommista. Nielemisestä en nauti. Jos miehen tärkein kriteeri parinvalinnassa on se, että nainen nielee, olen mielestäni minä se joka väisti luodin.

Toki olen kanssasi samaa mieltä, että kannattaa valita ihminen, joka syttyy samoista asioista. Tämä henkilö ei sellainen selvästi ollut.

Ei kai se, että nainen nielee, ole tärkein kriteeri, vaikka se olisikin välttämätön kriteeri. Kyllä minäkin edellytän naiselta lapsettomuutta, mutta ei se ole lähellekään tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Kynnyskysymys ei ole sama asia kuin tärkein kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Mies jonka kanssa luulin olevan mahdollisuus johonkin vakavampaankin, ilmoitti dealbreakeriksi, että suuhommien yhteydessä tulee aina niellä. Hän ei voisi elää naisen kanssa, joka ei niele.

Pidän itse suuhommista, mutta oma raja kulkee nielemisessä. Tästäkin toki olisin voinut joskus harkita joustavani, mutta se miten tärkeä tämä tietty asia oli, muutti mielikuvani koko henkilöstä. Suhde kaatui silti heti alkuunsa.

Minä, nainen, tuossa ylempänä sanoin, että mulle suuseksin saamattomuus on dealbreaker. Mulle olisi ihan todella fine, jos joku mies sen takia muuttaisi mielikuvaani minusta, eikä haluaisi jatkaa. Hän ei olisi minulle sopiva. Asia on minulle tärkeä, jollekin muulle merkityksetön, jonkin mielestä olen pervo nymfo. Sellaista se on, ihmiset on erilaisia. Mulle muuten se nieleminenkin on ihan jees, ei ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja demiseksuaali jatkaa, kyllä olen kokenut ainakin Tinder-deittailun itselleni epäsopivaksi. En osaa sitoutua ihmiseen parin tapaamisen perusteella ja miehet tuntuvat ihastuvan saman tien ja haluavan seksiä pian. Tinderin ulkopuolella taas on helpompi tutustua luontevasti kaveripohjalla ja tehdä aloitetta kun tunteita herää (olen tehnyt niitä myös itse onnistuneesti). 

Yhden demiksi itseään väittävän kanssa olin vähän aikaa ja tämä oli kyllä melko auliisti sekstaillut puheidensa mukaan ympäriinsä ja meilläkin seksiä olisi pitänyt olla harrastamassa heti toisella tapaamisella. Jälkeeni löytyi välittömästi uusi tampattava joten vähän jäi epäilyttämään tuo demiys. Yleensä ihmiset ei ole yhtään sitä mitä sanovat tai sitten omaavat itse sen "dealbreaker"-jutun kuten tässäkin ketjussa ilmentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olekin outoa, että meille naisille vttuillaan, jos haluamme pitkän miehen, ja syytetään pinnalliseksi.

Naisille pitää ilmeisesti vääntää taas rautalangasta tämä ratkaiseva ero pituus- ja painovaatimuksen suhteen. Lukekaa tarkasti: pituuteen et voi itse vaikuttaa, painoon taas voit. Minä olen geeneiltäni lihomiseen taipuvainen ja olin pullukka aina teini-ikään saakka, kunnes päätin etten enää halua olla. Sen jälkeen olenkin ollut hoikka/normaalipainoinen. Jos saisin samalla tavalla päättää pituudestani ja hiusten kasvusta, niin mulla olisi pituutta 10 senttiä enemmän ja tuuheat hiukset. Mutta kun en voi, niin näillä mennään. Painonhallinassa puhutaan itsekurista, ja lihavuus todistaa että sitä ei paljoa ole.

Ylipainoinen ystäväni on pohtinut tätä asiaa paljon. Lopputulemaksi tuli, että ei ole mitään järkeä kitua nälässä vuodesta toiseen miellyttääkseen jotain randomia miestä, kun voi sen asemesta myös elää normaalia elämää. Niin vain tapasi miehen, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on - ja hänhän on ihana ihminen, kun ei ole nälästä ja itseruoskinnasta raivo vaan oma iloinen itsensä.

Johtopäätös: Kaikille hoikkana pysyminen ei ole yhtä helppoa. Ihan älytöntä moralisoida ja paheksua heitä, joille se on yhtä vaikeaa kuin sinulle olisi kasvaa ne puuttuvat 10 senttiä.

Paitsi ettei tällaisia ihmisiä ole olemassa.

10cm lisäkasvu on mahdotonta, painon pudottaminen ei ole.

Ponnistelun rankkuus voi silti olla samaa tasoa. Uskon, kun olen sivusta seurannut. Tasan ei käy onnenlahjat geenilotossa, itse voin syödä tuplat siihen mitä ystäväni, enkä liho. Kuolisin nälkään hänen annoksillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jonka kanssa luulin olevan mahdollisuus johonkin vakavampaankin, ilmoitti dealbreakeriksi, että suuhommien yhteydessä tulee aina niellä. Hän ei voisi elää naisen kanssa, joka ei niele.

Pidän itse suuhommista, mutta oma raja kulkee nielemisessä. Tästäkin toki olisin voinut joskus harkita joustavani, mutta se miten tärkeä tämä tietty asia oli, muutti mielikuvani koko henkilöstä. Suhde kaatui silti heti alkuunsa.

Hyvä vain, että mies vältti tämän tyypillisen naisten ansan, että ei oikeasti pidetä jostakin seksiaktista, mutta kuitenkin lupaillaan, että mieli voi muuttua, ja ehkä jopa miehen vuoksi kokeillaan muutaman kerran, kunnes juttu jää kokonaan pois.

Jos jokin seksijuttu on itselle tärkeä, ei siitä kannata joustaa. Kannattaa valita sellainen kumppani, joka syttyy samoista asioista.

No miten sen nyt ottaa. Kuten sanoin, pidän ja nautin suuhommista. Nielemisestä en nauti. Jos miehen tärkein kriteeri parinvalinnassa on se, että nainen nielee, olen mielestäni minä se joka väisti luodin.

Toki olen kanssasi samaa mieltä, että kannattaa valita ihminen, joka syttyy samoista asioista. Tämä henkilö ei sellainen selvästi ollut.

Ei kai se, että nainen nielee, ole tärkein kriteeri, vaikka se olisikin välttämätön kriteeri. Kyllä minäkin edellytän naiselta lapsettomuutta, mutta ei se ole lähellekään tärkeimpiä asioita parisuhteessa. Kynnyskysymys ei ole sama asia kuin tärkein kysymys.

Eikös kynnyskysymys nimenomaan tarkoita asiaa, joka on niin tärkeä, että ilman sitä ei parisuhdetta synny? Kyllä silloin sen sinne tärkeimpiin kriteereihin laskisin.

Esimerkiksi, jos vastaasi tulisi täydellinen nainen, jolla on lapsia, et silti voisi hänen kanssaan parisuhteeseen alkaa, koska sinulle lapsettomuus on välttämättömyys eli lopulta se tärkein kriteeri?