Sivut

Kommentit (166)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos APkin pysyisi siinä suomenkielessä.

*suomen kielessä

Mitä ehdotat käännökseksi dealbreakerille?

Ratkaiseva tekijä? Ehdoton vaatimus? EIkö sinulla ole tuon vertaa mileikuvitusta?

  • ylös 1
  • alas 13
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.
En

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

En nyt oikein ymmärtänyt, et vie treffeille muita naisia kuin niitä joiden kanssa on ollut hyvää seksiä, sitähän mä juuri kysyin, kuinka pian ja missä sitä seksiä oikein on harrastettu kun treffeillekään ei pääse ennen sitä?
Missä ja koska seksi on silloin jo testattu? 😮
Eli niiden tuttavien luonani vai jossain baarin vessassa.
Vai mistä tiesit, että nainen on hyvä seksissä?

  • ylös 31
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Itse olen sanonut, etten tule maatilaltani muuttamaan kaupunkiin ja se on ollut dealbreaker jokaiselle naiselle.

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.
En

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

En nyt oikein ymmärtänyt, et vie treffeille muita naisia kuin niitä joiden kanssa on ollut hyvää seksiä, sitähän mä juuri kysyin, kuinka pian ja missä sitä seksiä oikein on harrastettu kun treffeillekään ei pääse ennen sitä?
Missä ja koska seksi on silloin jo testattu? 😮
Eli niiden tuttavien luonani vai jossain baarin vessassa.
Vai mistä tiesit, että nainen on hyvä seksissä?

Itsekin mietin tuosta tekstistä, että onko oletus vaikka se, että deittipalstalla tavattu tuntematon henkilö nähdään ensimmäisen kerran seksin merkeissä yksityisasunnossa ja sen sijaan, että viestittelyn jälkeen jutellaan ensin kasvokkain, aloitetaankin ensin seksillä ja vasta sen jälkeen jutellaan? Ymmärrän paremmin sen, jos on kyseessä puolituttu, jonka kanssa on jo juteltu ja jonkin verran tutustuttu, mutta päteekö tuo "seksin kautta tutustumiseen" myös täysin tuntemattomiin?

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

Ymmärrän, ja tuo on ihan ok. Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta kommentoin tähän omasta näkökulmastani. On hyvä, että itse tiedät, mikä on sulle sopiva tapa, ja on täysin ok toimia niin. Pakko silti sanoa, että on tuossa myös paljon välimuotoja - nyt annat ymmärtää, että jos ei aloita tutustumista seksillä, on ainoa vaihtoehto joku viikkokausien deittailu ja tunteiden heräämisen odottelu. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Itse en esim. toimi kummallakaan tavalla. Vai tarkoitatko, että ennen seksiä on kuitenkin tutustuttu, mutta ei ole vaan nimitetty näitä kohtaamisia treffeiksi, tai niistä on puuttunut joitain deittailuun liittyviä asioita, kuten vaikka että mennään yhdessä kahville tai syömään?

Ehkä tyypillisin tilanne on se, että illanvieton jälkeen lähdetään samaan suuntaan kaverin kaverin tai harrastusporukasta tutun tyypin kanssa. Molemmissa pitkissä parisuhteissa tiesin kumppanini etukäteen tällaisesta porukkaympäristöstä ja olimme jutelleet, mutta emme olleet koskaan hengailleet kahden kesken.

Minulla oli myös antoisa parin kuukauden romanssi Tinderistä. Silloin menimme kaljalle ja päädyimme pitkälle kävelylle, lopulta harrastamaan seksiä ja viettämään seuraavan päivän yhdessä. Mutta se, että viestitellään ensin muutama päivä, sitten mennään treffeille, sitten mennään toisille treffeille ja kolmansille ja niin edelleen ei ole koskaan tuottanut mitään kummempaa tulosta eikä ole tuntunut kovinkaan luontevalta.

  • ylös 10
  • alas 8
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.
En

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

En nyt oikein ymmärtänyt, et vie treffeille muita naisia kuin niitä joiden kanssa on ollut hyvää seksiä, sitähän mä juuri kysyin, kuinka pian ja missä sitä seksiä oikein on harrastettu kun treffeillekään ei pääse ennen sitä?
Missä ja koska seksi on silloin jo testattu? 😮
Eli niiden tuttavien luonani vai jossain baarin vessassa.
Vai mistä tiesit, että nainen on hyvä seksissä?

Itsekin mietin tuosta tekstistä, että onko oletus vaikka se, että deittipalstalla tavattu tuntematon henkilö nähdään ensimmäisen kerran seksin merkeissä yksityisasunnossa ja sen sijaan, että viestittelyn jälkeen jutellaan ensin kasvokkain, aloitetaankin ensin seksillä ja vasta sen jälkeen jutellaan? Ymmärrän paremmin sen, jos on kyseessä puolituttu, jonka kanssa on jo juteltu ja jonkin verran tutustuttu, mutta päteekö tuo "seksin kautta tutustumiseen" myös täysin tuntemattomiin?

Voi päteä myös täysin tuntemattomiin, mutta koska naisilla seksiin liittyvät riskit ovat yleisesti ottaen suuremmat, ehdotin Tinder-kohtaamisissa tapaamista baariin. Pidän täysin ymmärrettävänä, että toiseen haluaa tutustua ainakin kaljan ajan, ennen kuin menee hänen asuntoonsa. Haluaako tällaista sitten kutsua treffeille viemiseksi, lienee makuasia. Ja kaikki naiset eivät tähän tarjoukseen tarttuneet vaan halusivat tulla suoraan luokseni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.
En

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

En nyt oikein ymmärtänyt, et vie treffeille muita naisia kuin niitä joiden kanssa on ollut hyvää seksiä, sitähän mä juuri kysyin, kuinka pian ja missä sitä seksiä oikein on harrastettu kun treffeillekään ei pääse ennen sitä?
Missä ja koska seksi on silloin jo testattu? 😮
Eli niiden tuttavien luonani vai jossain baarin vessassa.
Vai mistä tiesit, että nainen on hyvä seksissä?

Itsekin mietin tuosta tekstistä, että onko oletus vaikka se, että deittipalstalla tavattu tuntematon henkilö nähdään ensimmäisen kerran seksin merkeissä yksityisasunnossa ja sen sijaan, että viestittelyn jälkeen jutellaan ensin kasvokkain, aloitetaankin ensin seksillä ja vasta sen jälkeen jutellaan? Ymmärrän paremmin sen, jos on kyseessä puolituttu, jonka kanssa on jo juteltu ja jonkin verran tutustuttu, mutta päteekö tuo "seksin kautta tutustumiseen" myös täysin tuntemattomiin?

Voi päteä myös täysin tuntemattomiin, mutta koska naisilla seksiin liittyvät riskit ovat yleisesti ottaen suuremmat, ehdotin Tinder-kohtaamisissa tapaamista baariin. Pidän täysin ymmärrettävänä, että toiseen haluaa tutustua ainakin kaljan ajan, ennen kuin menee hänen asuntoonsa. Haluaako tällaista sitten kutsua treffeille viemiseksi, lienee makuasia. Ja kaikki naiset eivät tähän tarjoukseen tarttuneet vaan halusivat tulla suoraan luokseni.

No kyllä tuollaista tapaamista kutsutaan treffeiksi. Treffithän tarkoittaa oikeastaan tapaamista.

  • ylös 18
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse olen sanonut, etten tule maatilaltani muuttamaan kaupunkiin ja se on ollut dealbreaker jokaiselle naiselle.
Maajussius on aika extreme elämäntapa. Vähän kuin eläisi tien päällä tai teltassa.

  • ylös 5
  • alas 10
Vierailija

Paljasti, että ei ole ainuttakaan loppuunsuoritettua tutkintoa tai koulutusta.

Kyseessä +35 v mies. Ne treffit loppui siihen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jo treffi-ilmoituksessa, että jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu. Oli helppo filtteröidä pois aseksuaalit, matalalibidoiset, estoiset ja seksikielteiset ihmiset. Eihän tuo mitään takaa, mutta ainakin yhden ison ongelmakohdan sai mahdollisesti ennaltaehkäistyä. Varmaan joku piti tuota outona, mutta olen ennemmin outo ja onnellinen kuin tavallinen ja onneton.

Onko ok, jos näin käy myös toisin päin, eli jos vaikka itse sairastut vakavasti, etkä pysty/jaksa harrastaa seksiä, niin sinua ei haittaa että kumppanisi lähtee menemään tämän vuoksi?

Jostain syystä tämä usein pätee vain yhteen suuntaan. Minkä verran miehiä on vaimojensa omaishoitajina? Vähän. Jos nainen sairastuu vakavasti, mies lähtee menemään. Mutta jos menisi toisinpäin, sekä mies että ympäristö syyllistäisivät ja paheksuisivat naista rankasti. Sama siinä, että juurikaan ei puhuta pihtaavista miehistä, vaikka heitä on paljon luultua enemmän. Nainen on seksihullu h•or•, jos jättää impotentin miehen, mutta naisen voi toki jättää, jos seksi loppuu mistä syystä hyvänsä. Esimerkiksi synnytys tai kohtusyöpä ovat päteviä syitä jättää nainen ja etsi uusi.

Asenteiden tasolla tasa-arvo on vielä ihan älyttömän kaukana. Pitäisikö suhtautumisen kumppaniin muuttua sellaiseksi kuin monilla miehillä, on pohtimisen arvoinen kysymys. Mitä se tekisi ihmisyydelle?

  • ylös 25
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Eikö olekin outoa, että meille naisille vttuillaan, jos haluamme pitkän miehen, ja syytetään pinnalliseksi.

Naisille pitää ilmeisesti vääntää taas rautalangasta tämä ratkaiseva ero pituus- ja painovaatimuksen suhteen. Lukekaa tarkasti: pituuteen et voi itse vaikuttaa, painoon taas voit. Minä olen geeneiltäni lihomiseen taipuvainen ja olin pullukka aina teini-ikään saakka, kunnes päätin etten enää halua olla. Sen jälkeen olenkin ollut hoikka/normaalipainoinen. Jos saisin samalla tavalla päättää pituudestani ja hiusten kasvusta, niin mulla olisi pituutta 10 senttiä enemmän ja tuuheat hiukset. Mutta kun en voi, niin näillä mennään. Painonhallinassa puhutaan itsekurista, ja lihavuus todistaa että sitä ei paljoa ole.

  • ylös 4
  • alas 18
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.

Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.

Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?

Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.
En

Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.

Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.

Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.

En nyt oikein ymmärtänyt, et vie treffeille muita naisia kuin niitä joiden kanssa on ollut hyvää seksiä, sitähän mä juuri kysyin, kuinka pian ja missä sitä seksiä oikein on harrastettu kun treffeillekään ei pääse ennen sitä?
Missä ja koska seksi on silloin jo testattu? 😮
Eli niiden tuttavien luonani vai jossain baarin vessassa.
Vai mistä tiesit, että nainen on hyvä seksissä?


Sana kiertää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Eikö olekin outoa, että meille naisille vttuillaan, jos haluamme pitkän miehen, ja syytetään pinnalliseksi.

Naisille pitää ilmeisesti vääntää taas rautalangasta tämä ratkaiseva ero pituus- ja painovaatimuksen suhteen. Lukekaa tarkasti: pituuteen et voi itse vaikuttaa, painoon taas voit. Minä olen geeneiltäni lihomiseen taipuvainen ja olin pullukka aina teini-ikään saakka, kunnes päätin etten enää halua olla. Sen jälkeen olenkin ollut hoikka/normaalipainoinen. Jos saisin samalla tavalla päättää pituudestani ja hiusten kasvusta, niin mulla olisi pituutta 10 senttiä enemmän ja tuuheat hiukset. Mutta kun en voi, niin näillä mennään. Painonhallinassa puhutaan itsekurista, ja lihavuus todistaa että sitä ei paljoa ole.


Ylipainoinen ystäväni on pohtinut tätä asiaa paljon. Lopputulemaksi tuli, että ei ole mitään järkeä kitua nälässä vuodesta toiseen miellyttääkseen jotain randomia miestä, kun voi sen asemesta myös elää normaalia elämää. Niin vain tapasi miehen, joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on - ja hänhän on ihana ihminen, kun ei ole nälästä ja itseruoskinnasta raivo vaan oma iloinen itsensä.

Johtopäätös: Kaikille hoikkana pysyminen ei ole yhtä helppoa. Ihan älytöntä moralisoida ja paheksua heitä, joille se on yhtä vaikeaa kuin sinulle olisi kasvaa ne puuttuvat 10 senttiä.

  • ylös 26
  • alas 6
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Eikö olekin outoa, että meille naisille vttuillaan, jos haluamme pitkän miehen, ja syytetään pinnalliseksi.

Naisille pitää ilmeisesti vääntää taas rautalangasta tämä ratkaiseva ero pituus- ja painovaatimuksen suhteen. Lukekaa tarkasti: pituuteen et voi itse vaikuttaa, painoon taas voit. Minä olen geeneiltäni lihomiseen taipuvainen ja olin pullukka aina teini-ikään saakka, kunnes päätin etten enää halua olla. Sen jälkeen olenkin ollut hoikka/normaalipainoinen. Jos saisin samalla tavalla päättää pituudestani ja hiusten kasvusta, niin mulla olisi pituutta 10 senttiä enemmän ja tuuheat hiukset. Mutta kun en voi, niin näillä mennään. Painonhallinassa puhutaan itsekurista, ja lihavuus todistaa että sitä ei paljoa ole.

Joo, mutta kun tuossa tapauksessa jopa normaalipainon alaraja tarkoitti miehelle lihavaa. Kuulostaako tämä kohtuulliselta? Kuinka sairaan laiha sitä pitää oikein olla, että olisi riittävä? No, nimenomaan sairaan laiha.

Tuon kokemuksen jälkeen en edes harkitse miestä, joka on samaa kokoa itseni kanssa. Reilusti isompi mies ei taatusti olisi heitellyt samanlaista kommenttia.

  • ylös 21
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta kun tuossa tapauksessa jopa normaalipainon alaraja tarkoitti miehelle lihavaa. Kuulostaako tämä kohtuulliselta? Kuinka sairaan laiha sitä pitää oikein olla, että olisi riittävä? No, nimenomaan sairaan laiha.

Tuon kokemuksen jälkeen en edes harkitse miestä, joka on samaa kokoa itseni kanssa. Reilusti isompi mies ei taatusti olisi heitellyt samanlaista kommenttia.

Älä viitsi, onhan meillä miehillä silmät päässä. Naisten "normaalipaino" on nykyään sitä luokkaa, että 160-senttiset painavat 70 kiloa ja 170-senttiset 80 kiloa. Se on ylipainoa eikä se selittämällä muuksi muutu.

Ja aiemmalle kommentoijalle: jos ylipainoinen ystäväsi opettelisi syömään oikeaa ruokaa, joka pitää nälkää, niin nälkää ei todellakaan tarvitsisi nähdä. Minun peruskulutukseni on yli 2000 kcal päivässä ja kyllä tuohon määrään saa oikeaa ruokaa syödä ihan riittävästi. Ja kun vähän liikkuu niin vielä enemmän. Ei ole kyllä tarvinnut nälässä olla. Ja lisäksi moni länsimaalainen ihminen ei edes tiedä oikeasta nälästä, vaan ongelma taitaa olla lähinnä korvien välissä, toimimattomassa nälänsäätelyjärjestelmässä ja tosiaan epäsopivassa ruoassa.

  • ylös 5
  • alas 26
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta kun tuossa tapauksessa jopa normaalipainon alaraja tarkoitti miehelle lihavaa. Kuulostaako tämä kohtuulliselta? Kuinka sairaan laiha sitä pitää oikein olla, että olisi riittävä? No, nimenomaan sairaan laiha.

Tuon kokemuksen jälkeen en edes harkitse miestä, joka on samaa kokoa itseni kanssa. Reilusti isompi mies ei taatusti olisi heitellyt samanlaista kommenttia.

Älä viitsi, onhan meillä miehillä silmät päässä. Naisten "normaalipaino" on nykyään sitä luokkaa, että 160-senttiset painavat 70 kiloa ja 170-senttiset 80 kiloa. Se on ylipainoa eikä se selittämällä muuksi muutu.

Ja aiemmalle kommentoijalle: jos ylipainoinen ystäväsi opettelisi syömään oikeaa ruokaa, joka pitää nälkää, niin nälkää ei todellakaan tarvitsisi nähdä. Minun peruskulutukseni on yli 2000 kcal päivässä ja kyllä tuohon määrään saa oikeaa ruokaa syödä ihan riittävästi. Ja kun vähän liikkuu niin vielä enemmän. Ei ole kyllä tarvinnut nälässä olla. Ja lisäksi moni länsimaalainen ihminen ei edes tiedä oikeasta nälästä, vaan ongelma taitaa olla lähinnä korvien välissä, toimimattomassa nälänsäätelyjärjestelmässä ja tosiaan epäsopivassa ruoassa.

Rehellisesti: painoin tuolloin alle 55 ja olen liki 170cm pitkä. Ja kyllä, olin miehen mielestä lihava.

Onneksi itselläni on silmät päässä ja tiedän etten sitä todellakaan ole, joten laitoin tuon ihan sen miehen oman koon piikkiin. Koska olin hänen kokoisensa, varmaan tunnuinkin hänelle isolta.

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

quote=Vierailija]
Rehellisesti: painoin tuolloin alle 55 ja olen liki 170cm pitkä. Ja kyllä, olin miehen mielestä lihava.

Onneksi itselläni on silmät päässä ja tiedän etten sitä todellakaan ole, joten laitoin tuon ihan sen miehen oman koon piikkiin. Koska olin hänen kokoisensa, varmaan tunnuinkin hänelle isolta.[/quote]

Tietenkin meissä miehissäkin on poikkeuksia ja ääritapauksia, jotka vaativat älyttömyyksiä. Useimmille, kuten minulle kyllä riittää normaalipaino.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
quote=Vierailija]
Rehellisesti: painoin tuolloin alle 55 ja olen liki 170cm pitkä. Ja kyllä, olin miehen mielestä lihava.

Onneksi itselläni on silmät päässä ja tiedän etten sitä todellakaan ole, joten laitoin tuon ihan sen miehen oman koon piikkiin. Koska olin hänen kokoisensa, varmaan tunnuinkin hänelle isolta.

Tietenkin meissä miehissäkin on poikkeuksia ja ääritapauksia, jotka vaativat älyttömyyksiä. Useimmille, kuten minulle kyllä riittää normaalipaino.[/quote]

No tiedän nyt itsekin että suurimmalle osalle kokoiseni nainen on hyvä, varsinkin isommille miehille. Mutta eipä se poista sitä ketutusta mikä tuollaisen kommentin kuulemisesta tulee. Kyllä minä tuon jälkeen aloin pohtimaan olenko ihan oikeasti lihava ja aloin treenaamaan aiempaa kovemmin. En kuuntele tuollaista pskaa enää keneltäkään.

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta kun tuossa tapauksessa jopa normaalipainon alaraja tarkoitti miehelle lihavaa. Kuulostaako tämä kohtuulliselta? Kuinka sairaan laiha sitä pitää oikein olla, että olisi riittävä? No, nimenomaan sairaan laiha.

Tuon kokemuksen jälkeen en edes harkitse miestä, joka on samaa kokoa itseni kanssa. Reilusti isompi mies ei taatusti olisi heitellyt samanlaista kommenttia.

Älä viitsi, onhan meillä miehillä silmät päässä. Naisten "normaalipaino" on nykyään sitä luokkaa, että 160-senttiset painavat 70 kiloa ja 170-senttiset 80 kiloa. Se on ylipainoa eikä se selittämällä muuksi muutu.

Ja aiemmalle kommentoijalle: jos ylipainoinen ystäväsi opettelisi syömään oikeaa ruokaa, joka pitää nälkää, niin nälkää ei todellakaan tarvitsisi nähdä. Minun peruskulutukseni on yli 2000 kcal päivässä ja kyllä tuohon määrään saa oikeaa ruokaa syödä ihan riittävästi. Ja kun vähän liikkuu niin vielä enemmän. Ei ole kyllä tarvinnut nälässä olla. Ja lisäksi moni länsimaalainen ihminen ei edes tiedä oikeasta nälästä, vaan ongelma taitaa olla lähinnä korvien välissä, toimimattomassa nälänsäätelyjärjestelmässä ja tosiaan epäsopivassa ruoassa.


Minä olen 160-senttinen ja 56-kiloinen nainen. Lepokulutukseni on 1200 kcal. Siihen ei kyllä syödä juuri mitään. Jos haluaisin laihtua normaalipainon alarajalle, en saisi syödä edes 1000 kcal päivässä. Että suhteutapa kuule nuo jorinasi pienikokoisen naisen spekseihin ja tule vasta sitten pätemään.

  • ylös 19
  • alas 1

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla