Onko deittailu- tai seurustelukumppanisi oikeasti latonut tiskiin "dealbreakereitä" tapailun alkuvaiheessa?
Dealbreaker = asia, jonka on toteuduttava, tai suhteesta ei tule mitään vaikka muuten tultaisiin kuinka juttuun.
Olen lukenut, että näistä asioista (mm. lasten hankinta, missä haluaa tulevaisuudessa asua, seksimieltymykset jne.) olisi hyvä puhua mahdollisimman pian, mutta koskaan ei ole ensimmäisillä tai edes viidensillä treffeillä kukaan ottanut tällaisia asioita puheeksi.
Oletko itse tehnyt näin?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli vain yksi kriteeri: nainen ei saa olla lihava. Tämän hän sanoi minulle jonkin aikaa tapailtuamme, ja hyvin pian tuon jälkeen lopetti suhteen. Oli helppo päätellä mistä johtui :D Oikeasti en edes ole lihava, mutta ehkä minua pienemmästä miehestä voi siltä tuntua. No, ehkä löysi etsimänsä petiten.
Eikö olekin outoa, että meille naisille vttuillaan, jos haluamme pitkän miehen, ja syytetään pinnalliseksi.
On vähän vaikea sanoa mitä kukaan ajattelee alkuvaiheeksi, kun suhteenalkuja on niin erilaisia. Sain ensimmäisen pitemmän, onnistuneen parisuhteen kun uskalsin sanoa ne dealbreakerit ihan suoraan, ja pitää niistä kiinni. Seitsemättä vuotta nyt yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat, koirien lopettaminen jos haluaa että tästä tulee suhde.
Se on ihan ymmärrettävää latoa tiskiin tämä deal breaker.
Sinä olet lapsellinen uhoaja. Deal breaker olisi, että tuommoisen lapsellisen uhoahan kanssa en minä eikä moni muu lähtisi edes suhteeseen. Miksi? Koska tuommoinen ei muutu ja se lapsellinen uhoaminen jatkuu koko suhteen ajan.
Sanopa muuta. Ainakin kaksi kertaa tätä samaa asiaa uhonnut täällä. Todellinen deal breaker tämmöiset mölisevöt uhoajat. Öyhyn öyhyn ööö öööö
Vierailija kirjoitti:
Koirat lopetettava tai annettava eteenpäin.
Miksi ylipäätään aloitat seurustelun koiraihmisen kanssa? Kyllä koira- ja kissaihmiset kertoo heti alussa, jos niillä on lemmikkejä. Luuletko olevasi niin ihan, että omistaja lemmikeistä luopuisi sinun takia? En usko. Deal breaker olisi, että sinä lähtisit. Next.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli vain yksi kriteeri: nainen ei saa olla lihava. Tämän hän sanoi minulle jonkin aikaa tapailtuamme, ja hyvin pian tuon jälkeen lopetti suhteen. Oli helppo päätellä mistä johtui :D Oikeasti en edes ole lihava, mutta ehkä minua pienemmästä miehestä voi siltä tuntua. No, ehkä löysi etsimänsä petiten.
Eikö olekin outoa, että meille naisille vttuillaan, jos haluamme pitkän miehen, ja syytetään pinnalliseksi.
Tuon kokemuksen valossa on. Ja outoa on sekin, että joillekin miehille näemmä normaalipainon alarajoilla oleva nainen voi tarkoittaa lihavaa. Sama kuin sanoisi 190-senttistä miestä lyhyeksi.
Kertoi heti ensitapaamisellaan "liikaa", joten ei tarvinnut nähdä toista kertaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos APkin pysyisi siinä suomenkielessä.
*suomen kielessä
Mitä ehdotat käännökseksi dealbreakerille?
Kynnyskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.
Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.
Minä olen myös tuollainen. En harrasta seksiä ihmisten kanssa joihin en ole tutustunut ensin. Minulla ei tapahdu koskaan rakastumista ensi silmäyksellä, vaan ihmiseen on tutustuttuva rauhassa ennen kuin romanttisia ja seksuaalisia tunteita herää. En voisi kuvitellakaan olevani intiimissä kanssakäymisessä ihmisen kanssa jonka olen tavannut kerran tai kolmesti. Tutustuttua olen kyllä hyvinkin avoin ja aktiivinen seksuaalisesti.
Kuvittelin pitkälle aikuisuuteen että valtaosa ihmisistä on samanlaisia ja tämä on normaali tapa aloittaa parisuhde, selvisi vasta muutama vuosi sitten että olenkin ilmeisesti joku special snowflake nimeltä demiseksuaali ja iso osa ihmistä aloittaa tapailun seksillä viimeistään viidennellä tapaamisella.
Ja demiseksuaali jatkaa, kyllä olen kokenut ainakin Tinder-deittailun itselleni epäsopivaksi. En osaa sitoutua ihmiseen parin tapaamisen perusteella ja miehet tuntuvat ihastuvan saman tien ja haluavan seksiä pian. Tinderin ulkopuolella taas on helpompi tutustua luontevasti kaveripohjalla ja tehdä aloitetta kun tunteita herää (olen tehnyt niitä myös itse onnistuneesti).
Vierailija kirjoitti:
Ja demiseksuaali jatkaa, kyllä olen kokenut ainakin Tinder-deittailun itselleni epäsopivaksi. En osaa sitoutua ihmiseen parin tapaamisen perusteella ja miehet tuntuvat ihastuvan saman tien ja haluavan seksiä pian. Tinderin ulkopuolella taas on helpompi tutustua luontevasti kaveripohjalla ja tehdä aloitetta kun tunteita herää (olen tehnyt niitä myös itse onnistuneesti).
Minäkin olen ilmeisesti tuollainen demiseksuaali, koska en ole koskaan ollut kiinnostunut irtosuhteista tai muista säädöistä. En edes yrittänyt tapailla naisia ennen kuin vasta 25-vuotiaana, koska en tuntenut olevani riittävän kypsä löytämään elämänkumppania. Nyt taas tuntuu mahdottomalta löytää naista, joka näkee asiat samalla tavalla. Ainoa paikka, jossa sinkkuja edes näkee, on Tinder, ja sielläkin kaikki etsivät vain hetken huumaa tai elättäjää vanhoille päiville. Olisi kiva tietää mistä pitäisi etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.
Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.
Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.
Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.
Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.
Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.
Kyllä niistä on hyvä alkuvaiheessa keskustella, mutta vähän kuulostaa huonoilta sosiaalisilta taidoilta latoa tiskiin joku vaatimusluettelo ilmoittaen, että tämä ja tämä asia täytyy sitten täyttyä. En tarkoita, etteikö sellaista saisi olla, mutta tuo tapa selvittää yhteensopivuus on eräänlainen turn off sekin. Hyviin sosiaalisiin taitoihin kuuluu keskustelu, tahdikkuus, kohteliaisuus ja tilannetaju.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jo treffi-ilmoituksessa, että jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu. Oli helppo filtteröidä pois aseksuaalit, matalalibidoiset, estoiset ja seksikielteiset ihmiset. Eihän tuo mitään takaa, mutta ainakin yhden ison ongelmakohdan sai mahdollisesti ennaltaehkäistyä. Varmaan joku piti tuota outona, mutta olen ennemmin outo ja onnellinen kuin tavallinen ja onneton.
Onko ok, jos näin käy myös toisin päin, eli jos vaikka itse sairastut vakavasti, etkä pysty/jaksa harrastaa seksiä, niin sinua ei haittaa että kumppanisi lähtee menemään tämän vuoksi?
Nuorenpana, kun perheen prustaminen oli vielä ajankohtaista, niin en nyti han ekoilla tapaamisilla, mutta aika nopeasti kylläkin kerroin etten voi saada lapsia (koska sen tiesin jo teininä tietyistä lääketieteellisistä jutuista johtuen). Mielestäni oli ihan päivänselvää, että se oli sanottava ettei sitten kummankaan aikaa menisi "hukkaan" jos mieshenkilö halusikin perheen ja oikeasti omia lapsia. Kyllä siihen muutama seurustelu loppui, yhdestä jäi pysyvä kaverisuhde ja miehellä on ihana perhe jota säännöllisesti tapaillaan mieheni kanssa (jolle "lapsellisen" perheen perustaminen oli yhdentekevää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jo treffi-ilmoituksessa, että jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu. Oli helppo filtteröidä pois aseksuaalit, matalalibidoiset, estoiset ja seksikielteiset ihmiset. Eihän tuo mitään takaa, mutta ainakin yhden ison ongelmakohdan sai mahdollisesti ennaltaehkäistyä. Varmaan joku piti tuota outona, mutta olen ennemmin outo ja onnellinen kuin tavallinen ja onneton.
Onko ok, jos näin käy myös toisin päin, eli jos vaikka itse sairastut vakavasti, etkä pysty/jaksa harrastaa seksiä, niin sinua ei haittaa että kumppanisi lähtee menemään tämän vuoksi?
Olen eri, mutta ainakin minulle on ihan selvää, että jos ei toinen saa suhteelta itselleen tärkeitä asioita, hänen kuuluukin lopettaa suhde. Suhde, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, on epäreilu ja viraton.
Miksi niin moni olettaa, että jos pitää seksiä prioriteettina, ei voi olla reilu ja tasapuolinen ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen kertoi olevansa demiseksuaali. Pakko myöntää, että luulin sen liittyvän nuortenlehtiin. Mutta hän olisi halunnut tutustua ja tapailla ihan vain ystävinä pitkän aikaa ennen kuin mitään fyysistä voisi tapahtua. Minä en taas deittaile sellaisia naisia, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä, joten tuo ei tietenkään käynyt.
Meillä on yhteisiä kavereita ja moikkailemme edelleen. Kieltämättä mietityttää, miten deittailu mahtaa onnistua tuollaisen suuntautumisen kanssa. Onko vaikea tavata samanmielisiä miehiä? Todella mielenkiintoinen ilmiö minusta.
Naisena ihan mielenkiinnosta kysyn kysyn kuinka pian seksiä pitäisi olla?
Eka treffeillä, viikon päästä, kahden viikon vai milloin?
Että nainen kelpaa sinulle. Kuinka kauan jaksaisit ensin tutustua?Itse olen myös sellainen, että haluan hiukan ensin tutustua. En halua seksiä heti ja miltei tuntemattoman ihmisen kanssa.
Onneksi on miehiä jotka ajattelevat samoin.
Ja uskokaa tai älkää, seksi on ihanaa kun malttaa hieman odottaa ja tunteiden ja toisen tuntemisen astua kuvioon. Myös miehelle, uskon niin.
Mies joka haluaa heti tai hyvin nopeasti seksiä niin tuntuisi, että minua painostetaan tai vain seksi on tärkeää minussa, en ole hänelle tärkeä ihmisenä.
Minua kyllä mietityttäisi olisiko hän samantyyppinen muissakin asioissa.Noin lähtökohtaisesti en vie treffeille kuin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut hyvää seksiä. Emme siis olleet tuon naisen kanssa treffeillä vaan juttelimme baarissa tutustuttuamme sitä ennen yhteisen kaverimme juhlissa.
Molemmat pitkät parisuhteeni ovat alkaneet seksistä, ja sellainen perinteinen amerikkalaistyylinen deittailu ei ole koskaan tuonut mitään pidempiaikaista tai edes lyhytaikaista, joten en enää tuhlaa siihen aikaani. Tämä tyyli toimii minulle parhaiten.
Minusta seksi on ylipäätään ylivertainen jäänrikkoja ja tutustumisen tapa, enkä tosiaankaan ihastu saati rakastu kehenkään, jonka kanssa en ole ollut alasti. Tämän vuoksi sanoinkin, etten sopisi yhteen sellaisen naisen kanssa, jonka pitäisi kehittää ne tunteet ensin ennen kuin voi edes harkita mitään fyysistä. Minua kun ei nimenomaan kiinnosta painostaa ketään harrastamaan seksiä, vaan haluan kumppanin, jonka suhde seksiin on yhtä mutkaton kuin itsellänikin.
Ymmärrän, ja tuo on ihan ok. Olen eri kuin tuo jolle vastasit, mutta kommentoin tähän omasta näkökulmastani. On hyvä, että itse tiedät, mikä on sulle sopiva tapa, ja on täysin ok toimia niin. Pakko silti sanoa, että on tuossa myös paljon välimuotoja - nyt annat ymmärtää, että jos ei aloita tutustumista seksillä, on ainoa vaihtoehto joku viikkokausien deittailu ja tunteiden heräämisen odottelu. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Itse en esim. toimi kummallakaan tavalla. Vai tarkoitatko, että ennen seksiä on kuitenkin tutustuttu, mutta ei ole vaan nimitetty näitä kohtaamisia treffeiksi, tai niistä on puuttunut joitain deittailuun liittyviä asioita, kuten vaikka että mennään yhdessä kahville tai syömään?
Itse olen kertonut tapailuvaiheessa, mitä tarkkaan ottaen haluan parisuhteelta. Ne ovat hyvin konkreettisia asioita ja aktiviteetteja. Minusta on jotenkin mukavaa, että voi selvästi artikuloida parisuhdetarpeensa. Siten ymmärtää, että en minä oikeasti tarvitse kuin ehkä viisi, kuusi asiaa ollakseni tyytyväinen suhteeseen. Ja jos toinen ei pysty noihin tarpeisiin vastaamaan, ei kannata yrittää väkisin saada juttua hänen kanssaan toimimaan.
Minun mielestäni ihmiset pelkäävät kertoa, mitä he tarvitsevat parisuhteelta.. Tai sitten eivät osaa sanoa. Aina, kun joku osasi niin tehdä, se oli erittäin virkistävää.
Alkuun on kyllä ladottu asioita jotka on sitten myöhemmin laajentuneet ja täsmentyneet. Tyyliin ensin minun kanssa on vaan niin mukava olla ja kaikki muu on bonusta. Ei muka mitään muuta. Sitten vähän myöhemmin ne bonukset muuttuukin vaatimuksiksi, kun huomaa etteihän tämä sillä alkuperäisellä asetuksella toimikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jo treffi-ilmoituksessa, että jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu. Oli helppo filtteröidä pois aseksuaalit, matalalibidoiset, estoiset ja seksikielteiset ihmiset. Eihän tuo mitään takaa, mutta ainakin yhden ison ongelmakohdan sai mahdollisesti ennaltaehkäistyä. Varmaan joku piti tuota outona, mutta olen ennemmin outo ja onnellinen kuin tavallinen ja onneton.
Onko ok, jos näin käy myös toisin päin, eli jos vaikka itse sairastut vakavasti, etkä pysty/jaksa harrastaa seksiä, niin sinua ei haittaa että kumppanisi lähtee menemään tämän vuoksi?
Olen eri, mutta ainakin minulle on ihan selvää, että jos ei toinen saa suhteelta itselleen tärkeitä asioita, hänen kuuluukin lopettaa suhde. Suhde, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, on epäreilu ja viraton.
Miksi niin moni olettaa, että jos pitää seksiä prioriteettina, ei voi olla reilu ja tasapuolinen ihminen?
Puhuukohan tässä nyt eri ihmiset vähän eri asioista... kyllä itsekin haluan seksiä useamman kerran viikossa, mutta jos kumppani joutuisi vaikka umpisuolileikkaukseen tai parin kuukauden sairaalahoitoon, en olisi vielä tässä vaiheessa eroamassa, kun joudun "vastentahtoisesti" olemaan ilman seksiä, tai en lähtisi etsimään rakastajaa sairaalajakson ajaksi. En myöskään kokisi tilannetta niin, että vaikka sairaalajakson aikana käyn katsomassa häntä, vien hänelle tavaroita ja tuliaisia, pidän seuraa yms, että nyt tässä yksipuolisesti täytetään toisen tarpeita, mutta omia seksitarpeitani ei huomioida.
- eri
Sinä olet lapsellinen uhoaja. Deal breaker olisi, että tuommoisen lapsellisen uhoahan kanssa en minä eikä moni muu lähtisi edes suhteeseen. Miksi? Koska tuommoinen ei muutu ja se lapsellinen uhoaminen jatkuu koko suhteen ajan.