Viime aikoina oman kodin ostaneet, kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika sama kokemus. Oltiin asp-lainaa hakemassa ja voi luoja miten hidasta. Ollaan vielä keskituloisia, mutta lainaa ei silti meinannut irrota. Ja siis säästössä oli ihan reilusti rahaa, ei edes tarvittu sitä maksimi määrää. Monta kuukautta väännettiin ja käännettiin ennen lainalupausta. Ja sen jälkeen alkoi myyjä hankalaksi. Saatiin kuitenkin oma koti ja ollaan ihan tyytyväisiä.

Asp juttuihin kyllä petyin. Ei se ollut ollenkaan niin helppoa ja yksiselitteistä, miten sitä markkinoidaan.

Meistäkin tuntui, että Aspista ei ollut ihan sitä hyötyä, mikä omissa mielikuvissa oli syntynyt. Ja eri pankeilla oli myös erilaisia käytäntöjä Aspin hyödyntämisessä, mikä yllätti. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tajusitte tinkiä hinnasta, järkevän hintainen asunto ei Helsingissä noin kauaa pysy myynnissä.

Itsekin naureskellen nyt muistelen ensimmäisiä kriteerejä mitä asunnolle mietin, aika paljon sai lopulta joustaa lähes kaikesta :) mutta kohdalle lopulta sattui sitten kotoisa kämppä josta on parin vuoden aikana tullut koti. Ja onhan omistusasuminen helsingissä kaikista järkevintä. Paljon onnea uuteen kotiin!

Saimme kyllä tingittyä hintaa. Myyjän alkuperäinen pyyntö oli aika korkea, mikä ehkä karkotti muita ostajia. Meidän onneksemme. 

Kiitos, on ihana olla vihdoin omassa kodissa <3

ap

Ostin asunnon joulukuussa.

Hain lainalupauksen jo ennen ensimmäistäkään näyttöä. Kilpailutin tähän kolme pankkia (oma Nordea, muut OP ja S-Pankki) ja näistä OP jäi heti ulos - tarjous oli huomattavasti muita heikempi.

Päädyin näyttöön, jossa asunnon pyynti oli 80.000e yli lainalupauksen - halusin vain tutustua alueeseen, mutta ihastuinkin asuntoon :D kävin sitten useampaan otteeseen katsomassa, pyynti oli reilusti yläkanttiin, mikä varmasti karsi kiinnostuneita (oli melkein kuukauden myynnissä, alueella keskimäärin myytiin viimeistään ekassa näytössä).

Lähdin sitten kahta pankkia pyörittämään, annoin asunnon tiedot ja kyselin mahdollisuuksia korottaa lainaa. Molemmat olivat tulossa vastaan, mutta eivät kuitenkaan niin paljoa kuin pyynti.

Samaan aikaan kävin myyjän kanssa neuvotteluja, hän oli aivan ihana ihminen ja lopulta kävin heillä jo ihan vaan kahvittelemassa. Päästiin lopulta hinnastakin yhteisymmärrykseen ja lopulta maksoin 55.000e vähemmän kuin pyynti.

Viimeisenä otin vielä molempiin pankkeihin yhteyttä, kerroin toisen pankin tekemästä tarjouksesta ja kysyin, ettekö voi tehdä parempaa. Tiukka kisa, mutta oma pankki voitti lopulta.

Kaikki tämä tapahtui n. 3 viikon aikana, ainoastaan kaupantekopäivää piti odotella 2 viikkoa extraa pankin ruuhkien takia. Muuten pisteet Ässän ja Nordean lainaneuvottelijoille, tiiviin yhteydenpidon perusteella todella mukavia :)

Meillä on tällä hetkellä tilanne se, että kaikki muu on valmista, paitsi se pankin lainapäätös. Eniten tässä on ihmetyttänyt se, että pankki antaa hyvin hitaasti ja tipotellen tieota siitä, mitä kaikkia dokumentteja he tarvitsevat ennen kuin voivat lainapäätöksen tehdä. Meillä on lisävakuutena toinen kiinteistö. N. 1 kk sitten pankista tuli tieto, että heidän edustaja käy arvioimassa sen arvon. Ei ole vieläkään käynyt, eikä ole edes sopinut ajankohtaa, jolloin kävisi.

Meillä on siis se, että olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle, ja lasten koulu alkaa 3 viikon päästä, mutta mitään tietoa ei ole siitä, päästäänkö muuttamaan ennen sitä. Samalla viikolla alkaa myös meillä aikuisilla työt siellä uudella paikkakunnalla.

Asunto on vapaana, joten sen puolesta olisimme voineet muuttaa vaikka jo viime viikolla.

Eli jos ei mitään päätöstä tule viimeistään ensi viikolla, meidän on pakko tehdä jokin väliaikainen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ostin asunnon joulukuussa.

Hain lainalupauksen jo ennen ensimmäistäkään näyttöä. Kilpailutin tähän kolme pankkia (oma Nordea, muut OP ja S-Pankki) ja näistä OP jäi heti ulos - tarjous oli huomattavasti muita heikempi.

Päädyin näyttöön, jossa asunnon pyynti oli 80.000e yli lainalupauksen - halusin vain tutustua alueeseen, mutta ihastuinkin asuntoon :D kävin sitten useampaan otteeseen katsomassa, pyynti oli reilusti yläkanttiin, mikä varmasti karsi kiinnostuneita (oli melkein kuukauden myynnissä, alueella keskimäärin myytiin viimeistään ekassa näytössä).

Lähdin sitten kahta pankkia pyörittämään, annoin asunnon tiedot ja kyselin mahdollisuuksia korottaa lainaa. Molemmat olivat tulossa vastaan, mutta eivät kuitenkaan niin paljoa kuin pyynti.

Samaan aikaan kävin myyjän kanssa neuvotteluja, hän oli aivan ihana ihminen ja lopulta kävin heillä jo ihan vaan kahvittelemassa. Päästiin lopulta hinnastakin yhteisymmärrykseen ja lopulta maksoin 55.000e vähemmän kuin pyynti.

Viimeisenä otin vielä molempiin pankkeihin yhteyttä, kerroin toisen pankin tekemästä tarjouksesta ja kysyin, ettekö voi tehdä parempaa. Tiukka kisa, mutta oma pankki voitti lopulta.

Kaikki tämä tapahtui n. 3 viikon aikana, ainoastaan kaupantekopäivää piti odotella 2 viikkoa extraa pankin ruuhkien takia. Muuten pisteet Ässän ja Nordean lainaneuvottelijoille, tiiviin yhteydenpidon perusteella todella mukavia :)

Kuulostaa huikealta tuo 55 000 hinnasta pois neuvottelu. Olikohan myyjä arvioinut asunnon pyyntihinnan todella yläkanttiin, vai oliko vain erityisen hyvät neuvottelut? Kiva kuulla, että näinkin hyvin on jollekin käynyt! :) 

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällä hetkellä tilanne se, että kaikki muu on valmista, paitsi se pankin lainapäätös. Eniten tässä on ihmetyttänyt se, että pankki antaa hyvin hitaasti ja tipotellen tieota siitä, mitä kaikkia dokumentteja he tarvitsevat ennen kuin voivat lainapäätöksen tehdä. Meillä on lisävakuutena toinen kiinteistö. N. 1 kk sitten pankista tuli tieto, että heidän edustaja käy arvioimassa sen arvon. Ei ole vieläkään käynyt, eikä ole edes sopinut ajankohtaa, jolloin kävisi.

Meillä on siis se, että olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle, ja lasten koulu alkaa 3 viikon päästä, mutta mitään tietoa ei ole siitä, päästäänkö muuttamaan ennen sitä. Samalla viikolla alkaa myös meillä aikuisilla työt siellä uudella paikkakunnalla.

Asunto on vapaana, joten sen puolesta olisimme voineet muuttaa vaikka jo viime viikolla.

Eli jos ei mitään päätöstä tule viimeistään ensi viikolla, meidän on pakko tehdä jokin väliaikainen ratkaisu.

Voi, kuulostaa stressaavalta teidän tilanne. Huomasin myös itse pankkien kanssa, että piti olla sinne päin yhteyksissä todella tiuhaan tietoa saadakseen. Voisikohan tuosta tilanteesta avautua vielä jollekin siellä pankissa, ja vedota myös lasten tilanteeseen? Joskus sellainenkin voi auttaa, jotta priorisoisivat heitä, joilla on suurin kiire. Myös ihan yleiseen asiakaspalvelunumeroon tai sähköpostiin voisi yrittää. Jos sieltä löytyy heltyvä ihminen, hän voi sisäisesti hoputtaa asiaa. 

ap

up

up

up

Pankeissa on eroja, se on tullut huomattua. Nordean kanssa asiat sujui helposti ja mutkattomasti, jotkut alkoivat vänkäämään milloin mistäkin ja toisista ei järjestynyt järkevissä ajoin edes lainaneuvotteluaikoja. Joten pankin valinta oli aika helppoa.. Vastaisuuden varalle kannattaa aina hakea "lainalupaus" jo etukäteen niin voi sitten tarjota nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Pankeissa on eroja, se on tullut huomattua. Nordean kanssa asiat sujui helposti ja mutkattomasti, jotkut alkoivat vänkäämään milloin mistäkin ja toisista ei järjestynyt järkevissä ajoin edes lainaneuvotteluaikoja. Joten pankin valinta oli aika helppoa.. Vastaisuuden varalle kannattaa aina hakea "lainalupaus" jo etukäteen niin voi sitten tarjota nopeasti.

Meillä oli lainalupaus olemassa, mutta ainakin yksi välittäjä sanoi, että tarvitaan juuri siihen tiettyyn asuntoon kohdennettu lainalupaus ennen kuin voi edes tarjota. Emme siis päässeet tarjoamaan juuri siitä asunnosta, kun kilpailu oli niin kovaa ja tarjouksia tuli jo muualta. Toisaalta, nyt olen tajunnut, että löydettiin lopulta meille paljon parempi asunto, joten onneksi meni noin. Lisäksi, kun siinä oli sitä kilpailua, niin hinnasta ei olisi edes voinut yrittää tinkiä. Eli myös halvemmalla päästiin. 

Nyt mietin, että voikohan välittäjä kieltää tekemästä tarjousta lainalupauksella, joka ei ole asuntoon kohdennettu. Koska tämä suoraan kielsi.

Ostin ensimmäisen  oman asuntoni pari vuotta sitten jääytäni leskeksi. Siihen mennessä asuntokaupat tehtiin yhdessä miehen kanssa ja ne olivat tietysti sen parisuhteen mieleiset asunnot. Tykkäsin kodeistamme, mutta nyt kun pitikin päättää yksin tilanne tuntui kuin olisin  18 vuotias muuttamassa kodistaan pois.

Menetin paljon yhteisestä omaisuudestamme ikävien, minusta riippumattomien syiden vuoksi miehen perikunnalle,. Niinpä  neuvottelin pankin kanssa asuntolainan valmiiksi ennen kuin edes lähdin etsimään asuntoa. Omaisuutta minulla oli sen verran, ettei pankin tarvinnut ihan hirveästi miettiä myöntääkö haluamani lainan. Lähinnä se oli sellaista järkevää  pohdiskelua asuntojen tasosta ja asuntosijoituksista.

Laadin listan ja se tärkeysjärjestykseen, mitä haluan asunnolta. Käsitykseni asunnoista ja hintatasosta oli aiempien ostokokemukseni vuoksi realistinen.

Päätin varmuuden vuoksi kustantaa avukseni talousneuvojan, joka oli m kannattava idea. Asuntojen ostaminen muuttui kiinnostaviksi laskelmiksi ja vertailuksi, joten sain ainakin varmauuden etten sijoita mihinkään älyttömyyksiin vain siksi että asunto on "ihana":  En enää tämän ikäisenä etsi erityisesti mitään, sillä olen jo saanut kaiken mitä olen asunnoistani halunnut.

Meillä on lähisuvussa hyvä tapa kutsua kiinnostuneet katsomaan myytävää asuntoa, joten sain  hyviä huomoita pienistäkin yksityiskohdista. Ne kaikki huomiot kävin läpi ja laskin haluanko vaikkapa uusia keittiön kamalat laminaattitasot täyspuuhun yms. kodin piperrystä.

Välittäjä muistutti, että asunnolle olisi muitakin ottajia ja tarjouksia tehdään ainakin jo yhden nuorenparin toimesta. Hymyilin herttaisesti ja sanoin, että sitten vain myyt heille ja minä jatkan etsimistä. Tiesin olevani toiveasiakas valmiiden rahojeni kanssa, eikä asunnon myyjän tarvitsisi pitkään odotella minun tarjoustani.

Kaupat tehtiin ja pidän asunnosta. Innostuin kuitenkin niin paljon talousneuvojan opeista, että mietin jo asuntoni myymistä ja  mihin hän kehoittikin. Ei kannata jäädä yhteen paikkaan ja uusia kohteita voi kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankeissa on eroja, se on tullut huomattua. Nordean kanssa asiat sujui helposti ja mutkattomasti, jotkut alkoivat vänkäämään milloin mistäkin ja toisista ei järjestynyt järkevissä ajoin edes lainaneuvotteluaikoja. Joten pankin valinta oli aika helppoa.. Vastaisuuden varalle kannattaa aina hakea "lainalupaus" jo etukäteen niin voi sitten tarjota nopeasti.

Meillä oli lainalupaus olemassa, mutta ainakin yksi välittäjä sanoi, että tarvitaan juuri siihen tiettyyn asuntoon kohdennettu lainalupaus ennen kuin voi edes tarjota. Emme siis päässeet tarjoamaan juuri siitä asunnosta, kun kilpailu oli niin kovaa ja tarjouksia tuli jo muualta. Toisaalta, nyt olen tajunnut, että löydettiin lopulta meille paljon parempi asunto, joten onneksi meni noin. Lisäksi, kun siinä oli sitä kilpailua, niin hinnasta ei olisi edes voinut yrittää tinkiä. Eli myös halvemmalla päästiin. 

Nyt mietin, että voikohan välittäjä kieltää tekemästä tarjousta lainalupauksella, joka ei ole asuntoon kohdennettu. Koska tämä suoraan kielsi.

Kyllä sä voit tarjota vaikka huulipunalla vessapaperiin kirjoitetun tarjouksen, oli lupaa tai ei.

Välittäjällä ei ole sanavaltaa kieltää tarjoamasta.

Mutta ehkä hänellä oli sen verran pelisilmää, koska on kaikkien osapuolten ajanhukkaa jos ensiksi tarjotaan ja sitten tarjous kusee kun pankki sanookin ei.

Vierailija kirjoitti:

Ostin ensimmäisen  oman asuntoni pari vuotta sitten jääytäni leskeksi. Siihen mennessä asuntokaupat tehtiin yhdessä miehen kanssa ja ne olivat tietysti sen parisuhteen mieleiset asunnot. Tykkäsin kodeistamme, mutta nyt kun pitikin päättää yksin tilanne tuntui kuin olisin  18 vuotias muuttamassa kodistaan pois.

Menetin paljon yhteisestä omaisuudestamme ikävien, minusta riippumattomien syiden vuoksi miehen perikunnalle,. Niinpä  neuvottelin pankin kanssa asuntolainan valmiiksi ennen kuin edes lähdin etsimään asuntoa. Omaisuutta minulla oli sen verran, ettei pankin tarvinnut ihan hirveästi miettiä myöntääkö haluamani lainan. Lähinnä se oli sellaista järkevää  pohdiskelua asuntojen tasosta ja asuntosijoituksista.

Laadin listan ja se tärkeysjärjestykseen, mitä haluan asunnolta. Käsitykseni asunnoista ja hintatasosta oli aiempien ostokokemukseni vuoksi realistinen.

Päätin varmuuden vuoksi kustantaa avukseni talousneuvojan, joka oli m kannattava idea. Asuntojen ostaminen muuttui kiinnostaviksi laskelmiksi ja vertailuksi, joten sain ainakin varmauuden etten sijoita mihinkään älyttömyyksiin vain siksi että asunto on "ihana":  En enää tämän ikäisenä etsi erityisesti mitään, sillä olen jo saanut kaiken mitä olen asunnoistani halunnut.

Meillä on lähisuvussa hyvä tapa kutsua kiinnostuneet katsomaan myytävää asuntoa, joten sain  hyviä huomoita pienistäkin yksityiskohdista. Ne kaikki huomiot kävin läpi ja laskin haluanko vaikkapa uusia keittiön kamalat laminaattitasot täyspuuhun yms. kodin piperrystä.

Välittäjä muistutti, että asunnolle olisi muitakin ottajia ja tarjouksia tehdään ainakin jo yhden nuorenparin toimesta. Hymyilin herttaisesti ja sanoin, että sitten vain myyt heille ja minä jatkan etsimistä. Tiesin olevani toiveasiakas valmiiden rahojeni kanssa, eikä asunnon myyjän tarvitsisi pitkään odotella minun tarjoustani.

Kaupat tehtiin ja pidän asunnosta. Innostuin kuitenkin niin paljon talousneuvojan opeista, että mietin jo asuntoni myymistä ja  mihin hän kehoittikin. Ei kannata jäädä yhteen paikkaan ja uusia kohteita voi kokeilla.

 

Kuulostaa kyllä siltä, että olet toiminut todella järkevästi kauppojen suhteen. Minua jännitti jonkin aikaa asunnon oston jälkeen, että mitä jos teinkin typerän päätöksen ja mitä jos jossakin tulisi vielä pian vastaan joku parempi asunto. Ostin asunnon niin tunteella. Mutta onneksi voi todeta, että ei ole tähän päivään mennessä näkynyt missään mitään parempaa. Mutta tuo tunteella ostaminen on kyllä kohdallani yksi heikkous.

up

Tämä artikkeli on maksumuurin takana. Onkohan kellään tunnuksia tai "sisäpiirin tietoa" aiheesta? Olisi mielenkiintoista tietää, ostettiinko koti hyvään saumaan, vai liian myöhään kun nyt kesäkuussa tuli kaupat.

"Lykkäsitkö kodinostoa poikkeusajan vuoksi? -Se saattoi olla virhe"

https://www.talouselama.fi/uutiset/lykkasitko-kodin-ostoa-poikkeusajan-…?

Me teimme kaupat tällä viikolla. Pankin kanssa sama juttu, tuskallisen hidasta ja ihme sähläysyä koko ajan, asiaa hoisi kolme eri virkailijaa kesälomien takia ja sain joka asiasta varmistella ja kysellä kun oli jäänyt sitä ja tätä tekemättä/kertomatta tmv.

Välittäjistä jäi myös hieman pahamaku, tuntui, että joka asuntoa oli esittelemässä välittäjä, joka ei tiennyt siitä yhtään mitään ja sitten arvailivat tai jopa suoraan valehtelivat, mitään vastuuta kuitenkaan tietenkään ottamatta.

Prosessi oli kuitenkin valaiseva, ensi kerralla olen viisaampi. Nyt lähinnä ihmettelen, miksi ihmeessä emme ole saaneet aikaiseksi tehtyä tätä aikaisemmin, lainanhoitokulujen jäädessä puoleen tällä hetkellä maksamastamme vuokrasta.

Vierailija kirjoitti:

Me teimme kaupat tällä viikolla. Pankin kanssa sama juttu, tuskallisen hidasta ja ihme sähläysyä koko ajan, asiaa hoisi kolme eri virkailijaa kesälomien takia ja sain joka asiasta varmistella ja kysellä kun oli jäänyt sitä ja tätä tekemättä/kertomatta tmv.

Välittäjistä jäi myös hieman pahamaku, tuntui, että joka asuntoa oli esittelemässä välittäjä, joka ei tiennyt siitä yhtään mitään ja sitten arvailivat tai jopa suoraan valehtelivat, mitään vastuuta kuitenkaan tietenkään ottamatta.

Prosessi oli kuitenkin valaiseva, ensi kerralla olen viisaampi. Nyt lähinnä ihmettelen, miksi ihmeessä emme ole saaneet aikaiseksi tehtyä tätä aikaisemmin, lainanhoitokulujen jäädessä puoleen tällä hetkellä maksamastamme vuokrasta.

Meilläkin yksi välittäjä lähinnä turhautui ihan normaaleista kysymyksistä, varmaankin, kun ei osannut niihin (oikein) vastata. Kun kyseltiin asunnon pintavaurioista, totesi vaan että huomaattepa kyllä nyt ihan kaiken. No niin varmasti huomataan, jos ollaan kerran tähän säästömme laittamassa... Löysin myös esitteestä räikeän virheen.

Kun se "oikea" asunto sitten tuli kohdalle, ei meillä toisaalta ollutkaan kuin pari-kolme kysymystä, koska papereista näki tarkkaan, että miten asunto ja yhtiö on hoidettu. Tärkeimmän kysymyksen laitoin välittäjälle kirjallisena, eli jos joskus hänen antamansa tieto osoittautuukin vääräksi, meillä on siitä mustaa valkoisella.

Ihmiset muuttaa Helsinkiin ja 100000 asukkaan kaupungeissa asunnot jäävät tyhjiksi. Eläkeläisiä 1,6 miljoonaa, työikäisiä vähemmän. 10 vuoden sisällä loppuu kaupan alalta 25000 työpaikkaa ja myös palvelualalla moni ravintola, parturi ja vaatekauppa lopettaa.

Nykyään on kirpputorit, kuka maksaa paidasta 20 euroa nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttaa Helsinkiin ja 100000 asukkaan kaupungeissa asunnot jäävät tyhjiksi. Eläkeläisiä 1,6 miljoonaa, työikäisiä vähemmän. 10 vuoden sisällä loppuu kaupan alalta 25000 työpaikkaa ja myös palvelualalla moni ravintola, parturi ja vaatekauppa lopettaa.

Nykyään on kirpputorit, kuka maksaa paidasta 20 euroa nykypäivänä.

Irtisanotut eivät saa toimeentulotukea, 2 lapsen vanhempi saa työmarkkinatukea 660, muita tukia eivät saa, asuntovelkaiset perheet eivät saa toimeentulotukea eikä sossutukia. Jännä nähdä kuinka irtisanottujen mielenterveys kestää, samaan aikaan tulee myyntiin pilvin pimein perikunnan asuntoja ja kaikkien asuntojen arvot laskevat.