Lue keskustelun säännöt.
Viime aikoina oman kodin ostaneet, kokemuksia!
20.07.2021 |
Ostimme tänä kesänä ensimmäisen asuntomme Helsingistä. Vitkuttelin itse asunnon ostamista pari vuotta, sillä odotin, että olisi tarpeeksi rahaa siihen "unelma-asuntoon". Tajusin kuitenkin, että asunnot Helsingissä vain kallistuvat, ja kituutimme miehen kanssa vuodesta toiseen huonossa vuokrakämpässä. Aloimme siis miehen kanssa viimein katsoa niitä asuntoja, joihin meillä olisi realistisesti varaa tällä hetkellä. Sellainen asunto löytyikin. Muuten ihan täydellinen asunto meille, mutta alue ei ollut se haaveiden "ihan keskustan vieressä", eikä löydy merinäköalaa tai omaa terassia (nyt naurattaa jo, että olen kuvitellut tällaisen joskus "edullisesti" Helsingistä löytäväni).
Minua kiinnostaisi tämän ostohässäkän läpikäytyäni kuulla muiden viime aikoina samassa tilanteessa olleiden kokemuksia, ja liittyikö asunnon ostoon kommelluksia tai vaikeuksia?
Meillä oli esimerkiksi todella vaikeaa saada pankin kanssa lainaneuvotteluaikoja. Onneksi asunnosta ei ollut kilpailua, sillä laina-asia mateli eteenpäin kuin kilpikonna pankkien kiireiden vuoksi. Meillä ei ollut asuntoa katsomaan mennessä vielä lainaa tiedossa ja välittäjä näytti vaivaantuneelta sen kuullessaan. Onneksi olimme kuitenkin varanneet neuvotteluaikoja eri pankkeihin jo aiemmin, joten saimme kuitenkin kohtuullisessa ajassa asunnon löytymisestä lainan. Neuvotteluajat menivät alkukesästä kaikissa pankeissa noin kuukauden päähän ajan varaamisesta.
Minut yllätti lainan hakemisessa se, että vaikka tulomme olivat lainaan nähden mittavat, pankit väänsivät aika kauan oman riskiarvionsa kanssa. Eli meni kuitenkin noin viikko lainaneuvottelusta, että saimme lainan. Tässä rytäkässä täytyi sitten jopa vaihtaa kotipankkia, sillä oma pankki oli tuskallisen hidas asioiden edistämisessä. Lainan kilpailuttaminen myös jäi harmillisen pintapuoliseksi, sillä emme yksinkertaisesti uskaltaneet odottaa jokaisen pankin lainatarjousta, ettemme menettäisi asuntoa. Nyt voi jo uudessa, ihanassa kodissa todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta stressaavia olivat ne päivät asunnon löytämisen ja lainan varmistumisen välillä!
Miten muilla?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei mennyt koti sentään sivu suun!
Asunnonostajat ja kiinteistövälittäjät raivoissaan: pankkien lainakäsittelyt pullonkaulana asuntokaupoissa – "Varmasti harmittaa, kun unelmien koti menee sivu suun"
Yhdestä pankista saimme virkailijalta meilejä iltamyöhään - kävi kyllä sääliksi, että joutuvat tekemään tosi pitkää päivää nyt.
ap
Haha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin ensimmäisen oman asuntoni pari vuotta sitten jääytäni leskeksi. Siihen mennessä asuntokaupat tehtiin yhdessä miehen kanssa ja ne olivat tietysti sen parisuhteen mieleiset asunnot. Tykkäsin kodeistamme, mutta nyt kun pitikin päättää yksin tilanne tuntui kuin olisin 18 vuotias muuttamassa kodistaan pois.
Menetin paljon yhteisestä omaisuudestamme ikävien, minusta riippumattomien syiden vuoksi miehen perikunnalle,. Niinpä neuvottelin pankin kanssa asuntolainan valmiiksi ennen kuin edes lähdin etsimään asuntoa. Omaisuutta minulla oli sen verran, ettei pankin tarvinnut ihan hirveästi miettiä myöntääkö haluamani lainan. Lähinnä se oli sellaista järkevää pohdiskelua asuntojen tasosta ja asuntosijoituksista.
Laadin listan ja se tärkeysjärjestykseen, mitä haluan asunnolta. Käsitykseni asunnoista ja hintatasosta oli aiempien ostokokemukseni vuoksi realistinen.
Päätin varmuuden vuoksi kustantaa avukseni talousneuvojan, joka oli m kannattava idea. Asuntojen ostaminen muuttui kiinnostaviksi laskelmiksi ja vertailuksi, joten sain ainakin varmauuden etten sijoita mihinkään älyttömyyksiin vain siksi että asunto on "ihana": En enää tämän ikäisenä etsi erityisesti mitään, sillä olen jo saanut kaiken mitä olen asunnoistani halunnut.
Meillä on lähisuvussa hyvä tapa kutsua kiinnostuneet katsomaan myytävää asuntoa, joten sain hyviä huomoita pienistäkin yksityiskohdista. Ne kaikki huomiot kävin läpi ja laskin haluanko vaikkapa uusia keittiön kamalat laminaattitasot täyspuuhun yms. kodin piperrystä.
Välittäjä muistutti, että asunnolle olisi muitakin ottajia ja tarjouksia tehdään ainakin jo yhden nuorenparin toimesta. Hymyilin herttaisesti ja sanoin, että sitten vain myyt heille ja minä jatkan etsimistä. Tiesin olevani toiveasiakas valmiiden rahojeni kanssa, eikä asunnon myyjän tarvitsisi pitkään odotella minun tarjoustani.
Kaupat tehtiin ja pidän asunnosta. Innostuin kuitenkin niin paljon talousneuvojan opeista, että mietin jo asuntoni myymistä ja mihin hän kehoittikin. Ei kannata jäädä yhteen paikkaan ja uusia kohteita voi kokeilla.
Kuulostaa kyllä siltä, että olet toiminut todella järkevästi kauppojen suhteen. Minua jännitti jonkin aikaa asunnon oston jälkeen, että mitä jos teinkin typerän päätöksen ja mitä jos jossakin tulisi vielä pian vastaan joku parempi asunto. Ostin asunnon niin tunteella. Mutta onneksi voi todeta, että ei ole tähän päivään mennessä näkynyt missään mitään parempaa. Mutta tuo tunteella ostaminen on kyllä kohdallani yksi heikkous.
Oma koti pitääkin ostaa pääosin tunteella, tietenkin myös järki päässä.
Nythän ihmisiä muuttaa ennätyspaljon pois Helsingistä.