Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ei halua tulla ulkomaille lasten luo
20.07.2021 |
Haluaisin kuulla mielipiteitänne ja näkökulmianne.
Tilanne on siis se, että minulla on 8-, 6- ja 5-vuotiaat lapset, jotka ovat syntyneet ulkomailla, ja myöskin asuneet koko ikänsä ulkomailla, ei kuitenkaan kaukana Suomesta. Yhdellä lennolla pääsee matkustamaan, eikä matkustaminen ole kallista. Ensimmäisinä vuosina äitini, eli lasten mummo kävi muutamankin kerran vuodessa meillä, ja viipyi aina parin viikon ajan. Mutta kun sisarukseni sai ensimmäisen lapsen, niin käyntikerrat alkoivat vähentyä vähenemistään. Ensin kerran vuodessa, ja sitten vielä harvemmin... Haluan lisätä, että sisarukseni on selvästi aina ollut äidilleni "lempilapsi". Eli tämän sisarukseni lasten luona mummo on jatkuvasti viikonloppuja, ja nyt kesällä viettää lomat kokonaan heidän luona. Lapset ovat myös mummolla usein hoidossa.
Nyt tilanne on se, että mummo ja lapset ovat nähneet toisensa viimeksi kaksi vuotta sitten. Mummo vetoaa koronatilanteeseen, ettei voi sen takia matkustaa. Hänet on kuitenkin jo rokotettu, eikä täällä asuinmaassamme ole mitenkään huono koronatilanne. Rahastakaan ei pitäisi olla kyse, koska olen aina tarjoutunut maksamaan osan lentolippujen hinnasta, eikä se kyllä kallistakaan ole.
Mummo haluaa kyllä Skypessä nähdä lapsia. Tuntuu siltä, että mummolle on Skype nyt täysin korvannut oikeat tapaamiset lasten kanssa. Tuntuu pahalta lasten puolesta. Lapset ovat jo sen verran isoja ja fiksuja, että ovat alkaneet kysyä, että miksi mummo on aina serkkujen kanssa, mutta ei ikinä heidän kanssaan. Pienin jopa luuli, että mummo asuu yhdessä serkkujen kanssa! Miten itse suhtautuisitte tällaiseen? Rajoittaisitteko tällaisessa tapauksessa Skypen käyttöä? Mitä tekisitte? En oikein tiedä, että miten toimisin tässä tilanteessa.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te ap missään ulkomailla asu.
Te asutte Porvoossa.
Kontulassa asuvalle mummolle se on sama kuin ulkomaat.
Puhuvat vierasta kieltä ja eikä sinne pääse metrolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun sinä ja sisaruksesi olitte pieniä, saiko sisaruksesi helpommin periksi tai tehtiinkö hänen puolestaan enemmän? Toistaako mummo nyt samaa kaavaa? Sisaruksesi voi olla myös vaativampi, jolloin äitisi huomioi heidän perhettään ohi sinun perheesi, joka ei suoraan sano, mitä haluaa (meidän perheessämme on näin).
Vaikuttaisi vähän myös siltä että mummo on voinut kokea hänen vierailunsa yksipuolisena ja senkin takia on vähentänyt/lopettanut vierailut.
Suosittelisin juttelemaan suoraan äitisi kanssa, hän osannee sanoa, miksi näin. Ehkä myös havahtuu siihen, että ei kohtele tasapuolisesti.
Kiitos.
Kyllä, sisarukseni on aina ollut se lempilapsi. Vaikka en ymmärrä miksi, koska hän on aina kohdellut äitiä niin huonosti. Suorastaan törkeästi. Itse olen aina tehnyt parhaani äitiä auttaakseni. Suomessa vielä asuessamme kävin äidin luona aina siivoamassa ja ihan pitämässä seuraa, koska hän oli yksinäinen. En ikinä häntä mistään syytä, ja pidän aina mölyt mahassani. Sisarukseni todellakin on vaativa, ja ihan vaan jämäkästi sanoo, että nyt sinä teet näin ja näin. Ja äitihän tekee. Itselläni taas ei ikinä ole ollut sydäntä vaatia mitään, vaan päinvastoin yritän aina auttaa ja miellyttää. Ja jatkaisinkin! Minulla ei ole minkäänlaista katkeruutta tai ylpeyttä, MUTTA EN KESTÄ SITÄ, ETTÄ NYT OMAT LAPSET KÄRSIVÄT.
Ap
Ymmärrän hyvin. Meilläkin perheessä vähän vastaava tilanne, toisen sisaruksen perhe on kovin tarvitsevia ja herkästi sanovat, etteivät pärjää ilman isovanhempia (=heidän hoitoapuaan). Me lapsettomana perheenä kärsimme tästä, kun vanhemmat eivät näe juurikaan meitä tämän kuvion takia. Tässä juuri mietitään, että miten ystävällisesti kerrottaisiin että myös me olemme olemassa.
Vaikeaa on nostaa kissa pöydälle, mutta oman mielenterveyden takia näin on kohta tehtävä.Lopulta jokainen tekee, niin kuin itse katsoo parhaaksi, mutta ehkä sinuakin auttaisi että saisit juteltua äitisi kanssa. Ja vaikka se ei välttämättä muuta tilannetta, niin tiedät että olet yrittänyt.
Tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta ajatukselta puhua tästä äidin kanssa. Olen jotenkin ihan hirveän miellyttämisenhaluinen mitä äitiin tulee. Mieheni on ihan samanlainen omia vanhempiansa kohtaan. Olemme todella nöyriä ja vaatimattomia ihmisiä, vähän sellaisia pompoteltavia. Jotenkin tuntuu, että mummo pitää serkkuja ns. "oikeina" lapsenlapsina, joita minun lasten tehtävä on viihdyttää. Mummoa ei ikinä tavallaan liikuta, että mitkä minun lasteni tarpeet ovat. Serkkujen tarpeet ja halut sen sijaan ovat erittäin tärkeitä. Kun puhun mummon kanssa puhelimessa, niin mummo kertoo aina ummet ja lammet serkuista, mutta minun lasten kuulumiset eivät vaikuta olevan niin tärkeitä. Tuntuvatkohan lapseni mummosta vierailta, koska eivät ole täysin suomalaisia? Ehkäpä mummo ei osaa heistä välittää, koska eivät ole suomalaisia? Tällaista olen miettinyt, että voisiko olla kyse tällaisesta? Ehkäpä lapset tuntuvat vieraalta, koska eivät ole "kunnon suomalaisia", ja koska kasvavat vieraassa kulttuurissa? Onko kenelläkään kokemusta tai näkökulmaa tähän?
Ap
Ymmärrän, että tuntuu vaikealta. Mutta ehkä voit yrittää miettiä asiaa siltä kannalta, että mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua jos nostat kissan pöydälle. Äitisi pahoittaa mielensä? Äitisi ei halua enää nähdä?
Entä parasta, mitä voi tapahtua. Löydätte kompromisseja yhteydenpitoon/näkemiseen? Lähennytte? Äitisi miettii asioita myös sinun näkökulmastasi?Onko muuten miehelläsi ja äidilläsi yhteistä kieltä? Se voi olla myös asia, joka tuntuu raskaalta, jos joutuu kommunikoimaan vieraalla kielellä. Puhuvatko lapsesi suomea mummolle?
Miksi mä vaan itken täällä, kun luen näitä sun viestejä? :D Oletko sama henkilö, joka kertoi, että on samankaltaisessa tilanteessa (mutta lapseton perhe)? Nyt itken täällä jo toista kertaa. Osut jotenkin niin vaan johonkin, että liikutun. On omat tunteet näköjään aika sekaisin tähän asiaan liittyen. Ehkä tunnen lasteni olevan jotenkin hylättyjä. Tai itseni? En tiedä. Kuten sanoin, tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta ajatukselta puhua tästä äidin kanssa. Olen tottunut aina siihen, että olen äidin kanssa Skypessä puhuessa hyväntuulinen minä, ja velvollisuutena on miellyttää ja olla mukava (?).
Mieheni puhuu jonkin verran suomea. Lapset puhuvat sujuvaa suomea. En ole kyllä tuolta kantilta asiaa ajatellut, että voisi olla äidille raskasta olla meillä tuon takia.
Ap
Olen sama kirjoittaja. Tilanteemme ovat varmasti osin niin samanlaisia, että toisen kirjoituksiin ja kokemuksiin on helppo samaistua.
Luulen että sinulla on menneisyydestäsi paljon painolastia, joka kummittelee. Ja vaikka sanot antaneesi anteeksi,niin ehkä et ole kuitenkaan pystynyt käsittelemään asioita täysin?Jos tässä vaiheessa tuntuu hankalalta jutella äitisi kanssa, niin ehkä voisit purkaa asioita alan ammattilaisen kanssa. Saisit työkaluja miettiä miten edetä tilanteessa ja ehkä toisaalta myös käydä omaa historiaa läpi. En tarkoita että sinulla olisi päässä vikaa, vaan että ulkopuolinen henkilö on etäällä tilanteestasi ja hänellä voi olla ammattinsa puolesta enemmän annettavaa kuin vaikkapa miehelläsi tai ystävillesi.
No niin, nyt tuli kolmas kerta. Ei ole todellista.
Niin, en varmasti ole koskaan pystynyt käsittelemään asioita. Miten niitä käsitellään?
Tuo ammattiavun hakeminen ei varmasti ole ollenkaan huono idea. Olen vain aina ajatellut, että olen kyllä tarpeeksi vahva, enkä tarvitse apua tässä tai muussakaan.
Ap
Vahvuutta on myös tunnistaa, milloin tarvitsee apua/hyötyy avusta. Suomalaisilla on hyvin vahvana ajatus, että itse täytyy pärjätä ja "kallonkutistajat" on vain hulluille. Itse ajattelen, että ammattilainen on ihminen, joka keskittyy määrätyn ajan juuri sinuun, jolle voi sanoa asioita ilman että tulee tuomituksi tai arvostelluksi, mutta joka on kuitenkin riittävän etäällä ja joka uskaltaa ohjata sinut ajattelemaan asioita myös muista näkökulmista.
Se on kuitenkin hyvä, että olet alkanut pohtimaan asioita ja miettimään myös menneisyyttäsi ja sen liittymistä nykyisyyteen. On mahdollista että syystä tai toisesta muutosta ei ikinä tapahdu tai sitä ei tapahdu riittävästi. On myös mahdollista että asiat muuttuvat ja elämä muuttuu monin tavoin paremmaksi. Sinulla on 50% mahdollisuus vaikuttaa asioihin, mutta muista että myös äidilläsi vastuunsa.
Kaikkea hyvää teidän perheelle. Uskon että löydät keinot edetä eteenpäin.
Ja höpönlöppö. Sinäkö niiden lapsien päähän istutat jotain pakkomiellettä mummosta? Jos noin vähän ovat ylipäätään nähneet kuin väität niin miten ne lapset edes muistaa kyseistä ihmistä? Saatika ikävöi noin sairaalloisesti. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäksi viikonlopuksi ei nyt tässä tilanteessa oikein voi tulla, kun on se kahden viikon karanteeni.
Ap
Niin siis asutte Venäjällä? En ihmettele jos mummo ei halua sinne matkustaa nyt korona-aikaan.
Täh? Mistä tämä Venäjä nyt pulpahtaa keskusteluun? Emme asu Venäjällä.
Ap
No sano sitten missä te asutte jossain "Euroopan lähimailla mutta ei ihan Suomen naapurissa" vai miten se meni? Teidän maahan saa tulla miten vaan mutta sieltä tullessa on 2 viikon karanteeni? Ei taida olla EU-maa. Turkki?
En sano missä asumme. Mutta tänne ei ole karanteenia, ja Euroopassa asumme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat 8v, 6v ja 5v niin ei ole normaalia, jos on lapsilla jatkuva ikävä mummia, joka asuu toisessa maassa.
Ikävä voi olla hetkellistä esim. puhelun jälkeen, mutta sen pitäisi mennä 5min. ohi ja elämä jatkuu.
Herää kysymys, miksi lapset ovat niin riippuvaisia mummista? Se ei enää ole normaalia. Millaiseen tyhjiöön ja surun joutuvat lapset kokemaan jo nuorella iällä, kun mummoikäisillä on enemmän takana elettyä elämää, kuin tulevia päiviä.
Hetkellistä se ikävä lapsilla onkin. Ei se silti minusta äitinä hyvältä tunnu.
Ap
Se on kuitenkin sinun valinta ja päätös muuttaa ulkomaille ja perustaa siellä perhe.
Et voi olettaa äitisi, siskosi tai muun suvun muuttavan perässäsi samaan maahan asumaan, jo ajatus on itsekäs, vaan muutos lähtee sinusta itsestäsi.
Jos pidät tärkeänä lapsesi elämässä mummoa, serkkuja, tätejä, sinun on muutettava Suomeen ja heidän lähelleen asumaan, jolloin saat sukuyhteyden takaisin. Mahdollisesti myös entiset ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja höpönlöppö. Sinäkö niiden lapsien päähän istutat jotain pakkomiellettä mummosta? Jos noin vähän ovat ylipäätään nähneet kuin väität niin miten ne lapset edes muistaa kyseistä ihmistä? Saatika ikävöi noin sairaalloisesti. .
Muistaa, koska puhuu Skypessä monta kertaa viikossa. Ei ole kyse mistään sairaalloisesta ikävöimisestä.
Ap
Ap on sitä mieltä että tärkeämpää on 60v. mummun tulla sinne ja viettää koko loma siellä ja koronakaranteenissa täällä?
Kuin että mummu tarvitsee lepoa ja lomaa kotona itsekin?
Minulla on 3 lapsenlasta, olen hoitaja ja teen paljon töitä, varsinkin nyt korona-aikana.
Nyt olen lomalla ja väsynyt ollut.
Muksut olivat kysyneet tyttäreltäni ja vävyltäni voidaanko mennä mummille nyt kun hän on lomalla niin he sanoivat jyrkästi: Ei.
Mummi on nyt lomansa ansainnut ja tarvitsee lepoa.
Ja todellakin tarvitsen.
Enkä lähtisi itse ulkomaille.
Ap, sinä jankutat vain omaa näkemystäsi. Et edes halua ymmärtää äitiäsi.
Itse olet valinnut tiesi, asut nyt ulkomailla ja et voi vaatia äitiäsi sinne tulemaan.
Jos hän ei halua tai jaksa niin se hänelle suotakoon.
Minäkin lopettaisin puhelut nopeasti tyttäreni kanssa koska pelkäisin että taasko hän alkaa jankuttaan kohta siitä että mikset tule tänne kun lapset niin kaipaa....
Usko nyt jo että elämäsi on siellä ja äitisi elämä täällä.
Ei siinä ole kyse mistään siitä ettei äitisi välittäisi lapsistasi vaan asutte vain kaukana toisistanne.
Anna äitisi olla ja lasten jutella skypen kautta, se vaan nyt on niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa suomalaisista välttelee tällä hetkellä turhaa matkustamista. Jos mummo ei koe hyväksi ajatusta matkustaa, niin sitten ei matkusta. Vasta vähän aikaa sitten peloteltiin perheenjäseniä edes vierailemasta iäkkäiden sukulaistensa luona, ja nytkö mummojen pitäisi jo matkustaa ulkomaille... wtf!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäksi viikonlopuksi ei nyt tässä tilanteessa oikein voi tulla, kun on se kahden viikon karanteeni.
Ap
Niin siis asutte Venäjällä? En ihmettele jos mummo ei halua sinne matkustaa nyt korona-aikaan.
Täh? Mistä tämä Venäjä nyt pulpahtaa keskusteluun? Emme asu Venäjällä.
Ap
No sano sitten missä te asutte jossain "Euroopan lähimailla mutta ei ihan Suomen naapurissa" vai miten se meni? Teidän maahan saa tulla miten vaan mutta sieltä tullessa on 2 viikon karanteeni? Ei taida olla EU-maa. Turkki?
En sano missä asumme. Mutta tänne ei ole karanteenia, ja Euroopassa asumme.
Ap
Mutta ette EU:ssa, joten jokin Itä-Euroopan kehitysmaa tai Turkin Euroopan-puolella oleva osa.
Kysyin omalta 14v että ikävöikö hän nuorempana pappaa. Pappa asuu 650km, nähdään pari kertaa vuodessa ja puhelimessa puhuvat siinä välillä, nykyisin harvakseltaan, ei edes mitään skypeä.
Ihan kiva kuulemma pappaa joskus nähdä, pappa häntä kyllä huomioi tavatessa ja pienempänä leikkivätkin, mutta kun ovi menee perässä kiinni niin ei sitä pappaa sen kummemmin ajatella. Olisko olut eskarissa kun kysyi miksei pappa käy meillä vaan aina me siellä.
Eli älä ap tuo sitä mummoa jatkuvalla syötöllä lasten elämään ja muistuta hänen olemassaolostaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo voi olla väsynyt, jos aina pitää hoitaa niitä sisaresi lapsia. Jos sisar on aina ollut se tahtonsa läpi saava lempilapsi, ei äitisi ehkä edes hahmota tilannetta. Auttaisiko keskustelu siskosi kanssa? Ehkä teidän tosiaan kannattaisi muutenkin Suomessa käymään, olisihan se lasten kiva nähdä serkkujaankin.
Eli:
- Mummo (ilmeisesti leski) on vielä työelämässä
- Haluaa viettää vain viikonloput mökillä (mikä yllätys, kun on ilmeisesti viikot töissä)
- Mummo hoitaa työnsä ohella sisaruksen lapsia "koko ajan"
JA
- Soittelee monta kertaa viikossa vielä AP:n lasten kanssa, paitsi kerran ei halunnut puhua (voi kamala)
Nyt AP se pää pois persuksista. Se äitisi on nyt tässä useamman vuoden aikana vanhentunut kuten me kaikki, nyt on edelleen korona, jolloin se lentäminen ja kentällä poukkoilu on itsessäänkin riski ja ihanko oikeasti itse haluat viettää lomasi karanteenissa? Sovitte tietyt Skype-ajat mummon kanssa, niin ei tule pettymyksiä jos mummo ei halua tai ehdi puhua ja lopetat tuon marttyyrischeissen syöttämisen lapsillesi.
Mummon ei myöskään tarvitse järjestää teille majoitusta kotonaan tai mökillään, ihan vapaasti voit vuokrata kämpän, mökin tai vaikka kartanon koko porukalle. Tai matkustaa esikoisen kanssa kaksin mummoa tapaamaan tai menette porukalla lomalle johonkin muualle kuin kummankaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, satu-tädin iltasatu. Tää on varma tapaus. Tämän tyypin tunnistaa takuuvarmasti aina!
Juu, viimeistään se että mummo viettää toisen tyttären luona koko kesäloman, paljasti tämän provoksi.
Ei kukaan halua olla koko kesälomaa äitinsä kanssa.
Sorry ap mutta et voi tuolle mitään. Ihan turha mitään selityksiä keksiä että korona.
Oikeasti syy on se että tuolle mummolle sinä et ole tärkeä etkö arvokas, vain se suosikkilapsi on. Ja sitä myöten sinun lapsetkaan ei ole tärkeitä, vain suosikin lapset on.
Meillä on ihan sama kuvio mutta sillä erotuksella että mä asun 80km päässä vanhemmistani ja suosikkisisko 170km päässä. Mun luona vanhemmat ei ole käyneet viiteen vuoteen koska ”on niin pitkä matka”. Siskon luona ne on joka ikinen viikko.
Siskon lapsia hoidetaan, siskolle annetaan rahaa, ostetaan auto, rakennetaan lahjaksi mökki, ja jopa testamentti on tehty missä sisko perii kaiken ja itse saan vain lakiosan
Mitään tälle ei voi tehdä. Toisia ei voi pakottaa. Olen kauniisti asiasta pari kertaa koittanut puhua syyttelemättä (siis tyyliin minusta tuntuu kurjalle…) ja molemmat kerrat johti marttyyritaivariin jossa mut haukuttiin ”ahneeksi ja röyhkeäksi”.
Mun vanhemmat ei edes siis soittele mulle, ja mä en saa mennä koskaan käymään siellä, koska ne on ihan aika siskolla.
Parasta on että mulle on syntynyt tänä aikana lapsi, vanhemmat ei tulleet ristiäisiin kun eivä joutaneet, piti olla ristiäisten aikaan siskolla!
Eli heillä on lapsenlapsi jota eivät ole koskaan viitsineet tavata.
Sanon vaan sen verran että aloita surutyö samantien. Mulla on nyt viisi vuotta kestänyt tämä, siis sen sureminen että mulla ei ole ollenkaan vanhempia eikä lapsilla isovanhempia. Nyt vasta alkaa helpottaa.
Ketään et voi pakottaa kiinnostumaan perheestäsi ja lapsistasi. Et voi saada isovanhempia rakastamaan sinun perhettäsi jos ne rakastaa vaan toisen lapsen perhettä. Mitään muuta et voi tehdä kuin…. Luovuttaa. Pahoitteluni, näin se vaan on. :(
Ap ei nyt oikein taida ymmärtää että on vähemmän rakas äidilleen. Siksi sitten ne apn lapsetkin on ”epärakkaita”. Isovanhemman rakkaus menee niin että se oma lapsi kuka on rakas, on rakkain myös saatuaan lapset ja silsi niitä lapsenlapsia rakastaa.
Vastaavasti se ”ei-rakas” oma lapsi on edelleen ”ei-rakas” perheen saatuaan, ja ne hänen lapset on ”ei-rakkaita” koska isovanhempi ei rakasta lasten vanhempaa.
Tätä kuviota ei muuta YHTÄÄN MIKÄÄN. Jos yrität keskustella ja puhua niin isovanhempi ärtyy entisestään ja k0staa asian suosimalla suosikkia vielä räikeämmin. Ja inhomalla ei-rakastettua lastaan entistä enenmän.
Ja tiedän mistä puhun, olen se inhottu narsistin syntipukkilapsi. Siksi ihanat lapsenikin on inhottuja ja vanhempani haukkuvat myös lapsiani.
Mulla tää lopulta johti siihen että kun näin miten lapsiani loukataan, satutetaan, haukutaan ja sorsitaan, niin välit meno poikki omiin vanhempiin. En aio palauttaa niitä enää. Liikaa on loukkauksia ollut. Vanhempiani tämä ei tietenkään haittaa, nyt saavat panostaa suosikkilapsen lellimiseen täysillä! Mutta mä sain sairaasta kuviosta omat lapseni turvaan. Se on tärkeintä.
On selvää että lähellä asuvia lapsia ja lapsenlapsia tavataan useammin kuin niitä jotka asuvat ulkomailla.
Pitäisikö mielestäsi siskosi perhettä nähdä yhtä harvoin kuin teitä jotka tieten tahtoen olette vaihtaneet maata. Olet kateellinen siskollesi. Et ole ilmeisesti tyytyväinen rakentamaasi elämään ulkomailla.
On täysin ok ettei mummo halua matkustaa korona-aikana. Kysyt milloin mummo voi matkustaa ja sitten ostat liput. Matka tapahtuu vasta sitten kun mummo on valmis matkustamaan.
En vähentäisi yhteyttä sähköisillä välineillä, täten toimien mummo ja lapset vieraantuvat toisistaan.
Olen itse kuusikymppinen mummo ja ymmärrän täysin äitiäsi tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja höpönlöppö. Sinäkö niiden lapsien päähän istutat jotain pakkomiellettä mummosta? Jos noin vähän ovat ylipäätään nähneet kuin väität niin miten ne lapset edes muistaa kyseistä ihmistä? Saatika ikävöi noin sairaalloisesti. .
Muistaa, koska puhuu Skypessä monta kertaa viikossa. Ei ole kyse mistään sairaalloisesta ikävöimisestä.
Ap
Sun kommenttien perusteella kuulostaa kyllä sairaalloiselta.
Itse olen 58v ,työssä vielä käyn. Mutta huomaan että väsyn todella paljon ja helpommin kaikesta ylimääräisestä tohinasta nykyään.
Ja korona-aika on ihan todellista. Mummo on fiksu kun ei nyt matkusta.
Sinä saatat aiheuttaa vielä lisää stressiä hänelle noilla vastimuksillasi. Anna nyt hyvänen aika toisen olla ja viettää lomansa kuten haluaa. Sanot lapsille kuten asia on: korona-aikana ei matkusteta ja mummo haluaa levätä.
Koronan jälkeen sinä ja lapset matkustatte Suomeen.
Hirveän itsekkäältä ihmiseltä kuulostat.
Epäilen kyllä myös provoksi, voiko tällaista ollakaan, tällaista itsekkyyttä ja vielä korona-aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen mummo on, jos hän ei enää ns. uskalla lentää yksin? Entä rahahuolet?
Minkä verran te käytte Suomessa? Vai onko oletus että hän käy teidän luona?
Mitä mummo on sanonut, kun olet kysynyt että miksi ei käy teillä?
Mummo on juuri täyttänyt 60 vuotta. Kuten mainittu, en usko rahasta olevan kiinni, koska olen aina tarjoutunut maksamaan osan lipuista, ja useasti olen maksanut ne kokonaan. Täällä meillä on täysi ylläpito, ei tarvitse ruokakauppaan tai ravintoloihin rahaa käyttää. Eli saattaa jopa säästää rahaa.
Meillä ei ole Suomessa mitään majapaikkaa, koska emme voi olla mummon luona (ei mahdu). Hotellissa asuminen sen sijaan maksaisi muutaman tuhat euroa per reissu. Auton vuokra jne. Suomi ei todellakaan ole edullinen lomamaa perheelle, jos ei ole majoitusta omasta takaa.
Mummolla tuntuu aina olevan jokin tekosyy, että miksi ei voi tulla. Nyt on syynä korona. Aiemmin on ollut syynä mm. mökillä odottavat hommat, joita hän ei kuitenkaan tee, tai että ei ehdi ollenkaan levätä, kun on kaikki lomat ja viikonloput sisarukseni lasten kanssa.
Ap
Airbnb, ei tule kalliiksi ja on kätevämpää kuin hotellissa.
Mekin asumme ulkomailla ja majoitumme yleensä airbnb:ssä ellemme ole vanhempieni mökillä.
Alue: Aihe vapaa
Taitaa olla aika tyypillinen asenne Suomessa. Surullista. Itselleni tuota on vaikea käsittää.
Ap