Miksei rikkaat vanhemmat anna rahaa?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:17"]

Itse tulen varakkaasta perheestä. Tällä hetkellä ikää 20v ja itse rahani hankkinut 13 vuotiaasta asti. Ja varmasti oon tehnyt töitä vähintään kolminkertaisesti kuin saman ikäiset ystäväni. Se että on joutunut tekemään jotain saadakseen haluamansa on opettanut ymmärtämään rahan käyttöä ja säästöjen tarpeellisuudesta, se on myös kasvattanut mua ihmisenä. Minusta rahojaan ei tarvitse jakaa, vanhemmilla on omat rahat ja oma elämä ja minulla omani.

[/quote]

Aika samoilla linjoilla mennään meidänkin perheessämme. Tosin sain ennakkoperintönä asunnon Helsingistä, kun valmistuin yliopistosta pari vuotta sitten. Vanhempani varmaankin kokivat, että se kymmenen vuotta itsekseen vuokralla elämistä opiskelijan tuloilla on kasvattanut tarpeeksi ja koen itsekin näin. Jos 20-vuotiaalle ostaa asunnon, saattaa helposti jäädä hieman valheellinen kuva elämän realiteeteista..

Useinhan se on niin että yksi sukupolvi kerää ja toinen tuhlaa kun on saanut liian helpolla kaiken.

Itse olen myös rikkaasta perheestä ja kyllä mun vanhemmat ovat aina maksaneet kaiken ja antaneet rahaa mulle niin paljon kuin olen tarvinnut :-) 

Meillä annetaan omalle lapselle rahaa ja on ostettu asunto, auto jne. Mutta lapsen tyttö/poikakaverille emme anna euroakaan, joten kun muuttaa asumaan jonkun kanssa, loppuu rahoitus. Siipeilijälle emme rahaa syydä ja jos parisuhde päättyy siihen, ei kiinnostus olekaan kohdistunut ihmiseen vaan omaisuuteensa.

Miten ap muka tiedät ko. perheen varallisuudesta... jos he ovat laittaneet kaikki rahansa ja ottaneet vielä velkaa että ovat saaneet kaiken tämän mitä tekstissäsi luki. On paljon ihmisiä joilla on upeat kartanot ja huvilat ja autot mutta siihen se varallisuus sitten jääkin.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 22:04"]

Minun vaimoni vanhemmat ovat varakkaita. On asunto-osaketta, pari kesämökkiä veden äärellä, maasturi, matkailuauto ja ties mitä.

Meitä eivät ole auttaneet ikinä. Kunnes kerran he ilmoittivat, että nyt olisi tärkeää asiaa ja että he ovat päättäneet auttaa lapsiaan.

Saimme 100 euroa.

[/quote]

Surullista, mutta repesin tälle. Me emme ole erityisen varakkaita ja vain mies on työssä, minä olen työtön. Mutta ainoan lapsen tilille laitamme joka kuukausi 2x111€ tulevaisuuden pesämunaksi. Siihen nähden tuntuu hassulta tuo, että varakkaat vanhemmat ovat päättäneet auttaa jo perheellisiä lapsiaan antamalla satkun mieheen :-D

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:34"]

Oletpa tyhmä! aivan kuin ihmiset eivät voisi vapaasta tahdostaan asua vuokralla? ei se kuule ikivanha homeinen omistusläävä ole mitenkään parempi kuin "vuokra-asunto" päinvastoin, vuokra-asunnosta pääsee helpommin eroon kuin jostain omistusasunnosta joka on huonokuntoinen +vastikkeet tai muut maksut Helsingissä ovat jo saman suuruisia kuin vuokrat maalla, ettei halvalla edes pääse jos omistaa asunnon Helsingissä. Jokainen voi toki valita ja kuvitella pääsevänsä halvemmalla kuin jos vuokralla asuisi

[/quote]

Tiedän kyllä, että jossain Lieksassa voi asua melkein ilmaiseksi. Mutta nyt puhutaan opiskelun aikaisesta asumisesta Helsingissä. Helsingissä opiskelua on vaikea yhdistää edulliseen vuokra-asumiseen muuttotappiopaikkakunnalla. 

Jos tie vie opintojen jälkeen jonnekin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, niin tuskin siitä Helsingissä olevasta yksiöstä tai kaksiosta haittaakaan on. Siihen löytyy tarvittaessa vuokralainen, joka maksaa jäljellä olevan lainan pois.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 18:06"]

Oon miettinyt, miksei rikkaat vanhemmat anna rahaa jo aikuisille lapsilleen? Mun elämästäni tässä ei ole kyse, kun oon yh-äidin lapsi, mutta lähipiirissä on monia ihmisiä, joiden vanhemmat on rikkaita, mutta eivät auta lapsiaan rahallisesti.

Okei, ei ole mikään pakko auttaa aikuisia lapsia, mutta jos olisin itse rikas, niin haluaisin kyllä auttaa vaikka lapset olisivat aikuisiakin. Esimerkiksi yhden tuttavani vanhemmat omistavat omakotitalon, kesämökin, kaksi autoa, kaksi sijoitusasuntoa, metsää ja varmasti kivasti rahaa pankkitileillään/sijoitettuna. Heillä ei ole velkaa ja yksi lapsi, joka on jo perheellinen. Tämä perhe asustaa vuokralla ja äiti hoitovapaalla, joten rahaa ei ole kamalasti ylimääräistä.

Miksei siis tässä tapauksessa vanhemmat vaikka anna ennakkoperintöä, että saisi ostettua asunnon? Tai ostaisi asuntoa ja antaisi/vuokraisi lapsilleen? Lopulta ne rahat kumminkin menee tälle lapselle, niin miksei voisi mennä osa jo nyt ja helpottaa heidän elämää? Tai miksei vaikka kustantaisi lapsenlapsilleen jotain harrastuksia tai muuta? Tai vaikka lyhentäisi autolainaa?

[/quote]

Hei ap, etkö ole koskaan kuullut lahjaverosta. Se napsahtaa heti, jos antaa vaikka omalle lapselleen rahaa/omaisuutta enemmän kuin 3999 euroa kolmen vuoden aikana. Ja eikö kuitenkin ole parempi opettaa niitä lapsia seisomaan omilla jaloillaan. Ehkä esimerkkisi nuori ei osaa kerta kaikkiaan hoitaa raha-asioitaan, koska asuu vuokralla eikä ole saanut hankittua sitä omaa asuntoa itse.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:51"]

Hei ap, etkö ole koskaan kuullut lahjaverosta. Se napsahtaa heti, jos antaa vaikka omalle lapselleen rahaa/omaisuutta enemmän kuin 3999 euroa kolmen vuoden aikana. Ja eikö kuitenkin ole parempi opettaa niitä lapsia seisomaan omilla jaloillaan. Ehkä esimerkkisi nuori ei osaa kerta kaikkiaan hoitaa raha-asioitaan, koska asuu vuokralla eikä ole saanut hankittua sitä omaa asuntoa itse.

[/quote]

Elatukseen saa antaa vaikka vapaasti. Jos maksaa vaikka lapsen ruuat ja vuokran/yhtiövastikkeen, niin se auttaa jo todella paljon eikä ole vaaraa mistään veroseuraamuksista.

Me annamme lapselle joka kuukausi sen 222€ juuri sen vuoksi, että tällä systeemillä saamme kerrytettyä hänelle hyvän pesämunan ilman veroseuraamuksia. Hän on nyt 13,5-vuotias ja sijoitusten arvo on 43000€. Tuollaisen potin antaminen kerralla ei onnistuisi millään ilman veroseuraamuksia. Nyt se on ajan kanssa säästetty ja kasvaa hiljalleen lisää. Tuosta on helppo siirtää ASP-tilille niin että ensimmäisen asunnon voi ostaa 20-vuotiaana. Siihen asti voi minusta hyvin asua kotona ja kerryttää säästöjä.

Poikani on ollut aina säästäväinen. Jo lapsena halusi ostaa omat juttunsa omilla rahoillaan. Aikuistuttiaan hän osti asunnon ja otti paljon velkaa. Hän alkoi opiskella ja pärjäsi hyvin vähillä varoillaan kunnes  hankki avovaimon. Tyttö käy työssä, mutta hehkuttaa melkein joka päivä FB:ssä kuinka on ruoka loppu ja rahat loppu. Olen laittanut pojan tilille pienestä palkastani 50 e kuukaudessa ja toivon, että tuo tyttö ei sitä tiedä. Hän tuhlaisi senkin. 

Ehkä sinäkään et tiedä, kuinka toisen osapuolen vanhemmat avustavat? 

Muutenkin in on väärin, että toisen puolison vanhemmat joutuvat auttamaan, toisen eivät.

Olin itse varakkaasta perheestä, ja tuntui aina että "duunareiden" lapset sai paljon enemmän rahaa käyttöönsä kuin minä. Minut patistettiin aina kesätöihin jne. Kun muutin 19-vuotiaana kotoa, en tarvinnutkaan enää vanhempien apua, kun oli jo plakkarissa keikkaa kesätyöpaikoista. Tiukoilla tietysti olin, mutta halu pärjätä itse oli suuri, vaikka vanhemmat lupasi tarvittaessa auttaa. Olen kiitollinen, kun minut opetettiin uutteraksi :) olen nyt 25, ja edelleen erään ystäväni äiti maksaa tämän vuokran. En tuomitse, mutta minusta se on kummallista.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:41"]

Useinhan se on niin että yksi sukupolvi kerää ja toinen tuhlaa kun on saanut liian helpolla kaiken.

[/quote]

Oma varallisuuteni on jo suurempi kuin vanhempieni vaikka en ole taloudellista avustusta heiltä milloinkaan saanut.

Tää on jollain muotoa osuva ketju yhdestä sukupolvemme suurista ongelmista: miksi me emme saa ilmaiseksi (enemmän) rahaa. Ratkaisua ei ole tarjota, selitys kuitenkin: ne, joilla on eivätkä anna, ovat kusipäitä, sadisteja tai muuten vittumaisia. :D

Suhteellisen varakkaan perheen kakara minäkin olen, ja aina on eletty kuten muillakin tämän ketjun vastaajilla. Säännöllisessä työelämässä olen ollut peruskoulun päättymisestä saakka. Välillä oli rankkaa, ehkä hetkittäin liiankin, käydä töissä lukion ja yliopisto-opiskelujen ohessa. Mutta kuten yleensäkin tällä kuviolla käy, minusta tuli hyvä työihminen ja sitä varallisuuttaan on kertynyt.

Yleensä sitä, minkä saa ilmaiseksi, ei osata arvostaa. Yksi toinen sukupolvemme ongelma on se, että meillä on entisiä sukupolvia heikompi arjen- ja paineensietokyky ja alempi kyky ponnistella tavoitteellisesti haluamiemme asioiden eteen. Viisas vanhempi kannustaa lastaan näissäkin. Edellisille sukupolville saattoi unelma olla se klassinen oma talo, puoliso ja pari lasta, varaa hoitaa lapsiaan kotona. Tässä ketjussa(kin) tämä sukupolvinen unelma on muuttunut siihen muotoon, että isovanhemmat ovat sadisteja/kusipäitä ja/tai vittumaisia, kun eivät anna lapsilleen ilmaiseksi rahaa kokonaiseen taloon ja maksa lastenlastensa harrastuksia. Varmaan tämä on monelle normaali arvomaailma, mutta minulle se näyttäytyy itsekeskeisyyden, omahyväisyyden ja ahneuden käsittämättömänä ruumiillistumana. 

Omien täysi-ikäisten tenavieni tukeminen ei ole ajankohtaista vuosiin, mutta asiaa olen kyllä miettinyt. Tunnen ihmisiä, jotka toimivat mielestäni viisaasti opiskelevien lapsiensa kanssa. He saattavat ostaa lapsilleen jotain arvokasta, lahjana ja pyytämättä. Näin ajattelisin itsekin toimivani. Mieluusti ostaisin opiskelevalle lapselleni vaikkapa silmälasit, laadukkaan talvitakin tai (kuten lähipiirissä) lennot reissulle tervehtimään ulkomailla vaihdossa olevaa sisarusta (samalle reissulle vanhempien kanssa). Sen peruselämisensä saavat rahoittaa itse. Ja kyllä, ihan tutkimusten mukaan nopeimmin valmistuvat opiskelijat ovat juuri niitä opintojen ohessa töissä käyviä.

Ketjussa jo hyvin todettiin, että vanhempien velvollisuus ei ole kustantaa lapsilleen omaa elintasoaan. En myöskään usko sen olevan hyväksi lapsille. Minä varmaan olen sellainen kusipääsadistivittumainen ämmä. :D Ja ylpeä siitä. Kai se olisi tarvittaessa jaettava tough lovea, jos tenava saisi jostain päähänsä pitää minua ilmaisen rahan automaattina. Jos tenava on sitä mieltä, että raha on yhtä kuin rakkaus, eikä siis haluaisi olla tekemisissä jos ei saa ilmaista rahaa, niin sitä mielipidettä kai täytyisi aikuisen ihmisen kohdalla kunnioittaa. Jotain sloganeita varmaan pitäisi myös jemmaan miettiä... "Ensin takka, sitten akka" on muuten loistava vanha suomalainen sananlasku tuohon lastenlasten elatukseen. Muita pitää vielä tuumata, onneksi on aikaa. :D (Ensisijaisesti toivon kuitenkin itselleni ahkeria, selkopäisiä ja kivanluontoisia tenavia.)

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:41"]

Useinhan se on niin että yksi sukupolvi kerää ja toinen tuhlaa kun on saanut liian helpolla kaiken.

[/quote]

Oma varallisuuteni on jo suurempi kuin vanhempieni vaikka en ole taloudellista avustusta heiltä milloinkaan saanut.

[/quote]

Sinuahan tuo sananlasku ei koskekaan! Nimenomaan et ole saanut liian helpolla kaikkea, vaan olet ihan itse uurastanut. 

Minä olen saanut ilmaiseksi paljon rahaa.
Arvostan sitä ja olen saanut rahan poikimaan.
Nautin elämästäni ja tarjoan lapsille yhtä helpot oltavat.
Perusluterilainen työn yli kaiken arvostaminen ei oikein kiinnosta -miksi en nauttisi elämästä kun kerran on mahdollisuus?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 21:04"]

Tää on jollain muotoa osuva ketju yhdestä sukupolvemme suurista ongelmista: miksi me emme saa ilmaiseksi (enemmän) rahaa. Ratkaisua ei ole tarjota, selitys kuitenkin: ne, joilla on eivätkä anna, ovat kusipäitä, sadisteja tai muuten vittumaisia. :D

Suhteellisen varakkaan perheen kakara minäkin olen, ja aina on eletty kuten muillakin tämän ketjun vastaajilla. Säännöllisessä työelämässä olen ollut peruskoulun päättymisestä saakka. Välillä oli rankkaa, ehkä hetkittäin liiankin, käydä töissä lukion ja yliopisto-opiskelujen ohessa. Mutta kuten yleensäkin tällä kuviolla käy, minusta tuli hyvä työihminen ja sitä varallisuuttaan on kertynyt.

Yleensä sitä, minkä saa ilmaiseksi, ei osata arvostaa. Yksi toinen sukupolvemme ongelma on se, että meillä on entisiä sukupolvia heikompi arjen- ja paineensietokyky ja alempi kyky ponnistella tavoitteellisesti haluamiemme asioiden eteen. Viisas vanhempi kannustaa lastaan näissäkin. Edellisille sukupolville saattoi unelma olla se klassinen oma talo, puoliso ja pari lasta, varaa hoitaa lapsiaan kotona. Tässä ketjussa(kin) tämä sukupolvinen unelma on muuttunut siihen muotoon, että isovanhemmat ovat sadisteja/kusipäitä ja/tai vittumaisia, kun eivät anna lapsilleen ilmaiseksi rahaa kokonaiseen taloon ja maksa lastenlastensa harrastuksia. Varmaan tämä on monelle normaali arvomaailma, mutta minulle se näyttäytyy itsekeskeisyyden, omahyväisyyden ja ahneuden käsittämättömänä ruumiillistumana. 

Omien täysi-ikäisten tenavieni tukeminen ei ole ajankohtaista vuosiin, mutta asiaa olen kyllä miettinyt. Tunnen ihmisiä, jotka toimivat mielestäni viisaasti opiskelevien lapsiensa kanssa. He saattavat ostaa lapsilleen jotain arvokasta, lahjana ja pyytämättä. Näin ajattelisin itsekin toimivani. Mieluusti ostaisin opiskelevalle lapselleni vaikkapa silmälasit, laadukkaan talvitakin tai (kuten lähipiirissä) lennot reissulle tervehtimään ulkomailla vaihdossa olevaa sisarusta (samalle reissulle vanhempien kanssa). Sen peruselämisensä saavat rahoittaa itse. Ja kyllä, ihan tutkimusten mukaan nopeimmin valmistuvat opiskelijat ovat juuri niitä opintojen ohessa töissä käyviä.

Ketjussa jo hyvin todettiin, että vanhempien velvollisuus ei ole kustantaa lapsilleen omaa elintasoaan. En myöskään usko sen olevan hyväksi lapsille. Minä varmaan olen sellainen kusipääsadistivittumainen ämmä. :D Ja ylpeä siitä. Kai se olisi tarvittaessa jaettava tough lovea, jos tenava saisi jostain päähänsä pitää minua ilmaisen rahan automaattina. Jos tenava on sitä mieltä, että raha on yhtä kuin rakkaus, eikä siis haluaisi olla tekemisissä jos ei saa ilmaista rahaa, niin sitä mielipidettä kai täytyisi aikuisen ihmisen kohdalla kunnioittaa. Jotain sloganeita varmaan pitäisi myös jemmaan miettiä... "Ensin takka, sitten akka" on muuten loistava vanha suomalainen sananlasku tuohon lastenlasten elatukseen. Muita pitää vielä tuumata, onneksi on aikaa. :D (Ensisijaisesti toivon kuitenkin itselleni ahkeria, selkopäisiä ja kivanluontoisia tenavia.)

[/quote]

Luitko ollenkaan näitä sadisti/kusipää/vittumainen/kontrolloiva/ilkeä vanhempi-viestejä? Nrot 14 ja 15. Niissä nimenomaan EI oteta vastaan rahaa, ettei pirulle anneta pikkusormea.

Itse sain asua ilmaiseksi vanhempieni asunnossa opiskelujeni ajan. Valmistuin yliopistosta neljässä vuodessa maisteriksi, minkä jälkeen en ole ollut päivääkään työttömänä. Olen ollut aina tarkka talousasioissa, olen sitä edelleen. Hallitsen hyvin talouden ja olen siitä kiinnostunut, vaikka se ei oma alani olekaan. Vanhempani auttoivat minua opiskelujeni ajan, minä autan heitä hyvin mielelläni nyt, kun he pikkuhiljaa vanhenevat. Ehdottomasti autan myös lapsiani, jos he joskus taloudellista apuani kaipaavat. Toki autan myös muuten

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 21:04"]

Tää on jollain muotoa osuva ketju yhdestä sukupolvemme suurista ongelmista: miksi me emme saa ilmaiseksi (enemmän) rahaa. Ratkaisua ei ole tarjota, selitys kuitenkin: ne, joilla on eivätkä anna, ovat kusipäitä, sadisteja tai muuten vittumaisia. :D

Suhteellisen varakkaan perheen kakara minäkin olen, ja aina on eletty kuten muillakin tämän ketjun vastaajilla. Säännöllisessä työelämässä olen ollut peruskoulun päättymisestä saakka. Välillä oli rankkaa, ehkä hetkittäin liiankin, käydä töissä lukion ja yliopisto-opiskelujen ohessa. Mutta kuten yleensäkin tällä kuviolla käy, minusta tuli hyvä työihminen ja sitä varallisuuttaan on kertynyt.

Yleensä sitä, minkä saa ilmaiseksi, ei osata arvostaa. Yksi toinen sukupolvemme ongelma on se, että meillä on entisiä sukupolvia heikompi arjen- ja paineensietokyky ja alempi kyky ponnistella tavoitteellisesti haluamiemme asioiden eteen. Viisas vanhempi kannustaa lastaan näissäkin. Edellisille sukupolville saattoi unelma olla se klassinen oma talo, puoliso ja pari lasta, varaa hoitaa lapsiaan kotona. Tässä ketjussa(kin) tämä sukupolvinen unelma on muuttunut siihen muotoon, että isovanhemmat ovat sadisteja/kusipäitä ja/tai vittumaisia, kun eivät anna lapsilleen ilmaiseksi rahaa kokonaiseen taloon ja maksa lastenlastensa harrastuksia. Varmaan tämä on monelle normaali arvomaailma, mutta minulle se näyttäytyy itsekeskeisyyden, omahyväisyyden ja ahneuden käsittämättömänä ruumiillistumana. 

Omien täysi-ikäisten tenavieni tukeminen ei ole ajankohtaista vuosiin, mutta asiaa olen kyllä miettinyt. Tunnen ihmisiä, jotka toimivat mielestäni viisaasti opiskelevien lapsiensa kanssa. He saattavat ostaa lapsilleen jotain arvokasta, lahjana ja pyytämättä. Näin ajattelisin itsekin toimivani. Mieluusti ostaisin opiskelevalle lapselleni vaikkapa silmälasit, laadukkaan talvitakin tai (kuten lähipiirissä) lennot reissulle tervehtimään ulkomailla vaihdossa olevaa sisarusta (samalle reissulle vanhempien kanssa). Sen peruselämisensä saavat rahoittaa itse. Ja kyllä, ihan tutkimusten mukaan nopeimmin valmistuvat opiskelijat ovat juuri niitä opintojen ohessa töissä käyviä.

Ketjussa jo hyvin todettiin, että vanhempien velvollisuus ei ole kustantaa lapsilleen omaa elintasoaan. En myöskään usko sen olevan hyväksi lapsille. Minä varmaan olen sellainen kusipääsadistivittumainen ämmä. :D Ja ylpeä siitä. Kai se olisi tarvittaessa jaettava tough lovea, jos tenava saisi jostain päähänsä pitää minua ilmaisen rahan automaattina. Jos tenava on sitä mieltä, että raha on yhtä kuin rakkaus, eikä siis haluaisi olla tekemisissä jos ei saa ilmaista rahaa, niin sitä mielipidettä kai täytyisi aikuisen ihmisen kohdalla kunnioittaa. Jotain sloganeita varmaan pitäisi myös jemmaan miettiä... "Ensin takka, sitten akka" on muuten loistava vanha suomalainen sananlasku tuohon lastenlasten elatukseen. Muita pitää vielä tuumata, onneksi on aikaa. :D (Ensisijaisesti toivon kuitenkin itselleni ahkeria, selkopäisiä ja kivanluontoisia tenavia.)

[/quote]

Luitko ollenkaan näitä sadisti/kusipää/vittumainen/kontrolloiva/ilkeä vanhempi-viestejä? Nrot 14 ja 15. Niissä nimenomaan EI oteta vastaan rahaa, ettei pirulle anneta pikkusormea.

[/quote]

Muistelen lukeneeni koko ketjun, mutta mistäpäs sitä tällä keskittymiskyvyllä kaikkea voi varmaksi tietää. :D Mielestäni nämä mainitsemasi viestit nyt eivät edes aiheeseen liittyneet, kunhan halusivat kertoa koetuista väärinkohteluistaan ketjun aiheesta huolimatta. Halusitko niihin jotain kommenttia tällä lisäviestillä, kun vielähaluat nostaa tätä kohtaa esiin? Ei minulla ole oikein mitään mielipidettä asiaan. Surullistahan se on, jos ei edellisen/seuraavan sukupolven kanssa pysty olemaan tekemisissä. :( Silloin on varmaan parempi olla olematta tekemisissä. Ja juuri niinhän se on, että tasa-arvoinen kahden aikuisen ihmisen välinen ihmissuhde ei ole mahdollinen, jos toinen elättää toista. Ihan aikuiseksi ei pääse, ennen kuin vastaa itse itsestään (myös sen rahan suhteen). Ja juu, valitettavasti nykyisin iso osa ikäluokista ei ikinä aiokaan päästä ihan aikuiseksi. Jollain muotoa siis tervettä aikuistumistakin kieltäytyä vanhemmalta tulevasta raha-avusta. Kas noin, olihan minulla mielipidettä tähänkin asiaan. :D

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 19:41"]

Useinhan se on niin että yksi sukupolvi kerää ja toinen tuhlaa kun on saanut liian helpolla kaiken.

[/quote]

Oma varallisuuteni on jo suurempi kuin vanhempieni vaikka en ole taloudellista avustusta heiltä milloinkaan saanut.

[/quote]

No tuohan just todistaa sananlaskun paikkaansa pitävyyden, urpå.

Lukiossa yhden mun kaverin vanhemmat olivat todella varakkaita. Vetivät tämän lasten karaistuksen äärimmilleen. Kaveri ei juuri koskaan saanut vaatteita, vanhemmat eivät maksaneet koskaan bussilippua kouluun (matkaa yhteen suuntaan 10km) ja piti pyöräillä läpi vuoden. Puhelinkin hajosi vanhuuttaan ja uutta ei voinut ostaa.

Nyt opiskellessa sama meno jatkuu ja sääliksi käy. Yllättäen tyttöä ei pahemmin kotikulmilla näy: senttiäkään ei voida matkoista maksaa.