Lue keskustelun säännöt.
Mitä lapsenhoito / -kasvatustapaa et ymmärrä?
27.07.2014 |
Kerro mitä joidenkin tuntemiesi ihmisten lapsenhoito- tai kasvatustapaa tai näihin liittyvää mielipidettä et ihan ymmärrä. Mä en jaksa ihan ymmärrää kiivasta rintareppu- ja sitterivastaisuutta. Enkä vanhempia, jotka ei vietä ollenkaan vanhempainvapaata.
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:49"]
Huutamalla ja nalkuttamalla kasvattaminen. Jotkut tuntuvat vain kommunikoivan lastensa kanssa vain niin.
[/quote]
miehelle vai lapselle ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:47"]
erään naisen kaurapuuro-fanaattisuutta! aamupalaksi ja iltapalaksi on syötävä kaurapuuroa...
perheen koluikäinen tytär oli kerran meillä yökylässä ja aivan ihastuksissaan, kun iltapalaksi oli lämpimiä voikkareita
[/quote]
vehnäpulla on parempaa kuin kuitu?
oletko ylipainoinen ?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:38"]
Mä en ymmärrä vanhempia, jotka ehdoin tahdoin laittavat vauvan rintareppuun, kun samalla vaivalla voisi ostaa kantorepun. Rintarepun epäergonomisuus ei ole mielipidejuttu, vaan tutkittu fakta.
En myöskään ymmärrä jatkuvaa nalkuttavaa puhetyyliä ja perusteetonta kieltämistä.
[/quote]
En minäkään ymmärrä. Ja silti teen sitä. Nalkutusta ja huutamista. Ja ikaa paljon kellän. Toki noi lapsukaiset aika lailla riehuu. Mutta turhaan huudan ja liika usein. Enkä pidä sitä hyvänä asiana ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:45"]En paheksu sitä, jos vauva on helppo ja sen saa helposti nukkumaan omaan sänkyyn, vaan sitä et vanhemmat kanniskelevat ja rauhoittelevat lasta pisin öitä ja valittavat sit ku oon niin väsyny ja on tää niin rankkaa tää pienten lasten kanssa ja vauva-aika.
[/quote]
Ahaa, käsitin väärin. :) Mutta tuohon kyllä auttaisi nimenomaan se unikoulu.
Jäähyä, ei ainakaan ole meidän perheen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:52"]
Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.
[/quote]
Outoa, meillä päinvastoin eli ne lapset, joille on opetettu oikea teko pelkän ein-huutamisen sijaan, osaavat paljon paremmin toimia erilaisissa tilanteissa. Ne komennetut lapset on ihan lukossa, koska kukaan ei ole komentamassa ja katsomassa perään. Silloin ne tekee ihan mitä sattuu, koska vasta huuto saa heidät pysähtymään, ei oma aivotoiminta. Meillä tosin ei mietitä mitään traumatisoimista vaan sitä, että lapselle tulee opettaa, miten elää tässä yhteisössä eikä opettaa vain sitä, mitä ei saa tehdä.
[/quote]
Mun mielestä tässä tehdään nyt väkinäistä eroa. Kultainen keskitie on kai paras. Ihan pieni lapsi ei pysty vastaanottamaan loputonta selitystä, välillä on pakko sanoa ei tai jopa ottaa lapsi kiinni ja sanoa ei. Ei tämä kuitenkaan tarkoita arvaamatonta, aggressiivista ein huutelua milloin sattuu. Ja vaikka kieltää, voi lapsen kanssa keskustella. Ei siitä, toimitaanko aikuisen ohjeen mukaan vai ei, vaan siitä, miksi näin tulee toimia.
[/quote]
MIkä ihme on loputon selitys? Lapsi viskoo hiekkaa pois hiekkalaatikosta, otan kiinni lapsen kädestä ja näytän, että näin kaivetaan hiekkaan, näin tehdään hieno kakku. Ja tehdään kakku tai autorata tai mitä nyt tehdäänkin. Ei siinä loputtomasti selitellä eikä tarvitse selittää vaan ainoastaan näyttää, miten toimitaan tällä hiekkalaatikolla.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:27"]
Myöskään se, mita esim. Mutsis on -Emilia tekee, eli antaa 10-kuukautiselleen eineksiä (lihaperunasoselaatikkoa). Tuossa suolaa reilusti, vauvan munuaiset kärsii. Myöskään tavallista maitoa en lähtisi liian aikaisin antamaan, siinä on liikaa proteiinia.
[/quote]
Apua - meillä lapset syöneet aikuisten kanssa samaa ruokaa 9 kk iästä alkaen. Onko ne nyt pilalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:45"]
En paheksu sitä, jos vauva on helppo ja sen saa helposti nukkumaan omaan sänkyyn, vaan sitä et vanhemmat kanniskelevat ja rauhoittelevat lasta pisin öitä ja valittavat sit ku oon niin väsyny ja on tää niin rankkaa tää pienten lasten kanssa ja vauva-aika.
[/quote]
No, kyllä se on rankkaa. Jotkut vauvat ei vaan nuku. Ja mitä sitten, jos valittavat. Saa sitä valittaa. Ja saa olla vlittamatta. Kyllä siinä vauva-ajassa väsyy. Ja ihan luonnollista. Mä nyt puolustelen, mutta ymmärrän väsyneitä vanhempia tosi hyvin. Sitä yrittää omilla tunteillaan ja parhaansa mukaan toimia. Joillakin on niinjärki ja tasapaino pelissä, että osaa hoitaa rationaalisesti. Eikä väsy. Toiset vaan tekee toisella lailla ja väsyy.
Sekin on kaunista se vauvan kanniskelu. Mutta väsyyhän siinä ja ajaa itsensä yli. Kun me illan erilaisa. Toki olis hyvä saada sit kevättä. Kun rupesi huutaan turhaan ja hermo menee pitkällä aikavälillä, kun on yliväsynyt.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:27"]
Myöskään se, mita esim. Mutsis on -Emilia tekee, eli antaa 10-kuukautiselleen eineksiä (lihaperunasoselaatikkoa). Tuossa suolaa reilusti, vauvan munuaiset kärsii. Myöskään tavallista maitoa en lähtisi liian aikaisin antamaan, siinä on liikaa proteiinia.
[/quote]
Apua - meillä lapset syöneet aikuisten kanssa samaa ruokaa 9 kk iästä alkaen. Onko ne nyt pilalla?
[/quote]
Näin meilläkin, mutta jo 7kk ikäisestä. Ilman suolaa tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienille lapsille varsinkin se jatkuva EI!:n huutaminen. Sit kuitenkaam ei viitsitä nostaa persettä penkistä ja mennä siihen tilanteeseen ohjaamaan lasta. Mä sain 10kk ikäisen lapsen pois pistorasioista ja radion kimpusta systemaattisella ohjaamisella. Nyt istuu radion edessä ja pyörittää päätään. Kaverini makaa sohvalla ja huutaa 100 kertaa ei ei ei. Lopulta antaa lapsen räplätä kun ei jaksa enää huudella. Typerää. Ei sa antaa periksi.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:57"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:27"]
Myöskään se, mita esim. Mutsis on -Emilia tekee, eli antaa 10-kuukautiselleen eineksiä (lihaperunasoselaatikkoa). Tuossa suolaa reilusti, vauvan munuaiset kärsii. Myöskään tavallista maitoa en lähtisi liian aikaisin antamaan, siinä on liikaa proteiinia.
[/quote]
Apua - meillä lapset syöneet aikuisten kanssa samaa ruokaa 9 kk iästä alkaen. Onko ne nyt pilalla?
[/quote]
Eivät, mutta ohjeistusten välinpitämätön sivuuttaminen on vaan tyhmää. Suola ja liika proteiini rasittavat lapsen munuaisia, fakta. Vaivaahan se vaatii tehdä lapselle omat ruoat ilman suolaa, mutta hei, sen lyhyen ajan voi vaivaa nähdäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:39"]Mä en ymmärrä vanhempia jotka käyttää lapsia tekosyinä. Kun jotain asiaa ei haluta tehdä tai jonnekin ei jakseta mennä, niin ei kyetä seisomaan oman päätöksen takana vaan mennään vauvan selän taakse että lapsen takia ei voida. Lapsesta tehdään syypää omalle laiskuudelle.
[/quote]
Näitä en ymmärrä minäkään. Olenkin jo lakannut ehdottamista tapaamisia sellaisille, joilla Lucas-Janette on aina syynä tapaamisen perumiselle. Tosin silloin kun itse haluavat tavata, ei yllättäen Lucas-Janette olekaan esteenä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:57"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:27"]
Myöskään se, mita esim. Mutsis on -Emilia tekee, eli antaa 10-kuukautiselleen eineksiä (lihaperunasoselaatikkoa). Tuossa suolaa reilusti, vauvan munuaiset kärsii. Myöskään tavallista maitoa en lähtisi liian aikaisin antamaan, siinä on liikaa proteiinia.
[/quote]
Apua - meillä lapset syöneet aikuisten kanssa samaa ruokaa 9 kk iästä alkaen. Onko ne nyt pilalla?
[/quote]
Näin meilläkin, mutta jo 7kk ikäisestä. Ilman suolaa tosin.
[/quote]
Niin. Tuosta suolastahan puhuinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein toistuvaa vihaista nalkuttamista, sen sijaan että lasta ohjattaisiin positiivisesti.
Jatkuvaa kieltämistä pelkän periaatteen (?) vuoksi.
Sitä jos pidetään normaalina, että lasta joutuu päivittäin pakottamaan - pakottaminen on vain yksi keino päästä tavoitteeseen, kun ollaan muuten epäonnistuttu... Lapset ovat erittäin yhteistyökykyisiä, kunhan heidät otetaan huomioon.
Lapsen jatkuva rankaiseminen, kun kyse on vain omista puutteista kasvattajana...
Taaperon uhkaaminen laittomalla teolla. Esim. yksin jättäminen kauppaan, kun lapsella on jo valmiiksi vaikeaa. Näin kun yksi nainen kantoi lapsensa raivon vallassa kaupan toiseen päähän ja jätti siihen, sanoen ettei ota lasta enää kotiin! Yksin jättäminen on yleinen uhkaus ja toimii, kun lapsi haluaisi vain jatkaa leikkiään, mutta kun lapsi itkee häntä ei mielestäni pitäisi aggressiivisesti uhata millään sellaisella, jota ei oikeasti voi toteuttaa. Kyseinen äiti halusi vain, että taapero pyytäisi isosiskoltaan anteeksi pientä läimäisyä. Äiti pakotti lapsen pyytämään anteeksi ja motkotti kovasti siitä, miksi se oli lapselle niin vaikeaa. Ehkä joku oli aiemmin taaperollekin anteeksipyynnön velkaa...? Tässä toinen seikka josta en pidä, sitä että omat kasvatusperiaatteet toteutetaan vakavasti, yksipuolisesti ja nöyryyttävästi. Kasvatusperiaatteet toimivat parhaiten ennakoidusti ja lasta kunnioittaen. Vanhempi joka viitsii antaa riittävästi huomiota lapsilleen, ei joudu usein taistelemaan vain omien periaatteidensa takia.
Sitä että lapsen sallitaan käyttäytyä huonosti muita kohtaan. Se kostautuu lapselle myöhemmin, elleivät vanhemmat vaivaudu ohjaamaan käytöstä. Mitä kasvatusta se on, jos tarjotaan vain perushoito samalla tavalla kuin kissalle, muttei kasvateta henkisesti?
Sitä että poikalapset opetetaan siihen, ettei heidän tarvitse korjata jälkiään. Perässä tuleva mamma tekee karhunpalveluksen...
Sitä että pientä vauvaa ei hoideta hänen tarpeidensa mukaan, vaan hänet yritetään jokapäiväisesti totuttaa aikuisten menoihin sopeutuvaksi. Pienen vauvan nälkä, unentarve ym. ovat kuitenkin hänen kehitykseensä sidottuja, ja optimaalisinta sekä fyysiselle että henkiselle kehitykselle olisi vauvantahtinen hoito.
Sitä että vauva jätetään vieraille hoitoon, ei ole suotavaa.
Sitä että vauva yritetään totuttaa nukkumaan yksin. Voiko olla totta, että nykypäivän Suomessa vielä tehdään näin?!? Mikä on neuvolajärjestelmämme taso, ellei näin perustavanlaatuisessa asiassa osata neuvoa? On täysin luonnotonta, että vauva tottuisi yksinoloon - ellei hän sitten joudu lannistumaan ja tukahduttamaan turvallisuuden tunnettaan. Sellainen "itsenäisyys" on näennäistä. Enkä usko että vanhemmat pääsevät edes helpommalla! Lapsi jolle vanhemman läheisyys ei ole kyseenalaista, oppii luottamaan. Hänen on isompana luonnollista siirtyä ylpeänä omaan huoneeseen.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:45"]En paheksu sitä, jos vauva on helppo ja sen saa helposti nukkumaan omaan sänkyyn, vaan sitä et vanhemmat kanniskelevat ja rauhoittelevat lasta pisin öitä ja valittavat sit ku oon niin väsyny ja on tää niin rankkaa tää pienten lasten kanssa ja vauva-aika.
[/quote]
Ei kaikki vauvat rauhoitu edes viereen, jos niillä on jotain vaivoja. Ei perhepeti ole kaikkeen ratkaisu.
Kenkien takavarikoiminen on outoa samoin se että pikkulapsia pelotellaan möröillä jos eivät tottele.
Että vanhemmat vaatii lapselta enemmän kuin itseltään, eivät ymmärrä esimerkin merkitystä: lasta vaaditaan olemaan kohtelias, itse mylvitään ja kiroillaan/ lapsen odotetaan takastavan ulkoilua ja porkkanoita, kun oma aika menee sohvassa sipsejä mättäen.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:52"]
Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.
[/quote]
Outoa, meillä päinvastoin eli ne lapset, joille on opetettu oikea teko pelkän ein-huutamisen sijaan, osaavat paljon paremmin toimia erilaisissa tilanteissa. Ne komennetut lapset on ihan lukossa, koska kukaan ei ole komentamassa ja katsomassa perään. Silloin ne tekee ihan mitä sattuu, koska vasta huuto saa heidät pysähtymään, ei oma aivotoiminta. Meillä tosin ei mietitä mitään traumatisoimista vaan sitä, että lapselle tulee opettaa, miten elää tässä yhteisössä eikä opettaa vain sitä, mitä ei saa tehdä.
[/quote]
Mun mielestä tässä tehdään nyt väkinäistä eroa. Kultainen keskitie on kai paras. Ihan pieni lapsi ei pysty vastaanottamaan loputonta selitystä, välillä on pakko sanoa ei tai jopa ottaa lapsi kiinni ja sanoa ei. Ei tämä kuitenkaan tarkoita arvaamatonta, aggressiivista ein huutelua milloin sattuu. Ja vaikka kieltää, voi lapsen kanssa keskustella. Ei siitä, toimitaanko aikuisen ohjeen mukaan vai ei, vaan siitä, miksi näin tulee toimia.
[/quote]
MIkä ihme on loputon selitys? Lapsi viskoo hiekkaa pois hiekkalaatikosta, otan kiinni lapsen kädestä ja näytän, että näin kaivetaan hiekkaan, näin tehdään hieno kakku. Ja tehdään kakku tai autorata tai mitä nyt tehdäänkin. Ei siinä loputtomasti selitellä eikä tarvitse selittää vaan ainoastaan näyttää, miten toimitaan tällä hiekkalaatikolla.
[/quote]
Todennäköisesti lapsi kohta heittää hiekkaa uudelleen, joten joudut taas näyttämään miten tehdään hieno hiekkakakku. Kyllä lapselle pitää selvästi sanoa mitä ei saa tehdä ja miksi. Itse sanon ettei hiekkaa saa heittää, koska se voi lentää silmään ja sitten sattuu. Kyllä yleensä yli vuoden ikäinen alkaa kiellot ymmärtämään. Mutta hiekan heittäminen. Jatkuu takuuvarmasti jos vain ohjaat tekemään hiekkakakkua..
Monesta jäin itse kiinni esim. meillä ei käydä loputtomia selvittelyjä lapsen kanssa siitä, miksi jotain ei saa tehdä eikä samalla pysäytetä muuta maailmaa siinä sivussa. Tielle ei juokseta ja siitä tulee kipakka ei, ja kun on sopiva hetki eikä enää olla sitä tietä ylittämässä ja pysäyttämässä kaikkea liikennettä, kerron kyllä, miksi ei. Joskus se sopiva hetki on siinä samantien mutta joskus ei eikä meidän lapsemme kasvatus mene nkaikkien muiden ihmisten mukavuuden ohi.
Meillä käytetään myös jäähyä. Ei aina eikä usein mutta jos ei tottele ja teko on riittävän paha esim. lyöminen tai tavaroiden paiskominen, niin on syytä mennä hetkeksi rauhoittumaan. Rauhoittumisen jälkeen jatketaan keskustelua asiasta.
Esikoinen sai myös maitopullon yöllä 11 kk:n ikäiseksi asti - tai oikeammin sai rintaa 8kk:n ikäiseksi ja sen jälkeen maitopullon. ihan siksi, että arvostamme kaikki nukkumista ja odotimme, koska on valmis siitä luopumaan. Kuopus ei saanut, kun nukkuui erittäin hyvin yöt läpeensä 3 kk:n iästä lähtien.
Itse huomasin tänä kesänä leikkipuistossa että en ihan tajua, miksi sen lapsen perässä pitää kulkea aivan koko ajan. Ihan pienen kanssa toki ymmärrän, että ollaan lähettyvillä, mutta sellainen perässä kulkeminen ja hengittäminen ihan pienelläkin tuntui oudolta. Eihän tuollainen taapertaja oikeasti ehdi kovin kauas eikä siinä aidatussa leikkipuistossa voi edes tehdä mitään spurtteja ulkomaailmaan. Kiipeilytelineeseen ei tuon ikäinen edes yllä ja esim. keinuvia keinuja voi ennakoida. On jotenkin hassua kulkea kuin varjo sen lapsen perässä ihan kaikkialle. Väkisinkin sitä mietti, että lapsi on tosiaan se kaiken keskipiste ja koko ajan se vanhempi odottaa, että jotain kamalaa sattuu. Kaatumiseenkin reagoitiin niin, että olisi voinut luulla lapsen saaneen ampumahaavan.
Ihan kokonaan ymmärrys loppui, kun äiti kulki isossa kiipeily/leikkitelineessä 5-vuotiaan lapsensa perässä. Yritin ensin katsoa, että onko kyseessä tällainen vanhempi, joka nauttii leikkimisestä. Joskus kun olen nähnyt sellaisia vanhempia (yleensä isejä), jotka aivan innoissaan kokeilevat lastensa leikkivälineitä. Mutta ei, äiti oli aika kyllästyneen näköinen mutta juoksi sen 5-vuotiaan reippaan ja terveen lapsen perässä kuin varjo, kiipeili köydet, laski liukumäet, juoksi siltoja koko ajan lapsen perässä. Miksi?
Meillä lapsi solmii itse tuttavuuksia muiden lasten kanssa eikä oleteta, että se vanhempi on leikkikaverina. Jos lapsi on kovin arka, silloin ymmärrän, että vähän autetaan ja roikutaan siinä lähellä mutta perässä kiipeily on ihan käsittämätön juttu. Leikkimieliset aikuiset ovat asia erikseen mutta silloin kun lapsen perässä juostaan siksi, kun koetaan sen olevan välttämätöntä, ollaan hakoteillä. Kyllä se lapsi pärjää, vaikka seisoisikin muutaman metrin päässä, ja samalla lapselle annetaan mahdollisuus tehdä tuttavuutta muiden lasten kanssa tai käyttää omaa mielikuvitusta. 5-vuotiaan pitäisi kyetä irrottautumaan vanhemmasta edes sen verran, että vanhemman ei tarvitse tehdä kaikkea samaa kuin lapsenkin.
Sitä en voi ymmärtää kun lapsi maistaa uusia makuja niin aikuinen vieressä irvistelee ja kysyy onko pahaa?
Enkä sitä että sanotaa loppu kun lapselle ei anneta enempää vaikka rusinoita vielä olisi. Siis ihan typerää valehtelua joka saa ainakin meidän lapset hämilleen, me sanotaan vaan että tämä on viimeinen, ei enempää, sitten sanotaan kiitos.