Lue keskustelun säännöt.
Mitä lapsenhoito / -kasvatustapaa et ymmärrä?
27.07.2014 |
Kerro mitä joidenkin tuntemiesi ihmisten lapsenhoito- tai kasvatustapaa tai näihin liittyvää mielipidettä et ihan ymmärrä. Mä en jaksa ihan ymmärrää kiivasta rintareppu- ja sitterivastaisuutta. Enkä vanhempia, jotka ei vietä ollenkaan vanhempainvapaata.
Kommentit (132)
unikoulu.pidetään niin tärkeänä et vauva nukkuu omassa sängyssä ja sit sitä kannellaan kaikki yöt ja käydään välillä taputtelemassa.Vanhemmat ihan uupuneita ilman kunnon yö unia.Meillä nukutaan hyvin perhepedissä kaikki on hyvin nukkuneita yön jälkeen.Kolme vuotiaana ollaan siirrytty ongelmitta omaan sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kun eräs äiti vouhkaa facebookidsa ja kyläilyhetkissä, että lastensa pitää saada syödä lisäaineetonta, luomua ymsyms ja silti perheessä on usein voidsa paistettuja nakkeja,lihapullia ja ranskalaisia. Onpa jääkaapista bongattu myös paula vanukkaita... En ymmärrä vanhempia jotka kylään tkullessaan eivät enää jaksa vahtia mitä lapset tekevät ja niinpä ne tulevat pöytään ilman lupaa, penkovat paksdtimesta marjoja ja nuolevat niitä, piirtävät seiniin yms., pissivät lattialle/nuken pottaan.. Ja sitten eivät kiellä lapsia/käske korjaamaan jälkiä.. Siinä pahimmat mitä en voi käsittää
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:52"]
Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.
[/quote]
Outoa, meillä päinvastoin eli ne lapset, joille on opetettu oikea teko pelkän ein-huutamisen sijaan, osaavat paljon paremmin toimia erilaisissa tilanteissa. Ne komennetut lapset on ihan lukossa, koska kukaan ei ole komentamassa ja katsomassa perään. Silloin ne tekee ihan mitä sattuu, koska vasta huuto saa heidät pysähtymään, ei oma aivotoiminta. Meillä tosin ei mietitä mitään traumatisoimista vaan sitä, että lapselle tulee opettaa, miten elää tässä yhteisössä eikä opettaa vain sitä, mitä ei saa tehdä.
En ymmärrä, miksi lasten kanssa käydäään loputtomia neuvotteluja ja kauppaa ihan kaikesta. On asioita, jotka on pakko tehdä ja turhat neuvottelut vievät pahimmassa tapauksessa aikaa ihan tuntemattomilta.
Sitä ihmettelen kans, että miksi joku luulee, että meidän lapset on kasvattamatta kilttejä ja tavallaan mitätöivät meidän työn korostaessaan, miten haastava oma lapsi on verrattuna meidän seitsemään...
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:52"]
Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.
[/quote]
Outoa, meillä päinvastoin eli ne lapset, joille on opetettu oikea teko pelkän ein-huutamisen sijaan, osaavat paljon paremmin toimia erilaisissa tilanteissa. Ne komennetut lapset on ihan lukossa, koska kukaan ei ole komentamassa ja katsomassa perään. Silloin ne tekee ihan mitä sattuu, koska vasta huuto saa heidät pysähtymään, ei oma aivotoiminta. Meillä tosin ei mietitä mitään traumatisoimista vaan sitä, että lapselle tulee opettaa, miten elää tässä yhteisössä eikä opettaa vain sitä, mitä ei saa tehdä.
[/quote]
Mun mielestä tässä tehdään nyt väkinäistä eroa. Kultainen keskitie on kai paras. Ihan pieni lapsi ei pysty vastaanottamaan loputonta selitystä, välillä on pakko sanoa ei tai jopa ottaa lapsi kiinni ja sanoa ei. Ei tämä kuitenkaan tarkoita arvaamatonta, aggressiivista ein huutelua milloin sattuu. Ja vaikka kieltää, voi lapsen kanssa keskustella. Ei siitä, toimitaanko aikuisen ohjeen mukaan vai ei, vaan siitä, miksi näin tulee toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä sitä, että ensimmäiset puoli vuotta lapselle syötetään purkkiruokaa ja purkkipuuroja, sitten jatketaan eineksillä, valkoisella viljalla ja sokerilla. Olet mitä syöt.
Nämä, jotka ei anna lasten syödä koskaan mitään herkkuja. Kaverisynttärit yms. on tosi hankalia kun yksi ei saa syödä edes rusinoita tai juoda pillimehu- tuoremehua "meidän lapsi ei saa juoda pillimehua" Ymmärrän mitä on terveellinen ruokavalio mutta niin tiukkaa ruokavaliota jossa ei saa olla mitään sokeria eikä valkoisia jauhoja, en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä välipitämätöntä, kaiken sallivaa kasvatusta. Nähty muutama tapaus, missä ihan perusasioista, ruoka,uni,puhtaus,läsnäolo, ei välitetä ja sen lisäksi lapselle ei laiteta rajoja, vaan saa tehdä mitä haluaa ja tämä viety äärimmäisyyksiin.
Myöskään se, mita esim. Mutsis on -Emilia tekee, eli antaa 10-kuukautiselleen eineksiä (lihaperunasoselaatikkoa). Tuossa suolaa reilusti, vauvan munuaiset kärsii. Myöskään tavallista maitoa en lähtisi liian aikaisin antamaan, siinä on liikaa proteiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä en ymmärrä, että pyydetään esim. laitamaan nyt ne kurahanskat käteen kun muillakin on. Kato nyt kun Ville-Irmelilläkin on niin hienot kurahanskat kädessä. Joka asiassa verrataan miten muut lapset tekevät ja kyllähän sinäkin kun muut.
Vähän vanhempana lapsen pitäisi kuitenkin osata itse päättää eikä mennä massan mukana. Minusta on tärkeää, että lapsi oppii pienestä pitäen tekemään asioita ns. oikeista syistä. Teininä on sitten ehkä helpompi ajatella itse kuin mennä (pölvästi-)kavereiden mukaan hölmöilyihin.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:16"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:52"]
Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.
[/quote]
Outoa, meillä päinvastoin eli ne lapset, joille on opetettu oikea teko pelkän ein-huutamisen sijaan, osaavat paljon paremmin toimia erilaisissa tilanteissa. Ne komennetut lapset on ihan lukossa, koska kukaan ei ole komentamassa ja katsomassa perään. Silloin ne tekee ihan mitä sattuu, koska vasta huuto saa heidät pysähtymään, ei oma aivotoiminta. Meillä tosin ei mietitä mitään traumatisoimista vaan sitä, että lapselle tulee opettaa, miten elää tässä yhteisössä eikä opettaa vain sitä, mitä ei saa tehdä.
[/quote]
Mun mielestä tässä tehdään nyt väkinäistä eroa. Kultainen keskitie on kai paras. Ihan pieni lapsi ei pysty vastaanottamaan loputonta selitystä, välillä on pakko sanoa ei tai jopa ottaa lapsi kiinni ja sanoa ei. Ei tämä kuitenkaan tarkoita arvaamatonta, aggressiivista ein huutelua milloin sattuu. Ja vaikka kieltää, voi lapsen kanssa keskustella. Ei siitä, toimitaanko aikuisen ohjeen mukaan vai ei, vaan siitä, miksi näin tulee toimia.
[/quote]
Aivan. En missään kohtaa sanonut ettei lapselle pidä perustella miksi kielletään, ongelma olikin siinä ettei lasta kielletty lainkaan vaikka tilanne olisi ollut vaarallinenkin. Kirjoittaja 11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:49"]Huutamalla ja nalkuttamalla kasvattaminen. Jotkut tuntuvat vain kommunikoivan lastensa kanssa vain niin.
[/quote]
Niinpä! Olen viikon sisään nähnyt tosi paljon vanhempia, jotka puhuvat lapsilleen aivan kamalan ilkeästi. Sääliksi kävi esim. yhtä noin 1,5-vuotiasta poikaa, joka kulki tutti suussa äitinsä kanssa käsikkäin Kampin kauppakeskuksessa. Poika kompastui, ja äiti vain kivahti vihaisesti toruen: "Niko!" :(
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:54"]unikoulu.pidetään niin tärkeänä et vauva nukkuu omassa sängyssä ja sit sitä kannellaan kaikki yöt ja käydään välillä taputtelemassa.Vanhemmat ihan uupuneita ilman kunnon yö unia.Meillä nukutaan hyvin perhepedissä kaikki on hyvin nukkuneita yön jälkeen.Kolme vuotiaana ollaan siirrytty ongelmitta omaan sänkyyn.
[/quote]
Meillä ei todellakaan olisi onnistunut vieressä nukkuminen enää sen jälkeen kun vauva oppi liikkumaan. Yöt rauhoittui kerta heitolla, kun siirretiin omaan huoneeseen yksin nukkumaan 8kk ikäisenä. Ja jos vasta 3v siirrettäisi omaan sänkyyn, meillä nukkuisi nyt vanhempien sängyssä sekä taapero että vauva.
Ymmärrän hyvin jos lapsi nukkui vieressä, jos se onnistuu niin parhaiten, mutta voisit sinäkin vähän avartaa maailman katsomustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä vanhempia jotka käyttää lapsia tekosyinä. Kun jotain asiaa ei haluta tehdä tai jonnekin ei jakseta mennä, niin ei kyetä seisomaan oman päätöksen takana vaan mennään vauvan selän taakse että lapsen takia ei voida. Lapsesta tehdään syypää omalle laiskuudelle.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:47"]Ap, miten vanhempi pystyy olemaan viettämättä vanhempainvapaata? Tunnetko sellaisia perheitä? Eihän lasta saa minnekään hoitoonkaan niin pienenä. Itse olen mennyt töihin vauvojen ollessa 3 kk ja 4 kk, mutta mies on jäänyt silloin vanhempainvapaalle.
[/quote]
Tarkoitin sitä että toinen vanhemmista pitää kaikki vapaat, toinen ei ollenkaan. Ainahan on syitä, rahat ja vastuulliset työt, mutta silti ihmetyttää.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:00"]En ymmärrä, miksi lasten kanssa käydäään loputtomia neuvotteluja ja kauppaa ihan kaikesta. On asioita, jotka on pakko tehdä ja turhat neuvottelut vievät pahimmassa tapauksessa aikaa ihan tuntemattomilta.
Sitä ihmettelen kans, että miksi joku luulee, että meidän lapset on kasvattamatta kilttejä ja tavallaan mitätöivät meidän työn korostaessaan, miten haastava oma lapsi on verrattuna meidän seitsemään...
Samoilla linjoilla. Sen ein voi sanoa huutamattakin. Ei on vaan ei. Esim. päiväkodissa jäädään kaksivuotiaan kanssa neuvottelemaan, riisutaanko ulkovaatteet vai ei. Eihän se ole mikään neuvotteluasia. Ne riisutaan.Otetaan lapsi syliin ja riisutaan ne itse, jos lapsi ei riisu.
Pahin mitä olen kuullut, kun hain omaani tarhasta odottaessani toista lastani, oli äiti joka katsoi vauvamahaani ja kertoi, että haluaisi toisen, mutta kun meidän jani- petteri 4v. , ei halua pikkusisarusta. Siinä peeheessä asiat varmaan ihan reilassa.
Mä en ymmärrä tukistamista ja jäähyjä.
En paheksu sitä, jos vauva on helppo ja sen saa helposti nukkumaan omaan sänkyyn, vaan sitä et vanhemmat kanniskelevat ja rauhoittelevat lasta pisin öitä ja valittavat sit ku oon niin väsyny ja on tää niin rankkaa tää pienten lasten kanssa ja vauva-aika.
erään naisen kaurapuuro-fanaattisuutta! aamupalaksi ja iltapalaksi on syötävä kaurapuuroa...
perheen koluikäinen tytär oli kerran meillä yökylässä ja aivan ihastuksissaan, kun iltapalaksi oli lämpimiä voikkareita
Meillä sai viisi serkkua (ollaan läheisiä) 8 vuotta sitten puolen vuoden sisään lapset. Kolme näistä oli sitä mieltä että lapselle ei saa sanoa ei, lapsi traumatisoituu siitä. He sitten kiertelivät ja kaartelivat komentaessaan lapsiaan kun yrittivät saada huomion muualle. Nyt niittävät sitä mitä kylvivät, lapset ei tottele vaikka vaarallisessa tilanteessa komennettaisiin, minun ja viidennen serkun lapset kyllä tottelevat eivätkä ala jankkaamaan vastaan tai katso uhmakkaasti takaisin jatkaessaan kiellettyä puuhaa.