Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä sanoisit/tekisit/ajattelisit jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?
20.07.2021 |
Olisi vain jotain lyhyitä tapailujuttuja taustalla
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.
Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.
Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.
Kyse on siitä, että kasvoin ja erakoiduin nuoruusvuoteni siellä metsässä, ei se enää auta vaikka olenkin omilleni muuttanut koska olen tuon nuoruuteni takia epäsosiaalinen ja tunnen oloni hankalaksi ihmisten kanssa. Kyllähän siinä aivot muotoutuu tietynlaisesti kun kasvaa tietynlaisessa elinympäristössä. Itse kasvoin vailla sosiaalisia kontakteja eristyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulisi helpottunut olo.
Olen samanikäinen nainen ja samassa tilanteessa.Jos muuten synkkaa, niin olisi varmaan plussaa että samasta lähtöviivasta lähdettäisiin!
Olen kakskaks nainen. Mulle 35v koskaan kunnolla seurustelematon mies on red flag, liian vanhakin. Treffit yrittäsin viedä kunnialla läpi, mutta ei jatkoon.
Nimenomaan. Työelämässäkin kauhean hankalia yhteistyö- ja itsereflektiokyvyttömiä jääriä nämä yksin asuvat keski-ikäiset ikisinkut. Koko yhteisö kärsii, mutta poiskaan ei saa koska heilläkin on virka ja tekevät työnsä. Omalla hyvin oudolla tavallaan.
Onko ollut ja onko kontrolloivat vanhemmat?
Jos mies tuntuisi minulle oikeanlaiselta ja olisi omaan silmään viehättävä, ei mitään väliä. Eikä siinäkään tapauksessa, vaikka ei olisi juuri edes tapaillut ketään aiemmin. Pyrin aina muutenkin suhtautumaan ihmisiin ja asioihin avoimesti, enkä ennakkoluuloisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.
Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.
Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.
Sinulla on varmaan omakohtaista kokemusta asiasta? Vai huuteletko sieltä nyt vaan "KYLLÄHÄN NYT LUULISI"-tyyliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.
Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.
Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.
Kyse on siitä, että kasvoin ja erakoiduin nuoruusvuoteni siellä metsässä, ei se enää auta vaikka olenkin omilleni muuttanut koska olen tuon nuoruuteni takia epäsosiaalinen ja tunnen oloni hankalaksi ihmisten kanssa. Kyllähän siinä aivot muotoutuu tietynlaisesti kun kasvaa tietynlaisessa elinympäristössä. Itse kasvoin vailla sosiaalisia kontakteja eristyksissä.
Eli se seurustelemattomuus olisi tosiaan hälytysmerkki ihan aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
homma jäisi siihen. En ala katsomaan vierestä kun toinen opettelee parisuhdetaitoja tämän ikäisenä. Ja kyllä, parisuhdekin vaatii tiettyjä taitoja, joita voi opetella ainoastaan parisuhteessa olemalla. Jos on aloittanut tämän "harjoittelun" 20 vuotta sitten niin itse en ainakaan jaksaisi tuollaista tilannetta
Sama täällä. Itse opin monia asioita kantapään kautta ensimmäistä kertaa seurustellessani (siis oikeasti olin aivan törppö välillä, en ymmärrä, miten se mies jaksoi minua). Muutama vuosi sitten seurustelin n. 30-v miehen kanssa, jolla ei ollut aiempia suhteita. Hän teki ihan samoja mokia kuin minä silloin kymmenen vuotta aiemmin, en jaksanut opettaa hänelle parisuhteen perusjuttuja ja erottiin. Toki kaikki eivät ole törppöjä edes ensimmäisessä suhteessa, mutta en lähtisi kokeilemaan tuuriani toista kertaa.
Kertokaa nyt edes joku mitä ne vois esim olla.
Niin voi jo vähän harjoitella tai valmistautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.
Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.
Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.
Sinulla on varmaan omakohtaista kokemusta asiasta? Vai huuteletko sieltä nyt vaan "KYLLÄHÄN NYT LUULISI"-tyyliin?
Kotoa muuttamisesta 19-vuotiaana? Kyllä, nimenomaan on. Silloin lähdin noin 600 kilometrin päähän kotoa (pienestä kylästä) opiskelemaan isoon kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei haittaisi kun ei ole itselläkään putkeen mennyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapailujututkin sentään jotain. On niitäkin, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä pienestikään tapailleet ketään. Ei se välttämättä ole este parisuhteelle, jos vaan löytyy kärsivällisyyttä vähän opastaa toista mitä parisuhde on.
Monilla ei ole sitä kärsivällisyyttä, vaan alkaa kiukuttelut kun tampio ei osaa mitään. Kun on menneisyydessä totuttu siihen, että kumppanilta hoituu hommat.
Mitä sitten ”pitää” osata?
Vaikka olisi ollut montakin parisuhdetta, niin eikö ihmiset ole erilaisia/halua eri asiota, niin silti on sovittelemista kun kaksi aikuista menee yhteen?
Plus mukana tulee painolastia/traumoja edellisestä suhteesta.Muistan kun luin j.r rowlingin juttua, hän tuli väkivaltaisesta suhteesta ja (kai vielä tänä päivänäkin) säikähtelee ja säpsähtelee pienistäkin asiosta.
Niin vaikka toisella olisikin parisuhdekokemusta taustalla, niin seuraavaan voi sitten tuodakin jotain tuon kaltaista itse mukanaan.No kyllä siinä saa ylipäätään sitä miten toisen ihmisen kanssa ollaan opetella, jos ei ole aiemmin ollut vaikkapa kenenenkään kanssa. Ihan perus interaktiojuttuja. Koska tuskin tällaisella ihmisellä on sitä sosiaalista elämää muutenkaan ollut kauheasti.
Mutta eikö eri ihmisten kanssa olla erilailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuttiin joustosta ja itsereflektiosta. Eli toisinsanoen mitä periksiantavampi ja joustavampi eli "sovittelevampi" on, niin kaiken luulisi sujuvan kuin tanssi? No ei mene ihan noinkaan, tuli omalla kohdalla havaittua. Jotkut ihmiset on vaan mahdottomia. Jopa ihan sellaisetkin, jotka olleet suurimman osan elämästään parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapailujututkin sentään jotain. On niitäkin, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä pienestikään tapailleet ketään. Ei se välttämättä ole este parisuhteelle, jos vaan löytyy kärsivällisyyttä vähän opastaa toista mitä parisuhde on.
Monilla ei ole sitä kärsivällisyyttä, vaan alkaa kiukuttelut kun tampio ei osaa mitään. Kun on menneisyydessä totuttu siihen, että kumppanilta hoituu hommat.
Mitä sitten ”pitää” osata?
Vaikka olisi ollut montakin parisuhdetta, niin eikö ihmiset ole erilaisia/halua eri asiota, niin silti on sovittelemista kun kaksi aikuista menee yhteen?
Plus mukana tulee painolastia/traumoja edellisestä suhteesta.Muistan kun luin j.r rowlingin juttua, hän tuli väkivaltaisesta suhteesta ja (kai vielä tänä päivänäkin) säikähtelee ja säpsähtelee pienistäkin asiosta.
Niin vaikka toisella olisikin parisuhdekokemusta taustalla, niin seuraavaan voi sitten tuodakin jotain tuon kaltaista itse mukanaan.No kyllä siinä saa ylipäätään sitä miten toisen ihmisen kanssa ollaan opetella, jos ei ole aiemmin ollut vaikkapa kenenenkään kanssa. Ihan perus interaktiojuttuja. Koska tuskin tällaisella ihmisellä on sitä sosiaalista elämää muutenkaan ollut kauheasti.
Mutta eikö eri ihmisten kanssa olla erilailla?
Miten niin erilailla? Että eri ihmisten kanssa esitettäisiin aina jotain eri roolia? Kyllä jokaisella tuppaa ne omat tyylinsä olemaan ja jos poikkeaa kovin kauheasti niin eihän siitä mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä puolia näistä vastauksista.
Kummallisia mystisiä ”tapoja miten suhteessa ollaan”, muttei voi mitään esimerkkiä antaa ja ihan kuin kaikki parisuhteet ja ihmiset olisivat samanlaisia.
Ei minua ainakaan haittaisi.
Pyrin ottamaan ihmisen ihmisenä, ei ennakkoluuloja miten tollaisen täytyy taatusti olla bla bla bla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.
Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.
Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.
Sinulla on varmaan omakohtaista kokemusta asiasta? Vai huuteletko sieltä nyt vaan "KYLLÄHÄN NYT LUULISI"-tyyliin?
Kotoa muuttamisesta 19-vuotiaana? Kyllä, nimenomaan on. Silloin lähdin noin 600 kilometrin päähän kotoa (pienestä kylästä) opiskelemaan isoon kaupunkiin.
Elit myös käytännössä täysin vailla ystäväkontakteja ennenkuin muutit? Epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapailujututkin sentään jotain. On niitäkin, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä pienestikään tapailleet ketään. Ei se välttämättä ole este parisuhteelle, jos vaan löytyy kärsivällisyyttä vähän opastaa toista mitä parisuhde on.
Monilla ei ole sitä kärsivällisyyttä, vaan alkaa kiukuttelut kun tampio ei osaa mitään. Kun on menneisyydessä totuttu siihen, että kumppanilta hoituu hommat.
Mitä sitten ”pitää” osata?
Vaikka olisi ollut montakin parisuhdetta, niin eikö ihmiset ole erilaisia/halua eri asiota, niin silti on sovittelemista kun kaksi aikuista menee yhteen?
Plus mukana tulee painolastia/traumoja edellisestä suhteesta.Muistan kun luin j.r rowlingin juttua, hän tuli väkivaltaisesta suhteesta ja (kai vielä tänä päivänäkin) säikähtelee ja säpsähtelee pienistäkin asiosta.
Niin vaikka toisella olisikin parisuhdekokemusta taustalla, niin seuraavaan voi sitten tuodakin jotain tuon kaltaista itse mukanaan.No kyllä siinä saa ylipäätään sitä miten toisen ihmisen kanssa ollaan opetella, jos ei ole aiemmin ollut vaikkapa kenenenkään kanssa. Ihan perus interaktiojuttuja. Koska tuskin tällaisella ihmisellä on sitä sosiaalista elämää muutenkaan ollut kauheasti.
Mutta eikö eri ihmisten kanssa olla erilailla?
Miten niin erilailla? Että eri ihmisten kanssa esitettäisiin aina jotain eri roolia? Kyllä jokaisella tuppaa ne omat tyylinsä olemaan ja jos poikkeaa kovin kauheasti niin eihän siitä mitään tule.
Ei itseään muuteta, vaan eri ihmiset on erilaisia ja heidän kanssaan navigoidaan sitten sen mukaisesti.
Jos yksi exä esim haluaa sunnuntait olla yksin harrastuksen kanssa, voi seuraava kumppani haluta sunnuntain viettää yhdessä.
Kaikki suhteet näyttäytyy vähän erilailla eri kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.
Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.
Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.
Sinulla on varmaan omakohtaista kokemusta asiasta? Vai huuteletko sieltä nyt vaan "KYLLÄHÄN NYT LUULISI"-tyyliin?
Kotoa muuttamisesta 19-vuotiaana? Kyllä, nimenomaan on. Silloin lähdin noin 600 kilometrin päähän kotoa (pienestä kylästä) opiskelemaan isoon kaupunkiin.
Elit myös käytännössä täysin vailla ystäväkontakteja ennenkuin muutit? Epäilen.
Oletko ap? Miten ihmeessä ajattelet, että kykenet parisuhteeseen, jos kerran olet epäsosiaalinen ja oman kertomasi mukaan enemmän tai vähemmän traumatisoitunut nuoruudesta ilman ystäviä ETKÄ ole kaikkie näiden vuosien aikana edes hakenut siihen ammattiapua? Millaisen elämänkumppanin sinusta voisi saada? Yhtäkkiäkö muututkin sosiaaliseksi, osaat ja haluat ottaa kontaktia uusiin ihmisiin (kumppanisi sukulaiset, ystävät, tuttavat), olet aktiivinen, positiivinen jne?
Millaiseksi sinä kuvittelet parisuhteen? Miten viettäisit esimerkiksi tätä kesää, jos sinulla nyt olisi nainen? Miten vietät oikeasti nyt kun olet ilman naista?
Onhan sille yleensä joku syy, miksei ole keski-ikään mennessä parisuhdekokemusta. Eikä ne syyt ole kauhean positiivisia. Lienee jotain peloja, estoja ja mt-ongelmia jotka estäneet toisen ihmisen kanssa yhteenmenemisen. Harvoin on kyse jostain "nokun ei ole vaan huvittanut tai oikeaa tullut vastaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.
Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.
Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.
Ja lisää ennakkoluuloja. Kaikien ihmisten pitäisi 18-vuotiaana olla vakaassa parisuhteessa ja muuttaa kotoa. Huoh.
Jos toimit toisin, olet jotenkin huonompi ihminen. Mikä teitä ihmisiä vaivaa?
Kun saa taas turvallisesti matkustaa, lähtekää mailmalla, eikä mihinkään lomamatkalle, vaan katsomaan miten maailmalla eletään, me suomalaiset elämme niin kuplassamme, että emme osaa katsoa kuin omaa napaamme.
Olisin itse samassa tilanteessa, joten se olisi vain plussaa. Siinä voisi harjoitella parisuhdetaitoja yhdessä. Ja on ihan puppua, etteikö yhtä lailla voisi suhde onnistua, vaikka toisella ei pitkää parisuhdetaustaa olisikaan. Tunnen pareja, joilla on ollut tällainen tilanne, ja siinä on kyse lähinnä siitä, onko muuten ollut sosiaalinen ja tietää, miten ihmisten kanssa ylipäätään ollaan tekemisissä, ei siitä, onko kaiken kokenut itse ennestään. Aikuinen ihminen tietää jo sellaiset muutenkin. Epäsosiaaliset ja vetäytyvät "peräkammarinpojat/tytöt" asia erikseen, jos yleisesti ottaen on uutta toisen huomioon ottaminen ja muiden ihmisten kanssa oleminen.