Nainen, mitä sanoisit/tekisit/ajattelisit jos treffeillä selviäisi että 35v mies ei ole koskaan päässyt kunnolla seurustelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos se käyttäisi ilmaisua "päässyt seurustelemaan" niin tuntuisi vähän karmivalta. Tuosta ilmaisusta tulee mieleen että tää mies on pyrkinyt seurustelemaan sellaisten kanssa jotka ovat vastahakoisia. Eivät ne seurustelusuhteet niin synny että toinen päästää ja toinen pääsee.

Sinänsä en pitäisi kolmikymppisen seurustelemattomuutta ihan totaalisena turn offina nykypäivänä, kun kenelläkään ei ole kiire perustamaan perhettä. Siis jos tää mies tosiaan olisi muuten normaalin oloinen. Voihan siihen olla moniakin syitä. Kiireinen elämäntyyli tai se että ei vain ole tullut sopivaa vastaan. Mutta varmasti kyselisin asiasta.

Sanoisin tuohon päässyt seurustelemaan sen verran että kun ei ole koskaan itse seurustellu niin parisuhde näyttää etuoikeudelta, jota ei kaikille sallita.

Sitä (huomaamatta) alkaa ajattelemaan että on ne jotka kelpaa ja ne jotka ei.

Koska ainahan on se toinen/toiset joiden pitää haluta myös.

Hassua, ei ole tullut mieleenkään että joku näkisi asian noin kuten sinä kuvasit.

Toivottavasti vastaukseni auttoi näkemään myös toiselta kantilta.

T: N36 ikisinkku, ei omasta halustaan

Ei se haittaisi. Tavallaan se voisi olla myös helpotus, koska olen itse 27-vuotiaana naisena samanlaisessa tilanteessa. :) Ei kannata tämän takia jättää kumppania etsimättä. Hyvin voi vielä löytyä sopiva. :)

Ihan sama. Tekeekö joku tuommoisesta asiasta Ongelman?

Ei ole ongelmia nähnytkään

Varmistaisin että on vieroitettu äidistään eikä syy seurustelemattomuuteen löydy sieltä.

Ei siinä mitään. Olen itse aivan samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tapailujututkin sentään jotain. On niitäkin, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä pienestikään tapailleet ketään. Ei se välttämättä ole este parisuhteelle, jos vaan löytyy kärsivällisyyttä vähän opastaa toista mitä parisuhde on.

Monilla ei ole sitä kärsivällisyyttä, vaan alkaa kiukuttelut kun tampio ei osaa mitään. Kun on menneisyydessä totuttu siihen, että kumppanilta hoituu hommat.

Mitä sitten ”pitää” osata?

Vaikka olisi ollut montakin parisuhdetta, niin eikö ihmiset ole erilaisia/halua eri asiota, niin silti on sovittelemista kun kaksi aikuista menee yhteen?

Plus mukana tulee painolastia/traumoja edellisestä suhteesta.

Muistan kun luin j.r rowlingin juttua, hän tuli väkivaltaisesta suhteesta ja (kai vielä tänä päivänäkin) säikähtelee ja säpsähtelee pienistäkin asiosta.

Niin vaikka toisella olisikin parisuhdekokemusta taustalla, niin seuraavaan voi sitten tuodakin jotain tuon kaltaista itse mukanaan.

Ei mitään merkitystä. En itsekään ole mikään erityisen kokenut miesten suhteen. Mieluummin kokematon kuin lukuisia seurustelusuhteita takana.

Vierailija kirjoitti:

Tulisi helpottunut olo.

Olen samanikäinen nainen ja samassa tilanteessa.

Jos muuten synkkaa, niin olisi varmaan plussaa että samasta lähtöviivasta lähdettäisiin!

Mulla sama. Olisi ihanaa päästä kokemaan uusia asioita yhdessä. Useimmat on tähän ikään mennessä ehtineet jo kokea kaiken, perustaa perheet ja erotakin jo…

Sanamuoto "ei ole päässyt" kertoisi minulle riittävästi. Mies olisi yksi palstan oman elämänsä objekti -miehistä, joiden mielestä naiset, yhteiskunta, äiti tai joku muu taho on vastuussa heidän seurusteluistaan. En ymmärrä, mistä tällainen miesten joukko on ylipäänsä syntynyt. En tunne tällaisia miehiä todellisessa elämässä, vain tältä palstalta. Ihan käsittämätön avuttomuus oman elämän suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Yllättyisin mutta ei haittaa.

Mikä yleinen oletusarvo kaikilla on, että ihmiset pariutuvat? Joku löytää kummpanin nuorena, joku vasta aikuisena ja joku ei koskaan. Jollekkn se on omavalinta tai toiset joutuvat tyytymään tilanteeseen. Ärsyttävintä deittaillessa on juuri se, että joutuu murtamaan ihmisten odotuksia siitä millainen itse on. Niin turhauttavaa. Onneksi olen sinkku.

Aika rajuja vastauksia.

(Oli niitä ystävällisiäkin vastauksia, hienoa)

Mutta ajatteleeko noin moni noin pahasti ja ilkeästi.

En ole ap, mutta nainen ja samassa tilanteessa.

En kyllä vielä ole valmis, mutta toivottavasti muutaman vuoden päästä tilanteeni on parempi.

Ja jos tälläistä sitten siellä vastassa?

Kai ihmiset ymmärtää ettei kaikilla mene elämä niin helposti normaalia kaavaa ja samassa ajassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se käyttäisi ilmaisua "päässyt seurustelemaan" niin tuntuisi vähän karmivalta. Tuosta ilmaisusta tulee mieleen että tää mies on pyrkinyt seurustelemaan sellaisten kanssa jotka ovat vastahakoisia. Eivät ne seurustelusuhteet niin synny että toinen päästää ja toinen pääsee.

Sinänsä en pitäisi kolmikymppisen seurustelemattomuutta ihan totaalisena turn offina nykypäivänä, kun kenelläkään ei ole kiire perustamaan perhettä. Siis jos tää mies tosiaan olisi muuten normaalin oloinen. Voihan siihen olla moniakin syitä. Kiireinen elämäntyyli tai se että ei vain ole tullut sopivaa vastaan. Mutta varmasti kyselisin asiasta.

Sanoisin tuohon päässyt seurustelemaan sen verran että kun ei ole koskaan itse seurustellu niin parisuhde näyttää etuoikeudelta, jota ei kaikille sallita.

Sitä (huomaamatta) alkaa ajattelemaan että on ne jotka kelpaa ja ne jotka ei.

Koska ainahan on se toinen/toiset joiden pitää haluta myös.

Hassua, ei ole tullut mieleenkään että joku näkisi asian noin kuten sinä kuvasit.

Toivottavasti vastaukseni auttoi näkemään myös toiselta kantilta.

T: N36 ikisinkku, ei omasta halustaan

Mitä nää alapeukut nyt oikein oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi helpottunut olo.

Olen samanikäinen nainen ja samassa tilanteessa.

Jos muuten synkkaa, niin olisi varmaan plussaa että samasta lähtöviivasta lähdettäisiin!

Mulla sama. Olisi ihanaa päästä kokemaan uusia asioita yhdessä. Useimmat on tähän ikään mennessä ehtineet jo kokea kaiken, perustaa perheet ja erotakin jo…

Samaa mieltä näiden kanssa.

Parempi näin, kuin juurtuneet luulot edellisistä.

Tosin miinus ipanat, niitä en halua.

Vierailija kirjoitti:

Aika rajuja vastauksia.

(Oli niitä ystävällisiäkin vastauksia, hienoa)

Mutta ajatteleeko noin moni noin pahasti ja ilkeästi.

En ole ap, mutta nainen ja samassa tilanteessa.

En kyllä vielä ole valmis, mutta toivottavasti muutaman vuoden päästä tilanteeni on parempi.

Ja jos tälläistä sitten siellä vastassa?

Kai ihmiset ymmärtää ettei kaikilla mene elämä niin helposti normaalia kaavaa ja samassa ajassa?

Sinä otatkin itse vastuun asiasta ("en kyllä vielä ole valmis"). Sen sijaan käyttämästään sanamuodosta päätellen ap:n mielestä jonkun muun pitäisi kantaa vastuu hänen seurustelustaan tai seurustelemattomuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

homma jäisi siihen. En ala katsomaan vierestä kun toinen opettelee parisuhdetaitoja tämän ikäisenä. Ja kyllä, parisuhdekin vaatii tiettyjä taitoja, joita voi opetella ainoastaan parisuhteessa olemalla. Jos on aloittanut tämän "harjoittelun" 20 vuotta sitten niin itse en ainakaan jaksaisi tuollaista tilannetta

Sama täällä. Itse opin monia asioita kantapään kautta ensimmäistä kertaa seurustellessani (siis oikeasti olin aivan törppö välillä, en ymmärrä, miten se mies jaksoi minua). Muutama vuosi sitten seurustelin n. 30-v miehen kanssa, jolla ei ollut aiempia suhteita. Hän teki ihan samoja mokia kuin minä silloin kymmenen vuotta aiemmin, en jaksanut opettaa hänelle parisuhteen perusjuttuja ja erottiin. Toki kaikki eivät ole törppöjä edes ensimmäisessä suhteessa, mutta en lähtisi kokeilemaan tuuriani toista kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kohderyhmää toki kun 44v nainen olen. Mutta kun mietin omaa elämääni vaikkapa 20 vuoden taakse, olin jo tuolloin ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin ap. Kovasti ihmetyttää, miten henkisesti estoinen ja toisaalta matalatestosteroninen mies on jo nuorena ollut. Kyllähän jo herännyt seksuaalisuus ajaa nuoret ihmiset normaalisti toistensa luokse.

Syytän omasta tilanteestani semisti vanhempiani, jotka päättivät ollessani ala-asteella että muutamme metsään jumalan selän taakse mistä en päässyt mihinkään "rientoihin". Entiset kaverit jäi ja istuin vaan kotona ja pelasin videopelejä. Ennen muuttoa liikuin aktiivisesti kaupungilla kavereiden kanssa ja elämäni saattaisi olla täysin toisenlaista nyt, jos ei olisi muutettu.

Eikö 35-vuotias mies ole elänyt jo ainakin 16 vuotta ihan itsenäistä elämää ja päättänyt itse, missä asuu? Ei ainakaan paranna hänen osakkeitaan, jos on vielä kiinni peruskouluajassa ja syyttää vanhempiaan naisettomuudestaan.

Ei se mitään merkitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

homma jäisi siihen. En ala katsomaan vierestä kun toinen opettelee parisuhdetaitoja tämän ikäisenä. Ja kyllä, parisuhdekin vaatii tiettyjä taitoja, joita voi opetella ainoastaan parisuhteessa olemalla. Jos on aloittanut tämän "harjoittelun" 20 vuotta sitten niin itse en ainakaan jaksaisi tuollaista tilannetta

Sama täällä. Itse opin monia asioita kantapään kautta ensimmäistä kertaa seurustellessani (siis oikeasti olin aivan törppö välillä, en ymmärrä, miten se mies jaksoi minua). Muutama vuosi sitten seurustelin n. 30-v miehen kanssa, jolla ei ollut aiempia suhteita. Hän teki ihan samoja mokia kuin minä silloin kymmenen vuotta aiemmin, en jaksanut opettaa hänelle parisuhteen perusjuttuja ja erottiin. Toki kaikki eivät ole törppöjä edes ensimmäisessä suhteessa, mutta en lähtisi kokeilemaan tuuriani toista kertaa.

Anna esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättyisin mutta ei haittaa.

Mikä yleinen oletusarvo kaikilla on, että ihmiset pariutuvat? Joku löytää kummpanin nuorena, joku vasta aikuisena ja joku ei koskaan. Jollekkn se on omavalinta tai toiset joutuvat tyytymään tilanteeseen. Ärsyttävintä deittaillessa on juuri se, että joutuu murtamaan ihmisten odotuksia siitä millainen itse on. Niin turhauttavaa. Onneksi olen sinkku.

Miten sen nyt ottaa. Mä olin kokematon 26v. asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tapailujututkin sentään jotain. On niitäkin, jotka eivät ole tuohon ikään mennessä pienestikään tapailleet ketään. Ei se välttämättä ole este parisuhteelle, jos vaan löytyy kärsivällisyyttä vähän opastaa toista mitä parisuhde on.

Monilla ei ole sitä kärsivällisyyttä, vaan alkaa kiukuttelut kun tampio ei osaa mitään. Kun on menneisyydessä totuttu siihen, että kumppanilta hoituu hommat.

Mitä sitten ”pitää” osata?

Vaikka olisi ollut montakin parisuhdetta, niin eikö ihmiset ole erilaisia/halua eri asiota, niin silti on sovittelemista kun kaksi aikuista menee yhteen?

Plus mukana tulee painolastia/traumoja edellisestä suhteesta.

Muistan kun luin j.r rowlingin juttua, hän tuli väkivaltaisesta suhteesta ja (kai vielä tänä päivänäkin) säikähtelee ja säpsähtelee pienistäkin asiosta.

Niin vaikka toisella olisikin parisuhdekokemusta taustalla, niin seuraavaan voi sitten tuodakin jotain tuon kaltaista itse mukanaan.

No kyllä siinä saa ylipäätään sitä miten toisen ihmisen kanssa ollaan opetella, jos ei ole aiemmin ollut vaikkapa kenenenkään kanssa. Ihan perus interaktiojuttuja. Koska tuskin tällaisella ihmisellä on sitä sosiaalista elämää muutenkaan ollut kauheasti.