SYL vaatii ikuisen opinto-oikeuden palauttamista yliopistoihin ja korkeakouluihin

Siis kääk. Kandintutkinnon laajuus on 180op eli 120ov eli 60 opintopistettä lukuvuosi. Muistan, kun aloitin joskus vuonna 1999 saksan kielen opinnot niin tuutori sanoi, että ekana vuonna sellainen 25ov on ihan hyvä suoritus. No, mulla menikin vuosikausia opintoihin. 

21 ov ekana lukuvuonna, myöhempinä sitten kyllä enemmän. Valmistumiseen kului 7 vuotta. Mitähän nykyään vaaditaan? En tohdi edes tarkistaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Millä alalla pitää paiska tosissaan hommia jos viiteen vuoteen tekee? Tein kaksi vikaa vuotta töitä 37.5h per viikko ja valmistuin viiteen vuoteen KTM:ksi laskentatoimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kääk. Kandintutkinnon laajuus on 180op eli 120ov eli 60 opintopistettä lukuvuosi. Muistan, kun aloitin joskus vuonna 1999 saksan kielen opinnot niin tuutori sanoi, että ekana vuonna sellainen 25ov on ihan hyvä suoritus. No, mulla menikin vuosikausia opintoihin. 

Kieliopinnoissa tuo varmasti onkin kohtuullisen hyvä suoritus vuositasolla, alan kurssit ovat pahamaineisen työläitä per opintoviikko/piste. Pari kaveria opiskeli englantia ja ruotsia, ja heillä oli aika kovat kurssivaatimukset verrattuna meihin yhteiskuntatieteilijöihin. Riitti että tyyliin luki ja tentti 2-4 kirjaa, mutta kielten puolella sai uurastaa tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Ihan on tosi tarina :) jos itse olet kyvytön, se ei tarkoita että kaikki on :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Millä alalla pitää paiska tosissaan hommia jos viiteen vuoteen tekee? Tein kaksi vikaa vuotta töitä 37.5h per viikko ja valmistuin viiteen vuoteen KTM:ksi laskentatoimesta. 

Ekonomipuoli on tunnetusti nopea, nopeampi kuin tuo 5 vuotta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Millä alalla pitää paiska tosissaan hommia jos viiteen vuoteen tekee? Tein kaksi vikaa vuotta töitä 37.5h per viikko ja valmistuin viiteen vuoteen KTM:ksi laskentatoimesta. 

Kauppatieteet ja ylipäätään yhteiskunnalliset pääaineet ovat helppoja. Kaikki muut eivät välttämättä ole, esim. ylempänä mainitut kielet. Opiskelun luonne on muutenkin erilainen eri tiedekunnissa. Humanisteilla korostuu juuri sivistys ja laajempi ymmärrys kulttuurista kokonaisuutena, ja sen muodostumista on vaikea hoputtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Ihan on tosi tarina :) jos itse olet kyvytön, se ei tarkoita että kaikki on :)

Eri alojen kurssien vaativuustasoissa on valtavia eroja. Kaikissa ei edes onnistu pelkkä kirjatenttiminen vaan kursseihin sisältyy monenlaisia labraharjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Ihan on tosi tarina :) jos itse olet kyvytön, se ei tarkoita että kaikki on :)

Menepäs amis muualle trollailemaan, tämä on korkeakoulutettujen ketju. 

Ei ole mitenkään yllättävää, että moni kirjoittaja on torpannut SYL:n ehdotuksen omaan erinomaisuuteensa vedoten. Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia, kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia ja elämäntilanteet voivat vaihdella opintojen aikana todella paljon?

SYL:n ehdotuksessa sinänsä on hyviä ja huonoja puolia. Opetan yliopistossa ja näen, että nämä aikarajat stressaavat opiskelijoita, vaikka lisäaikaa kyllä myönnetään. Toisaalta ikuiseen opiskeluaikaankin liittyy ongelmia. Korkeakouluissahan on edelleen paljon sellaisiakin opiskelijoita, joilla on ikuinen opinto-oikeus. Vuosittain on tapauksia, joissa 1990-luvun alussa opintonsa aloittanut palaa, jolloin selvitetään, mitkä jo suoritetut opinnot tulee tehdä kokonaan uusiksi. Kaikki vanhat opiskelijat eivät suhtaudu kovin ymmärtäväisesti siihen, että heidän 30 vuotta sitten suorittamiaan opintoja pidetään niin vanhentuneina, että ko. kurssit pitää suorittaa uudelleen. 

Vielä merkittävämpi ongelma ainakin yliopisto-opiskelijoilla on opintotuen kaksiportaisuus, jolloin maisteriopintoihin voi saada opintotukea vasta sitten, kun kandintutkinto on suoritettu. Tämä on ongelmallista varsinkin sellaisilla aloilla, joilla muodollinen kelpoisuus ja työllistyminen edellyttävät maisterintutkintoa. Jos opiskelija on ottanut kesäopintotukea esimerkiksi siksi, että ei ole saanut kesätöitä (näin on käynyt monelle korona-aikana, osalta kesätyöt ovat myös peruuntuneet), kandintutkinnon opintotuki loppuu jo kesken kolmannen opintovuoden, yleensä helmikuussa. Kandiksi valmistuminen on kuitenkin mahdollista yleensä vasta kesäkuussa, ja vasta sen jälkeen opiskelija voi hakea tukea maisteriopintoihin. Näin ollen opiskelijalle tulee monen kuukauden katkos opintotukeen, vaikka hän jatkaisi opintojaan normaalisti ja tekisi kandiopintojen lisäksi jo niitä maisteriopintojakin. Iso osa opiskelijoista nimittäin tekee maisterintutkintoon kuuluvia opintoja, esimerkiksi sivuaineita ja valinnaisia kursseja, jo ennen kandiksi valmistumistaan. Uskon, että monen yliopisto-opiskelijan stressi toimeentulosta kolmannen opintovuoden aikana helpottuisi merkittävästi, jos tämä keinotekoinen opintotuen kaksiportaisuus purettaisiin.

Ikuisen opiskeluoikeuden hyvä puoli olisi se, että ihmiset voisivat olla "opiskelijoita" eivätkä "työttömiä." Tämä helpottaisi työllistymistä ja auttaisi esim. verkostoitumaan, kun eri tilaisuuksiin voisi osallistua opiskelijana, mutta työttömänä ilman taustaorganisaatiota niihin on vaikeampi mennä.

Sitten taas jos on jo töissä, mutta opinnot kesken, niin eihän siitä syntyisi yhteiskunnalle mitään kustannuksiakaan. Opiskeluoikeus on eri asia kuin opintotuen saaminen.

Porukat opiskelisivat eläkeikään asti ja kukaan ei kävisi töissä. Sen verran hyvät opintososiaaliset etuudet meillä on.

En tajua mistä porukka luulee, että rahat hyvinvointivaltion ylläpitämiseen tulee jos kukaan ei käy duuunissa.

Minulla meni 11 vuotta. Ihan loppuvaiheessa tuli suuri viivytys, kun alkoi lapsiperheaika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kääk. Kandintutkinnon laajuus on 180op eli 120ov eli 60 opintopistettä lukuvuosi. Muistan, kun aloitin joskus vuonna 1999 saksan kielen opinnot niin tuutori sanoi, että ekana vuonna sellainen 25ov on ihan hyvä suoritus. No, mulla menikin vuosikausia opintoihin. 

Kieliopinnoissa tuo varmasti onkin kohtuullisen hyvä suoritus vuositasolla, alan kurssit ovat pahamaineisen työläitä per opintoviikko/piste. Pari kaveria opiskeli englantia ja ruotsia, ja heillä oli aika kovat kurssivaatimukset verrattuna meihin yhteiskuntatieteilijöihin. Riitti että tyyliin luki ja tentti 2-4 kirjaa, mutta kielten puolella sai uurastaa tosissaan. 

no totta juu, olen suorittanut "tuosta vaan" sosiologian perusopinnot eli pisteitä ropisi erii tavalla kuin kielissä. Kuitenkin opintoaika on määritelty kaikilla aloilla samaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Millä alalla pitää paiska tosissaan hommia jos viiteen vuoteen tekee? Tein kaksi vikaa vuotta töitä 37.5h per viikko ja valmistuin viiteen vuoteen KTM:ksi laskentatoimesta. 

KTM nyt on ihan huumoritutkinto. Itse luonnontieteellisellä puolella Helsingin yliopistossa jouduin kyllä vääntämään opintoja noin 6-7 tuntia päivässä eli käytännössä täyden työpäivän verran. Töissä jaksoi käydä vain viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Millä alalla pitää paiska tosissaan hommia jos viiteen vuoteen tekee? Tein kaksi vikaa vuotta töitä 37.5h per viikko ja valmistuin viiteen vuoteen KTM:ksi laskentatoimesta. 

KTM nyt on ihan huumoritutkinto. Itse luonnontieteellisellä puolella Helsingin yliopistossa jouduin kyllä vääntämään opintoja noin 6-7 tuntia päivässä eli käytännössä täyden työpäivän verran. Töissä jaksoi käydä vain viikonloppuisin.

Ja lisätään vielä, että näin kolmekymppisenä työssäkäyvänä näen 8 tunnin työpäivän paljon rennompana kuin 7 tunnin opiskelupäivän. Töissä on rutiinit ja alun totuttelun jälkeen paljon toistoa kun taas opinnoissa täytyi päivittäin oppia uusia asioita mikä on erittäin kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Porukat opiskelisivat eläkeikään asti ja kukaan ei kävisi töissä. Sen verran hyvät opintososiaaliset etuudet meillä on.

En tajua mistä porukka luulee, että rahat hyvinvointivaltion ylläpitämiseen tulee jos kukaan ei käy duuunissa.

Opintotuki ei ole ikuinen etu vaan aikarajallinen tulonlähde. Jos et ole valmistunut tukikuukausien loppumiseen mennessä niin töissä käyminen on ainoa tapa elättää itsensä ja maksaa vuokrat. Siinä sivussa opiskelijasta tulee myös kunniallinen veronmaksaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä. Kyllä tässä aikuisopiskelijana työn, perheen ja vanhenevien vanhempien kera opiskelu on jo aikamoinen taiteenlaji.

Juuri näin. Ei läheskään kaikki ole 20-30-vuotiaita, jotka tekee osa-aikatyötä tai heittää työkeikkaa silloin tällöin ja kaikki muu aika on mahdollista käyttää opiskeluun.

20-30-vuotiaiden pitäisi olla jo kovaa perustamassa perhettä ja synnyttää lapsia. Tukisi tätäkin asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on ihan leppoisaa, vaikka sen tekisi siinä 5 vuodessakin, joten mitään syytä tuolle pidennykselle ei ole.

Itse suoritin yliopistotutkinnon 5 vuodessa täysipäiväisen työn ohessa ja minulla on lapsia. Viiden vuoden aikana oli yksi puolenvuoden tauko kun ei huvittanut opiskella enkä tehnyt koulun eteen mitään, aika leppoisaa touhua se oli silti.

Joten lapseton täysipäiväinen opiskelija on vaan täydellisen saamaton jos ei tuohon pysty. Itse en palkkaisi ketään, jolla yliopistossa kulunut yli 6v

Ihan täyttä satua. Kokopäiväiselle opiskelijalle normiaika on 5-7 vuotta. Viiteen vuoteen saa paiskia opiskeluhommia joka päivä ihan tosissaan, ja edellyttää käytännössä myös kesäopiskelua.

Millä alalla pitää paiska tosissaan hommia jos viiteen vuoteen tekee? Tein kaksi vikaa vuotta töitä 37.5h per viikko ja valmistuin viiteen vuoteen KTM:ksi laskentatoimesta. 

KTM nyt on ihan huumoritutkinto. Itse luonnontieteellisellä puolella Helsingin yliopistossa jouduin kyllä vääntämään opintoja noin 6-7 tuntia päivässä eli käytännössä täyden työpäivän verran. Töissä jaksoi käydä vain viikonloppuisin.

Ja lisätään vielä, että näin kolmekymppisenä työssäkäyvänä näen 8 tunnin työpäivän paljon rennompana kuin 7 tunnin opiskelupäivän. Töissä on rutiinit ja alun totuttelun jälkeen paljon toistoa kun taas opinnoissa täytyi päivittäin oppia uusia asioita mikä on erittäin kuormittavaa.

Jo pelkästään luonnontieteellisessä harjoitteluihin yliopistolla menee aikaa. Eikä niitä voi tehdä milloin huvittaa. Oma aika menee taas laskemiseen kotona.

Minusta on ihan hyvä, että opinto-oikeuden kestoa rajattiin. Nykyisinkin opinto-oikeuteen saa helposti haettua lisäaikaa. Ei ole mitään järkeä, että ihmiset roikkuvat vuosikymmeniä opiskelijastatuksella ilman ajatustakaan valmistua. Osa käytti aiemmin opiskelijaoikeutta vain opiskelijaetujen, kuten opiskelijalounaat, -matkat, -asunnot, -kirjat jne ja laadukkaampiin terveydenhuoltopalveluiden saamiseen. Mielestäni on oikein, että työssä käyvät maksavat esim. asumisestaan isompaa hintaa ja opiskelija-asunnot ja tuetut opiskelijalounaat suunnataan oikeasti opiskelijoille.

Ja jos haluat opiskella lisää, voit valmistumisesi jälkeen hakea jatko-opintoihin, toiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen tai opiskella avoimessa yliopistossa niin paljon kuin haluat.